Saan haltuuni suvun tilan sukupolvenvaihdoksella vanhalta sukulaiselta. Uudellamaalla, B-tukialue. Itselläni ei ole maanviljelijätaustaa, kesantopeltojen äestämistä, kylvämistä ja niittämistä lukuunottamatta parikymmentä vuotta sitten. Maanviljelyskoulun aikuislinjan (vajaa vuosi) kävin jollain välillä, niin että muodollinen pätevyys papereihin on. Ikää minulla yli neljänkymmenen, virallinen eläkeikä alle kahdenkymmenen vuoden päästä edessä.
Nyt on ongelmana mitä ryhtyä viljelemään ensi keväänä.
Nykymitoin viljelypuoli on melkein rappiotilassa. Pellot oleet vuokraajilla pitkään, vanhaisäntä eläkkeellä 20 vuotta. Minulta kysymättä vanhaisäntä ehti ennen kauppaa vielä vuokraamaan puolet pelloista vuoteen 2012 asti. Omaan käyttöön vapautuvaa on siis 23 hehtaaria, eikä se myöhempi 2012 koko pinta-ala 46 sekään kovin iso ole. 23 hehtaaria vielä menettelisi, jos olisi toimivat koneet.
Koneet kuitenkin tässä, käyttämättä 20 vuotta:
-v. 1963 traktori. Jarruton, ohjaussimpukka rikki
-v. 1970 traktori Heikossa kunnossa mm. vaihteistoltaan mutta liikkuu vielä. Sitä voisin käyttääkin.
- 70-luvun puimuri. Renkaat tyhjät ja maahan vajonnut, ruostetta, seissyt paikallaan huoltamatta 20 vuotta.
-kylvölannoitin ajettu multineen suojaan 20 vuotta sitten, ruostunut.
-täyttövaunu ulkona ja pahasti ruosteessa.
-kasvinsuojeluruisku maannut kumollaan hangessa 20 vuotta
-70-luvun kuivurin kattila melkein puhki, naapuri sentään käyttänyt kuivuria vuosittain
-äes muilla lainassa.
-aura tuskin mennyt miksikään ulkona
-vanha vetävä peräkärry
Vanhaisännälle ainoa oikea kasvi on mallasohra. 90-vuotias ukko ihmettelee jo, miksen innolla remontoi omin käsin hänen "vielä hyviä" koneitaan vanhemmasta traktorista alkaen ja kohta osta siementä. Eikä myöskään ota ymmärtääkseen, että 23 hehtaaria tai 46kin on nykyään vähän. Tietää kaiken viljanviljelystä kymmeniä vuosia sitten, muttei mitään nykyhinnoista saati tuista. Huono kysyä neuvoa tähän häneltä siis.
Metsävaroja on. Runsaastikin. Niistä elanto lähtee. Sanoisin että tila on nykyään enemmänkin metsätila. Mutta tuntuu järjettömältä investoida metsävaroja lähes koko koneketjun korjauttamiseen tai uusimiseen 23 hehtaarin takia. Tai edes sen 2012 tähtäimen 46:n ha takia.
Tässä tilanteessa tulee mieleen kiistelty kasvi, ruokohelpi.
En tarvitsisi puimuria enkä kuivuria. Kerran kun saisin huolella kylvettyä vaikka lainavehkeillä, urakoitsija saisi hoitaa korjuun jopa yli kymmenen vuotta. Olisiko tuotteen halvasta hinnasta huolimatta sittenkin minulle kannattavampi jos ottaa huomioon koneiden uusimiskustannukset sitä vain 23 hehtaaria varten? Viimeisin huono juttu helpistä minkä kuulin on, että uusissa sopimuksissa paalit ovat viljelijän vastuulla poiskuljetukseen asti, johon voi mennä Vapolta vuosia?? Huh sitten.
Vai korjautanko sittenkin koneet (itse en paljoa osaisi yksin niitä rakentaa), ostan osin uusia koneita ja alan viljelemään mallasohraa tai muuta viljaa? Siinä arveluttaa siis kustannukset ja myös omien taitojen vähäisyys.
