Labbis tekee

siksi, että halusimme kovasti oman koiran. Ja ajattelimme, että koulutamme siitä tottelevaisen ja kiltin koiran. Oli kyllä tiedossa, että miten kauan koira tulee olemaan. Aiemmin lapsuudenkodeissamme molemmilla on ollut perheessä koira. Mutta toisin kävi koulutuksessa. Alussa kävimme pentukoulussa, jossa labbiksemme oppi hyvin uusia juttuja ja totteli tosi hyvin. Pomottaminen ja luoksetulo oli sellasia, joissa epäonnistuimme. Itse taidan olla liian lyhytpinnainen, että kestäisin kaikkia koiran oikutteluja. Koira myös alkaa komentelemaan mulle, jos komennan lasta jostain, ku se luulee et sitä kielletään. Tällä hetkellä koen koiran riesaksi, kun emme ole saaneet siitä sellaista, jonka halusimme. Myös jos koiraa rapsuttaa tai silittää, ni jos lopettaa, ni koira alottaa välittömästi komentelun, että pitäis jatkaa ja sit on taas hermot riekaleina.

Mies tykkää koirasta todella paljon ja sen takia ei halua siitä luopua. Eikä myöskään periaatteesta, että kun koira on kerran otettu, niin se kanssa pidetään. Sanoin sille yks päivä, et koiraa pitää kouluttaa, et ota selvää asioista. Ni se sit päässään ajatteli, et no annetaan sille koiralle ruokaa koko ajan, et ku sillä on kaks kertaa päivässä ruokailu, et jos se sillä rauhottus. Ni ei nyt ihan kyllä oo mikään ruoka syynä tollaseen. Mies ei ole siis ikinä kouluttanut koiraa, joten hänellä ei ole aiempaa kokemusta asiasta. Ja muutenkin, kun koira on ottanut miehen isännäkseen, niin mun on vähän vaikee sit yrittää sitä kouluttaa, ku se tottelee miestä paremmin. Miehen kanssahan tästä pitäisi keskustella, mutku tuntuu vaan et seinille puhuis, ku yrittää jotain asiaa saada päähän.

otettiin kirjoitti:

siksi, että halusimme kovasti oman koiran. Ja ajattelimme, että koulutamme siitä tottelevaisen ja kiltin koiran. Oli kyllä tiedossa, että miten kauan koira tulee olemaan. Aiemmin lapsuudenkodeissamme molemmilla on ollut perheessä koira. Mutta toisin kävi koulutuksessa. Alussa kävimme pentukoulussa, jossa labbiksemme oppi hyvin uusia juttuja ja totteli tosi hyvin. Pomottaminen ja luoksetulo oli sellasia, joissa epäonnistuimme. Itse taidan olla liian lyhytpinnainen, että kestäisin kaikkia koiran oikutteluja. Koira myös alkaa komentelemaan mulle, jos komennan lasta jostain, ku se luulee et sitä kielletään. Tällä hetkellä koen koiran riesaksi, kun emme ole saaneet siitä sellaista, jonka halusimme. Myös jos koiraa rapsuttaa tai silittää, ni jos lopettaa, ni koira alottaa välittömästi komentelun, että pitäis jatkaa ja sit on taas hermot riekaleina.

Mies tykkää koirasta todella paljon ja sen takia ei halua siitä luopua. Eikä myöskään periaatteesta, että kun koira on kerran otettu, niin se kanssa pidetään. Sanoin sille yks päivä, et koiraa pitää kouluttaa, et ota selvää asioista. Ni se sit päässään ajatteli, et no annetaan sille koiralle ruokaa koko ajan, et ku sillä on kaks kertaa päivässä ruokailu, et jos se sillä rauhottus. Ni ei nyt ihan kyllä oo mikään ruoka syynä tollaseen. Mies ei ole siis ikinä kouluttanut koiraa, joten hänellä ei ole aiempaa kokemusta asiasta. Ja muutenkin, kun koira on ottanut miehen isännäkseen, niin mun on vähän vaikee sit yrittää sitä kouluttaa, ku se tottelee miestä paremmin. Miehen kanssahan tästä pitäisi keskustella, mutku tuntuu vaan et seinille puhuis, ku yrittää jotain asiaa saada päähän.

