Tänään palstalla keskusteltiin iäisyysaiheesta: romanit yhteiskunnnan elätteinä. Seriffi täysin asiallisin perustein poisti valtaväestön edustajien lähettämät viestit, koska suurin osa niistä oli erittäin provosoivia ja rasistisia. Kritiikkiä toki on oikeus esittää, mutta asialliseen sävyyn.
Haluan kuitenkin vastata näiden viestien lähettäjille. Kun jäljempänä käytän muotoa "Sinä", se tarkoittaa jokaista, joka tänään kirjoitti tälle palstalle tarkoituksenaan väittää jokaista romania yhteiskunnan tuella eläväksi luuseriksi, joka välttelee koulunkäynti-ja työvelvoitteita. Kiitos teille kaikille, jotka jälleen kerran näytitte meille paikkamme. Onhan toki aivan ainutlaatuista, jos joku työssäkäyvä, opiskeleva tai opiskelemaan aikova romani erehtyy elättelemään mielessään sellaisia illuusioita, että muka olisi tasavertainen pääväestön kanssa? Onneksi on teidänkaltaisianne, jotka saavat meidät jälleen "palaamaan ruotuun" ja uskomaan, että olemme todella syöpäläisiä tämän erinomaisen kansakunnan turkissa (tämä on vertaus, jota Hitler käytti juutalaisista ja romaneista).
Haluan nyt esittää Sinulle muutamia kysymyksiä.
Ensimmäinen: tiedätkö, kuinka vaikea romanin on sijoittautua työelämään, kun jokaista haettavaa paikkaa kohden on noin 100 hakemusta? Vastaisin, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi...
Toinen kysymys: jos jonkin IHMEEN kautta saisit romanin työkaveriksesi, kuinka avoimin mielin ottaisit hänet vastaan tasavertaisena työtoverina? Vai jatkuisiko halveeraaminen,nimittely, haukkuminen, eristäminen...kunnes henkilö lopulta saisi tarpeekseen ja lähtisi - jolloin voisit taas tekopyhästi kertoilla lähipiirillesi: "joo, meillä oli yksi mustalainen, mutta eihän se viihtynyt kuin kaksi kuukautta..sen jälkeen taas kortistoon?"
Olen puoliromanina, suhteellisen koulutettuna (tradenomi, erikoisosaamisena: venäjän käännös ja tulkkaus) ollut noin parikymmentä vuotta työelämässä, kunnes jatkoin opintojani yliopistossa. Kandin paperit saan toivottavasti tämän vuoden loppuun mennessä: ja yllätys yllätys: en aio siirtyä kortistoon, vaan hakea uutta pätevyyttäni vastaavaa työtä.
Siispä parinkymmenen vuoden ajan olen työskennellyt useissa suomalaisissa yrityksissä, jokaisessa useamman vuoden kerrallaan. Tähän liittyy kolmas kysymys:
Olitko se Sinä, joka
a)perustit selkäni taakse juoru- ja supatuskerhoja, tarkoituksena eristää minut muista työtovereistani
b)lähdit kahvihuoneesta salamannopeasti, kun tulin sinne - ilmaan jäi suorastaan väijymään tunne, että siellä oli puhuttu pahaa minusta;
c) jonka pöytään ruokalassa en koskaan kelvannut seuraksesi;
d) joka kovaäänisesti kertoi työkaverin synttäreistä tai muista juhlista, joihin minua ei koskaan kutsuttu;
e) joka kovalla äänellä kerroit mannevitsejä tai hevoskauppajuttuja, kun tiesit minun olevan kuulosalla?
Kiitos Sinulle, että teit oloni työelämässä mahdollisimman epäviihtyisäksi. Onneksi Sinun vastapainoksesi oli mahtavan kivoja työkavereita ja hyviä esimiehiä, jotka kannustivat minua. Sinua mahtaa harmittaa, ettet kaikista yrityksistäsi huolimatta saanut savustettua minua ulos työpaikasta. Pienenä lohdutuksena voin mainita, että toki käyttäytymisesi aiheutti todella pahan mielen. Esimiesteni kanssa minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa - ilmeisesti on käynyt hyvä tuuri, koska he ovat kaikki olleet sangen omaperäisiä ja persoonallisia - miksipä he muuten olisivat minut valinneet töihin, koska varmasti pätevyydeltään vastaavia oli useita, täysin valkoisia?
Tällä palstalla annettiin myös käytännön oikeinkirjoitusohjeita romaneille viestien lähettämistä varten. Toivon todellakin, että tämä viestini on sekä jaksotukseltaan että välimerkkien käytöltään tarpeeksi kompetentti tyydyttämään jopa vaativammankin valkolaisen kriteerit - ettei vain kukaan hermostu ja menetä yöuniaan virheellisen kielenkäytön takia. Jos näette jossain pilkkuvirhee, reagoikaa toki heti. Otan mielelläni vastaan kritiikkiä, rakentavassa muodossa, mistä aiheesta hyvänsä - siinäpähän oppii aina uutta.
