Olen siis menettämässä lemmikkini ja kun kerroin asiasta eräälle tutulleni- hän totesi erittäin tylysti: "lakkaa jo itkemästä yhtä rottaa, on maailmassa suurempiakin murheita". Mietin, että miten hän kehtaa, omistaa itse koiran ja sanoo noin, vaikka lemmikkini pieni onkin ja elää vain hetken, niin lemmikkinä erittäin rakas ja tärkeä, eikä sitä voi olla vaa että oho, nyt se kuoli, no ostetaa uus! Lemmikkiin kiintyy kun sitä hoitaa vuodet ja sen oppii tuntemaan, sen kanssa kokee hyvät ja pahat hetket, se rakastaa takasin.. On tarpeeksi kova työ saada aikaa päätös rakkaansa elämän päättämisestä sen eduksi..
How Dare You??
Why you do this to me?
3393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta on typerää että jotkut ihmiset tulevat itkemään keskustelupalstoille tuntemattomille ihmisille menetettyään lemmikkiään. Onneksi sinä olit viisas, etkä tänne tullut siitä valittamaan.
Mutta mietis sitä että elämässä on PALJON muutakin itkettävää kuin yksi rotta. Itse en ole surrut menetettyäni jonkun jyrsijän, olen ostanut sitten uudet ihanan pirteän poikasen.
Minä olen kokemusten perusteella nyttemmin jättänyt kertomatta tuntemattomille ja myös puolitutuille rottien kuolemista - en ole niistä tainnut työkavereillekaan juuri puhua (tai jos olen puhunut, olen kertonut jostain "vuosia sitten" tapahtuneista, en siitä eilen kuolleesta suuruudesta). Ihmiset ei ymmärrä muutenkaan rottia lemmikkeinä (vaikka omistaisivat koiria tai kissoja tjsp.), saati sitten niiden kuolemasta aiheutuvaa surua.
Sinulle rota kuolema on sinun maailmasi suurin suru sillä hetkellä. "Sillä hetkellä"; surulla on taipumus laantua, muistoista tulee vähitellen kauniita eikä pelkästään satuttavia; aikaa siihen menee. Minä olen 17 rottaa saatellut manan maille, kolme on mennyt tämän vuoden puolella ja voin sanoa, että jokaista rottaa ikävöin vieläkin. Ensimmäisten kuolemista on viitisen vuotta aikaa...
Rottaihminen on minun kokemusteni mukaan ainoa, joka oikeasti tajuaa miltä rotat menetys tuntuu. Rotasta luopuminen on tuskallista, mutta eläimen edun on oltava aina ensimmäisellä sijalla. Vain sinä tiedät, montako tyynyliinaa tämä rotta on elämänsä aikana jyrsinyt. Vain sinä olet maannut lattialla mahallasi mahdollisimman huonossa asennossa ja houkutellut rottaa kaapin alta pois. Vain sinä olet nähnyt rotan silmissä luottamuksen, kun pikkuotus on sylissäsi ja nuolaisee sormeasi. Vain sinä olet kulkenut tämän pikkuisen kanssa sen elämänpituisen taipaleen, ei joku muu. Rottaihmisillä on jokaisella tiedossa ne omat rotat, niiden elämäntarinat ja eletyt ilon ja harmin hetket. Ainoastaan he tietävät, miltä voi rotan menetys tuntua. Ei koiran, kissan tai hamsterin menetys vaan rotan. Jokainen rotta on uniikki, suurenmoinen yksilö, joka on tuonut elämääsi niin päivänpaistetta kuin niitä harmaita hiuksia. Sinulla on oikeus suruun. Mutta ihmiset eivät tätä tiedosta, rottahan on heille niin absurdi käsite muutenkin.
Vaikka rotta elää vain hetken, siitä tulee jotain elämää suurempaa. Eräs rotistani eli vain 7,5 kk, josta viimeinen kuukausi ikävää, lisääntyvässä määrin aggressiivista ja machoa käytöstä ja rotan kuollessa sitä oli vaikea surra. Mutta sekin rotta oli aikanaan ollut olkapäällä viihtyvä viipottaja, suurenmoinen uros, jonka ego ei vain lopulta tähän maailmaan mahtunut. Silti se oli minulle tärkeä. Omistajalla on aina oikeus surra jokaista lemmikkiä, sanoivat ympärillä olevat ihmiset mitä tahansa.
Ihminen joka ei omista/ ole mistanut lemmikkiä ei ymmärrä suruasi. Itse omistan viisi rottaa ja kaksi on lopetus uhan olla. Toinen sen takia että on niin vanha ja takajalat puoliksi halvaantuneet ja toinen kasvaimen takia. Toinen enimmäisist ä rotistanu kuoli n. vuosi sitten. En kerro koskaan tutuilleni milta minusta tuntuu kun rakas lemmikki kuolee koska tiedän että he eivät voi samaistua suruuni vaikka omistaisivat itse esim. rotan. Kuten Rotta-Leena sanoi, vain sina tunnet rottasi ulkonäon, luonteen, lempi ruoan, paikan tai vaikka lelun. Ja mita tuttusi sanoin isoimmista murheen aiheista. Hän ei tiedä niistä mitään. Rotta oli osa sinun elämääsi, sinun maailmaasi, on turha mennä sanomaan kenellekkään tuollaista. Joillekki pieni kultakala voi olla koko ystäväpiiri. älä koskaan sano kenellekään etta sinun tuskaasi ei lasketa.