Kevättöitä riittäisi ja meidän johtaja nojailee konjakkilasi kädessä naapurin aitoihin ja akka raataa. Välillä nipsitään puutarhasaksilla puiden oksia tärkeänä, tietysti sitä mukaa kun ehdin raivata entiset pois.
Mikä hitto siinä on, että normaalit kotityöt ei maita.
Meillä on kaksi perintökesäpaikkaa molempien puolesta, lapset eivät ota osaa niiden hoitoon, koska se on mahdotonta heille. Kumpaakaan ei myydä! Tämä kaupunkiasunto alkaa olla liikaa minulle, koska olen töissä minäkin. Ja vastuullisessa, mutta ei minulla ole omaa firmaa, mikä saa minut orjan asemaan. Minäkin haluaisin istua terassilla ja juoda lasillisen viiniä, niin ettei kaikki tekemättömät työt paina päälle.
Olen naapureista, miehistä, saanut hyviä tuttavia. Lumitöissä, maalauksissa, pensasaidan leikkauksissa, jopa leikkaavat kesäisin pienet kaistaleet nurmikkoa katualueella meidän talon kohdalla. Jotenkin kummallista!? Metsästys, kalastus, luontoretkeily, kaikki, paitsi 'haalarihommat' ei käy.
Kyllä ottaa päähän.
Huomenna taas seuraavaan kohteeseen, ja sama jatkuu...
Mikä hitto siinä on, että normaalit kotityöt ei maita.
Meillä on kaksi perintökesäpaikkaa molempien puolesta, lapset eivät ota osaa niiden hoitoon, koska se on mahdotonta heille. Kumpaakaan ei myydä! Tämä kaupunkiasunto alkaa olla liikaa minulle, koska olen töissä minäkin. Ja vastuullisessa, mutta ei minulla ole omaa firmaa, mikä saa minut orjan asemaan. Minäkin haluaisin istua terassilla ja juoda lasillisen viiniä, niin ettei kaikki tekemättömät työt paina päälle.
Olen naapureista, miehistä, saanut hyviä tuttavia. Lumitöissä, maalauksissa, pensasaidan leikkauksissa, jopa leikkaavat kesäisin pienet kaistaleet nurmikkoa katualueella meidän talon kohdalla. Jotenkin kummallista!? Metsästys, kalastus, luontoretkeily, kaikki, paitsi 'haalarihommat' ei käy.
Kyllä ottaa päähän.
Huomenna taas seuraavaan kohteeseen, ja sama jatkuu...
Vastaukset 26
Vanhimmat
myös. Mies ei tee kotihommia ,siis niitä ns. miesten töitä.
Meillä on vanha omakotitalo, joka huutaa remonttia joka puolelta, mutta hän ei tee mitään.
Istuu vain tv:n ääressä kaukosäädin kädessä.
Joskus toivon että tulis tuli ja polttais koko talon. Niin vihaisia ajatuksia pyörii mielessä kun joka paikka on rempallaan.
miehelle, kun vaimo ilmoitti yllättäen,että "se"on
loppu nyt ei koskaan enää.mieshän tekee "pesää"vaimolleen ja lapsilleen,mutta siinä vaiheessa kun hän vaistoaa,että vaimo on enää "ystävä"liikaa lainausmerkkejä sorry.mieheltä menee maku elämään.hän kysyys itseltään,miksi,mitä varten.kotoa löytyy se nainen,joka kahden lapsen synnyttämisen jälkeen muuttuu,joksikin.miehestä tulee talonmies omaan kotiinsa.huonekalu nurkassa,joka otetaan käyttöön vain tarvitessa.
Samanlaista täällä on. Talkkarina pidetään ja muuten kannattaa olla katveessa muijan silmistä.
Ihan kuin joku syytinkiukko nurkassa valmiina tekemään "miesten töitä" tarpeen vaatiessa.
Ja vaikka hyvinkin tekee, kyllä moitetta tulee.
Muija käy silmille, jos hänen töitään arvostelee...
Ei oikein ole luontoa antaa selkäänkään, vaikka mieli tekisi joskus.
Ja pahasti, ainakin minua.
Aviossa ollessani, vaimoni teki kirjoittamallasi tavalla, ja kertoi sitten sukulaisilleen ja tuttavilleen miten hän on raatanut, ja tehnyt kaiken itse,siis piha- ja kotitöissä,myös lasten hoidossa, mitä nyt pikkuisen on mies auttanut,kun on metsästys ja kalastus reissuiltaan joutanut, mutta vähätellyt sitäkin.
No onnekseni, asian todellisuus on myöhemmin selvinnyt myös ed. mainituille, kuka todellisuudessa teki ja mitä.
