Vihaan exän uutta tyttöystävää. Ja vihaan itseäni kun en osannut olla sellainen että ex olisi halunnut olla kanssani. Toivottavasti kuolen pois kärsimästä. En pääse koskaan irti exästä, hän oli mun elämäni nainen, mutta hän ei rakasta minua koska olen niin paska. En kaipaa sääliä enkä neuvoja miten minun pitäisi elää, kiitos. Halusin vain purkaa ajatukseni tänne. Ehkä jostain muustakin tuntuu samalta.
Pää räjähtää
Rikkinäinen
81971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattako sitä pohtia, kuka rakastaa ja ketä? Täytyy elää omaa elämää ja opetella itse rakastamaan oikein. Exäkin on vain ihminen, ei heitä vihata kannata edes mielikuvituksessa. Kannattaa kiinnittää huomio oman ajatusmaailman roskapusseihin, ja heittää ne pois. Mulla on ainakin suuri pussikokoelma.
Samalta tuntuu,ikävä kyllä!
Mä en myöskään pääse irti exästä, vaikka olen yrittänyt kaikki keksimäni "temput". Kaikkea olen kokeillut, ja välillä luulen jo päässeeni irti, kunnes tulee taas ilta jolloin nukahdan itkien.
Enkä tiedä onko se parempi vai pahempi, että exäni mukaan mussa ei ole mitään vikaa enkä ole tehnyt mitään väärin, enkä olisi mitenkään voinut vaikuttaa tapahtuneeseen. Hänen mukaansa olen pitänyt häntä hyvin ja hänellä on ollut hyvä olla (ja olemme edelleen hyviä ystäviä). Mutta silti hän lähti, enkä minä tiedä, onko minulla yhtään helpompaa vaikka tiedänkin että hänen oli hyvä kanssani.
Minä hävisin nuoruudelle, vapaudelle, elämänjanolle ja kokeilunhalulle, ja minusta tuntuu että kannan tätä surua mukanani aina. Mutta ehkä tämä loppuu joskus, tai ainakin vaimenee... Koskaan en kykene häntä unohtamaan, sen tiedän.
Minä todella yritin, ja halusin että ex olisi ollut siinä jotenkin mukana. Mutta hän syytti minua ja hänellä oli omien sanojensa mukaan koko ajan paha olo kanssani. Ja silti hän oli kanssani 2v. Eli vika todellakin on minussa. Vihaan itseäni, enkä voi kestää kun exä kehuu miten paljon paremmin hänen nykyisensä häntä kohtelee.
Ja mun exä vielä kuoli kuukausi sitten eli ei pääse mitään sopimaan eikä enää koskaan edes riitelemään!
tunteistaan vastuussa.
Olen menettänyt myös hyvin läheisen ihmisen ja asiat jäi meillä kesken ja selvittämättä.Nyt jos ero tulisi tyttöystävästäni,en jättäisi mitään sopimatta ja sanomatta,siitä huolimattakaan vaikkei ero olisi niin lopullinen kuin kuolema.
Muistan sanoa liiaksikin taisteleville ystäväpariskunnille,että pyrkikää siihen että ette koskaan mene nukkumaan illalla niin että riita on sopimatta,tai sydämmessä painaa jokin.
Mutta eri syystä.
Elämässä minulla on vuoronumerolappu kädessä.
Mutta minun vuoroni ei tule koskaan.
Eihän näin pitänyt käydä.
Ihmiset nauravat: Taas sinua huijattiin!
Niin kai.
Olenkohan minä paha ihminen?
Hei, antaisitte mun vain olla!
Vuoronumerolappuni heitän katuojaan.
Ja pääni kätken pensaaseen.