Joka tapauksessa toivotan teille kaikille hyvää viikonloppua ja kauniita kevätpäiviä.
t. alati opiskeleva Mirkku
Haluan kuitenkin vastata näiden viestien lähettäjille. Kun jäljempänä käytän muotoa "Sinä", se tarkoittaa jokaista, joka tänään kirjoitti tälle palstalle tarkoituksenaan väittää jokaista romania yhteiskunnan tuella eläväksi luuseriksi, joka välttelee koulunkäynti-ja työvelvoitteita. Kiitos teille kaikille, jotka jälleen kerran näytitte meille paikkamme. Onhan toki aivan ainutlaatuista, jos joku työssäkäyvä, opiskeleva tai opiskelemaan aikova romani erehtyy elättelemään mielessään sellaisia illuusioita, että muka olisi tasavertainen pääväestön kanssa? Onneksi on teidänkaltaisianne, jotka saavat meidät jälleen "palaamaan ruotuun" ja uskomaan, että olemme todella syöpäläisiä tämän erinomaisen kansakunnan turkissa (tämä on vertaus, jota Hitler käytti juutalaisista ja romaneista).
Haluan nyt esittää Sinulle muutamia kysymyksiä.
Ensimmäinen: tiedätkö, kuinka vaikea romanin on sijoittautua työelämään, kun jokaista haettavaa paikkaa kohden on noin 100 hakemusta? Vastaisin, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi...
Toinen kysymys: jos jonkin IHMEEN kautta saisit romanin työkaveriksesi, kuinka avoimin mielin ottaisit hänet vastaan tasavertaisena työtoverina? Vai jatkuisiko halveeraaminen,nimittely, haukkuminen, eristäminen...kunnes henkilö lopulta saisi tarpeekseen ja lähtisi - jolloin voisit taas tekopyhästi kertoilla lähipiirillesi: "joo, meillä oli yksi mustalainen, mutta eihän se viihtynyt kuin kaksi kuukautta..sen jälkeen taas kortistoon?"
Olen puoliromanina, suhteellisen koulutettuna (tradenomi, erikoisosaamisena: venäjän käännös ja tulkkaus) ollut noin parikymmentä vuotta työelämässä, kunnes jatkoin opintojani yliopistossa. Kandin paperit saan toivottavasti tämän vuoden loppuun mennessä: ja yllätys yllätys: en aio siirtyä kortistoon, vaan hakea uutta pätevyyttäni vastaavaa työtä.
Siispä parinkymmenen vuoden ajan olen työskennellyt useissa suomalaisissa yrityksissä, jokaisessa useamman vuoden kerrallaan. Tähän liittyy kolmas kysymys:
Olitko se Sinä, joka
a)perustit selkäni taakse juoru- ja supatuskerhoja, tarkoituksena eristää minut muista työtovereistani
b)lähdit kahvihuoneesta salamannopeasti, kun tulin sinne - ilmaan jäi suorastaan väijymään tunne, että siellä oli puhuttu pahaa minusta;
c) jonka pöytään ruokalassa en koskaan kelvannut seuraksesi;
d) joka kovaäänisesti kertoi työkaverin synttäreistä tai muista juhlista, joihin minua ei koskaan kutsuttu;
e) joka kovalla äänellä kerroit mannevitsejä tai hevoskauppajuttuja, kun tiesit minun olevan kuulosalla?
Kiitos Sinulle, että teit oloni työelämässä mahdollisimman epäviihtyisäksi. Onneksi Sinun vastapainoksesi oli mahtavan kivoja työkavereita ja hyviä esimiehiä, jotka kannustivat minua. Sinua mahtaa harmittaa, ettet kaikista yrityksistäsi huolimatta saanut savustettua minua ulos työpaikasta. Pienenä lohdutuksena voin mainita, että toki käyttäytymisesi aiheutti todella pahan mielen. Esimiesteni kanssa minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa - ilmeisesti on käynyt hyvä tuuri, koska he ovat kaikki olleet sangen omaperäisiä ja persoonallisia - miksipä he muuten olisivat minut valinneet töihin, koska varmasti pätevyydeltään vastaavia oli useita, täysin valkoisia?
Tällä palstalla annettiin myös käytännön oikeinkirjoitusohjeita romaneille viestien lähettämistä varten. Toivon todellakin, että tämä viestini on sekä jaksotukseltaan että välimerkkien käytöltään tarpeeksi kompetentti tyydyttämään jopa vaativammankin valkolaisen kriteerit - ettei vain kukaan hermostu ja menetä yöuniaan virheellisen kielenkäytön takia. Jos näette jossain pilkkuvirhee, reagoikaa toki heti. Otan mielelläni vastaan kritiikkiä, rakentavassa muodossa, mistä aiheesta hyvänsä - siinäpähän oppii aina uutta.
Joka tapauksessa toivotan teille kaikille hyvää viikonloppua ja kauniita kevätpäiviä.
t. alati opiskeleva Mirkku
Vastaukset 33
Vanhimmat
kiittää oli hyvin sanottu ikävä on tätä timanttiamissähän se
aloin jo ajatella, että mahdatte luulla meidän Timanttimiehen kanssa olevan karussa yhdessä kun ei kummastakaan ole kuulunut mitään..
Olen todella huolissani, mitä Timantille on sattunut..jos huomaat tämän, vastaa nyt toki omalla nimelläsi, että näemme Sinun olevan hengissä. Eihän meidän maskotti saa hävitä loputtomiin palstalta.
t. Mirkku
ei timantti sun kanssa lähtis
vihre buahhhhaaaaaa ei sulle mirkku
No sehän on Timantin henkilökohtainen valinta- mutta kun on vastassa erittäin komia nainen, itsetietoinen, huumorintajuinen..luulen kyllä että Timantti lähtisi..mutta tietysti parasta kysyä häneltä itseltään. On vain nyt poissa palstalta. Mutta itse arvioin kyllä, että mahtaa olla elåmäänsä kyllästynyt mies, joka ei tämän akan matkaan lähtisi..eri asia sitten on, lähtisinkö itse..
t. Mirkku
oon tos laitellu,vähä rälläköiny,hiljases yös
hissukseen
romua
kenenkää kans,luotan kai vain koneisiin enää,ne ei petä eikä oikuttele,kunhan hyvin huoltaa juu.