Kyllä minunkin mieheni kalastaa, metsästää ja harrastaa, johtaa firmaansa menestyksekkäästi. Pinnan alla arki on sairasta, niin paljon työtä, jonka tekemisestä ei saa kiitosta. Mä hoidan kaiken. Hankin (teen)suunnitelmat, rakennutan, yms. Kodin kaikki arki töineen pyörii vain minun kauttani. Olen onneksi teknisellä alalla, kuin miehenikin, mutta jossain on raja, koska molemmat ovat töissä! Ei se riitä minun mielestäni, että hän joskus paistaa pihvit ja tuo oma-aloitteisesti pyykit (useinmiten) pesuun.
Kuule, voi se olla näinkin....
mielestäsi koko pihatyöt, ummista vain silmät niiltä. Minäkin olen nipottanut aikoinaan pihapiirimme järjestyksestä, mutta nyt en enää jaksa välittää, - olkuut, laitan itse sitten joskus..
Mieheltäni on mennyt järjestyksenpitoni kyky kokonaan, minkä hän jättää käsistään - se myös jää siihen, - siellä ne lojuvat mehtiä.
Vain talon ympäriltä, ja nurmikolta yritän korjata hänen jäliltään roinat pois, - mie tykkäisin että paikat olisivat ojennuksessa.
ettei mieheni ole koskaan ollut laiska, nyt vain jotenkin ei osaa korjata jälkiään, tai ei huomaa sotkemistaan.
Mene sitten sinne terassille ottamaan se lasillinen. Ei se teidän piha tms. mihinkään sieltä karkaa...
oli aikoinaan sama meininki, mutta viimein väsyin ja jätin tekemättä kaikki ns. miesten työt. Muutama kuukaus meni niin että niitä ei tehnyt kukaan, mutta viimein ukko otti ja teki kun oli pakko. Toinen vaihtoehto olisi ollut teettää työt ulkopuolisella, mutta nuukuuttaan ei raaskinut.
Ja yhtään en ole tekoani katunut. Nyt olen elänyt itsekseni jo 7 vuotta kerrostalossa ja viihdyn. Lapset maailmalla ja ukko kierrossa. On aikaa muuhunkin kuin pelkkään raatamiseen. Ei ole sitten yhtään ikävä entistä isoa omakotitaloa ja kesämökkiä ja ukkoa. Mitään näistä en ottaisi enää takaisin.
Ennenkaikkea enää ei tarvitse riidellä niistä koti ja pihatöistä. Nyt satsaan vain itseeni, lomat matkustelen, enkä enää kuoki peffa pystyssä mökillä ja talon pihalla.
Nainen
Palkkaa joku tekemään hommat! Ja miehesi maksaa
2/3 tekijän palkasta.
sanoa,että onko sinulla todellakaan mitään ongelmia.hommaa maksullista apua. puheista pääteellen rahaa tuntuu olevan.työllistä! taikka tämä kirjoitus on jonkin sortin vitsi?
kerrostaloon muutin ja jätin miehen.Mutta mieshän harrasti jo ihan muuta pitkään ennen eroamme.
Hänellä oli ns.parempi jo katsottuna jolle aika riitti,toisin oli minulle eli kaikki sain tehdä yksin ja kun mies tuli kyliltä niin arvosteli vaan ylimielisesti ja valitti kaikesta.
Töissä piti käydä,hoitaa talo,pestä pyykit ym.
Jos erehty valittamaan,huonekalut alko lennellä ja sen jälkeen sainkin taas siivota ja siivota..
Taitaa tuo väsymys jollakin tapaa puhjeta näin keväisin ja myös syksyisin, kun nuo työt kasaantuu näille vuodenajoille. Kokemuskesta voisin todeta, ettei laiskuudesta taida olla kysymys kun muualla tehdään "töitä" harrastuksen parissa tai omassa firmassa. Nuo kotityöt jäävät sitten paljon huonommalle niiden ehkä ollessa sellaisia "ettei sillä ny oo niin väliä". Toinen osapuoli, mies tai vaimo, onkin sitten se, joka haluaa ja toivoo, jotta myös se koti pihoineen olisi kunnossa ja kauniina, siistinä rentotumisen paikkana.
Jotenkin minusta näyttäisi siltä, että jostakin pitäisi luopua, kun liian suuresta työmäärästä tulee stressi. Eihän siitä jaksa nauttia, kun mieli on apea ja paha olo kaivertaa. Liian usein juuri näistä "pienistä asioista" kasaantuu suuri mures. Ajan kanssa sitten saattaa tulla muitakin huoneaiheita ja umpikuja on vaikea aukaista. Toivon Sinulle jaksamista ja otahan puheeksi miehesi kanssa kahvikupin ääressä tai rantalaiturilla istuessanne, virkeänä ollessanne, väsyneenä asiat tahtoo kärjistyä.
