Miten on nämä biologisen äidin arvot asiassa, kun lapsi on kipee ei hoitovuoroista tingitä?Missä on nämä kuuluisat tunteet: äiti tietää mikä on lapselle parasta. Jos esim 38 kuumetta, tuodaan lapsi silti meille. Aivan kuin omasta vapaasta olisi tullut itseisarvo? Eikö lapselle ole paras olla omassa kodissa tuolloin? Ottakaa huomioon, että lapsen kotona molemmat vanhemmat (Eli siellä siis uusioisi), joten eriasia mielestäni yh-äidit, kun väsyy.. Ja milloin muuten voisi biologiset vanhemmat saada yhtä paljon vapaata lapsesta? Olkoonkin, että biologisessa isä- suhteessa on hyvä tavata usein etc.. Tuntuu välillä kuitenkin siltä, että tämän äidin mukavuuden halu pyhittää itse tarkoituksen? Itse en saa esimerkiksi työstäni palkkaa, enkä tuuraajia, jos olen kipee? Joten, meille on syntynyt ongelmia kun lapsesta on tarttunut pöpö. Biologisella äidillä työ, josta saa palkkaa lapsen sairastelun vuoksi. No problem.
Ottakaa pliis kantaa rehellisellä äidin sydämellä?
Ottakaa pliis kantaa rehellisellä äidin sydämellä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jos lapsella esim. mahatauti, ovat ne siinä kodissa missä sairastuivat, etteivät tartuttaisi muihin. Esim. Jos minulla eivät mene isälle ennenkuin ovat terveitä ja toisinpäin.
Jos taas kuumetta niin jos isä kotona (vapaapäivä) ja hänen vuoro lapsi ottaa niin silloin lapsi menee isälle ja minä töihin, jos lapset taas sairastuvat kuumeeseen ja seur. päivänä olisi minun äidin luo tulo niin kyllä he tulevat ja minä sitten jään kotiin jos työpäivä..
Vastuu on molemmilla kun olemmehan molemmat hänen vanhempia ja kukaan ei tahallaan sairastu. Jos on sitten vielä lääkärissä käyttöä ja molemmat olemme töissä, niin minä käytän, mutta jos isä kotona tilaan minä ajan ja ilmoitan milloin hän lapsemme lääkäriin vie. Nämä säännöt ei ole yksin minun keksimiä, vaan yhdessä olemme ne sopineet.
Nyt lapsemme joutuu sairaalaan, joten olen töistä pois monta viikkoa. Isä on hänen luona päivät ja minä illat ja yöt ja välistä toisinpäin. Riippuu ex-miehen työvuoroista.
merkitystä missä kunnossa etäpoika on, kun on isävkoloppu,sitä ei peru ees sairastelu..ymmärrän sua ap täysin, meilläkin pieni vauva talossa, ja kyllä on pelottanut kun angiinaa sairastava lapsi jolla oksennustauti samaan aikaan, tulee meille ja vauvamme oli silloin 2vkoo vanha..mutta kun millään muulla kun äidin vapaavkolopulla ei ole merkitystä..
sen verran pakko arvostella biologista äitiä,että onko se edes lapsen edun mukaista kuskata yli 100km lähes 40 asteen kuumeessa olevaa lasta isän luo, tai oksentelevaa raasua, kuinkahan monta reissua on tehnyt muovipussiin oksentaen..
olen samaa mieltä että jo sairastunut lapsi olisi varmaan hyvä pitää kotona,jo lapsenkin tähden,ei suinkaan raahata 100km:ä sairastaan isille ja sama rääkki sunnuntaina edessä!!
mutta..kun on sovittu on sovittu, niitä ei muutella!!!
samoin kun olimme mieheni kanssa hirveessä oksennustaudissa molemmat jokunen vko sitten, vauvamme jouduimme viemään anoppilaan, kun ei tullut mitään hoidosta, nukuimme,oksensimme ja ripuloimme, mutta etälapsi tuli meille kaikesta huolimatta, no siitä tuli mummolavkoloppu, kun ei meistä ollut lapsia hoitaan kummastakaan!!
ymmärrän että äiti haluaa viettää vapaansa sovitun mukaan, mutta tämmösissä asioissa luulisi maalaisjärjenkin pelaavan, ja jo lapsen etua ajatellen!! eihän me aikuisetkaan matkustella kuumeessa ja oksennustaudissa,miksi lapsen täytyy erovanhempien takia joutua tähän siis!!??!!
