Luin joskus viime kesänä tällaisen runon tämän sivuston runopalstalta. Laitoin sen talteen:
Lapsi.
Avoin tyhjä kirja.
Kuinka kauniisti täyttää sen sivut voisi?
Kuinka onnesta, ilosta, rakkaudesta
kaikki sen sivut kertoisi?
Olkoon onnesi hyvää ja helmeilevää.
Olkoon onnesi jadena kiiltelevää.
Kulje auringon alla
ja seilaamalla.
Elämä huomaa aistimalla.
Vuoksi vie ja
luode tuo.
Aina löydä ystävän luo.
Uskomattoman kaunis runo mielestäni.
Mieleeni tuli näin 30v nuorukaisena kysäistä, että voisiko tämä elämä mennä noin? Pääseekö 50v jonkinlaiseen seesteiseen tilaan ja saako lopettaa murehtimisen elämän pikkuasioista?
Lapsi.
Avoin tyhjä kirja.
Kuinka kauniisti täyttää sen sivut voisi?
Kuinka onnesta, ilosta, rakkaudesta
kaikki sen sivut kertoisi?
Olkoon onnesi hyvää ja helmeilevää.
Olkoon onnesi jadena kiiltelevää.
Kulje auringon alla
ja seilaamalla.
Elämä huomaa aistimalla.
Vuoksi vie ja
luode tuo.
Aina löydä ystävän luo.
Uskomattoman kaunis runo mielestäni.
Mieleeni tuli näin 30v nuorukaisena kysäistä, että voisiko tämä elämä mennä noin? Pääseekö 50v jonkinlaiseen seesteiseen tilaan ja saako lopettaa murehtimisen elämän pikkuasioista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisella vuodella on omat murheensa ja surunsa ja ilonsa.
Jaa, vaikuttaisiko siihen ikä vai eletyn elämän sisältö?
Jotkut elää vuosikymmenensä kelluen ja keikkuen jossain pinnalla tai ulkona tai laidoilla menemättä/pääsemättä/joutumatta sisälle elämäänsä.
Mutta jos käy syvältä, ahtaalta, korkeelta ja läpi sen mitä elo tullessaan tuo niin väistämättä sitä alkaa nähdä olennaisen ja toisarvoisen eron. Ei jaksa kaikesta ottaa paineita.
Tunnen kovan elämän eläneitä ikäisiäni ja huomattavasti vanhempiakin(viiskyt ja hyvin reilut risat=>) joitten nipous senkun kehittyy niuhompaan suuntaan, ja terävöityy ja ärhäköityy he kaikin tavoin.
Kotinsa kiiltää, elämä järjestyksessä ja toistenkin eloa mielellään kiillotettaisiin--ja sitten myös meitä, ketkä sanoo ettei sen niivvälii oo. Otetaan rennommin.
Kait se on perusluonteessa, mihinkä suuntaan sitä kehittyy, missä menee semmonen raja, jonka kestää itse ja elämänkumppanit---
Ja omista valinnoista, pikkujutuilla voi vaikuittaa mitä haluaa olla 10v, 20v kuluttua...on todella mahdollista saada toivomansa...tai on suorastaan pelottavaa, mitenkä varmasti saa sen minkä haluaa--muutenkin, jos siis todella haluaa jotain. Kannattaa tarkasti miettiä mitä tahtoo, sen todennäköisesti saa. Ja sitten vielä: sen haluamansa mukana saa paljon semmoista, mitä ei osannut arvatakaan....
kävisi hyvin synttärikorttiin tai muistokirjaan lapselle.
Sen sijaan omille lapsilleni olen toivonut ja toivon yhä sinnikkyyttä, selviämistä niistä vastoinkäymisistä, joita elämä väistämättä tuo.
Asioiden tärkeysjärjestys selkiytyy iän myötä, mutta murehtimista se ei lopeta.