Koiran kouluttamisessa on mielestäni enemmänkin kysymys koiran omistajan kouluttamisesta, ja väitän, että jonkun asian meneminen pieleen johtuu siitä, että omistaja ei osaa opettaa koiralle kyseistä asiaa, ei niinkään siitä etteikö koira olisi sitä kykenevä oppimaan.

Itselläni on mennyt oman noutajani kanssa pieleen pahiten palautus ja toisten koirien ohittaminen. Myös johtajuuden kanssa oli ongelmia. Jos koirilla olisi keskisormi, se olisi ollut pystyssä aika usein... Olen käynyt nyt noin vuoden yksityisessä koirakoulussa koirani kanssa opettelemassa sitä, kuinka minä käyttäydyn oikein meidän ongelmatilanteissamme. Tosiasia, jonka olen joutunut huomaamaan/saanut huomata on, että omaa käytöstäni muuttamalla olen saanut koiran muuttamaan omaansa. Aloitimme koirakoulussa yksityistunneilla koiran ollessa 1,5 vuotias. Tunneilla ei siis ollut muita koiria, vaan me saimme ihan omaa opetusta. Nyt käymme kerran viikossa samassa koirakoulussa harjoittelemassa ryhmässä.

Ehdotukseni on, että etsikää lähiseudulta hyvä koirakoulu. Meidän tapauksessamme yksityistunnit olivat todella hyvä ratkaisu, koska niillä keskityttiin pelkästään meidän ongelmiimme. Tehkää jokaviikkoisesta koirakoulutunnista koko perheen ulkoiluhetki. Toinen aikuisista on lapsen kanssa ja toinen on koiran kanssa tunnilla. Tai sitten kerrot miehellesi, että olet ilmoittanut hänet opettelemaan käytöstapoja koirakouluun :) Kannatta tietysti mainita että ottaa myös koiran mukaan tunnille.

Näiden tuntien lisäksi opettaminen kotioloissa tapahtuu meillä muiden arjen askareiden keskellä. Joskus pidän lyhyen harjoittelutuokion sisällä, ja muuten harjoittelemme normaalisti kävelyllä käydessämme. Kouluttaminen ei vie mitenkään "ekstra-aikaa" sen lisäksi, mitä koira muuten vaatii.

Mielestäni kannattaa nähdä vaivaa puoli vuotta nyt nuoren koiran kanssa, se ei vie aikaa muusta elämästänne, vaan päinvastoin tuo paljon helpotusta arkeen. Kokeilkaa ensin asiantuntevaa koiran omistajan koulutusta ennen kuin luovutte koirasta, jota kuitenkin molemmat kovasti halusitte ja joka kaikesta riesasta huolimatta on teille rakas.

PS. Koiran omistajan koulutuksella en tarkoita, että olisin sitä mieltä ettette osaa kouluttaa koiraanne. Olen vain itse ollut todella yllättynyt siitä, kuinka helposti koira loppujen lopuksi oppii, kunhan osaa kertoa sille asian niin, että se ymmärtää mitä narun toisessa päässä halutaan. Onnistuminen ei välttämättä ole kiinni kuin jostakin pienestä asiasta.

Cat & dog kirjoitti:

Koiran kouluttamisessa on mielestäni enemmänkin kysymys koiran omistajan kouluttamisesta, ja väitän, että jonkun asian meneminen pieleen johtuu siitä, että omistaja ei osaa opettaa koiralle kyseistä asiaa, ei niinkään siitä etteikö koira olisi sitä kykenevä oppimaan.

Itselläni on mennyt oman noutajani kanssa pieleen pahiten palautus ja toisten koirien ohittaminen. Myös johtajuuden kanssa oli ongelmia. Jos koirilla olisi keskisormi, se olisi ollut pystyssä aika usein... Olen käynyt nyt noin vuoden yksityisessä koirakoulussa koirani kanssa opettelemassa sitä, kuinka minä käyttäydyn oikein meidän ongelmatilanteissamme. Tosiasia, jonka olen joutunut huomaamaan/saanut huomata on, että omaa käytöstäni muuttamalla olen saanut koiran muuttamaan omaansa. Aloitimme koirakoulussa yksityistunneilla koiran ollessa 1,5 vuotias. Tunneilla ei siis ollut muita koiria, vaan me saimme ihan omaa opetusta. Nyt käymme kerran viikossa samassa koirakoulussa harjoittelemassa ryhmässä.