kolikon kääntöpuolena, jos poika meillä sairastunut,ei olla lähdetty viemään kotiin, saanut rauhassa potea pahimman yli, ja sitten vasta kotiin viety!!
niin ja samoin on mieheni exällä uusi puoliso jakamassa tätä lapsen hoitoa!!
mutta joillekin ne on ne "sovitut tapaamiset" niin pyhiä,ettei siinä muisteta olennaista, LASTA!!
joskus biologisille äideille tuntuu olevan tärkeämpää uuden miehen seura kun oma lapsi.. näin meilläkin päin lapset paljon meillä ja aika vähän äidillään..
mutta sanoin miehelleni että minulle on sitten turha narista jos lapset kiintyvät todella paljon ja kertoilee kotona että mitä kaikkea "tätin kanssa tuli tehtyä"
monet ihmiset ajavat lapsensa siihen pisteeseen että kiintyyvät uuteen puolisoon ja sitten alkaa narina miten uusi puoliso yrittää viedä lapset biologisilta vanhemmilta.. (vaikka jos muuten hyvät vanhemmat sellaisesta tuskin pelkoa on vaikka lapsi kiintyisi uuteenkin puolisoon:))
on tuo "biologinen äiti" kun puhutaan uusioperheistä?
Termillähän tarkoitetaan normaalisti lapsen synnyttänyttä naista, joka on antanut lapsensa adoptioon. Ja tarkoituksena silloin nimenomaan k.o. termillä erottaa "biologinen äiti" lapsen varsinaisesta äidistä, eli kasvattajasta.
Miksi kummassa sitä käytetään näissä keskusteluissa lapsen synnyttäneestä ja häntä kasvattavasta naisesta, eli äidistä? Miksi termi "äiti" ei toimi sellaisenaan mielestänne?
Sitten vielä varsinaisesta kysymyksestä: minä en matkustuttaisi sairasta lasta, mutta lapsen oikeuksien takia sopisin uuden, korvaavan ajan tapaamiselle isän kanssa. Jotta heidän aikansa ei olisi vähempi sairauden takia.
Toisaalta, tämä on kovin abstrakti keskustelu minulle, sillä vuoroviikkosysteemissä eläneenä koen, että lapsillamme on KAKSI kotia, ei "oikea" koti ja sitten "leikki" koti isän luona, johon lapset lähetetään, kun äiti haluaa vapaaillan ;)
Näiden uusio äitien kirjoituksista huokuu tympeytyminen miehen entistä elämää kohtaa..eli mitä haluan sanoa on,että olisivat onnellisia,jos miesten
lasten eivät näyttäytisi ollenkaan heidän perheessä enää.
Pitäähän isänkin saada hoitaa sairasta lastaan,koskaon isä.vai onko niin,että lasten tulee näyttää se hyvä puoli silloin,kun ovat ikäänkuin kylässä isällään.
Onko äidin velvollisuus aina katsoa sairasta lasta,jos on toinenkin vaihtoehto.
Ei pitäisi sekaantua eroneisiin tai ainakaan ihmisiin,joilla on lapsia ja velvollisuuksia entisessä elämässä,koska nuo asiat eivät ole aivan yksinkertaisia.
unohtaa omat lapsensa kokonaan, ja naiset saavat miehet kokonaan itselleen.
Mikä hemmetti vaivaa näitä uusia naisia, kun aina siitä äidistä löydetään se paha asia joka ikisessä kirjoituksessa!
ÄIDEILLE OMAT LAPSET OVAT MAAILMAN TÄRKEIMMÄT ASIAT, mutta katsokaapa sitä miestä, joka pystyi heidät jättämään. Heille ne eivät olekkaan enää tärkeitä,. Ja kuka on syypää??? Katsokaa myös peiliin, niin näette kuka sen on aikaseksi saanut!!
valitettavasti on niin äitejä kun isiä jotka eivät enään lastaan halua nähdä kun uuden kumppanin saa haaviinsa..
niinkun joku äiti tuossa jo sanoi hän ei voi miehen uutta syyttää siitä että lapsia ei halua nähdä että se on ihan (ISÄSTÄ KIINNI) ei nykyisestä kumppanista!!
