outoja kun kysyttiin jotain suojelus enkeleitä että tulis puhumaan,muitten kohalla luki ihmisen nimet mutta kun minun vuoro tuli laudalla luki "demon" ja lasi alkoi pyöriä ympyrää todella nopeasti ja hyppelehti,tiedän että tästä on juttua paljon että joku porukan jäsen tahallaan liikkuttaisi lasia mutta jotenkin uskon että tapauksessa oli jotain muuta kyseessä,joka tavallaan sai minut tuntemaan vielä vahvemmin,että kykenen tehdä mitä vain,unet oli tässä vaiheessa todella järkyttäviä,esim kävelin mielisairaalan kerrosta eteen päin ja yhtäkkiä tunsin tutun kauhun tunteen ja samalla ihmiset alkoi juosta pakoon jotain ja itsekin pääsin ytheen huoneeseen ja menin suoraan sängyn alle ja tunsin kuinka se jokin tunsi missä olen ja tuli suoraan sinne,kohta se jokin oli huoneessa raivoten ja heitellen huonekaluja ilmaan ja kun sänky lensi samalla heräsin..
Ei aikaakaan kun olin nuor väkivaltainen alkoholisoitunut juoppo joka ei osannut välittää mistään vaan toimi itsetuhoisesti,jossain vaiheessa tuli huumeet mukaan ja alkoholi jäi kun pilven poltto/nappien syönti vei kaiken ajan ja porukka vaihtui,tutustuin erilaisiin käyttäjiin jotka näytti menevän samaa rataa joten hengailin sitte mukana ja kokeilin kaiken-näköstä ainetta ja poukkoilin sinne tänne ihan sekasin,maailman menosta enää mitään käsittämättä,tunsin vain jonkun oudon tunteen sisälläni joka antoi voimia jatkamaan kunnes luuhistuin henkisesti enkä kyennyt enää ajattelemaan normaalisti vaan kaikki tuli ja meni tietyn suodattimen kautta ja tuntui kuin painajaiseni kauhu olisi tullut eloon minussa ja olin voimaton,siinä meni pari vuotta aikaa josta en muista paljoa mitään,olin vain kämpässäni täysin vainoharhaisena,pelkääen pienintäkin ääntä,sitten alkoi tulla itsemurha ajatuksia ja monesti olin esim moottori tien sillalla oottelemassa rekka autoo jonka eteen hyppäisin tai mietin mistä saisin aseen tai piikin että henki lähtis mutta ainakun olin varma että nyt lähtee niin jokin vain hiljensi mieleni ja rauhoitun hiljalleen,joskus purskahdin itkuun ja koetin rukoilla Jumalaa avukseni.
Nämä oli noin 3vuotta yksinäisyyttä hulluuden rajamailla roikkumista.
sitten pikkuhiljaa ymmärrykseni/tajunta alkoi palata mutta kaikki asiat tuntui niin oudoilta,en ymmärtänyt paljon mitään ympäristöstäni ja ulkona käydessä koetin liikkua näkymättömästi,mahollisemman vähän huomiota herättäen,sillä pienikin katse sai aikaan pelon tunteen ja pakko oli päästä takas piiloon.
Aloin lukemaan esim. raamattua,otteita sieltä täältä,tutkia internettiä erilaisia aiheita kokemuksiini liittyen/mielen sairauksia sitten löysin erilaisia rajatieto juttuja joista löysin ymmärrystä ja voimani alkoi kasvaa,jouduin opettelemaan lähes kaiken normaali elämään kuuluvan toiminnan uusiksi,sitten löysin meditaatio äänitteitä joita kuuntelemalla sain rauhallisuutta ja tunsin kuinka voimakas jännite oli kiinni minussa,yks kerta meditaation kautta näin parantajia ympärilläni jotka pitivät käsiänsä päälläni ja tunsin lämmön tulevan päälaesta sisälleni ja levittäytyen niskaan ja koko selän alueelle,tämä oli mahtava kokemus joka on vaikuttanut parantumiseen pikkuhiljaa mutta edelleenkin tunnen jännitteen minussa joka on rauhaton ja voimakkaasti kiinni minussa,varsinkin kohdatessa toisia ihmisiä ja muutoinkin yleisissä paikoissa iskee kauhun tunne mutta silti olen onnellinen että olen yhä elossa mutta on vielä todella paljon mitä täytyy korjata.