Ehdotukseni on, että etsikää lähiseudulta hyvä koirakoulu. Meidän tapauksessamme yksityistunnit olivat todella hyvä ratkaisu, koska niillä keskityttiin pelkästään meidän ongelmiimme. Tehkää jokaviikkoisesta koirakoulutunnista koko perheen ulkoiluhetki. Toinen aikuisista on lapsen kanssa ja toinen on koiran kanssa tunnilla. Tai sitten kerrot miehellesi, että olet ilmoittanut hänet opettelemaan käytöstapoja koirakouluun :) Kannatta tietysti mainita että ottaa myös koiran mukaan tunnille.

Näiden tuntien lisäksi opettaminen kotioloissa tapahtuu meillä muiden arjen askareiden keskellä. Joskus pidän lyhyen harjoittelutuokion sisällä, ja muuten harjoittelemme normaalisti kävelyllä käydessämme. Kouluttaminen ei vie mitenkään "ekstra-aikaa" sen lisäksi, mitä koira muuten vaatii.

Mielestäni kannattaa nähdä vaivaa puoli vuotta nyt nuoren koiran kanssa, se ei vie aikaa muusta elämästänne, vaan päinvastoin tuo paljon helpotusta arkeen. Kokeilkaa ensin asiantuntevaa koiran omistajan koulutusta ennen kuin luovutte koirasta, jota kuitenkin molemmat kovasti halusitte ja joka kaikesta riesasta huolimatta on teille rakas.

PS. Koiran omistajan koulutuksella en tarkoita, että olisin sitä mieltä ettette osaa kouluttaa koiraanne. Olen vain itse ollut todella yllättynyt siitä, kuinka helposti koira loppujen lopuksi oppii, kunhan osaa kertoa sille asian niin, että se ymmärtää mitä narun toisessa päässä halutaan. Onnistuminen ei välttämättä ole kiinni kuin jostakin pienestä asiasta.

Tiedän kyl sen, että tässä asiassa ei oo ku peiliin katsominen. En siis pidä koiraa sellaisena, että se ei oppis. Ongelmakoiriahan tulee vain, kun omistaja itse on se ongelma. Mut noita yksityistunteja vois ottaakin. Mietin vaan sitä, et maksaako ne kauheesti? Ois kyllä hyvä saada toi koira tässä vaiheessa kuriin, ku uus vauvakin on tulossa syksyllä.

alkup. kirjoitti:

Tiedän kyl sen, että tässä asiassa ei oo ku peiliin katsominen. En siis pidä koiraa sellaisena, että se ei oppis. Ongelmakoiriahan tulee vain, kun omistaja itse on se ongelma. Mut noita yksityistunteja vois ottaakin. Mietin vaan sitä, et maksaako ne kauheesti? Ois kyllä hyvä saada toi koira tässä vaiheessa kuriin, ku uus vauvakin on tulossa syksyllä.

Koirakoulujen hintataso riippuu varmaan vähän siitäkin millä seudulla asuu. Meillä taisi maksaa keskimäärin vähän yli 10 €/tunti. Pakettiin kuului käyttäytymiskuvaus ja 8 yksityistuntia (käyttäytymiskuvaus oli kalliimpi kuin 10 €). Se käyttäytymiskuvaus oli muuten kanssa aika valaiseva ja omistajalle mielenkiintoista katseltavaa. Näki miten koira reagoi erilaisiin tilanteisiin.

Kävimme samassa paikassa myös jälkikoulutuksessa, mikä auttoi yhteistyön kehittymisessä paljon. Jälkitunnit olivat kalliimpia, koska ne ovat työläämpiä myös kouluttajalle (esim. jäljen tekeminen etukäteen).

Vaikka yksityistunnit ovat kalliimpia kuin vaikka yhdistysten järjestämät ryhmäkurssit, niin omasta kokemuksesta voin kertoa, että kannattaa. Kävimme koirani kanssa kahdellakin peruskoulutuskurssilla, ja itku kurkussa sai mennä aina kotiin kun meidän sählä ei osannut keskittyä koiraporukassa ollenkaan eikä itsellä ollut tarpeeksi taitoa saada käyttäytymistä muuttumaan. Yksityistuntien jälkeen ollaan oltu ryhmässä ihan melkein mallioppilaita :) Noutojen kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta koirien ohittaminen alkaa sujumaan jo lenkilläkin aika hienosti.