HUOMIOIKAA SE HYVÄT IHMISET!!
ja btw monella uusioperheellä menee hyvin katkerista ex-sistä huolimatta jospa jokaisessa uusioperheessä olisikin se onni että kieroutunut ex ei musta maalaisi uutta kumppania niin kaikki olisi ok monessakin uusioperheessä;P että vailla "äideille lapsi on kaikkikaikessa" niin se pitäisi osata ero tilanteessa hoitaakkin oikein TAI!! kun jompikumpi saa uuden kumppanin.
eli lapsen käydä isällään ja äidin myös totuttaa lapsi uuteen mieheensä.. joskus vaan käy niin että mies on tärkeämpi kun lapset.. (ja olen tapauksia muutamia jo nähnyt;P) ETTÄ hyvä jos sinullekkin on tärkeämpi lapsi kun vaikka uusio mies;PP
lukea tuollaista piikittelyä puolin ja toisin.
exä joka taas jaksat nostaa esille kuinka nyksät sitä ja nyksät tätä..jos hemmetti soikoon susta on normaalia raahata 40 asteen kuumeessa olevaa lasta 100km:n päähän isin luo,kun sopimuksista on pidettävä kiinni, niin kysyn että onko se vaan NYKSÄ kun kiusallaan tätä ihmettelee!!! kyllä se kuule on aika paksua..en minäkään äitinä kulettaisi lastani tommosta matkaa sairasyta lasta, enkä itsekkään kulkisi!!
että kysehän oli sairaista etälapsista, se on helvetin totta,että siinä kärsii jo lapsen etu kun se ah, niin täydellinen bioäiti pitää kynsin hampain kiinni omasta vapaavkolopustaan,että ei nenäänsä pidemmälle nähdä!!!
sinä joka taas kerran alat vetää nyksät tähän mukaan, ni ole hyvä,seuraavan kerran yrjö lentää ja ripulia juoksee ja kuumetta 40 astetta, matkusta huviksesi 100km:ä autossa, ja mieti kuinka hemmetin itsekäs se nyksä onkaan kun ajattelee ettei sairasta lasta olisi hyvä kuljettaa tämmösiä matkoja!!
silloin ei varmaan kyse ole unohtamisesta(paitsi exällä unohtunu aivot johonkin), vaan järjenkäytöstä!!!
kyllä exä ei ole enään ÄITI JOLLE LAPSI ON MAAILMAN TÄRKEIN ASIA,kun pitää kipeenä matkustaa etäisille,sen sijaan että odottaisi lapsen paranevan!!huh huh..kaikkihan se on aina ja ikuisesti nyksien syytä, varmaan sekin kun se äiti joka jätti 2 vuotiaan lapsen yksin, lähti baariin, varmaan sekin jotenkin isin uuden naisystävän vika, että JOUTU lähteen sinne baariin ja unohtaa sen MAAILMAN TÄRKEIMMÄN ASIAN sinne kotiin!!
Kun lukee näitä valitus kirjeitä niinkuin tämä edellinenkin,ihmetyttää se,että miksi lapten biologiset isät eivät ota kantaa.aina vin nämä uudet vaimokit.Minusta yhteisten lasten asiat eivät edes kuulu näille uusille ihmisille.
siis tietysti silloin,jos lapsi asuu heidän kanssaan.Mutta esim.koska lapsi asuu esim.tässääidin kanssa,kyllä se olisi isän ja äidin asia käsitellä tätäkin asiaa eli sairastuneen lapsen tapaamista.
Täällä kirjoittelee aivat jäävit ihmiset näistä asioista.Minusta heillä ei ole mitään oikeutta puuttua toisten asioihin..
Milloin tulisi miehiä,jotka ottaisivat vastuun omista lapsistaan erosta hulimatta,että kenenkää uusio ihmisten ei tarvitsisi täällä valitella..
meille uusille puolisoille yhtään..kuinkahan monet oksennustaudit ja kuumeet,täit,kihomadot olen hoitanut mieheni pojalta täällä ollessa!! tietysti nyt joku sanoo ett se on ISÄN vastuu, mutta kun se isikin oksentaa pää punasena, niin onko vaihtoehetoa?? mielelllään tämän olen tehnyt,mutta onpa taas ajatusmaailmaa, ei kuulu uudelle puolisolle..mikä ihme teitä exät vaivaa,kun se isän sairas lapsi tulee myös uuden puolison kotiin, eikö se silloin kuulu hänelle mitenkään??