Joku sanoi, että miehet on yhtä luotettavia kuin pohjoiskorealaiset kodinkoneet. Olen samaa mieltä.
t. Mirkku
romua? Jokku rakastavat nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kuin helvetin nimes romui? Mää oon ihan ymmällä ja kuin klavul päähä lyätty.
t. Mirkku
Antaa voimaa, sosiaalisia yhteyksiä, kuntoa ja rahaa.
Romut tekis mullekin hyvää
luatisuajan
Iltaa,
kyllä se on niin että Mirkku puhuu taaskin pelkkää asiaa :)
Aihe on tosiaan jatkuvasti jossain esillä, jos ei tällä palstalla niin siihen kyllä törmää ollessaan valtaväestön kanssa tekemisissä. Enkä tarkoita nyt sellaisia valtakulttuurin edustajia jotka viinapullo kädessään ja humalapäissään huutelevat kaikille ohikulkijoille mitä sattuu... Puhun myös niin sanotuista sivistyneistä ihmisistä joilla pitäisi tämän koulutuksellisenkin sivistyksen myötä olla myös ymmärrystä tarkastella asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta, sekä kykyä kuunnella myös toista osapuolta. Tässä siis on hyvää pohdittavaa meille jokaiselle.
Hyviä illan jatkoja kuitenkin kaikille.
Terveisin
Eräs Nainen
timanttia ikävä vaikka miten asioita selitellään
keskipakoleikkuri,sais romut hajalle
(manne),onha hamm yks joo
Sivystyksestä tietysti kiinni ja perinteisestä kotikasvatuksesta miten suhtaudutaan rommmaaaneihin. Kuitenkin ei ne kaikki mannettelu ja tyhmyyttä leikkiminen (hai sie) ole rasismia vaan omaa tyhmyyttä mitä tuovat esille. Sivystyksessä pieni aukko. Niin valtaväestö voi olla paskamaisia työelämässä romaneille, mutta sitä ne on yleensä toinen toisilleenkin. Ei siellä paljon paijata tai kunnioiteta toista työtekijää vaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, kateus, panettulu yms. kaikki paska mitä vain voi olla.
Kuvittele tämä palsta ilman sheriffiä... tämä oli monta kuukautta ilman sitä. Jos tämä palsta olisi ilman jatkuvaa valvomista voisiko sitä jättää enään sivistymättömien valtaväestön käsiin. Arvaa minkälaista tekstiä täällä olisi päivästä päivään.
Valitettavasti pääväestöllä on kielteinen kuva romaaneista näin yleisesti, mutta aina itse romaniväestökään siihen kuvaan positiivisuutta anna. Toisaalta ei anna pääväestökään positiivista kuvaan itsestään... ryypätään ja räyhätään, tehdään "kunniamurhia", hakataan muijat ja tapetaan vielä sen kunniaksi itsemme. Brutaalia meiningiä - mä vähän yleistän, mutta oon oppinut sen.
Eriasteinen työpaikkakiusaaminenhan on hyvin yleistä ja sen kohteeksi joutuu moni valtaväestönkin edustaja. Onneksi tähän asiaan on alettu suhtautua vakavasti ja tapauksiin puututaan nykyisin, koska yritysten johtokin ymmärtää sen, että huono työilmapiiri vähentää tehokkuutta. Otin nuo esimerkit vain sen vuoksi esille, kun palstalle todella tuli hyvin provosoivia kirjoituksia, todella rasistisia. On todella niin, ettei romanienkaan käytös aina ansaitse kiitosta ja päänsilittelyä. Myös se, mikä viesteissä todettiin - että suuri osa romanioppilaista laiminlyö peruskoulutuksen - ei ole tuulesta temmattu väite. Näin valitettavasti on, mutta asian voi nähdä toisinkin päin: yhä usemapi romaninuori kuitenkin suorittaa koulun ja menee vielä jatko-opiskeluun. Kehitys menee eteenpäin, onneksi.
Kuten viestissäni sanoinkin, ei ole kiellettyä esittää kritiikkiä, kunhan se tehdään asialliseen sävyyn. Kyllä kaaleittenkin täytyy nähdä myös omat virheensä. Kaikkihan me virheitä tehdään ja niiden tunnustaminen on viisauden alku.
Hyvää viikonloppua!
t. Mirkku
ryhmä leimautuu sen tyypillisen edustajiensa kautta.
Mustalaiset ovat YLEENSÄ työttömiä, kouluttamattomia ja sosiaaliturvan varassa eläviä. Se, että on olemassa poikkeuksia, ei muuta tätä keskimääräistä stereotypiaa muuksi.
Faktat eivät ole rasismia ja jos ne provosoivat niin vastuu on lähinnä siitä lukijalla. On tietysti vaikea tunnustaa viiteryhmäkseen jotain niin negatiivista, mitä mielikuvat mustalaisista valtaväestön keskuudessa ovat.
Vastauksia kysymyksiin.
1)Jos taskussa on vain peruskoulun huono päättötodistus tai ei sitäkään, ei voi havitella kovin kummoisia työtehtäviä. Niillä eväillä on joko kurssitettava itsensä tai tyydyttävä esim. puhelinmyyntiin, siivoomiseen tms. hanttihommiin.
