Monet bisset miettivät tällä palstalla, tuntevatko heidän ihastuksena samoin. Olen itsekin miettiny, kuinka voin lukea toisen ihmisen tunteita.
Olen luonteeltani avoin ja puhelias, välillä aika äänekäskin. Mutta auta armias jos ihastun! Käyttäydyn aivan toisin ihastuksen suhteen. Menen aivan lukkoon hänen lähellään. Tekisi mieli mennä kovasti juttelemaan, mutta ei "uskalla". Ärsyttävää!
Joten kertokaa, millä tavalla käyttäydytte ihastuneena! Olenko ainut, joka ei uskalla näyttää tunteitaan niin avoimesti. Hyvä jos edes uskalla silmiin katsoa, jos todella ihastunut ole. Pöh!
Olen luonteeltani avoin ja puhelias, välillä aika äänekäskin. Mutta auta armias jos ihastun! Käyttäydyn aivan toisin ihastuksen suhteen. Menen aivan lukkoon hänen lähellään. Tekisi mieli mennä kovasti juttelemaan, mutta ei "uskalla". Ärsyttävää!
Joten kertokaa, millä tavalla käyttäydytte ihastuneena! Olenko ainut, joka ei uskalla näyttää tunteitaan niin avoimesti. Hyvä jos edes uskalla silmiin katsoa, jos todella ihastunut ole. Pöh!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, eli käyttäydyn juuri päinvastoin kuin haluaisin ja pelkään että raksuni luulee minun tunteeni viilenneen. x)
Aluksi uskalsin juorustella paljon enemmän, naurettiin, höpötettiin, juteltiin. Mutta nyt kun olen häneen hieman ihastunut: en uskalla silmiin katsoa, en saa mitään järkevää sanottua, menen ihan 'sisäänpäin'. Pelkään karkottavani hänet.
Joskus on parempiakin päiviä. Onneksi! Myös humalassa helpompaa... mikä vain vaikeuttaa seuraavan päivän kohtaamista kun olen sitten entistä jännittyneempi kun en olekaan niin hauska selvinpäin.
Hän varmaan kauhistelee kuin tuulella käyvä olen! :D
mä oon ihan samanlainen! Miten silmiinkin katsominen voi olla niin "pelottavaa". Se onkin vaikeinta, ku on toosi ihastunut. Tuntuu, että silmät pajastaisivat kaikki ne tunteet toista kohtaan.
Olen niin ihastunut siihen tyttöön, että kerran kun sitten nään tämän (kerran viikossa), niin katson poispäin!
mielenkiintoisen ihmiset katselen yleensä tavallista pitempää, mikäli tunteet syventyvät alan mennä hämilleni ja silmiin katsomisesta tulee vaikeaa. Ihastuksen näkee pupillien laajentumisesta niin hyvin. En pelkää välttämättä, että minusta näkisi vaan myös, että toisen silmät eivät paljasta samoja tunteita.
Yhdyn tähän. Jos ihastun oikein kovasti, en uskalla katsoa toista silmiin. Ja kun toinen on läheisyydessä, niin tunnen hänen läsnäolonsa vahvasti. Tekisi mieli tuijottaa toista, mutta pelkään että tunteet paistavat lävitseni.
Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Voi kuolema kun nää kaikki kuulostaa niin tutulta! Kaikki niin totta. Minäkin olen kuolettavan ihastunut tyttöön meidän töissä, ja nyt ihastuin vielä enemmän kun se varmistui että hän on ainakin bi. Nyt olen ihan rakastunut ja haluaisin niin kovasti puhua hänelle enemmän, mutta joskus siis tuo silmiin katsominenkin tekee tiukkaa.
Nyt vaan koko ajan toivon että nähtäis kun molemmat on kännissä koska niin se vaan on helpompaa puhua. Viimeksi kun näimme kännissä niin halasin.
Aww en kestä tätä. Kun niin haluaisin rakastaa enkä vain riutua. :(
Mutta niin, tämä huojensi että on meitä muitakin. En ole kaapista tullut muita kuin parhaille ystävilleni kertonut, siskoni eikä vanhemmat tiedä. Jossain välissä olin niin hukassa kun en tiennyt että voiko olla totta että olen bi mutta nyt olen jotenkin varmenpi siitä enkä edes häpeä sitä niin paljon enää.
Mutta jaksamisia kaikille.