meidän tapauksessa mies se lapsen oma isä oli sitä mieltä ettei ole mitään järkee kuljettaa sairasta,40 asteen kuumeessa olevaa lsta satoja km:ä..en suinkaan minä nyksä ainoostaan, no exä ajatteli kuten sinä, on isänkin vastuu ottaa sairas lapsi luokseen..kysehän ei ollut vastuun pakoilemisesta, vaan lapsen parhaasta..oli tosi oikein ja vastuullista kun äiti kuskas kipeen lapsen tänne, me hoidettiin poika täällä, isä oli lopulta töistä poissa, kun ei todellakaan lähdetty pientä potilasta raahaan sunnuntaina taas samaa matkaa..
mä valitan vain ja ainoostaan lapsen edusta tässä kohtaa!!! ei tulis mieleenkään alkaa itse kuskaan sairasta lasta edes km:n päähän ellei kyseessä ole lääkäri!!
siinä vaiheessa kun sitä vanhemmuutta jaetaan, niin liian usein unohtuu itse lapsi ja hänen etunsa!!
ja niin kauan kun jaan elämän mieheni kanssa, sekä yhteisen kodin,totta hemmetissä myös miehen lapsen asiat kuuluu mullekkin, tätä peräänkuulutti exäkin aikoinaan, mutta kun en enään suostunut pelkäksi lastenhoitajaksi, sanoin etteihän minulla ole oikeutta puuttua lapsen aisoihin, se hankaloittaa hoitamistakin, ja vanhemmat on hyvät ja hoitaa lapsen ihan itse!! se sai exänkin pyytään anteeks ja tarkasteleen asiaa uudemman kerran, sanoikin jälkikäteen että hän oli hieman ajattelematon, tottakai minä myös kodissani olen ihan oikeutettu puuttumaan lapsen asioihin!!
niin, voishan aatella näin, kun nyksä näkee että lapsi lyö päänsä,hittojako hän asialle VOI mitään tehä, ja kun tosiaan mun mies ja poika oksenti kilpaa, ilmeisesti mun ois pitäny antaa pojan pyörii omassa oksennuksessaan tai kuivuu janoon, kun eihän se mulle kuulu,eikä saa kuulua..haloo!!!!
kun eivät nämä nyksät ole niitä miesten ykkösvaimoja, kun joku muu ehti ensin.
siis exä, jätti miehen?
Minä olen valinnut lapsettoman elämän ja onneksi miehen lapset ovat sen verran vanhoja että heillä on omat juttunsa eivätkä he tule "vierailulle", joten voin elää rauhassa. Jos joskus isäänsä haluavat tavata, voivat tavata muualla.
Miehen ja minun suhde menisi varmasti katkolle jos lapset alkaisivat majailla meillä jatkuvasti.
Minä en sotkeennu lasten ja miehen exän asioihin mitenkään, ne eivät kiinnosta minua pätkääkään. Ne, jotka ovat lapsia tehneet saavat huolehtia heidän ongelmistaan. En sotke käsiäni siihen likapyykkiin, vaan elän omaa elämääni, johon ei kuulu lapsia; ei omia eikä varsinkaan toisten.
jos se exä ehti ensin, vaan eipä menny papin sanat nappiin,elämän loppuun saakka jne..
ei mun tartte olla miehelleni ykkösvaimo, olen hänen rakas kumppani YKKÖSNAINEN!! exä ei sentään mahdu ees enään listalle, on menneisyyden historiaa!! ennemmin olen siis rakastettu nykyinen puoliso kun menneisyyden ex vaimo! elänkin tätä päivää, en suinkaan menneisyydessä,niinkun tästäkin edel.kirjoituksesta voi päätellä,missä se exä elää..jos saa hyvän mielen ajattelemalla olevansa se ykkösvaimo, niin siitä vaan, tosin se ei oikeuta miehen elämässä tätä ENTISTÄ yhtään mihinkään!!
ja niinhän se menee,kun ykkösvaimo ei haluu nähdä virheitään niin helppo syyttää nyksiä näistä "miesten varastamisista ym"..
ja minun mies ei ole vielä kertaakaan ollut naimisissa, että kyllä minusta tulee parin kk:n päästä se ykkösvaimo..=)
Niin, loogista on, että kun lapsi on sairas äitinsä luona, niin sitä ei kuljeteta isälle, koska sairasta lasta ei ole hyvä kuljettaa.
Mutta kas kummaa, jos lapsi sairastuu isänsä luona, se pitää heti viedä äidille (eikä esim. lääkäriin), koska äitihän vain osaa lasta hoitaa...