Mitä tekisitte minun sijassani?
-vanhaisännän vaatima mallasohra/muu vilja?
-ruokohelpi?
-muu tuote?
(Vuokralle en saa laittaa viiteen vuoteen)
Nyt on ongelmana mitä ryhtyä viljelemään ensi keväänä.
Nykymitoin viljelypuoli on melkein rappiotilassa. Pellot oleet vuokraajilla pitkään, vanhaisäntä eläkkeellä 20 vuotta. Minulta kysymättä vanhaisäntä ehti ennen kauppaa vielä vuokraamaan puolet pelloista vuoteen 2012 asti. Omaan käyttöön vapautuvaa on siis 23 hehtaaria, eikä se myöhempi 2012 koko pinta-ala 46 sekään kovin iso ole. 23 hehtaaria vielä menettelisi, jos olisi toimivat koneet.
Koneet kuitenkin tässä, käyttämättä 20 vuotta:
-v. 1963 traktori. Jarruton, ohjaussimpukka rikki
-v. 1970 traktori Heikossa kunnossa mm. vaihteistoltaan mutta liikkuu vielä. Sitä voisin käyttääkin.
- 70-luvun puimuri. Renkaat tyhjät ja maahan vajonnut, ruostetta, seissyt paikallaan huoltamatta 20 vuotta.
-kylvölannoitin ajettu multineen suojaan 20 vuotta sitten, ruostunut.
-täyttövaunu ulkona ja pahasti ruosteessa.
-kasvinsuojeluruisku maannut kumollaan hangessa 20 vuotta
-70-luvun kuivurin kattila melkein puhki, naapuri sentään käyttänyt kuivuria vuosittain
-äes muilla lainassa.
-aura tuskin mennyt miksikään ulkona
-vanha vetävä peräkärry
Vanhaisännälle ainoa oikea kasvi on mallasohra. 90-vuotias ukko ihmettelee jo, miksen innolla remontoi omin käsin hänen "vielä hyviä" koneitaan vanhemmasta traktorista alkaen ja kohta osta siementä. Eikä myöskään ota ymmärtääkseen, että 23 hehtaaria tai 46kin on nykyään vähän. Tietää kaiken viljanviljelystä kymmeniä vuosia sitten, muttei mitään nykyhinnoista saati tuista. Huono kysyä neuvoa tähän häneltä siis.
Metsävaroja on. Runsaastikin. Niistä elanto lähtee. Sanoisin että tila on nykyään enemmänkin metsätila. Mutta tuntuu järjettömältä investoida metsävaroja lähes koko koneketjun korjauttamiseen tai uusimiseen 23 hehtaarin takia. Tai edes sen 2012 tähtäimen 46:n ha takia.
Tässä tilanteessa tulee mieleen kiistelty kasvi, ruokohelpi.
En tarvitsisi puimuria enkä kuivuria. Kerran kun saisin huolella kylvettyä vaikka lainavehkeillä, urakoitsija saisi hoitaa korjuun jopa yli kymmenen vuotta. Olisiko tuotteen halvasta hinnasta huolimatta sittenkin minulle kannattavampi jos ottaa huomioon koneiden uusimiskustannukset sitä vain 23 hehtaaria varten? Viimeisin huono juttu helpistä minkä kuulin on, että uusissa sopimuksissa paalit ovat viljelijän vastuulla poiskuljetukseen asti, johon voi mennä Vapolta vuosia?? Huh sitten.
Vai korjautanko sittenkin koneet (itse en paljoa osaisi yksin niitä rakentaa), ostan osin uusia koneita ja alan viljelemään mallasohraa tai muuta viljaa? Siinä arveluttaa siis kustannukset ja myös omien taitojen vähäisyys.
Mitä tekisitte minun sijassani?
-vanhaisännän vaatima mallasohra/muu vilja?
-ruokohelpi?
-muu tuote?
