Minä: lapseton, ja hyvin vähän kokemusta lapsista. Omankin kyllä vielä joskus haluan, ja pidän lapsista kovasti, taidan vain hiukan jännittää...
Mies: eronnut kahden pienen (alle kouluikäisen) lapsen isä. Lapset hänelle erittäin tärkeitä, ja niin pitää ollakin!
Kohta olisi ensitapaaminen minulla lasten kanssa. Kuinkahan voisin tilanteeseen mennä hiukan rauhallisemmin mielin? Mitä minun pitäisi huomioida? Tottakai haluaisin että lapset tulisivat kanssani toimeen, tulevaisuudessa minä kuitenkin olen sitten siellä "kotona" kun lapsetkin tulevat isänsä luokse. Mitä virheitä minun tulisi välttää?
Mies: eronnut kahden pienen (alle kouluikäisen) lapsen isä. Lapset hänelle erittäin tärkeitä, ja niin pitää ollakin!
Kohta olisi ensitapaaminen minulla lasten kanssa. Kuinkahan voisin tilanteeseen mennä hiukan rauhallisemmin mielin? Mitä minun pitäisi huomioida? Tottakai haluaisin että lapset tulisivat kanssani toimeen, tulevaisuudessa minä kuitenkin olen sitten siellä "kotona" kun lapsetkin tulevat isänsä luokse. Mitä virheitä minun tulisi välttää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
onnea kovasti! Itse aikanaan muistan, kun lapsia tutustutimme nykyiselle miehelle, että aloitimme aika varovasti, niin että mies tuli käymään kahvilla ja jutteli ihan normaalisti lapsille. (ei siis mitään lässytystä tai lahjojen ostoa, ehkä nyt jotkut pienent karkkipussit jos saavat namuja syödä viikolla) Sitten siitä pikkuhiljaa teimme juttuja esim. uimassa käyntiä silloin tällöin ei läheskään joka kerta. Miehen käynnit sitten huomaamatta venyivät ja kerran lämmitimme sitten saunan ja mies jäi yökylään...pikkuhiljaa hyvää tulee.
Olivat he aina joskus vähän mustiksia ja änkäsivät väliin jos esim. vierekkäin istuimme, mutta kun mies sitten tempaisi lapset omaan syliinsä ja yhdessä härnäsivät minua, niin lasten riemulla ei ollut rajoja. Onhan se aina kiva saada äiti nauramaan..
Nyt on perhe-elämää takana jo useita vuosia ja pikkusiskokin on jo syntynyt. Lapsilla on todella luottavainen suhde mieheeni ja esim. monesti läksyissä pyytävät hänen apua, kuin myös kokeiden kuulustelussa.
Toivon lisäksi, että heidän äitinsä ymmärtää puhua sinusta lämpimästi ja kauniisti. Se olisi iso plussa.
oma itsesi, älä yritä olla yhtään mitään muuta. Alle kouluikäisiet ovat mielestäni aika vastaanottavaisia ja vielä "helppoja", kunhan heille ollaan rehellisiä ja AITOJA. Ja anna ajan kulua ja asioiden tapahtua omalla painollaan, pakottamatta. Ja muistakaa miehen kanssa puhua rehellisesti niin hyvistä kuin huonommistakin fiiliksistä, mitä uusperheen kuvioihin aina liittyy.
Älä mieti, millaista sinun pitää esittää, jotta kelpaisit. Ole kiinnostunut lapsista. Kohtele heitä ihmisinä - kuten haluaisit itseäsikin kohdeltavan. Älä ole päällekäyvä. Ja jos lapset välittömyydessään ilmaisevat epäluuloa, anna sillekin tilaa. Ei heidän ole pakko heti tykätä sinusta, eihän. Kyllä kun tutustutte, varmaan opitte toimeen tulemaan.
Kiitos vastauksistanne!
Yritän kyllä olla luonnollinen oma itseni, enkä tyrkytä itseäni lapsille, enemmänkin seuraan sivusta ja osallistun silloin kun se on fiksua. Jännittää silti ;-)
Lapset kuitenkin ovat valitettavasti sen verran harvoin miehellä, ettei näitä tutustumisia voi kamalan "tiiviisti" olla, mutta ehkä sekin on vain hyvä, ettei isän uusi rakas tipahda yht´äkkiä lasten elämään aina silloin kun lapset isällään ovat.
Äitipuoleksi en halua, ja tarkoitan sillä sitä etten ala leikkimään mitään "perhettä" vaan kunnioitan lasten äitiä heidän äitinään, toivon että hänkin tämän tilanteen pystyisi näkemään niin että lasten elämään tulee vain lisää yksi huolehtiva aikuinen.
Kuitenkin kun tällä palstalla näitä kirjoituksia lukee, tulee väistämättäkin mieleen se että isän uusi on jotenkin vain se "ystävä", "heitukka", "nainen"... sen lasten äitien mielestä, eivätkä he halua edes tunnustaa että se ex-mies on ihan tosissaan perhettä perustamassa (yhteisiä lapsia myöhemmin) uuden ihmisen kanssa... se vähän pelottaa ja jännittää, kun miehellä ei mitkään parhaat välit exäänsä ole.
Mutta ehkä tämä tästä! Vielä jos teiltä hyvät äidit saisi ajatuksia siitä miltä teistä tuntui kun ex-mies alkoi tutustuttaa lapsia uuteen rakkaaseensa?
Ex-puolisolla ehti olla muutama suhde ennenkuin tapasi tämän nykyisen vaimonsa. Kaikkia ei tutustuttanut edes lapsille. Yhden muistan, jolla oli aika epäilyttävä tausta, mutta en pahemmin siihen edes puuttunut (yksinäni kylläkin murehdin)ja onneksi se suhde sitten kariutui, mutta sen muistan, kun hän tapasi tämän tulevan vaimonsa. Heti tuntui hyvältä ja lapsetkin tykästyi häneen.Hän on oikeasti sellainen ihminen, jolla on arvot kohdallaan ja joka pitää lasten puolta. Nykyään meillä on todella antoisia keskusteluja lapsista ja pikkuhiljaa myös muista asioista. Koen hänet luotettavaksi ja monesti olen asiaa niinkin ajatellut, että jos minulle tapahtuisi jotain (eli kuolisin) toivoisin hänen olevan sitten se äiti lapsilleni. Tämä varmaan kuvastaa jo aikapaljon mitä ex-mieheni puolisosta ajattelen.
Miten tähän sitten päästiin?? Kait se oli molempien halu, että lapsilla on turvallinen olo ja kait me ymmärsimme, että typerillä riidoilla ei saa mitään hyvää aikaan. Pikkuhiljaa tutustuttiin ja ehkä me jollain tasolla olemme samanlaisia ajatuksineen ja sääntöineen ja moraalineen..kertaakaan ei minua ole harmittanut saati ollut mustis ex-mieheni uudesta puolisosta. Olen alusta asti ollut Onnellinen hänen puolesta ja lasteni puolesta tästä ihanasta naisesta/äidistä heidän elämässä.
t: kolmen lapsen äiti