Mitä mieltä

ei välttämättä, kaikki on mahollista, noi on vaa numeroita ne ei merkkaa mtn, näin se menee tunteett merkkaa enemmän ku numerot, ja jokainen ihminen on henkisesti vähän vanhempi, tai no ei iha kaikki, mut se on iha ihmisest kii, näin se vaa menee, jos kaikki alkaa miettii vaa jtn lukuja nii eihä täst tulis yhtään mtn:).

Minäkin pidän, vaikka olen itsekin 17-vuotias. :')

...kymmenen vuoden ikäero on kyllä todella suuri, varsinkin tuossa vaiheessa elämää. Olen itse 18 enkä todellakaan kutsuisi itseäni vielä aikuiseksi. Eräs 17-vuotias ystäväni seurustelee 22-vuotiaan kanssa, ja vaikka he rakastavat toisiaan, kärsivät molemmat osapuolet tuosta viiden vuoden ikäerosta. 27- ja 17-vuotiaan elämät eroavat toisistaan todella, todella rankasti. Haluatko oikeasti lopua nuoruudestasi näin varhain?

Muista, että voitte olla silti hyviä ystäviä.

Se pitää sua just tarpeeks vanhana että se vois panna sua, ja varmasti paneeki jos annat mahdollisuuden, ok?

kysymys on ehkä lähinnä, että mitä itse ajattelet itsestäsi. Tai tästä 27-vuotiaasta. Jos teillä on hyvä olla yhdessä-> kumpikaan ei edes ajattele toisen ikää, niin mikäs siinä, mutta aika suuria ennakkoluuloja joudutte luultavasti kuitenkin kohtaamaan, ja niiden voittamiseksi teidän itse pitää olla varmoja ettei ikäero merkitse teille mitään.

Puhun sen verran "kokemuksesta", että olen 18 ja eräs 28-vuotias olisi halunnut viedä minut ulos syömään. En kuitenkaan voinut kuvitella lähteväni hänen kanssaan, ja suurin syy oli tuo ikä. Pinnallista tai ei, iän kohdalla "hälytyskellot" soivat ja sanoin ei kiitos. Eli itse en pystyisi 10.vuoden ikäeroon. Ja onhan se totta että elämäntilanteet ovat ihan erilaiset ja minua se olisi ahdistanut.