varmaan 3vuotta lapsen hankintaa takana mut ei tärppää ni ei tärppää clomeja syön ja nekään ei tunnu auttavan :( mä oon tosi väsynyt tähän hommaan.. ei meinaa millään jaksaa.. väkisin yrittämistä.. vittu.. onkohan elämä kauheeta ilman lasta?? tsemppiä kaikille samassa jamassa oleville!!
pohjalla!!
Suzku
101271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihan sama homma. ei tätä p***kaa jaksa enää. välillä tulee kamalan positiivisia hetkiä ja välillä ollaan niin pohjalla..
ja mielestäni elämä olisi kamalaa ilman lapsia. olen yhdestä asiasta varma: olen täällä lapsia varten. ja sen takia menemmekin naimisiin, jotta voisimme adoptoida.
haluamme lapsen, biologisen tai ei.
Voimia sinulle. Yritä jaksaa vielä.
Sinulla on varmasti vielä aikaa. Voithan vaikka ottaa asiaan vähän etäisyyttä ja lopettaa hoidot vähäksi aikaa. Tai päätä mikä saa riittää, missä menee raja hoitojen suhteen.
Meillä meni 4 vuotta ja risat ennenkuin edes jaksoimme aloittaa hoidot. Pelkäsin niin kovasti. Meillä hoidot eteni niin nopeasti että kahtena peräkkäisenä kiertona meille tehtiin inssi josta viimeisimmästä tuli toivottu tulos. Kaikenkaikkiaan 2 kk kerettiin olla hoidoissa.
Teille ei ilmeisesti vielä inssiä ole tehty? Jospa sen kokeileminen auttaisi.
Tiedän niin tasan tarkkaan mitä käyt läpi. Minä oli jo melkein luopunut toivosta mutta päätettiin sitten lähteä hoitoihin. Se antoi uutta toivoa.
Varmasti olet väsynyt. Olette jo kauan yrittäneet. Kyllä sitä vain kummasti jaksaa kun ajattelee sitä että jos onnistuukin.
Mutta elämä ilman lapsiakin on elämä! Erilainen mutta ei varmasti ollenkaan sen huonompi tapa elää. Adoptiot ynnä muut ovat myös mahdollisia.
Älä heitä kirvestä vielä kaivoon. Jaksamista ja yrittämisen iloa ( tiedän...)
Elämällä on taitaa tapana heitellä ihmistä suuntaan jos toiseen. Syvällä on käytävä että pääsee taas pinnalle. Yritä vain kovasti miettiä että kaikella on tarkoituksensa (vaikka sitä on niin vaikea uskoa)ja uskolla voi siirtää vaikka vuoria. Toivoa älä menetä, toivoa on aina.
Paljon voimia ja haleja sinulle. Onnea myös tuleviin koitoksiin. Toivotaan että huomenna tuntuisi jo vähän paremmalle.
minä olisin kirjoittanut tuon viestin. meillä yritystä reilu 2 vuotta ja kertaakaan en o positiivista testiä nähny. vi#####tus on tosi korkealla ja koko homma tuntuu tosi epätoivoselta yrittämiseltä kuukaudesta toiseen. aivan kypsänä myös!!!!
niin ja meillä inssi seuraavassa kierrossa. niitä tehdään kaksi. ollaan hoidoissa kunnallisella. jos ei tehoa niin en usko et lähtään ivf rumbaan, eihän sekään mitään takaa. viimiseksi kokeilen sitten vyöhyketerapiaa. jättihelokkiöljykapseleit alotin just syömään. joku kirjoitti että englannissa niitä jopa suositellaan syömään lapsettomuushoitojen tukena. eipä niistä haittaakaan ole ja onhan niistä hyötyä ihon kuntoon ynnä muuhun.
Mulla on sama homma, paitsi olen yrittäny jo yli neljä vuotta, enkä ole pillereitäkään syöny ku vajaan vuoden ennen kuin alettiin yrittämään.