(Vuokralle en saa laittaa viiteen vuoteen)
Vastaukset 25
Vanhimmat
mutta teetä työt urakoitsijalla.
siellä suunnalla missä tila sijaitsee on hevostiloja tai talleja niin sit kannattaa miettiä heinän viljelyä. Kuivan heinän kun tekee pikku paaleihin niin siitä pääsee eroon kohtuu hinnalla. Tosin märkinä kesinä saa olla tarkkana koska heinän tekee, sillon voi tettää myös tuorerehuksi. Tänä talvena on paalit maksanut niin paljon että touhu on ollut kannattavaa, tosin viime kesänä tuli huono heinäsato varsinkin toisesta/kolmannesta kerrasta.
Kiitos, lisää.
Viljely siis alkaisi ENSI vuoden keväällä, ei nyt onneksi vielä koska ex-vuokraaja urakoi kylvämänsä syysrukiin pois. Mutta EU-paperitkin on täytettävä ja se ympäristövalinta sitoo, siitä kiire päättää suuntaa.
Vai olisi heinäkin kannattavaa?
Hevostalleja on runsaasti 10 km päässä, mutta jospas saavat sapuskansa jo muualta?
Helpi vaikuttasi helpolta, mikä lie tuottavuus heinään verrattuna? Tai miten sitten viivan alle se vanhan isännän vaatima ohra konehankintoineen versus helpi versus heinä? (Kiitos jollekulle siitä laskentalinkistä toisessa ketjussa, täytyy rekisteröityä sinne)
Helpin mahdollinen salaojien tukkiminen on riski, mutta toistaiseksi epäilen sitä perusteettomaksi ennakkoluuloksi kun kerran virallisemmat paperit sanoo toista.
Heinä? Hmmm?
Silti ihmissuhdejututkin vaikuttaa. Ties vaikka vanhaisäntä tekisi minut perinnöttömäksi jo helpistä, niin miten sitten heinästä? :( Siinä menisi talon ostohinnnan verran perintöä.
Vanhaisännällä on kuulemma "talonjussin sielu" ja vain viljanviljely on talonjussin hommaa ja talonjussi korjaa itse koneensa. Kiusallinen tilanne.
Ota suorakylvöurakoitsija töihin ja kylvä puolet syys-/rehuviljaa ja loppu heinälle, jonka teet kuivaksi heinäksi. Vaikka sato epäonnistuisikin, niin silti peittoaa helpin tuoton ja toisaalta etelässä kyllä riittää hyvälle heinälle ostajia hevosihmisissä.
taas niin helvetin hyviäneuvoja.Unohda koko jutu ja mene töihin tai rupee yrittään jotain kunnon bisnestä.Kysy neuvoja joltain muulta palstalta.
Liikaa neuvoja joka suunnasta.
Agronetiin aion laitaa saman kysymyksen, mutta salasanan rekisteröinti vie ainakin maanantaihin.
Humanistimaisteri olen= ei töitä.
Nettinörttinä olen itseäni elättänyt = ei enää töitä kuplan puhjettua.
Metsissä kumminkin on sen verran, että laskennallisesti saatan olla just ja just nettonakin euromiljonääri. Oikeasti.
Mutta mitä tehdä pelloila, kun kerran pakko on sukupolvenvaihdossysteemin takia?
Viljele toki peltojasi,edes jotenkin,että saat tukimarkat kukkaroosi.
Suosittelen jotain marjaa tai muuta viljeltävän josta saa paremman kilohinnan.
Jos itelläni olisi peltoa, laittaisin mansikkaa tulemaan ja ehkä omenoita tms. Nykyiset marjatilat uudellamaalla tienaavat varmaan miljoona euroa kesässä.
Ja oma pieni hillotehdas pystyyn. Näin voisin myydä satoa koko maahan ja ympäri vuoden.
Marjat on vielä tuntemattomampaa mulle kuin viljat. Sielläpäin kukaan ei kasvata marjapensaita. Tuo maksaisi kai aika isot investoinnit ja olisi riskialtista. Sitäpaitsi minusta olisi sittenkin sääli istuttaa hyviä peltoja pusikoiksi.