Ei muuta kuin tsemppiä. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.

Cat & dog kirjoitti:

Koiran kouluttamisessa on mielestäni enemmänkin kysymys koiran omistajan kouluttamisesta, ja väitän, että jonkun asian meneminen pieleen johtuu siitä, että omistaja ei osaa opettaa koiralle kyseistä asiaa, ei niinkään siitä etteikö koira olisi sitä kykenevä oppimaan.

Itselläni on mennyt oman noutajani kanssa pieleen pahiten palautus ja toisten koirien ohittaminen. Myös johtajuuden kanssa oli ongelmia. Jos koirilla olisi keskisormi, se olisi ollut pystyssä aika usein... Olen käynyt nyt noin vuoden yksityisessä koirakoulussa koirani kanssa opettelemassa sitä, kuinka minä käyttäydyn oikein meidän ongelmatilanteissamme. Tosiasia, jonka olen joutunut huomaamaan/saanut huomata on, että omaa käytöstäni muuttamalla olen saanut koiran muuttamaan omaansa. Aloitimme koirakoulussa yksityistunneilla koiran ollessa 1,5 vuotias. Tunneilla ei siis ollut muita koiria, vaan me saimme ihan omaa opetusta. Nyt käymme kerran viikossa samassa koirakoulussa harjoittelemassa ryhmässä.

Ehdotukseni on, että etsikää lähiseudulta hyvä koirakoulu. Meidän tapauksessamme yksityistunnit olivat todella hyvä ratkaisu, koska niillä keskityttiin pelkästään meidän ongelmiimme. Tehkää jokaviikkoisesta koirakoulutunnista koko perheen ulkoiluhetki. Toinen aikuisista on lapsen kanssa ja toinen on koiran kanssa tunnilla. Tai sitten kerrot miehellesi, että olet ilmoittanut hänet opettelemaan käytöstapoja koirakouluun :) Kannatta tietysti mainita että ottaa myös koiran mukaan tunnille.

Näiden tuntien lisäksi opettaminen kotioloissa tapahtuu meillä muiden arjen askareiden keskellä. Joskus pidän lyhyen harjoittelutuokion sisällä, ja muuten harjoittelemme normaalisti kävelyllä käydessämme. Kouluttaminen ei vie mitenkään "ekstra-aikaa" sen lisäksi, mitä koira muuten vaatii.

Mielestäni kannattaa nähdä vaivaa puoli vuotta nyt nuoren koiran kanssa, se ei vie aikaa muusta elämästänne, vaan päinvastoin tuo paljon helpotusta arkeen. Kokeilkaa ensin asiantuntevaa koiran omistajan koulutusta ennen kuin luovutte koirasta, jota kuitenkin molemmat kovasti halusitte ja joka kaikesta riesasta huolimatta on teille rakas.

PS. Koiran omistajan koulutuksella en tarkoita, että olisin sitä mieltä ettette osaa kouluttaa koiraanne. Olen vain itse ollut todella yllättynyt siitä, kuinka helposti koira loppujen lopuksi oppii, kunhan osaa kertoa sille asian niin, että se ymmärtää mitä narun toisessa päässä halutaan. Onnistuminen ei välttämättä ole kiinni kuin jostakin pienestä asiasta.

miten tuolla koirakoulussa opetettiin sitä ohitusta?Mitä virheitä olet tehnyt siinä?Meillä meinaan labukka neidin kanssa sama juttu, tai tekee sen vain munun kanssani ei mieheni, eli olen itse siihen syypää!!!

Meillä 3vuotias labbisneiti. Vielä vuosi sitten aivan mahdoton. Karkaili, jos ulko-ovista pääsi lähtemään. Remmissä levoton ja veti, hölkyili joka paikkaan. Nyt on kuin itsestään "vähän" rauhoittunut, pysyy pihalla jos paikalla perheenjäsen ja sisälläkin meno rauhoittunut. Pentumaisia kujeita toki vieläkin :)