jotka eilen vastasitte minulle. Hetken tunsin kuuluvani jonnekin. Vaikka tämä onkin virtuaalimaailma, tuntui todella hyvältä. Säälistäkö vastasitte? En usko, sääliä ei täällä tunneta, enkä minä sääliä kaipaa. Joku tuntui olevan sitä mieltä, että olen vanha tekijä täällä. Osittain hän oli oikeassa (jos viesti oli minulle), sanoinhan että olen seurannut teitä noin vuoden ajan ja pysynyt vaiti. En siis ole kirjoitellut tänne aiemmin. Nytkin kynnys oli hyvin korkea. Ehkä yritän vielä uudelleen.
Kiitos Teille
Surusilmä
161260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nyt olet tehnyt avauksen ja siitä onkin helppo jatkaa. Kirjoittele vain edelleen ja osallistu sellaisiin keskusteluihin, jotka sinua kiinnostavat.
Kynnys madaltuu kaikenaikaa.
Tervetuloa mukaan.
ollenkaan, että täällä kenellekään säälistä vastattaisiin. Vastaillaan ja kirjoitellaan, kun siltä tuntuu. Aina ei vain tunnu.
Nyt olet porukassa.
konkareiden sanaan. Itse olen ollut täällä vasta pienen ajan ja kynnys on aika korkealla vieläkin. Ilkeyksiä satelee, mutta niistä ei pitäisi välittää. Aina se ei ole helppoa. En ole vielä kertaakaan ymmärtänyt mikä sen piikittelyn laukaisee. Mutta tule vain rohkeasti joukkoon. Älä pelkää kertoa asiasi, joskus vastataan, joskus taas ei (useimmiten ei), mutta älä välitä. Paraskin minä olen neuvomaan, sielu mustelmilla. Vaan ne paranevat, usko pois.
minäkin.En osaa toivottaa tervetulleeksi kun itse olen ihan noviisi myös täällä ja olen saanut kyllä nenilleni,omasta mielestä ihan turhaan siinä mielessä,että vaikka sanoo asian kuin asian ei tarvitsisi olla ilkeä.
Chatissa kun olin alkuun melkein itketti jotkut vastaukset.Ei enää.Luulin ettei täällä ole viisastelijoita ,mutta kylläpä vain.Suurin osa on kuitenkin todella mukavia kirjoittajia,tule mukaan vaan ja kerro omana itsenäsi ajatuksiasi.
Hei surusilmä. On ilmeisesti joku toinenkin ja miksi ei olisi "surusilmä", ainakin joskus?
Lueskelin nimittäin surusilmän tekstejä joitakin, sillä niitä löytyi yli 1200.
Hyvää kirjoitus intoa edelleen. Pienistä teksteistä tulee hyvä kokonaisuus vuosien mittaan ja onhan se kuin oma päiväkirja.
Täällä on tai on ainakin ollut toinenkin surusilmä. Meitä on siis ainakin kaksi. En minä ole tänne aiemmin kirjoitellut.
Olen ollut rekisteröitynä tänne vasta vähän toista kuukautta,enkä kovin paljon ole kirjoitellut enkä vastaillut viesteihin,mutta näillä palstoilla on ollut joskus samalla nimimerkillä rekisteröitynyt henkilö.Olen vain lueskellut näitä ketjuja vähän olen arkaillut kirjoitella.Olen huomannut,että täällä on joskus ollut aika ilkeitä kommentteja.Ja koska en ole mikään sanaseppo ja oikein kirjoituskin on melkein alakoulu asteella niin vähän olen pelännyt.Mutta kyllä kai sitä vielä rohkenee ottaa reilusti kantaa asioihin.
Tervetuloa vaan joukkoon, minäkin olen vielä aika vihreä täällä enkä myöskään loista kirjoituksillani, mutta mukana koitan olla.
Niitä kommentteja tulee kaikenlaisia, mutta niiden täytyy antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä varmaan jokainen ensin alkuun arkailee ja tuntee itsensä välillä tunkeilijaksikin, mutta kyllä se siitä.
Minäkään en ole vielä rekisteröitynyt, mutta tällä nikillä kirjoittelen.
Niin ja ei täällä aina sellaista ole kuin esim. eilen, joten ei tarvitse pelätä - mukaan vaan!
Sinulle Mummu-65,kai tässä sitten pitää vaan rohjeta.
nimittäin kirjoitit kuin minun sanojani lainaten tai ajatustani. Minä olen yksi sellainen joka on jatkuvasti saanut kuulla etten osaa suomea kirjoittaa oikein. Totta se on esimerkiksi yhdyssanat ovat minulle tosi käsittämättömät asiat. Nykyisin en välitä tuon taivaallista koko asiasta. Sanokoot mitä lystää. Minä kirjoitan vaan ja teen aloituksia joskus jos siltä tuntuu. Tai vastailen minne sattuu.
Maanteille, valtateille, pyöräteille, moottoriteille...saa valita. Kiitos ja kumarrus. Olkaa hyvä sanoo hän. Nam.
Myös Sinulle henkilökohtaisesti.
kannat.Ihmisen osa elämässä on ylä- ja ala-mäkeä.Jokaisella.Joskus parempaa, joskus taas huonompaa.
Jokaisella kuitenkin murheensa, vaikka kuinka ulospäin näyttäisi ettei ole.Sellaista elämä.Ihan turhaan selittelet kirjoitteluistasi.
ei selittele ja jos sen teen, niin ainoastaan itselleni. Jotenkin saan voimia siitä, että näen omat sanani kirjoitettuina. Täällä kotona en voi puhua mistään, voin vain kuunnella. Minun puhettani ei kuunnella koska se ei ole tärkeätä. Olen eläkkeellä ja kotona, mitä asiaa minulla voisi olla. Ja jos onkin, niin se on turhaa löpinää. Olipa vuodatus, mutta siinä se tuli!
Kannattaako itsesääliin vaipua?
Ethän Sinä ole riippuvainen muitten kuunteluista??
Olet ainoastaan riippuvainen oman itsesi kuuntelusta, mitä Sinulle kuuluu, välitätkö itsestäsi,rakastatko itse itseäsi.Se ei ole riippuvaista muiden mielipiteisträ.
Jos mielestäsi puhettasi ei kuunnella, eikä se ole tärkeää kenellekään, niin mitäs sitten??
Onko se jokin elämän ja kuoleman juttu, ettet ole jonkun mielestä tärkeä ja hyväksytty?
Pääasia että olet omasta mielestäsi itsellesi tärkeä ja arvokas henkilö.Turha edes ajatella, että oma juttusi olisi jotain löpinää.
Uskon, että olet oman elämäsi subjekti, etkä niinkään riippuvainen muiden mielipiteistä.
vaikka yhdyn täysin ajatuksiisi,niin,entä jos ei tunne olevansa oman elämänsä subjekti?Jos on nujerrettu?