Sulla on samanlainen ongelma kun mulla! Tosin mun "suku"tila on vähän isompi(sukutila mutkan kautta. Tila on sedän vaimon enon sukutila). Peltoo 101 hehtaaria ja mettää vajaa 200ha joita ei oo hakattu ainakaan 40 vuoteen. Pellot ollu vuokralla reilut 30v ja vuokrasopimukset loppuu tän kesän jälkeen. Kaikki koneet mitä on jäljellä, on peräsin jostain 60-luvulta ja kaikki on hajalla ja korjaus kelvottomia yhtä traktoria ja kuivuria lukuun ottamatta. traktori on vuoden -99 8550 Valtra joka ollut kototien lumitöitä varten ja se on huollettu säännöllisesti ja mittari lukema on 280tuntia, melkein käyttämätön siis. Kuivuri on vuokramiehen toimesta tehty uusiin puihin -00 se on 210hl Arska.
Pikkusen tässä kans jännittää miten mahtaa noiden tukipapereiden kanssa käydä. Ja miten käy tuki oikeuksien palautumisen kanssa. ProAgrian asiantuntijat oli kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että tuki oikeudet palautuu omistajalle. Onneks ei kuitenkaan ostettu tilaa sukupolvenvaihdos ehdoilla niin kun ensin oli tarkotus tehdä. Ei ainakaan joudu maksaan mitään takasin jos homma ei toimikkaan suunnitellusti. Vähän vaan arveluttaa toi, kun ensin haettiin vanhan patun nimiin lahjaverotuksen ennakkopäätös ja siinä oli ilmotettu vaan ettei metsäarviota löydy ja käytettiin seudun verotusarvoja. Että mitenkäs käy, jos teen jonkin ison mettäkaupan. Kiinnostuuko verottaja kun mettässä ei pitäis olla mitään, mutta kuitenkin teen isot kaupat? Onko sanktioiden vaaraa?
Myyjä, eli setäni vaimon eno, sellanen 89 vuotias vanhapoika on tosi jäärä. Asuu nyt syytingillä tilalla, eikä puhettakaan, että lähtis omistamaansa osakkeeseen kaupunkiin. Ja hän on sitä miältä, että ehdottomasti täytyy ottaa lehmiä kun kerran maatilaa pidetään. Ja sanoo viä että ei se rahasta kiinni oo. Mettästä ne rahat siihen helposti otetaan. Ei vaan pappa tajua, että nykyään navetta maksaa helposti milj. ekee.
Mitenkä on pitkässä juoksussa? Tuleeko omat koneet vai urakoittijan käyttö halvemmaks? Täällä tosin on ongelmana se, että urakoittijat ei meinaa ehtiä ajallaan hoitaan hommiaan.
Itte oon ajatellu hankkivani väderstad rapidin suorakylvinkoneen ja sampon 2045 puimurin, sekä muutaman peräkärryn.Ei siis uusia, vaan vähän käytettyjä. Eipä sitä varmaan muita koneita välttämättä tarvitte. Ei ainakaan oo tullu mieleen.
Itte ainakin oon laskeskellu, että tulee pitkässä juaksussa halvemmaks omilla koneilla. Varsinkin, kun voi tehä töitä muillekkin.
Samantapainen tilanne joo.
Sulla on sentään yli kaksi kertaa enemmän peltoa kuin minulla tulee olemaan silloin 2012 kun kaikki vapautuu. Noihin sun hehtaareihin kannattanee vielä investoidakin koneina ja työnä. Sitten sulla on kaksi kertaa enemmän metsäpintalalaakin kuin mulla, mutta mun metsäpä ei olekaan 40-vuotiasta vaan 115-vuotiasta. Mätänee kohta. Mutta siis mulla että mitä minä niitä metsärahoja pistäisin koko konekannan uusimiseen ainakaan nyt jonkun 23 hehtaarin takia? Huh. Tuntuu rahan vetämiseltä vessasta alas. Tällä hetkellä pellot tuntuu vain rasitteelta ja turhalta rahanreiältä.