Yhteishuolto kyseessä.
Mä en vaan ymmärrä joidenkin äitien logiikkaa.
Kyllä huomaa, että tällä palstalla tilittää kaikki katkerat äidit, joiden miehet on jättäneet heidät.
Meidän tapauksessa mieheni EX jätti MIEHENI, otti lapsen, ja kesti 3 vuotta ennen kuin hän suostui yhteishuoltoon. Mieheni haluaa ottaa vastuuta, hoitaa lasta ja haluaa olla isänä läsnä, mutta tämä kusipää äiti ajattelee vain itseään ja haluaa tehdä kaiken vaikeimman kautta.
Minä tulin mukaan kuvioihin vasta eron jälkeen, joten minulla ei ole siihen asiaan mitään osaa eikä arpaa!
Lapsen ja minun välit ovat onneksi mitä parhaimmat. Ainoa asia, mikä ottaa päähän, on äiti, joka ei suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Lasta ei koskaan saa viedä viikolla mihinkään lastentapahtumaankaan, koska sehän olisi EPÄREILUA HÄNTÄ KOHTAAN, kun ISÄ NÄKISI LASTAAN enemmän kuin sopimuksessa lukee.
Joten katsokaa te itsekkäät äidit itseänne peiliin! Me äitipuolet joudumme teitä kestämään sen takia, että ajattelemme lapsen (joka ei edes ole meidän!!!) parasta, emmekä omaa etua!
lapsia hoitaa näiden ollessa sairaana? Ei tietysti ole järkevää lähteä siirtämään lasta kovassa kuumeessa paikasta toiseen, mutta mielestäni esimerkiksi ns. toipilaspäivänä tai kun kuume hieman laskee, lapsen voi viedä toiselle vanhemmalle.
Meillä sekä mieheni lapsen että oman lapseni hoitovastuuta on jaettu sairastapauksissa molempien vanhempien kesken. Tämä siitä syystä, että kaikilla pidemmät poissaolot töistä tuottavat vaikeuksia, vaikka palkallista olisikin. Mielestäni hoitovastuun jakaminen esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, mihin liittyy yövalvomista, on jo jaksamisen kannaltakin helpompaa.
Itse katson myös, että pääasiassa lapsen omien vanhempien kuuluu hoitaa lasta sairastapauksissa. En siis katso nykyisen mieheni olevan velvollinen jäämään pois töistä minun lapseni takia (paitsi ääimmäisissä tapauksissa), vaikka muuten lasta katsookin ja osallistuu hänen hoitamiseensa.
Tämä oli hieno kommetti,juuri näin pitäisi asioiden olla.eli jälleen kerran kysyn,miksi etä vanhemman pitäisi saada vain ne hienot yhteiset hetket eikä esim.sairasta/toipilasta jota voisi hoidella.Koska kovin jää yksipuoliseksi lasten hoito,jos lähivanhempi ottaa aina sairaasta lapsesta hoitovastuun.
ei elämä voi olla etä vanhemmalle ja uudelle avokille aina vain auringonpaistetta.
Meille "etälapsi" tulee aina tapaamisviikonloppuisin oli hän kipeä tai ei. eniten otti päähän kun oma lapseni oli kolme viikkoa vanha niin lapsonen haalattiin meille oksennustaudissa. Sairasta kummankin lapsen kannalta. Nyt mennyt yli kahdeksan vuotta yhtään viikonloppu tapaamista ei ole meidän taholtamme pystytty vaihtamaan. Toisin päin kylläkin, sama sille mut kyllä lapsen pitää saada rauhassa sairastaa oli äidillä menoja tai ei.
"Hoitovuorot" ja että joku "pääsee lapsesta". On toikin, kertoo paljon sinusta.
