perhekriisejä

olisi kysymykseesi, jos parisuhde kunnossa kestää kyllä myös kriisit. Avoin keskustelu myös vaikeista asioista. Sijaislapset kyllä koettelee parisuhteen mutta myös yhdistää, kun yhdessä jaetaan myös ongelmat.Ja se vasta voimavara on, kun näkee tyänsä tuloksen. Lapset vapautuvat traumoista ja lapset ovat iloisia avoimia.

varmasti parisuhde kärsii kaikilla jo siksikin, että oman suhteen hoitamiseen ei juurikaan pientenlasten perheessä jää aikaa eikä voimia. On helppo vedota lasten ongelmiin ja keereeseen ja siten sysätä aina vaan kauemmas parisuhteessa jo ehkä pidempäänkin kypsymässä oleet ongelmat. Jos ei niitä koskaan oteta käsittelyyn ei ne voi poistuakaan ja siitä ne ongelmat vain kasaantuu.
siinä kohtaa voit huokaista, että varmasti kaikilla sijareilla kuin myös muilla ihan "normaaleillakin" ihmisillä on ongelmia, vaikka niitä ei kauheesti toitotettaisikaan, mutta pitää myös miettiä tarkkaan, että mikä on juuri sijariudesta johtuvaa ja mikä taas muuta ja sitten yrittää sen mukaan ratkaista.
Minä koin, että jouduin yksin vastaamaan kaikesta ja kaikista, enkä saanut riittävästi mieheltäni tukea ja ymmärrystä. Hän kun oli päivät töissä eikä tiennyt mitä mun elämä sillä aikaa oli ja kun kerroin, niin hän tavallaan vähätteli ja luuli, että jotenkin suurentelen asioita.
Sitä sitten jatkui niin kauan, että paloin totaalisesti loppuun ja sairastuin. Vasta sen jälkeen olen saanut tukea joka puolelta ja tilanne on nykyisin huomattavasti helpompaa.
Parisuhteemme, siis meidän kahden välinen ei sinänsä muuten kärsinyt, koska pystyimme pitämään erillään työn ongelmat ja todelliset omat tunteemme toisiamme kohtaan. Keskustelua se vaatii paljon ja asioiden erottelua, ettei mene puurot ja vellit sekasin. Kun kriiseistä selviää, tuntee itsensä paljon vahvemmaksi. Rohkeesti vaan selvittämään asioita, älä anna heti periksi.