Mutta kai minulla ei ole "talonjussin sielua" niinkuin vanhaenollani. Jos sinun "vanhan jääräsi" käsitys on, että talossa pitää olla lehmiä, minun samanikäisen enoni käsitys on, että talo on viljanviljelyä varten. Metsiin hän ei (minun onnekseni :D ) ole juuri koskenut, koska vanhan kansan talonjusseille metsä oli vain hätävarapankki. Ja jos myi metsää, se oli merkki vaikeuksista.
Mielestäni enoni on ITSE tehnyt talosta rappiolla olevan pientilan. Supistamalla pinta-alan 23 hehtaariin sinne 2012 asti ja antamalla koneiden mädätä ulkona. Puhtaasti itsekkäänä on ajatellut vain omaa etuaan. Ei ole investoinutkaan mitään 27 vuoteen. Ja talon kassa on hänellä. Pitäjän rikkain mies.
Ja NYT hän sitten alkaa isännöimään. Ei ymmärrä mitään vastuuta ratkaisuistaan, hänellähän oli siihen omistajan oikeus. Hitto. jos kerran minun pitää hyväksyä talo siinä tilassa kuin se on, niin enon pitäisi vastavuoroisesti hellittää ja antaa minun tehdä mitä parhaaksi näen.
Mutta ei. Yhtä kyyläämistä ja ihmettelyä. Koko ajan saan pelätä, repiikö testamenttinsa, joka merkitsisi ainakin talon ostohinnan menetystä.
Taloa olen yrittänyt ostella 10 vuotta. Testamentti kun kuulemma minuller on, kauppa ei olisi ollut muuten tarpeen, mutta kun enolle tuomittiin äpäräpoika 80-vuotiaana! Eno ei ole tavannut sitä eikä tunnusta. Siinä tilanteessa eno itse kauppaa tarjosi, sitten kun paperit oli valmiina perui, sitten keksi vuosia silkkoja valheita ettei oikeusjuttu muka päde vaikka itsestäänselvää että pätee, sitten viime kesänä antoi sanansa myydä, pyysi kuitenkin kaveriltaan tukea että peruu taas puheensa.. yhtä helvettiä.
Lisäksi nyt kun eno on sairastunut, hitaasti tappavaan tautiin. Minun ja itsekin sairaiden 74 ja 77 -vuotiaiden vanhempieni on ollut oltava siellä seuraneiteinä.. vaikka kunnallinen koitihoitokin toimii ja eno pääsee vielä itsekin autollaan kylille. Tarvitsee kuulemma "henkistä tukea".
Minä olen asustellut siellä 2X4 metrin kopissa ulkorakennuksessa. Voisin olla päärakennuksen vierashuoneessakin vanhempieni kanssa. Mutta oman rauhan takia siinä rotankolossa. Sähkö, telkkari, ei vettä. Niin harva maja, että talvella piti nukkkua kaksi villapaitaa ja palttoo päällä.
Ei oikein tunnu vielä omalta taloltani.
---
Verotuskysymykseesi en ihan tarkkaan tiedä.
Mutta oletan, että verottajalta hankittu ennakkopäätös sitoo verottajaa, vaikka eivät olisi metsistä kuulleetkaan. Oma mokansa.
Puukaupat taas ovat ihan erillinen juttu. Pääomaverotusella joka ei liity tuohon kaupan lahjaveroasiaan.
Mutta älä minua usko.
olisi myynnissä. Ota yhteyttä jos kiinnostaa [email protected]
- Älä tuhlaa metsärahoja tappiolliseen toimintaan.
- Tiedä, mitä teet, laske.
- Vaativimpia töitä on; kaavakkeiden täyttö, suunnittelu, rakennus- konekorjaajan taidot.
- Oma työ on halpaa, vieras kallista.
- Voit tehdä työt vanhoilla koneilla halvalla, jos pystyt pitämään ne kunnossa. Talo pysyy niin kauan pystyssä, kuinka kauan saat koneet kulkemaan.
- Kannattaa keskittyä metsään ja tehdä paljon itse.