Tässä tarinastani lyhyesti vaiheittain kerrottuna,haluan vielä sanoa tuosta lapsuuden kokemuksesta että sen kauhun tunne on ollut se joka sai minut valtaan jotenkin ja tekemään pahoja tekoja vaikka en halua kenellekään aiheuttaa pahaa mutta silti paljon teinkin mutta nyt kadun todella syvästi tekojani enkä ole saanut vielä ymmärrystä kuinka muutuin noin jyrkästi.
Toivottavasti jaksoit lukea ja kuuntelen mielellään omia kokemuksia/mielipiteitä/ohjeita/neuvoja mitä vain!
Ei aikaakaan kun olin nuor väkivaltainen alkoholisoitunut juoppo joka ei osannut välittää mistään vaan toimi itsetuhoisesti,jossain vaiheessa tuli huumeet mukaan ja alkoholi jäi kun pilven poltto/nappien syönti vei kaiken ajan ja porukka vaihtui,tutustuin erilaisiin käyttäjiin jotka näytti menevän samaa rataa joten hengailin sitte mukana ja kokeilin kaiken-näköstä ainetta ja poukkoilin sinne tänne ihan sekasin,maailman menosta enää mitään käsittämättä,tunsin vain jonkun oudon tunteen sisälläni joka antoi voimia jatkamaan kunnes luuhistuin henkisesti enkä kyennyt enää ajattelemaan normaalisti vaan kaikki tuli ja meni tietyn suodattimen kautta ja tuntui kuin painajaiseni kauhu olisi tullut eloon minussa ja olin voimaton,siinä meni pari vuotta aikaa josta en muista paljoa mitään,olin vain kämpässäni täysin vainoharhaisena,pelkääen pienintäkin ääntä,sitten alkoi tulla itsemurha ajatuksia ja monesti olin esim moottori tien sillalla oottelemassa rekka autoo jonka eteen hyppäisin tai mietin mistä saisin aseen tai piikin että henki lähtis mutta ainakun olin varma että nyt lähtee niin jokin vain hiljensi mieleni ja rauhoitun hiljalleen,joskus purskahdin itkuun ja koetin rukoilla Jumalaa avukseni.
Nämä oli noin 3vuotta yksinäisyyttä hulluuden rajamailla roikkumista.
sitten pikkuhiljaa ymmärrykseni/tajunta alkoi palata mutta kaikki asiat tuntui niin oudoilta,en ymmärtänyt paljon mitään ympäristöstäni ja ulkona käydessä koetin liikkua näkymättömästi,mahollisemman vähän huomiota herättäen,sillä pienikin katse sai aikaan pelon tunteen ja pakko oli päästä takas piiloon.
Aloin lukemaan esim. raamattua,otteita sieltä täältä,tutkia internettiä erilaisia aiheita kokemuksiini liittyen/mielen sairauksia sitten löysin erilaisia rajatieto juttuja joista löysin ymmärrystä ja voimani alkoi kasvaa,jouduin opettelemaan lähes kaiken normaali elämään kuuluvan toiminnan uusiksi,sitten löysin meditaatio äänitteitä joita kuuntelemalla sain rauhallisuutta ja tunsin kuinka voimakas jännite oli kiinni minussa,yks kerta meditaation kautta näin parantajia ympärilläni jotka pitivät käsiänsä päälläni ja tunsin lämmön tulevan päälaesta sisälleni ja levittäytyen niskaan ja koko selän alueelle,tämä oli mahtava kokemus joka on vaikuttanut parantumiseen pikkuhiljaa mutta edelleenkin tunnen jännitteen minussa joka on rauhaton ja voimakkaasti kiinni minussa,varsinkin kohdatessa toisia ihmisiä ja muutoinkin yleisissä paikoissa iskee kauhun tunne mutta silti olen onnellinen että olen yhä elossa mutta on vielä todella paljon mitä täytyy korjata.