Et kerro mikä välimatka on mitä lasta joudutaan siirtämään. Mutta kaiken kaikkiaan, minusta on OK että myös isä voi SAADA HOITAA LASTA KUN LAPSI ON SAIRAANA. Ei se elämä lapsen kanssa ole aina jätskipuikkoja ja tikkareita, hörhelömekkoja ja söpöyttä. Turvallinen aikuisuus syntyy siitä että vastoinkäymisetkin koetaan yhdessä. Mitäs arvelet lapsen ajattelevan siitä että ei hän isän luo kelpaakaan silloin kun on sairas? Eikö isälle kuuluisi kelvata koska vain, sairaana ja surullisena ja sitten myöhemmin, uhmakkaana, kiukuttelevana, nuoruusiässä ehkä jopa pienessä pöhnässä, hakaneulat poskessa ja mölyävän kaverijoukon ympäröimänä, tai masennuksen syövereissä, viiltohaavoja reisissä...?
oli reilu 100km:ä..lapsi itki ettei jaksa liikkua,haluaa nukkua.."kyllä se nyt autossa jaksaa istuu sen aikaa"..oli exän näkemys..eli tässäkään tapauksessa todellakaan ei ois tullu lapselle tunnetta ettei isä haluu sairaana häntä sinne, ja kuinka moni kykenee edes aikuisista ajatteeleen noin,kun kuumetta 40 astetta, sillon varmaan ei paljon mietitytä lastakaan että eikös se isi mua haluukkaan sinne..
niin ja kyllä on itkua riittänyt kun oksennettu koko tuo matka, ja sattunu, "mutta ää,kuhan esittää",on exän kommentti hyvin usein..
ei se olekkaan aina isivkoloput pelkkää aurinkoo ja sirkustelua ei, mutta ei jumankauta,kyllä mahtuu näitä lapsen ajattelija-äiti-exiä mukaan, kun siis pokkaa on tosiaan uskoo, ja saada muutkin vakuuttuneeksi että ihan hyvä juttu kuljettaa yli 100KM:Ä sairasta lasta..ja HYVIN SAIRASTA!!!
ja siinä vaiheessa kun ydinperheessä toinen vanhemmista sairastuu yleensä silloin hoitaa lapsen toinen, se terve vanhempi,mutta ei, erotapauksissa ees tämmönen ei ainakaan meillä pelaa, kun isä oksentaa rota-vai mikä lie virus olikaan,niin exä työntää lapsen tänne isivkolopuksi..
mutta juu sinullekin ehdotan, tilaa taxi ensi kerralla kun olet kipee, ja ajele sillä 120km:ä ja sano sitten että " kyllä isänkin pitää saada hoitaa kipeää lasta.." missä kohtaa tossa ajattelit sitä sairasta lasta???!!!
Käsistä. Huh huh. Nyt kyllä herää tunne, että äidit purkaavat ahdistuksiaan vähän liikaa. Ikään kuin eroa käydään vieläkin,ja entisestä miehestä on tullut peikko, joka karttaa lapsivastuutaan. Jos lapsi ei ole sairastunut viikonloppukodissaan, minkäs teet? Pyhitellään keinoja, kuinka ei saa olla pelkästään aurinkoista etäelämä.
FAKTA nr.1 lapsi on jo kipeä ennen kuin tulee. jos lapsi sairastuu esim isänsä luona, tottakai sairastelee silloin siellä, mutta jos sairaus on jo tiedossa, ja kuitenkin tuodaan hoitoon?!. Fakta nr. 2 jos tilanne ei olisi ero, veisitkö omaa lasta edes kipeenä mummolaan, jos itsellä vapaata?
Fakta nr. 3 Uusikko on samassa taloudessa lapsen, isän etc kanssa, basillit ja pöpöt kun tarttuu herkästi. Omassa kodissa bakteerikanta kun on yleensä melko sama, ei tartuntavaara ole läheskään yhtä korkea.
Ymmärsinkö oikeen uusikon pitää ottaa risut ja ruusut siinä missä muidenkin, mutta minkäänlaista oikeutta asian puuttumiseen ei ole? Logiikka tässä on ? Todellakin, jätetään sitten hoitolapsen haavat hoitamatta ja ruuat tekemättä, kun ei saa puuttua!
Fakta nr.4 Uusikon itse sairastuessa, ei saa palkkaa!! Ja tämä sivuteetaan kokonaan? Mitä jos äidit eivät saisi palkkaa työstään sairastuessaan.. Ja tämäkö ei vaikuta yhtään uusikon elämään?
En tiedä kenen tapauksessa miehet ovat jättäneet/lähteneet, mutta minun tapauksessani mieheni kyllä jätettiin toisen miehen takia. Järjesteli myös entisessä elämässä työvuoronsa äidin työhön sopivaksi, jotta pääsi hoitamaan lastaan joka päivä! Ei todellakaan pakoillut vastuutaan.