- Pellot voi vuokrata, tai viljellä viljaa em. ehdoin. Lähes sama tuotto.
- Koneluettelosi liian epäkuranttia tavaraa. Nyt saa halvalla ostaa käyttöarvoa, niin moni lopettaa.
- Älä hukkaa tilaa ja tilaisuuttasi. Sinulla on miljoonan € paikka.
Hyviä perusneuvoja.
Oikeastaan jo tiedossa.
Käytännön ratkaisuja pitäisi tehdä.
Ja siis joo..
TE-keskuksen ehtojen mukaan en saa vuokrata viiteen vuoteen.
TE-keskuksen ratkaisu viipyy, soittaessani selvisi, että ongelma on juuri se, että puolet pelloista on vuokralla. Sekin vielä!
Jos TE-keskus ei hyväksy, sitten kuulemma ei tarvitse viljellä itse. Kunhan on viljeltynä.
Mutta sitten menetän rahaa korkeampana kovan rahan korkona ja 4% varaissiirtoveron.
Tuo tilanne kuulostaa vähän liiankin tutulta. Itse sain ostaa n.10 vuotta sitten tilan, jossa on 23 ha peltoa, saman veran metsää. Mitään koneita ei kauppaan kuulunut. Kaikki koneet piti hankkia velkarahalla. Käytettyinä tietysti, mutta kalliiksi tuli. Pellot olleet kalkitsematta kymmeniä vuosia, osa sentään on salaojitettu. Lohkot kuitenkin pieniä, keskim. 3 ha. Jos saisin uudelleen päättää, en enää tilaani ostaisi. Olen jo nyt joutunut toteamaan, ettei tilasta koskaan tule tuottavaa, vaikka peltoa onkin lisämaakauppojen ja vuokrausten kautta tänään viljelyksessä 53 ha. Tuotanto pyörii juuri omillaan, mutta velkamäärä on lähes sama kuin 10 vuotta sitten. Velkaa en halua lisää koska enemmästä en enää selviydy, eikä tulorahoituksella pysty investoimaan, mikä tarkoittaa sitä, että homma junnaa paikallaan. Ylimääräistä rahaa ei ole koskaan, vaikka käyn töissä myös tilan ulkopuolella. Kyllä sitä tuli nuoruuden innossaan tehtyä niin hullu ratkaisu, että olen sitä monasti kironnut. Tuli laitettua itsensä köyhyysloukkuun, ja taidan lopettaa hommat päivänä minä tahansa. Eli sinulle suosittelen loppujenkin peltojen vuokrausta. Jos se on mahdollistakaan spv-ehdoissa. En oikein näe muuta tietä, ellet halua turhautua ja panostaa rahojasi tyhjään. Tämä on varoituksen sana vilpittömässä mielessä, itse olen joutunut pettymään niin rajusti, että olisi hyvä, jos saan jonkun säästettyä samalta pettymykseltä.
Niin siis mullahan olsi investoida metsärahoja koneisiin, mutta mitä järkeä siinä olisi. Silkkaa tulonmenetystä jonkun vertauskuvallisen viljelyn takia. Alan nelivitosena olemaan liian vanhakin leikkimään, rahat tahtoisin ihan itselleni :D
Paikkaa rakastan, se on aikoja sitten luvattu minulle, siellä opin kävelemäänkin. Konttorirotan elämään vaihteluna haluan sen vapauden, jota itsensä pomona olo on. Tuskin tulee tilannetta, jossa kaiken menettäisin, ellei sitten juuri peltojen kannattamattomuuden takia näistä lähtökohdista, jos peltoviljelyyn rahani pistän.
Kurja tilanne sinulla. Ei kannata viljely enää ei.
Aatella että enneaikaan sun 53 hehtaarilla elätettiin paist isäntä ja emäntä ja lapset myös piikoja, renkejä!!
Otan opikseni varoituksestasi.
Vuokrata siis en TE-keskuksen ehtojen mukaan saa. Mutta TE-keskus ei ole vielä vastannut, ja soittaessani ongelmaksi selvisi, että en saa kaikkia peltoja omaan käyttöön.