Tässä tarinastani lyhyesti vaiheittain kerrottuna,haluan vielä sanoa tuosta lapsuuden kokemuksesta että sen kauhun tunne on ollut se joka sai minut valtaan jotenkin ja tekemään pahoja tekoja vaikka en halua kenellekään aiheuttaa pahaa mutta silti paljon teinkin mutta nyt kadun todella syvästi tekojani enkä ole saanut vielä ymmärrystä kuinka muutuin noin jyrkästi.
Toivottavasti jaksoit lukea ja kuuntelen mielellään omia kokemuksia/mielipiteitä/ohjeita/neuvoja mitä vain!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitin koko tekstin nodebadilla mutta kopioidessa tänne jäikin alku tekstit pois eli tässä uudestaan...
Tulin tänne kertomaan tarinaani ja kun olen näitä palstoja lukenut huomasin että monet tuntuvat tietävän henkisistä asioista paljon joten myös neuvoja/vastauksia kuuntelen tarinaani mielellään.
Ensin vähän tausta tietoa minusta,olen 25 vuoden iässä oleva nuor mies henkilö,olen Suomen Romani vähemmistöön kuuluva ihminen,lapsena elettiin perinteistä kiertolais elämää,kuljettiin ympäri Suomea ja Ruotsia,välillä kuitenkin oli katto pään päällä sukulaisten/ystävien luona,muistan yllättävän paljon noista ajoista vaikka olin todella nuori.
6 vuoden vanhana meillä oli pysyvä asunto ja silloin muistan ensimmäisen kerran tapahtuvan jotai outoa minussa,en tiedä nukuinko vai mitä tämä oli,näin yhtäkkiä parvekkeen oven aukeneen itestään ja kun katsoin tarkemmin sieltä lenti jokin hahmo minua kohti ja kohta se oli sisällä talossa ja alkoi jahtaamaan minua,päässäni kaikui sanat "et pääse ikinä karkuun",vanhempia ihmisiä oli myös huoneessa mutta he olivat "lasittuneet" eikä reagoineet mitenkään,hahmon ulkonäöstä jäi mieleen viitta ja pahasti palaaneet kasvot.
Tämän tapauksen jälkeen aloin nähdä painajaisia joissa keskeisin asia oli aina se että missä tahansa liikuin jos pysähdyin miettimään tilannetta tms niin kaikki kääntyi minua vastaan ja alkoi jahata,näistä pääsin yleensä karkuun kun opin lentämään tavalla tai toisella ja monesti hyppäsin esim kalliolta alas ja samalla kun osuin maahan heräsin ja olin yltä päätä hiestä ja kauhusta,tätä jatkui vuosia,yhä näen samankaltaisia unia joissa en välttämättä enää juokse mutta olen täysin voimaton kun kohtaan jonkun.