Näihin tehtäviin ei todellakaan ole "satoja hakemuksia", vaan Helsingin seudulla on esim. jatkuvasti kymmennittäin täyttämättömiä siivoojan paikkoja vapaana.
Mikäli romanilla on asiallinen päättötodistus ja ammattikoulutus on hän luonnollisesti samalla viivalla muiden kanssa. Olethan itsekin saanut töitä!
Jos paikkaa havittelee 99 muuta ja yksi romani, ei romani ole välttämättä se, joka paikan saa. Sitten voi heti vetää esiin rasistikortin. Myös jos pitää itsepintaisesti kiinni oikeudestaan outoihin, provosoiviin vaatteisiin, on selvää, että työnsaanti vaikeutuu. Ei burkhassakaan voi työskennellä suomalaisella työpaikalla.
2)Minulla ei ole mitään mielenkiintoa työtovereitteni etniseen/kulttuuriseen taustaan, mikäli työtehtävät ja yhteistyö sujuu normaalilla tavalla. Olenkin työskennellyt monikulttuurisissa tutkijayhteisöissä ja tehnyt kyllä havaintoja esim. afrikkalaisperäisten heikosta ajantajusta. Tapaamisten sopiminen heidän kanssaan on aivan arpapeliä. Mustalaisen kanssa en ole koskaan työskennellyt.
Kohdat a-e: En missään tapauksessa käyttäytyisi noin. On aivan eri asia netissä kirjoittaa kasvottomille nickeille itsekin anonyymina kuin kohdella törkeästi tiettyä, yksittäistä henkilöä.
Olen ikäni (44v.)aikana törmännyt vain yhteen työtä tekevään romaniin. Hän oli kouluavustaja miesystäväni pojan koulussa, joten kokemusta aiheesta ei juurikaan ole.
olet oikeassa. En väitäkään, että kaikki eilisessä keskustelussa esitetyt väitteet olisivat perättömiä. Erityisen huolestuttavaa on mm. se, että todella moni romaninuori jättää peruskoulun kesken tai laiminlyö opiskelun. Tässä asiassa peräänkuuluttaisin vanhempien vastuuta valvoa lasten koulunkäyntiä ja estää liian varhainen aikuistuminen. Tästä ongelmasta palstalla onkin ollut keskustelua. Mutta asian voi ilmaista toisinkin päin: yhä useampi romaninuori nykyisin suorittaa peruskoulun ja jatkaa vielä opintojaan. Kehitys kulkee eteenpäin, kuten totesin jo vastauksessani nimimerkille "minä vaan."
Kysymys on lähinnä siitä, missä muodossa kritiikki esitetään. Eiliset viestit olivat luonteeltaan hyvin rasistisia ja yleistäviä. Kyllä romanit kritiikkiä sietävät, jos se johtaa asialliseen keskusteluun. Faktat eivät todellakaan ole rasismia, siitä olen samaa mieltä.
Sen sijaan väitteet provosoivasta pukeutumisesta ihmetyttävät. Romaninaisen kansanpuku EI ole pyrkimystä provosointiin, vaan tapakulttuuriin kuuluva asia. Itse en käytä kansanpukua, mutta en näe mitään estettä työelämässä sen käytölle, esim. toimistotehtävissä. Luonnollisesti on aloja, joissa toimiville kansanpuvun käyttö työelämässä ei käy: kuten palstalla on todettukin: sairaalatyö, muotiputiikin myyjä yms., jotka edellyttävät yhtenäistä pukeutumista. Moni romani työskentelee sairaala- ja hoitoalalla ja vaihtaa työvaatteet työpaikalla ja taas kansanpuvun kotiin lähtiessään. Onko mielestäsi yhtä provosoivaa, jos esim. monikansallisessa yrityksessä työskentelevä intialaisnainen pukeutuu perinteiseen sariin? Enpä usko, sehän nähtäisiin vain eksoottisena ja piristävänä. Sama pätee moneen muuhun etnistä taustaa kuvaavaan pukeutumiseen. Miksi siis romaninaisen puku on "provosoiva"?
Kuten myös totesin jo aiemmassa viestissäni, on eriasteinen työpaikkakiusaaminen hyvin yleinen ongelma myös valtaväestöön kuuluvien työntekijöiden keskuudessa. Siihen syyllistyvät itsetunnoltaan heikot, alemmuudentuntoiset ja kateelliset ihmiset, jotka purkavat huonommuuden tunnettaan johonkin "outoon" ihmiseen. Sanoinhan, että työkavereideni joukossa oli tosi mukavia ihmisiä, joista monista on tullut jopa elinikäisiä ystäviä.
Kirjoitin viestini tahallisesti myös hieman provosoivaan sävyyn, vastatakseni niille, jotka näkevät kaikki romanit työtäkarttelevina veronmaksajien elätteinä. Näin ei suinkaan ole asian laita!
Totta on se, että jos romania ei valita sadan hakijan joukosta, ei kyse välttämättä ole rasismista. Eihän sitä voi mitenkään todistaa. Mutta tosiasia on, että edelleen asenteet ovat hyvin voimakkaita. Toivon, että romanien koulutustason noustessa ja työssä käymisen yleistyessä nämä asenteet muuttuvat.
Aurinkoista viikonloppua Sinulle!
t. Mirkku
tarkoitus ei ole olla provosoiva. Se kuitenkin saatetaan kokea niin, koska siihen liittyy mielikuva juuri näistä mustalaiskulttuurin kielteisistä piirteistä, kuten varastamisesta. Intialaiseen kulttuuriin ei samalla tavalla liitetä negatiivisia asioita, siksi saria varmasti voi pitää asiakaspalvelutyössäkin monissa paikoissa.