Nyt tuntuu, kuin äidit huutaisivat täällä katkeruuttaan ( ja ex-mieshän ei vastuutaan luista P...le, tyyliin) Keinoja kaihtamatta, eli lapsi raahataan vaikka sairaana hoitoon oli miten oli! Tosi törkeä tuo 100km juttu minusta, varsinkin kun hoitokodissa vielä pieni vauva! Uusikot ovat niin kauhian itsekkäitä, mutta ei taida kukaan äiti ajatella, minkälainen ketjureaktio saattaa muuaalla syntyä kun tuodaan kipeä lapsi.. Pahimmassa tapauksessaa minä saatan olla nopeasti työtön. Pieni vauva hengenvaarassa etc.. Ei kun heittäkää kipeä lapsi syyliin, koska vastuutaan ei ex-mies saa vältellä..Per..le! Lapsen parasta?
puolin ja toisin. Tämähän on aivan uskomattoman lapsellista sättimistä, tämä teidän "keskustelunne".
Kaikki äidit eivät ole hankalia, katkeria tai yritä sotkea expuolison elämää. Kaikki miehen uudet puolisot eivät ole hankalia, katkeria tai yritä sotkeä miehensä lasten elämää. On toki niitä, jotka ovat - sekä äideissä että isän uusissa puolisoissa. Mutta on muitakin, ihan aikuismaisesti käyttäytyviä ihmisiä kummissakin.
Tulin tälle palstalle, koska olen eronnut, ja uusioperheessä. Tosin miehelläni on lapsia vain kanssani, ja exälläni ei ole uutta vaimoa. Ehkä siksi en voinut kuvitella tällaista "kissatappelua" olevankaan - ei ole toista naista riitelemässä?
Kun löysin uuden puolisoni, exäni ja hän viettivät viikonlopun risteilyllä - tosin sattumalta. Silloin puhuivat asiat selviksi minua koskien, eikä sen koommin ole ollut vääntöä. Jouluja ja synttäreitäkin on vietetty yhdessä lasten kanssa.
Ehkä näistä miehistä voisi jopa ottaa esimerkkiä, miten elää sovussa keskenämme?
nykyinen ja ex pystyiskin tuohon. valitettavasti kumminkaan aina näin ei ole.. vaikka mieheni ex ei esimerkiksi lapsilleen mustamaalaile minua (mikä on ihan hyvä lapsienkin kannalta:))
niin kyllä hän noin muutoin pyrkii toisinaan välttelemään meitä. (vaikka en itsekkään ihan ylinystävä tälle exälle aijo olla). ja olekkaan.
mutta kyllä meidänkin pikkusella uusioperheellä noin muuten hyvin menee myöskin että eipä pahempia ristiriitoja täälläkään.
lapset on paljon meillä ja tulen hyvin toimeen heidän kanssaan:) ja miehelleni olen sanonut että kun lapset on näinkin paljon täällä en aijo olla kaveria ja isän kumppania enempää (eli minua ei tod tarvitse miksikääs "äidiksi" kutsua kun semmoinen on jo olemassa;D)
mutta jos lapset kiintyvät minuun ja juttelevat että olihan "tätin kanssa kiva tehdä sitä ja tätä" niin sitten ei minua kumminkaan saa käydä syyttelemään että yritän "varastaa lapset".. koska itse olen sitä mieltä että vaikka uudenkin ihmisen kanssa olisikin kivaa niin "biologiset vanhemmat on aina ykkösiä":) (toki tietty alkoholi, huumeet, väkivalta voi siihenkin vaikuttaa.
Tuntuu siltä, että harvemmin niin äiti, isä että uusionni ovat niin järkeviä, että pystyvät asioista puhumaan ilman tunteita.
Tai siitähän riidoissa on mielestäni kyse: asioihin suhtaudutaan tunteella, ei järjellä. Silloin on jotain jäänyt käsittelemättä.
Onnea sinulle, että teillä asiat toimivat hyvin! Minun lapsipuoleni on monta kertaa pyytänyt, että tulisin hänen kanssaan kotiin leikkimään tai katsomaan jotain uutta lelua. Milläs selität, että et voi tulla, kun et halua mustamaalata äitiä sanomalla, että "äiti ei antaisi".
Meillä lapsi on jäänyt kotiin äitinsä luokse sairastamaan jos on ollut kipeänä. Äidin päätös josta ei ole koskaan edes mitenkään keskusteltu.
Kunpa joku isäkin kertoisi joskus.
t. Paha äitipuoli, äitipuoli ja äiti