sitä mieltä, jos on oikein jurvelo ukko niin siinä ei auta mitkään neuvottelut, ei pyytelyt, ei kiristelyt, ei mitkkää - ei ole muuta keinoa kuin tehä ite tai jättää tekemättä, voipipa ukko vielä tehä jäynää ja uhallistakin, jos muija hyvin papattaa. :(
Tosi on :) Olen ajatellu vaan näin, totuus on toinen puoli. Tein paljon kotitöitä/pihatöitä aikanani ja tykkäsinkin. Tykkään yksinkertaisista kauniista asioista. Tulihan sitä marmatettua/kin. Sitä aamukahvia en milloinkaa jaksanut/kerinnyt juoda kuistilla aamuauringon kanssa. Saati sitten yhessä. Se oli unelma :)
on maalta kotisin je eihän siellä hoidettu pihoja sen kummemin, leikattiin vain pihasta pisimmät heinät, - eikä pojat ainakaan tehneet mitään niin akkamaisia hommia kuin pihan kaunistaminen - eihän toki.
Ensimmäisessä omakotitalossamme sain mieheni "pienellä" painostuksella leikkaamaan nurmikot, edes joskus - ja ahkeran naapurimiehen esimerkki taisi olla suurin vaikutin sittenkin. :)
Töiden pititänyt olla oikeita miesten töitä, muka, mutta mistä niitä kaava-alueilla tehä asti oisi ollut, - no autotallissa hän on aina tykännyt tehä kaikkea, sellainen käsillään tekevä aina ollut, ja kuulemma taitavakin rauvvan vääntäjä, samanlainen nokinenä kuin Akatonkin taitaa olla :))
noita virheitä taas, pikakirjoitus ei taida olla vielä miulla ihan kondiksessa..:/
Ikäisiä ihmisiä tämä yhteiskunnallinen rakennemuutos on koskettanut valtavasti. Olenkin tullut siihen ajatukseen, että monet "pahoinvoinnit" saattaisivat johtua tästäkin. En tiedä. Mutta, kun ajatellaan mistä meidät on "revästy pois", sitä aikaa ei enää ole, jolloin tosiaankin oli "miesten ja naisten työt". Jolloin esimerkiksi puutarhan hoito oli naisten työtä, sillätavoin, kun se joskus tehtiin. Nykyäänhän pitää joka rikkaruoho olla kitkettynä ja niin edelleen. Ehkä lastenlastemme elämä olis sitten toisenlaista, sanotaanko "tasa-arvosempaa" mitä se sitten tarkottaneekaan :)
Samoin itse kullakin. Vaikka kuinka esikatselee, niin virheitä jää ja kirjaimet vaihtaa paikkaa.
yhteiskunnallinen rakennemuutos on mennyt inhimillisyyden ohi, kaikkien on pitänyt vain sopeutua ulkoa tuleviin, muutosvaatimuksiin ts. talouselämän vaatimuksiin. Oravanpyörässä on pitänyt roikkua hinnalla millä hyvänsä, - mutta leipä on tietenkin hyvää, ja asuakin on pitänyt.
Luulisin että arvot muuttuvat pikkuhiljaa, ei ehkä vielä seuraavankaan sukupolven aikana, mutta sitten seuraavan ehkä jo hyvinkin; prekariaatit nousevat.
Lastenlapsemme kyllä saavat kodeissaan jo tasa-arvoisempaa elämämisen mallia, poikamme osallistuvat jo kaikkiin kodin töihin nirsoilematta - näyttäisi ainakin siltä, ja hyvä niin :)
sanoikin, että palkkaa vieras tekemään, kun kerran on varakkuutta, ja nykyäänhän saa laittaa kodissa teettettyjen töiden kuluja vähennyksiksi verotuksesta.
Olen huomannut että pikkuisia, amuutaman henkilön kotiapuyrityksiä on perustettu tuhkatiheään, varmasti teidänkin nurkilta niitä löytyypi. :)
eivät todellakaan vaivaa samat asiat. Meillä mies jättää rakennuksesta listat laittamatta ja minusta ne ovat ehdottamasti se vaadittava viimeinen silaus! Kun häntä ei vaan kiinnosta se tylsä listojen laittaminen. Moitin minäkin miestäni laiskaksi ja ...alkoholistiksi ellei kaikki tapahdu a) niinkuin minä toivon ja b) heti. Nyt tänään jostain kumman syystä minulla riittää ymmärrystä siihen miehen asemaan. Joskus hänkin on väsynyt... Viime viikolla ajattelin vaihtaa koko miehen vaihtoon, tänään ajattelen asiasta toisin. Onkohan tähän hormoneilla vaikutusta?
Mitä olet tarjonnut ja mitä evännyt mieheltä, jos tekee työt puutarhassa ja sisällä ja antaa sinun levätä terassilla?
Jotain täytyy luvata palkinnoksi, jotain kieltää rangaistuksena. Keppiä ja porkkanaa siis!
Hyvä alotus. Laittaa miettimään "syntyjä syviä", mites ne asiat oikeastaan olikaan. No olihan ne puolin ja toisin, sanomista kummallakin :)
Oikein hyvä!
kun ei milloinkaan.