Huomaan esim. itse pitäväni käsilaukustani tiukemmin kiinni, kun kauppakeskuksessa olen romanien lähistöllä. Tätä voi tietysti pitää rasistisena ajatteluna, mutta tosiasia on, että varkauden riski on suurempi.
Työtä tekevä mustalainen on sen verran ilahtumista aiheuttava asia, että uskoisin, että erityiskohtelua tulisi monilla työpaikoilla suorastaan myönteisessä hengessä. Tuo kokemasi juttu ei välttämättä riippunut taustastasi, vaan tyyppi oli kiusaaja, joka olisi joka tapauksessa valinnut jonkun uhrikseen.
Tuo koulutusasia on tärkeä! Koulutustason jatkuvasti noustessa syrjäytyvät mustalaiset entistä enemmän, elleivät ymmärrä opiskelun merkitystä. Olen käsittänyt, että usein kotoa ei lainkaan tueta koulunkäyntiä puhumattakaan, että osattaisiin auttaa vaikeissa läksyissä.
Hyvää viikonloppua Sinullekin!
Terv. Ninni
usein romaniperheissä juuri se, että kouluja käymättömät vanhemmat eivät aina osaa neuvoa tai tukea lasta tai patistaa läksyjen ääreen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on koulutettu romanitaustaisia koulunkäyntiavustajia (jotka siis ovat ansiotyössä) tukemaan romanilapsia ja näin osaltaan ehkäisemään syrjäytymistä.
Ilahduttavaa on myös se, että monet keski-ikäiset romaninaiset ovat alkaneet kouluttaa itseään saatuaan lapset aikuisiksi ja aikaa myös itselleen. Näitä esimerkkejä on paljon ja tämän kehityksen soisi leviävän erittäin laajalle.
On ikävää, että romanien kansanpukuun liitetään noin ikäviä mielleyhtymiä. Mutta jospa joku rohkea rekrytoija uskaltautuisi palkkaamaan romaniasuisen toimistotyöntekijän, se olisi alku uudelle ajattelulle! Olen nähnyt asiakaspalvelutyössä muslimeja huivi päässä, eikä se minua häirinnyt, tuskin muitakaan.
Nuo kokemukset, jotka alkuperäisessä viestissä esitin, olivat kooste useammalta työpaikalta. Sen uskon varmasti, että kun aikanaan sitten vaihdoin työpaikkaa (en näiden negatiivisten ihmisten vuoksi, vaan edetäkseni työelämässä), niin nämä myrkkykäärmeet taatusti jatkoivat työtään jonkun toisen kimpussa. Toivoa vain sopii, että sen toinen omasi yhtä itsepäisen luonteen kuin allekirjoittanut.
t. Mirkku
Odotan kovasti romania kaverikseni työpaikalle. Iranista, Irakista, Kiinasta, Kosovosta, Sudanista, Venäjältä ja Virosta jo on kavereita ollutkin. Haluaisin olla ystävä.Kutsuisin kotiini ja tarjolla olisi elinikäistä ystävyyttä. Riippuu tietysti siitä romanista ja hänen persoonastaan miten homma etenee. Hyväksyisikö minun huumorintajuni, hulluuteni ja vuoristoradan lailla poukkoilevan luonteeni. Odottavan aika on pitkä... Tasavertainen ystävävyys on kallisarvoinen lahja, sitä kannattaa odottaa.
mieleiseni työkaveri. Olen itsekin luonteeltani laidasta laitaan poukkoileva, tulivuoren lailla joskus räiskähtelevä ja mielialat menevät up and down. Siitä mahtaisi tulla aikamoinen ilotulitus, jos joskus osutaan samaan duuniin. No, katsotaanpa kun saan tuon yliopistopaperin kouraaan, mihin kohtalo johdattaa. Ehkä meistä tulee vielä elinikäiset ystävät, mutta mitenkähän se kivikasvoinen muu työyhteisö kestäisi kahta kahelia...
Aurinkoista viikonloppua!
t. Mirkku
Kyllä monia valkolaisiakin sorretaan ja kiustaan työpaikoilla, otitko huomioon että vikaa voi olla myös sinun suhtautumisessasi työkavereihisi? Tuon viestin rivien välistä oli helppo lukea "en minä vaan ne muut".
Minulla on aina ollut positiivinen asenne työntekoa ja työtehtävien hoitoa kohtaan. Mainitsin myös, että suurin osa työkavereista oli upeita ihmisiä, joiden kanssa oltiin kavereita. Samoin esimiesten taholta olen saanut pelkästään hyvää kohtelua ja positiivista palautetta.
Nuo mainitsemani tapaukset ovat kooste useammalta työpaikalta, kaikki eivät sattuneet samassa firmassa. Kuten olen parissakin vastauksessa todennut, on työpaikkakiusaaminen hyvin yleinen ongelma ja moni valtaväestöön kuuluva on joutunut sen kohteeksi, valitettavasti. Onneksi siihen on alettu kiinnittää vakavaa huomiota. Eihän työyhteisöön tarvita kuin yksi myrkynkylväjä pilaamaan ilmapiirin.
Kun romaneja syytetään työhaluttomuudesta, otin vain nuo esimerkiksi joidenkin suhtautumisesta romanityöntekijään. Mutta aivan samalla tavalla tälläiset huonon itsetunnon omaavat, alemmuudentuntoiset ja kateelliset yksilöt suhtautuvat varmasti johonkin valtaväestöä edustavaan työtoveriin, joka on jossain mielessä "outo lintu" heidän silmissään. Meitähän on moneen junaan.