Mies vaan ei haluu tutkimuksiin, sanoo aina että yritetään vielä ja kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen.
Mullakin välillä on iloisia hetkiä ku menkat on välillä ollu myöhässä ja testikin on tehty ja aina vaan negatiivinen.
Mieskin kyllä iloitsee jos menkat on myöhässä ja on tekemässä testiä yhtä innokkaasti ku minä, haluaa lasta kanssani, mutta ei halua tutkimuksiin. Mikäköhän siinä on...?
Tää tilanne on perseestä.
Koitetaan jaksaa eteenpäin.
omaa testitulostaan, niin ainakin meillä. aluksi oli tosi ehdoton ettei suostu antaa näytettä. lopulta suostui. senhän voi ottaa kotona ja kiikuttaa sitten pikaisesti labraan.
Meillä mis ei olisi halunnut mennä tutkimuksiin, mutta lopulta meni. Miehen simpat oli ok ja kyllä sitä jo nyt hymyilyttää, kun tietää olevansa laatusonni.
Minussa se vika on kun en ovuloi ollenkaan. Clomeja oon popsinu jo 4 kiertoa. Puolessa välissä todettiin ettei 2tabua/vrk riitä vaan pitää popsia 3. Siitä seurasi se että ultrassa näkyy nyt "joku ryökäle" (lääkärin omin sanoin) toisessa munasarjassa ja meikä passitettiin vatsaontelon tähystykseen mikä onkin sitten toukokuussa tiedossa...
Tää on hienoa tämä. :oZ Taidan olla joki androgyyni ja maho, joka ei ikinä lapsia saisi vaikka päällään seisoisi.
Voin muistella sitä väsymystä,turhautumista, kiukkua, surua ja suoranaista "koekaniinioloa" joka minulla oli kun yritimme muutaman vuoden tulla raskaaksi. Minä olin oikeastaan helpottunut tehdessäni itseni kanssa sopimuksen ettei minun tarvitse enempää jaksaa. Sinulla on muitakin mahdollisuuksia kuin epätoivoisesti yrittää tulla raskaaksi. Adoptio tai elämä ilman lapsia jonka me valitsimme.
Toivon sinulle jaksamista, muuta ei oikein voi tässä tehdä. Kirjoitin tuonne alemmas aikaisemmin otsikolla Lapsettomuus hoisot lopettanut.
Käyppä lukaisemassa siellä asiasta keskustelua.
Voimia ja kevätauringonsäteitä !
tää on aika vaikeeta aikaa.. välillä tuntuu että pääsekoo ihan totaallisesti kun aamulla ekana ja illalla viimiseks miettii vaan vauvaa.. nyt sentään aurinko alkaa paistaa ja mielikin muuttuu paremmaksi. ehkä tää tästä.. eka syödään clomit pois ja sitte mennään taas tutkimuksiin jos ei mitään oo tapahtunut.. onni on siinä et on hoitojen alkupäässä ettei ole jo viimeiset hoidot käsillä. mahdottomasti voimia kaikille samassa tilanteessa oleville.. ai niin mies pääsee tässä runbassa kyllä aika helpolla, mälli purkkiin ja labraan, ja sen voi nainenkin viedä jos mies ei haluu itte viedä.. :)
Meillä alkoi tutkimukset puoli vuotta sitten. Helmikuussa meidät molemmat oli todettu normaaleiksi ja sain clomifen-reseptin. Olin kuitenkin niin rikki jokaviikkoisesta labra-gyne-ymjuoksemisesta, että pidimme heti muutaman kierron tauon ennen clomeja. Nyt eka pilleriannos syöty ja mieli on paljon hilpeämpi. Parin kuukauden lepo teki hyvää ja kuukausi sinne tänne ajallisesti ei haittaa ketään. Pitäkää ihmiset taukoa, auttaa jaksamaan.