Tuo oli yks iso juttu lapsuudesta joka tuntui vaikuttavan minun henkisyyden kasvuun,sitten koulun alkaessa alkoi uusi vaihe jossa myös "pääteemana" oli pelko,minua ei hyväksytty mihinkään porukkaan vaan viha ja väkivalta kohistui minuun,en tiedä mikä todellinen yhteys voisi olla tuolla lapsuuden kokemuksen kanssa tässä kun yleensä kiusan aiheena oli "manne sitä manne tätä" mutta kuitenkin olin hiljaa tästä koska tuon lapsuuden kokemuksen tuntemukset oli aina pelissä mukana jotka vaikutti minuun,kuitenkaan en osannut vihata ketään mutta olin tunteellisesti herkkä eli yleensä itkin ja huusin sisälläni apua ja sainki yhteyden johonkin voimakkaaseen joka antoi minulle ymmärrystä ja vahvisti tunteitani mutta kuitenkin lopulta langesin enkä muista paljoakaan tästä tapauksesta mutta olin todella väkivaltainen ja sen jälkeen minua katsottiin ihan eritavalla ja silti aina löytyi seuraava joka paino nappiani ja aina muutuin väkivaltaisemmaksi ja se sai vallan minussa,aloin toimia sen mukaisesti,en antanut periksi missään tilanteessa enää vaan käytin väkivaltaa vaikka joskus vasta henkilö ei olisi sanonut ääneen mitään vaan se tunne miten katsoi minua halveksivasti,jossain vaiheessa huomasin olevani tietyssä "pahis" porukassa ja aloin liikkumaan heidän mukana tehden/opetellen kaiken mitä he tekivät,esim tupakan poltto,viinan käyttö ja näistä vajosin vain syvemmälle "rooli hahmoon" kunnes en enää tuntenut itseäni ollenkaan vaan kaikki vain tapahtui,ei mennyt kauvankaan kun olin tekemisissä virkavallan kanssa ja ongelmat lisääntyivät myös kotona kun en osannut "puhua" enää vanhemmillekkaan.
Joskus 16 ikänä kokeilin porukan kanssa spiritismia ja sillon tapahtui outoja kun kysyttiin jotain suojelus enkeleitä että tulis puhumaan,muitten kohalla luki ihmisen nimet mutta kun minun vuoro tuli laudalla luki "demon" ja lasi alkoi pyöriä ympyrää todella nopeasti ja hyppelehti,tiedän että tästä on juttua paljon että joku porukan jäsen tahallaan liikkuttaisi lasia mutta jotenkin uskon että tapauksessa oli jotain muuta kyseessä,joka tavallaan sai minut tuntemaan vielä vahvemmin,että kykenen tehdä mitä vain,unet oli tässä vaiheessa todella järkyttäviä,esim kävelin mielisairaalan kerrosta eteen päin ja yhtäkkiä tunsin tutun kauhun tunteen ja samalla ihmiset alkoi juosta pakoon jotain ja itsekin pääsin ytheen huoneeseen ja menin suoraan sängyn alle ja tunsin kuinka se jokin tunsi missä olen ja tuli suoraan sinne,kohta se jokin oli huoneessa raivoten ja heitellen huonekaluja ilmaan ja kun sänky lensi samalla heräsin..
Ei aikaakaan kun olin nuor väkivaltainen alkoholisoitunut juoppo joka ei osannut välittää mistään vaan toimi itsetuhoisesti,jossain vaiheessa tuli huumeet mukaan ja alkoholi jäi kun pilven poltto/nappien syönti vei kaiken ajan ja porukka vaihtui,tutustuin erilaisiin käyttäjiin jotka näytti menevän samaa rataa joten hengailin sitte mukana ja kokeilin kaiken-näköstä ainetta ja poukkoilin sinne tänne ihan sekasin,maailman menosta enää mitään käsittämättä,tunsin vain jonkun oudon tunteen sisälläni joka antoi voimia jatkamaan kunnes luuhistuin henkisesti enkä kyennyt enää ajattelemaan normaalisti vaan kaikki tuli ja meni tietyn suodattimen kautta ja tuntui kuin painajaiseni kauhu olisi tullut eloon minussa ja olin voimaton,siinä meni pari vuotta aikaa josta en muista paljoa mitään,olin vain kämpässäni täysin vainoharhaisena,pelkääen pienintäkin ääntä,sitten alkoi tulla itsemurha ajatuksia ja monesti olin esim moottori tien sillalla oottelemassa rekka autoo jonka eteen hyppäisin tai mietin mistä saisin aseen tai piikin että henki lähtis mutta ainakun olin varma että nyt lähtee niin jokin vain hiljensi mieleni ja rauhoitun hiljalleen,joskus purskahdin itkuun ja koetin rukoilla Jumalaa avukseni.