Itselläni on mielestäni aina ollut peruspositiivinen asenne jokaiseen työtoveriin ja sama linja on jatkunut, jos sieltä päin on tultu vastaan samalla tavoin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
t. Mirkku
Heissan.
En ole Mirkku, mutta vastaan ihan omasta puolestani sen pohjalta mitä ajatuksia viestisi minussa herätti.
Olet oikeassa, työpaikkakiusaaminen ei rajoitu romaneihin sen kummemmin kuin esimerkiksi muunkaanlainen syrjintä. On myös totta, että peiliinkin kannattaa katsella silloin tällöin. Joka asiasta ei kuitenkaan voi syyttää itseään, eikä asia välttämättä parane sen kummemmin omaa pesää tutkaillessa.
Mieleen myös tulee, että jos työtoverit suhtautuvat kielteisesti ja ottavat hyvin jähmeästi ja vastentahtoisesti vastaan, kuinka edes on mahdollista säilyttää hyvä asenne näitä nimenomaisia kohtaan? Aluksi työpaikoilla suhtautuminen voi olla sitä, ettei tiedä kuinka romaneihin pitäisi suhtautua. Ei olla oltu missään kosketuksissa romaneihin, suurimmalla osalla ehkä "romanitietämys" perustuu muiden ihmisten kertomaan (ikäviin tapahtumiin). Vaikka mediassa on välillä ollut esillä romaneita ja mediassa on kerrottu romaneista, ei tämä ole avain kenenkään suhtautumiseen. Ennakkoluulot usein karisevat sen jälkeen kun huomaa että toinen on ihan hyvä tyyppi. Jotkut taas eivät haluakaan muuttaa käsitystään ja heillä on erikoinen päämäärä saada toinen tuntemaan olonsa mahdollisimman epämukavaksi.
Terveisin
Eräs Nainen
Minut oikeesti syötiin pois työpaikasta kun saivat tietää että mieheni on romani. Olin ollut siihen asti hyvä työntekijä ja olin pidetty työpaikallani...sosiaalinen ihminen kun olen... mutta, kun saivat kuulla miehestäni, niin pomojen ystävällisyys loppui siihen ja sitten alettin ettimään vikoja vaikka mistä ja puhumaan asioita missä ei ollut mitään perää. asiat menivät lopulta niin vaikeiksi että minun oli pakko sanoa itseni irti. Joku muu (kuten Mirkku) ei ehkä olisi lähtenyt, mutta minulla ei ollut enää voimia eikä halua työskennellä sellaisten ihmisten kanssa.
Ja nyt kaikki ihmiset...olen valkolainen, mutta oikein kirjoituksesta ei ole tietoakaan :))) Hyviäkin ihmisiä kuitenkin onneksi vielä löytyy, vaikka ne vissiin alkaakin olla jo katoava luonnonvara :) Ja nyt kaikki ihmiset...olen valkolainen, mutta oikein kirjoituksesta ei ole tietoakaan, mutta eipä se paljon tahtia haittaa :)
iltaa sulle kaaleenmiehen akka :)
voi hyvänen aika, kaikkea sitä ihminen joutuu vielä tänäki päivänä kokemaan. varmasti ikävää sulle. toivottavasti sulla on nykyään mukavampia ja suvaitsevaisempia työkavereita ja esimiehiä. :)
ihmettelen ja kauhistelen tuota ihan yleisesti; miten ihmeessä asenteet voi niin kovasti muuttua yhdestä pienestä tiedon murusesta.. ja kyse kun ei kuitenkaan oo sellasesta asiasta joka vaikuttas sinänsä työntekoon millään lailla. en voi tietenkään puhua kenenkään puolesta mutta näin mä tän asian näen. :)
tuo mitä kerroit niin todella törkeää ja kielii niitten esimiehien tietämättömyydestä ja lapsellisuudesta. samalla rasistisista asenteista, ehkäpä ennakkoluuloistaki. vaan eihän se tässä pääasia ole mitä tuommonen käytös ilmentää. niin, meitä ihmisiä ku on jääräpäisempiä ja vähemmän jääräpäisiä. itestäni sanon että vaikka en pahemmin muitten ihmisten mielipiteistä perusta (siis jos jotain erikoisen kielteistä ilkeilemistarkotuksessa heitettyä kommenttia tulee) mutta varmaankaan en olis tuota pitemmän päälle minäkää jaksanu. on tuollanen kuitenki henkisesti ihmiselle sen verran raskasta että parempi sillon lähteä lätkimään tuollasesta tilanteesta. enkä puhuis periks antamisesta vaan oman hyvinvointinsa kannalta aateltuna niin on varmasti parempi.
tuo on selvää syrjintää sekä sinua että sun miestä kohtaan. tässä huomaa taas sen että ennakkoluulot ja rasismi ei oo suomesta kadonneet mihinkään. ja se että monesti se rasismi ja syrjintä nostattaa ihmisten mieleen sen että "perussuomalainen" syrjii ulkomaalaista tai romania tms., mutta kuinkakohan moni muistaa näitten mieleen kohonneitten kuvien rinnalla sen että se rasismi ja syrjintä pelaa toisinki päin, sekä myös "valkolaiselta" toiselle.