Pakko kuitenkin maksaa toukokuussa, vaikka sitten kovalla rahalla.
ainakin joillakin, että annat jonkun tehdä työt sinun piikkiin ja sitten annat sadon palkaksi.
Näin homma pyörii nimissäsi ja saat tuet.
..mutta vanhaisäntä repisi p**seensä :D
Jos taloudellinen tilanteesi on turvattu pariksi vuodeksi niin laita nyt haltuusi tulevat pellot kasvamaan heinää ainakin puolet alasta ja mahdollisesti kunnostusta kaipaavat lohkot kesannoit, joten saat tilatuen. Uusiin koneisiin ei kannata nyt investoida, vaan teettää työt ulkopuolisella. Tällä menettelyllä saat itsellesi aikalisän ja tutkia mitä kannattaa jatkossa tehdä. Helpi on vielä alkutaipaleella, mutta jatkossa saattaa olla hyväkin vaihtoehto jos maaperä on sille sopiva. Savimailla sato on heikko ja korjuuongelmia riittää.
Hyvää toimeentuloa ei kannata vuosiin odottaa, joten talous pitää olla turvattu muulla tavoin. Metsä saattaa olla pelastus, koska niitä hyvin hoitamalla saa hyvän tuoton. Vanhaa aukoksi tarpeen mukaan ja ennen kaikkea nuoret metsät kuntoon. Kaikella puulla on nyt hyvä kysyntä.
Laita kaikki vanhat koneet metallikierrätykseen tai myy lehti-ilmoituksella. Jätä vain käyttö- ja korjauskelpoinen. Sulle tulee kuitenkin kiire tukipapereiden kanssa, aikaa vain 10 päivää, käytä neuvojaa niiden täyttämisessä. Onnea yritykseen!
Tuskin noin kiire tukiratkaisulla mulla, koska ex-vuokraajan ehto sopimuksen purkamiselle siis oli, että hän urakoitsijana duunaa ennen kauppaa kylvämänsä syysrukiin pois omilla laitteillaan ja kuivurillaan.
Mutta sikäli tukipaperit just nyt kriittinen juttu, kun ne ympäristötuen (?) toimenpiderastit sitovat viideksi vuodeksi! Kuulemma eka kertaa se paperi tänä vuonna. Siinä on kuulemma kokeneemmillakin viljelijöillä miettimistä, saati sitten minulla joka en tiedä mitä ja miten viljelisin ja nuo ruksit sitovat. Mitkähän olis oikeat toimenpiteet heinälle helpille?
Varmaan pitäis antaa kultivoida kokonaan kun urakoitsijalle se käy samalla korvauksella?
Taloudellinen tilannehan on hyvä. Nytkin minulla on enemmän rahaa kuin koko rutiköyhässä elämässäni pelkällä tuulenkaatoalueen puiden myynnillä. Eri juttu sitten olisiko metsärahojen investointi peltoviljelyyn turhaa haaskuuta. Mutta pakko on viljellä, verottajan ja TE-keskuksen (jos se menee läpi) määräyksestä.
Jatkossa pitäisi kai unohtaa viherpiipertäjän sielu ja myydä niin paljon puuta kuin mahdollista, sitten sijoittaen ne rahat toivottavasti viisaasti poikimaan.
Maataloussihtterikin joo sanoi, että mun tilanteesa ei kannata uusia koneita vaan teettää urakoitsijalla. Mutta eno vaatii toista.
Helpistä minulla on fiilis, että se jos mikä on tulevisuus. EU ajaa viljanviljelyn täällä kannatamattomaksi. Toisaalta poliitikot kohisevat kotimaisesta energiasta. Voi vain toivoa, että sitä ajetaan sitten korkeammilla helpin hinnoilla ja suuremmilla tukiaisilla.
Nyt helpi alkutekijöissään. Vapoonkin kun soitin, olivat varovaisia. Lähin polttolaitos sijaitsee 50 km päässä, se vielä menisi. Mutta se ehkä lakkautetaan. uusia polttolaitoksia on suunnitteilla, mutteivat osanneet sanoa minne.