Nämä oli noin 3vuotta yksinäisyyttä hulluuden rajamailla roikkumista.
sitten pikkuhiljaa ymmärrykseni/tajunta alkoi palata mutta kaikki asiat tuntui niin oudoilta,en ymmärtänyt paljon mitään ympäristöstäni ja ulkona käydessä koetin liikkua näkymättömästi,mahollisemman vähän huomiota herättäen,sillä pienikin katse sai aikaan pelon tunteen ja pakko oli päästä takas piiloon.
Aloin lukemaan esim. raamattua,otteita sieltä täältä,tutkia internettiä erilaisia aiheita kokemuksiini liittyen/mielen sairauksia sitten löysin erilaisia rajatieto juttuja joista löysin ymmärrystä ja voimani alkoi kasvaa,jouduin opettelemaan lähes kaiken normaali elämään kuuluvan toiminnan uusiksi,sitten löysin meditaatio äänitteitä joita kuuntelemalla sain rauhallisuutta ja tunsin kuinka voimakas jännite oli kiinni minussa,yks kerta meditaation kautta näin parantajia ympärilläni jotka pitivät käsiänsä päälläni ja tunsin lämmön tulevan päälaesta sisälleni ja levittäytyen niskaan ja koko selän alueelle,tämä oli mahtava kokemus joka on vaikuttanut parantumiseen pikkuhiljaa mutta edelleenkin tunnen jännitteen minussa joka on rauhaton ja voimakkaasti kiinni minussa,varsinkin kohdatessa toisia ihmisiä ja muutoinkin yleisissä paikoissa iskee kauhun tunne mutta silti olen onnellinen että olen yhä elossa mutta on vielä todella paljon mitä täytyy korjata.
Tässä tarinastani lyhyesti vaiheittain kerrottuna,haluan vielä sanoa tuosta lapsuuden kokemuksesta että sen kauhun tunne on ollut se joka sai minut valtaan jotenkin ja tekemään pahoja tekoja vaikka en halua kenellekään aiheuttaa pahaa mutta silti paljon teinkin mutta nyt kadun todella syvästi tekojani enkä ole saanut vielä ymmärrystä kuinka muutuin noin jyrkästi.
Toivottavasti jaksoit lukea ja kuuntelen mielellään omia kokemuksia/mielipiteitä/ohjeita/neuvoja mitä vain!
Kovan tien olet kokenut :( mun tulkinta olis se että jokin tosi paha sai susta otteen aika varhasessa vaiheessa ja se sitten vaan kasvatti ja kasvatti sitä negatiivisuutta ja sai sut enemmän valtaansa, ja sitten kaikki vaan kasaantui ja paheni.
Hienoa jos oot saanut itses tuolta ylös. Ei mikään ihme jos vieläkin pelottaa ja on vaikeaa, tuollainen jättää varmasti psyykkeeseen jäljet todella pitkäksi aikaa. Mutta muista että sulla on täysi oikeus elää omana itsenäs ilman mitään demoneja jotka tarraa kiinni ja saa sulle pahan olon, käske niitä pois ja käske auttajia viemään ne pois.
Ehkä joku reiki tai rentoutus tai tämäntyyppinen hoito, tai vaikkapa joku meditaatio ryhmässä auttais sua? Samoin ihan tavallinen psykoterapia. Selkeästi yläkerta koittaa antaa apuja niin paljon kun pystyy, mutta sä oot ollu niin kovilla myös ihan peruspsyykkisesti että toipuminen kestää varmasti kauan.
Tsemppiä! Kerro jos voin jotenkin auttaa.