ymmärrän toki sen että varmaan monella vaaleella on huonoja kokemuksia romaneista. joillaki taas ei ollenkaan ja ainoo romenista kuultu "fakta" on sitte negatiivista, sellasta joka on omiaan pönkittämään sitä kuvaa että "kaaleet on kaikki varkaita ja huijareita" tai mitä sitte ikinä aatteleeki. ja ymmärrän sen että jos jollakulla niitä kokemuksia on niin välttämättä ei halua olla kaaleitten kanssa tekemisissä - ja tosiasia on että tuskin tarviikaan.
ja jos työasioista vielä aletaan puhumaan niin joka paikassahan nyt puhutaan hirveästi siitä että kaikkien kanssa pitäs tulla toimeen. painotetaan ryhmätyöskentelyä tarhasta lähtein että opittas tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. jännä ajatella että aikaihmisetkään eivät sitä kaikki oo oppineet tai sisäistäneet eivätkä ees halua. töissä pitäs nimenomaan keskittyä hoitamaan töitä ja ottaa se työtoveri sellasena ku hän on, oli sillä sitten venäläinen vaimo tai vaikka somalialainen mies. (nämä kaks vedin vaan hatusta, mitään ei ole äskenmainittuja vastaan.)
yleisesti jos aatellaan niin ihminen pitäs ottaa ihmisenä. kumma jos ensin tulee jonku henkilön kanssa juttuun ja saattaa aatella että "tuohan on ihan mukava" tms. mutta ku kuulee vaikkapa siitä että hällä on romanimies, muuttuu suhtautuminen kokonaa. sama ihminenhän se työkaveri on silti, vaikka mies olis millanen.
mä oon sitä mieltä että ihminen pitää ottaa ihmisenä, eikä rotuna tai muuna vastaavana. usein ku tapaa ihmisen, ei nää välttämättä vaatteitten taakse, näkee vaan ne vaatteet eikä sitä ihmistä. ja ku tapaa vaikkapa muuta kansallisuutta olevan ihmisen, ei ehkä huomaa aatella sitä yksinomaan ihmisenä, vaan aattelee tietyn rodun tai kansallisuuden edustajana. noin on tullut itekki aateltua mut aina kannattaa tarkistaa kun ihmisiä tapaa. siitäki huolimatta vaikka ne olis "samaa porukkaa" ku sinäkin. erilaisuutta ku on niin monenlaista ettei sitä edes pysty laskemaan. :)
mutta kello rupee olemaan jo sen verran että nukkumaan on mentävä, vaikkakin huominen on vapaapäivä. :) hyviä öitä siis.
mun paikkaa rupes syömään työpaikalla toinen "kaaleeenmiehenakka",ei olisi uskonut ,mutta näyttääpä siltä että valkolainen on pahempi rasisti toiselleen jos kummallakin on mustalaismies. uskomatonta, luulis et sillon pietään yhtä,vai mitä?
Karmea tarina. Miten nykyaikana voi vielä olla niin pimeitä ihmisiä? Ymmärrän täysin ahdistuksesi ja päätöksesi lähteä pois. En todellakaan olisi minäkään kestänyt tuollaisessa yhteisössä. Noissa työpaikoissani hyvää oli se, että sain tosiaan aina tukea esimiehiltäni ja tulin yleisesti ottaen erittäin hyvin toimeen työkaverien kanssa. Mennessäni uuteen työpaikkaan saattoi kyllä olla, että joku suhtautui vähän "jähmeästi", mutta yleensä vähän ajan kuluttua jää suli ja ongelmia ei ollut.
Viimeisimmästä työpaikastani minut syötiin, mutta en lue sitä rasismiksi, vaan hyvin yleisen ilmiön piikkiin: saneeraus, erittäin huono ilmapiiri, uusi pomo, jota en miellyttänyt. Tilanne oli sellainen, että työskentelin usean vuoden ajan erään tunnetun korkeakoulun kansainvälisessä yksikössä. Minulla oli kiva ja fiksu esimies ja yhteinen ylempi esimiehemme oli myös mukava ja fiksu. Meillä sujui yhteistyö saumattomasti ja oli suorastaan hauskaa.
Sitten jäin mammalomalle ja hoitovapaalle ja sinä aikana koko tilanne muuttui: tämä järjestö, jossa olin töissä, siirtyi kokonaan toiseen maahan, kiva ja fiksu esimieheni lähti muualle töihin ja mukava ja fiksu esi-esimieheni virkavapaalle, ja tilalle tuli varsinainen tasapää.
Hoitovapaani lopulla ilmoitin herra Tasapäälle hyvissä ajoin (puoli vuotta) etukäteen, että palaan silloin ja silloin - mitäköhän töitä olisi tarjolla? Tiesin, että yksikössä on saneerattu ja ilmapiiri on muuttunut huonoksi, mutta ajattelin, että on parempi hakea uutta paikkaa vanhasta käsin kuin "tyhjän päältä."
Kysymykseeni ei tullut mitään vastausta.
Palasin asiaan parin kuukauden kuluttua - taaskaan ei vastausta. Sitten n. kuukautta ennen työn alkua sain sähköpostiviestin, että määräaikainen työsuhteeni (kaikki työsuhteet tehtiin määräajaksi) on loppunut ja minut on irtisanottu. Vastasin ottavani yhteyttä ammattiliittoni lakimieheen hoitovapaalta palaavan oikeuksien selvittämiseksi ja mahdollisesta laittomasta irtisanomisesta aiheutuvien korvausten peräämiseksi. Tällöin muuttui ääni kellossa: minut kutsuttiin palaveriin herra Tasapään ja erään naispuolisen yksikönjohtajan kanssa, ja toivotettiin makeilevasti tervetulleeksi töihin vanhana työntekijänä.