Pellot eivät ole puhtaasti savimaita, joka olsi huono helpille, vaan (mikäsetermi oli :D ) hieta-savi tms. Tasaisia ja kivettömiä kyllä minkä helpi vaatii.
Helpi nyt kumminkin saattaisi viedä peltoni ihan pikkuisen viivan ylle. Niin vähän hehtaareja nyt käytössä, että viljanviljlystä saatava suurempi tulo olisi minulle mehtämiehelle aika merkityksetön. Tärkeintä, ettei pellot kuluta metsävaroja turhaan ja tappiollisesti vaikka konehankintojen takia.
Kun kerran 23 hehtaariakin tarttisi koko toimivan koneketjun, tuntuu kuin ostaisi tykin ampuakseen hyttystä. Vaikka käytettyjä ostaisin.
Heinää en ole aiemmin ajatellut. En yhtään tiedä sen viljelystä ja korjuusta. Pikkupoikana olin heinäpellolla, mutta siitä on 40 vuotta :D
Ja vanhoja neuvojia riittää.
Nyt sähköinsinööri- isäni arvelee, että heinälle ei riitä ostajia. Toisaalta paikka on kuulu hevospitäjä, nimeään myöten *wink*
.. Vapo kyllä tekisi sopimuksen helpistä, sanoivat että heidän ongelmansa sitten miten kauas joutuvat viemään.
Ympäristötukeen sitoutuminen on vanha juttu, sitä on vain uusittu nyt ja keksitty uusia lisätoimenpiteitä. Sitoutuminen antaa mahdollisuuden kansallisiin lisätukiin eli lisää vähän tulopuolta, sinun tapauksessasi reilut 2000 euroa vuodessa.
Heinät kannattaa myydä/antaa pystyyn sitä haluaville joko kuivaheinänä tai tuorerehuna niin ei tarvitse itse murehtia korjuusta, nauttii vain tuesta. Ei ole paljon rahaa, mutta puhelimen käyttö merkittävin kuluosa. Tietysti jos haluaa nähdä vaivaa ja esim. kuivaheinän säilytys-/kuivaustilaa on, niin voi paalauttaa ne urakoitsijalla itse ja myydä sitten talven aikana tarvitseville. Suurta bisnestä se ei ole, mutta riskikään ei ole kovin suuri.
Jos lähistöllä olisi biopolttoaineita valmistava laitos voisi miettiä myös siihen sopivia kasveja.
Ajatteleppa miten hyvässä jamassa talon asiat ovat papan jäljiltä. Velaton, metsä synkkää yötä, vapaus, ym. Kadehdittavaa.
Toista se on monella tilalla: Metsät hakattu, velkaa korviin asti, stressiä, pölykeuhkoja. Tyhjiä vähänkäytettyjä navettoja, sikaloita.
Pitäisikö edellämainituista vetää mitään johtopäätöksiä. Elämänviisautta, onko sitä, ja mitä se on? Oliko papalla sitä?
Nuorena olisin sanonut, että ei ollut, mutta nyt kuusikymppisenä sanoisin, että siinä oli viisas mies. Omalla kylällä nähnyt vastaavia isäntiä.
Kun tätä viestiketjua lukee ja tajuaa tilanteesi,voi vain todeta että toivottavasti olet henkisesti vahva ihminen.
Se että tekee "omaa työtään" ja toiset kuitenkin käskyttävät mitä saat tehdä on todella raskasta.
-monet vanhat ihmiset eivät ymmärrä että maailma on muuttunut ja sotien aikaiset asiat eivät enää toimi...
Kyllä kitypoilla täytyy olla kovat hermot jotta tuosta tilanteesta selviää ilman että pälli ei leviä.
Lähtökohtaisesti tilanne ei ole ihan toivoton. Mahdollisuudet on harjoittaa järkevää toimintaa, mutta niiden mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatisi sitä että ei tanssisi vanhuksen pillin mukaan.