Muistelimme tässä juuri nuoruusaikojamme.
Monet asiat ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet.
Nuoruudessa muistelimme kyläilleemme usein naapureissa jopa etäälläkin oleviin sukulaisiin pidettiin yhteyttä.
Miten lienee nykyisin ?
Toimiiko kyläyhteisö ?
Miten lienee kaupunkien lähiöissä asia ?
Monet asiat ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet.
Nuoruudessa muistelimme kyläilleemme usein naapureissa jopa etäälläkin oleviin sukulaisiin pidettiin yhteyttä.
Miten lienee nykyisin ?
Toimiiko kyläyhteisö ?
Miten lienee kaupunkien lähiöissä asia ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ylen ykkösellä tulee juuri dokumenttia Sivakan kylästä. Monet tulevat kylään kesäisin.
Vanhaa tunnelmaa eivät kyläläiset koe kuitenkaan enää löytyvän.
Näkyiskö tuttuja.:)
niitä, tai paremminkin - tunnistitko enää?
Ollaanhan me muututtu, mie muuten pongasin yhden tutun, vaikken olekaan siltä kylältä, tai päinkään.
Niiltä kyliltä ole.Olin töissä parikuukautta Sivakan kylällä vuonna 68
ja silloin tuli muutama talo tai aika montakin tutuksi.
Yksi ainut jonka tunsin oli toinen juontaja emännistä.
Tai sitten en vaan enää muista tapaamiani immeisiä.
Sulle oli tietenkin tuttu,Haaviston Heikki MTK:a...:)))
tietenkin, ja olihan siellä muitakin n i i t ä tuttuja, mutta ihan oikea tuttukin kyllä sattui olemaan.:)
Nykyisin ei ihmiset taida pahemmin kyläillä,tuskin moni tuntee seinänaapurinsa saati käynyt kylässä .
Eikös sanota että parempi kun ei ole naapureitten kanssa missään tekemisissä ,joka on mielestäni tosi harmillista kun tullaan vanhemmaksi ja asutaan jossain kerrostalossa eikä kukaan käy edes kylässä .
Ilmankos masennus on lisääntynyt kun yksin haudotaan asioita ja eristäydytään.
Lähinaapureitteni kanssa moikkaamme jamuutamansanan vaihdamme tavatessamme....joskus
hississä tai kaupungilla.
Ennen rivi- jakerrostaloissakin oli monenlaista yhteistoimintaa ja kyläilyä....
Kyläyhteisöjen hyvät puolet piilivät usein siinä, että paljon töitä tehtiin yhdessä ja talkoilla. Nythän kylillä on kaikki pelit ja vehkeet ja ihmiset pärjäävät omillaan - "ihan kamalaa" - tosiaan. Kyläyhteisön ulkopuolisen maailman menosta ei juurikaan ollut tietoa. Kaikki uusi ja outo oli myös pelottavaa ja tuomittavaa.
Kylän ämmät tapasivat toisiaan kaikenlaisissa ompeluseuroissa, joissa pääsivät juoruilemaan. Seuraansa ne eivät päässeet valitsemaan, joten oli sopeuduttava vallitsevaan ympäristöön tai sitten ne muut tekivät sen sopeutumattoman olon tukalaksi. Kaikenlaiset "äpäräntekijät", "elävien lesket" jne joutuivat armotta leimatuiksi loppuiäkseen. Ainut keino leimatuille oli hurahtaa uskoon; sillä saattoi päästä takaisin yhteisön hyväksymäksi, jos silläkään.
Kyllä on "tosi kurjaa", kun nykyaikana jokainen voi vapaasti valita ystävänsä eikä ole moisista yhteisöistä riippuvainen... Voi valita mieleisensä yhteisönkin... Maailman menoakin pääsee kuka hyvänsä ihmettelemään, kun on muitakin kulkuvälineitä kuin silloin ennen "vanhoina hyvinä aikoina"...
En kyllä henkilökohtaisesti ole itse edes elänyt NOIN vanhaa aikaa, mutta vanhusten puheista on saanut tuollaisen käsityksen niistä "vanhoista hyvistä ajoista". Eivätkä hekään niitä takaisin kaipaa.
kyllästymiseen asti ennen vanhaa, kyttäämistä ja juoruamista. Lähiöissä on enää vähän kyylääviä akkoja, eivätkä voi levittää kuvitelmiaan kovin laajaan tietoisuuteen, koska edes samassa rapussa ihmiset harvoin toisiaan tervehtivät, pysäkillä bussia odottavat eivät ole tuntevinaan ja illalla myöhään kotiin hoippuva saa rauhassa kaatuilla ja pissiä oven pieleen. Jäljet siivoaa huoltomies ja verhot ikkunoissa asuvat naapurit eivät ole mitään huomanneet.
Taisi olla alkuaan joku afrikkalainen sanonta, että
- Todenpuhuja ajetaan yhdeksästä kylästä....
Meillä taas:
- Todenpuhujalle ei löydy yösijaa...
ainakin toimii hyvin tämä yhteiselo.
Täällä mm kylä-seura on perustanut,Toimintojen-Talon
jonka tarkoitus on estää syrjäytymistä
http://www.toimintojentalo.fi/kasperi_kivisto.php
Tuttu on kylä. Aikoinaan itse neljättäkymmentä vuotta sitten asuin siellä. Ihmettelin rakentamista rämeikölle, mutta kas kummaa - viihtyisää oli Kettukallion juurella, jossa pienillä lapsilla oli laskumäki ja Hallilanvuoren
kauniine luonnonmaisemineen.
Silloin siellä oli lapsiperheitä, nyt ainakin silloin rakennetuissa asunee lähinnä mummoja paappoineen... asumassani taloyhteisössä ei ole nykyisin ainoatakaan lasta...