Kun palasin, minuun kohdistettiin kaikki klassisen savustuksen ja simputuksen keinot: ei annettu työtehtäviä päiväkausiin, tai laitettiin täydellisesti pätevyyteni alapuolella oleviin tehtäviin. Tätä naisjohtajaa nimittäin suututti kamalasti, että hänen oli pakko ottaa minut yksikköönsä - se kavensi ennestään niukkoja määrärahoja. Yritin puhua asiasta, ei tulosta. Kolme kuukautta istuin suunnilleen tyhjän panttina ja masennuin aivan tavattomasti. En pystynyt nukkumaan, töihin meno aamulla oli hirveää: aina kun avasin sen oven, sydän alkoi hakkaamaan ja kädet hikosivat. Paniikkihäiriö.
Pääsiäisenä, kun tätä rumbaa oli jatkunut 3,5 kuukautta ja minulla oli aikaa ajatella rauhassa, päätin yhtäkkiä: sinne en enää mene. Marssin suoraan pääsiäisen jälkeisenä tiistaina psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle, kerroin koko tilanteen ja sain 3 kuukauden sairasloman ja mielialalääkityksen.
Kun ilmoitin asiasta tälle esinaiselleni, hän kyseenalaisti erikoislääkärin lausunnnon ja määräsi minut työpaikkalääkärille. Kysyin, millä lääketieteellisellä pätevyydellä hän asettaa lisensiaattitasoisen erikoislääkärin lausunnon kyseenalaiseksi ja sanoin, että voin toki mennä työpaikkalääkärillekin, mutta tämä ei pysty kumoamaan erikoislääkärin lausuntoa. Näin myös tapahtui.
Sitten alkoi varsinainen helvetti. Tämä esinainen aloitti jatkuvan puhelinterrorin kotiini (näin ei missään tapauksessa saa menetellä). Hän vaati minua osallistumaan jonkinlaiseen "toverituomioistuimeen" (en keksi parempaakaan sanaa), jossa itseni lisäksi olisi hän ja työpaikkalääkäri ja vielä joku talosta, jota en edes tuntenut. Kysyin, onko tarkoitus, että minun pitää kertoa henkilökohtaisista, masennukseen liittyvistä asioita täysin ventovieraille ihmisille? Hän painosti ja soitteli ja lähetteli sähköpostia.
Siinä vaiheessa laadin kirjeen ammattiliittoni lakimiehelle ja oman piirini työsuojeluvaltuutetulle. Kerroin tilanteen, menin henkilökohtaisesti tapaamaan näitä virkamiehiä, että he näkisivät, ettei kyseessä ole mikään narkkari tai juoppo, josta halutaan päästä eroon. Molempien virkamiesten vastaus oli yksiselitteinen: kyseessä on vakava ulossavustusyritys, simputus ja työpaikkakiusaaminen. Ammattiliiton lakimies kysyi, haluanko heidän ottavan kirjallisesti yhteyttä yksikköni ylempään johtoon ja vastasin: kyllä kiitos ja mitä pikimmin, sen parempi.
Tämän prosessin aikana oli mukava ja fiksu esi-esimieheni palannut virkavapaaltaan, ja kun hän kuuli tästä ajojahdista, hän oli lentänyt seinille. Hänellähän oli usean vuoden kokemus työskentelystä kanssani, eikä tosiaan mitään ongelmia koskaan ollut. Samoin tämä häirintäsoittelu ja muu kiusaaminen: yksityiskohtia en tiedä, mutta kuulin hyviltä työkavereiltani, että tämä naispomo oli saanut kunnon puhuttelun kelvottomasta esimieskäyttäytymisestä.
Otin yhteyttä tähän mukavaan pomoon, ja sanoin, että näissä olosuhteissa on parempi, etten palaa enää työpaikalle ja pyysin häntä vain allekirjoittamaan itse laatimani työtodistuksen. Hän allekirjoitti muuttamatta yhtäkään kohtaa ja sanoi olevansa tosi pahoillaan, ettei itse ollut paikalla kun tämä kiusanteko alkoi.
Tämän tarinan pohjalta haluankin antaa omaan kokemukseeni pohjaten muutaman käytännön vinkin jokaiselle, joka tuntee olevansa kiusattu: kaaleille ja kaajeille:
a. liittykää oman alanne ammattiliittoon. Se muutaman euron vuosimaksu kannattaa maksaa, kun sen avulla saa tarvittaessa maksutonta juridista apua ja vahvan liiton selkänsä taakse.
b. Tehkää asiasta mahdollisimman julkinen. Älkää itkekö iltaisin tai nuolko haavojanne itseksenne, vaan pitäkää asiasta ääntä: puhukaa esimiehellenne, jos hän on kiusaaja, niin esimiehenne pomolle ja luottamusmiehelle.
c. Jos mikään näistä ei tehoa, ottakaa tosiaan yhteyttä ammattiliiton juristiin ja paikalliseen työsuojeluvaltuutettuun. Ne virkamiehet ovat siellä puolustaakseen juuri teidän oikeuksianne.
d. Älkää välittäkö, jos teidät leimataan häiriköksi. Kyse on oikeudestanne inhimilliseen kohteluun ja työympäristöön.
t. Mirkku
luulis joo että "kaaleen miehen akat" pitäs yhtä eikä söis toisiaan. mut ihmiset on yleensäkki sellasia että syövät toisiaan vaikka olis miten paljon yhistäviä asioita. eihän kaaleetkaan piä yhtä sillä lailla niinku järki sanois että tekis.. ei niin ei. on nii paljon eripuraa nykyää.