Olin ala-asteen viimeisillä luokilla, kun ihastuin erääseen silloiseen poikaan, joka taas haukkui mua vaikka vaa kerran, mut se oli syy miksi hän ei huolinut mua. Siinä oli varmaan koko luokka mukana tai ainakin useita jotka kuulemma "yritti tehdä vaa pilaa" mun kustannuksella sillä kun olin vaa nii ihastunut. Okei mä ite pyysin silloista kaveria kysymään tältä ihastukselta sitä voisko ruveta oleen- tyyliin, mut kiusaamista se kuulemma olikin.
Sitten myöhemmin oli yläasteella pari kolme tyyppiä jotka kyseli multa että kenestä tykkäsin, no piti sanoa etten kenestäkää ja tottahan se oli ku en vaa ollut sillo kiinnostunut kenestäkää mut eihän ne vaa suostuneet uskomaan tiivaili vaa lisää ja viimein sanoin sitten parin pojan nimeä, kun nämä kans ehdotti voivansa auttaa. no en tiijä sitte tapahtuiko mitää..
kolmas tapaus taas myöhemmin yläasteen loppupuolella tykkäsin sillon saman luokan pojasta koko yläasteen loppuajan, pyysin sillon saman luokan tyttöä jota pidin luulin olevan "bestis", mut opiskeluaikana selviski ettei se ollutkaa hyvä bestis, no enivei pyysin tätä "bestistä" kysymään mua ja tätä uutta ihastusta yhteen moneenkin kertaan eihän siitä mitää tullut heiltä tuli todettua etten "ikinä tulis löytämään ketään" jolta vieläkin musta tuntuu, mut sit se sieltä tulikin vaikka leikki tunteillain ja petti ja haukkui selän takana tää oli opiskeluaikana enkä ole ollut sen jälkeen muitten kanssa.
Opiskeluaikana olin vielä uudemman kerran ihastunut erääseen silloseen poikaan, jonka vuoksi itkin koko sillosen yön, kun se ei huolinutkaan mua kuulemma jonkun missi-tyyppisen takia. noh kuitenkin sillonkin pyysin taas uutta kaveria kysymään tältä pojalta meitä yhteen.
Olen tajunnut etten osaa tai uskalla tehdä aloitetta itse, minulla on kommunikointi vaikeuksia liittyykö sitten sekin tähän näin, erään oireyhtymän takia, olen kyllä muuten ihan ´normaali nätti nuori nainen. On minua muullakin tavaoilla kiusattu ja syrjittykkin tässä oli pieni tarina surkeasta rakkauselämästäni jonka uskon joskus korvaantuvan. kuulemma tämän tarinan takia nykyään ei ole mikään ihme miksi tunnen pientä, hitusta mustasukkaisuutta kun näen rakastuneita pareja, vaik en olis ihastunut toiseen... Varaudunko sitten tämänkin takia nykyään itkemään jo ennen kuin ihastukseni edes saa tietää mitää?
Sitten myöhemmin oli yläasteella pari kolme tyyppiä jotka kyseli multa että kenestä tykkäsin, no piti sanoa etten kenestäkää ja tottahan se oli ku en vaa ollut sillo kiinnostunut kenestäkää mut eihän ne vaa suostuneet uskomaan tiivaili vaa lisää ja viimein sanoin sitten parin pojan nimeä, kun nämä kans ehdotti voivansa auttaa. no en tiijä sitte tapahtuiko mitää..
kolmas tapaus taas myöhemmin yläasteen loppupuolella tykkäsin sillon saman luokan pojasta koko yläasteen loppuajan, pyysin sillon saman luokan tyttöä jota pidin luulin olevan "bestis", mut opiskeluaikana selviski ettei se ollutkaa hyvä bestis, no enivei pyysin tätä "bestistä" kysymään mua ja tätä uutta ihastusta yhteen moneenkin kertaan eihän siitä mitää tullut heiltä tuli todettua etten "ikinä tulis löytämään ketään" jolta vieläkin musta tuntuu, mut sit se sieltä tulikin vaikka leikki tunteillain ja petti ja haukkui selän takana tää oli opiskeluaikana enkä ole ollut sen jälkeen muitten kanssa.
Opiskeluaikana olin vielä uudemman kerran ihastunut erääseen silloseen poikaan, jonka vuoksi itkin koko sillosen yön, kun se ei huolinutkaan mua kuulemma jonkun missi-tyyppisen takia. noh kuitenkin sillonkin pyysin taas uutta kaveria kysymään tältä pojalta meitä yhteen.
Olen tajunnut etten osaa tai uskalla tehdä aloitetta itse, minulla on kommunikointi vaikeuksia liittyykö sitten sekin tähän näin, erään oireyhtymän takia, olen kyllä muuten ihan ´normaali nätti nuori nainen. On minua muullakin tavaoilla kiusattu ja syrjittykkin tässä oli pieni tarina surkeasta rakkauselämästäni jonka uskon joskus korvaantuvan. kuulemma tämän tarinan takia nykyään ei ole mikään ihme miksi tunnen pientä, hitusta mustasukkaisuutta kun näen rakastuneita pareja, vaik en olis ihastunut toiseen... Varaudunko sitten tämänkin takia nykyään itkemään jo ennen kuin ihastukseni edes saa tietää mitää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos oot alle 20-vuotias, niin ei kannata murehtia.
Monet alkaa seurustelemaan ekan kerran vasta yli 20-vuotiaana. Minullaki oli lukiossa oikeestaan vaan
ihastuksia, jotka eivät minusta kiinnostuneet, enkä oikeestaan osannu ottaa kontaktiakaan pahemmin, kun olen aika ujo.
Lukion jälkeen kun tulee täysi-ikäiseksi, sitä tapaa kavereiden kautta vaikka ketä, kotibileissä tai baarissa jää juttelemaan puolitutun kanssa ja siitä se juttu sitten usein lähtee käyntiin.
Minäkin itkin koko lukion ajan, että miks ei kukaan halua minua ja miksi en saa koskaan ketään jne. Mutta se on nuoruutta. Suurin osa ei vielä seurustele sen ikäisenä, eikä se tarkoita että heis olis vikaa. ei ole vaan ehtiny vielä sopivaa kohdalle osua!
Nyt olen tosiaan 22-vuotias ja kolmen vuoden seurustelu, kaksi vuotta siitä yhdessä asuen, on takana. ja minä kun niin kuvittelin, etten koskaan löydä ketään... :)