Nyt kaipaisin näiden nimimerkkien (..., Aritta, jenny, Ola, Noitanainen ynnä muut) selityksiä, mitä tämä minun toissaöinen kokemani oikein oli??
http://p1.foorumi.info/jaskanpauhu/viewtopic.php?t=34
(Se viimeisin viesti)
http://p1.foorumi.info/jaskanpauhu/viewtopic.php?t=34
(Se viimeisin viesti)
Vastaukset 36
Vanhimmat
kokaiini on helvetinmoinen huume
- rick james
kanssa mitään tekemistä tässä. Eikä sen puoleen alkoholinkaan.
Mä luulen et kaveri on tulossa pikkuhiljaa hulluks :b
Toiv. joku osaa vastata.
Hyvin mielenkiintoista. Sinulla on ollut samankaltainen kokemus kuin minulla. Minun jokseenkin epänormaali uneni muuttui yhtäkkiä kummalliseksi. Näin kirjan. Oli hirvittävän painostava olo, ja jotenkin luuli olevansa jossain toisessa dimensiossa, ulottuvuudessa. Kirjan takana oli hahmo - musta kuin piru, vain epäselvä hahmo näkyi. Myöhemmin tajusin, että se oli osa minua. Joku itämaalainen mies alkoi lukemaan kirjaa ja mitä edemmäs hän eteni, sitä kauhistuneemmaksi hän kävi: lopulta hänen silmänsä olivat pullistua päästä ulos. Sanoin: "En halua tulla kylmäksi." Se kirjan sisältö... siinä oli jotain tuon mustan hahmon ajatuksia, hänen _suhtautumisestaan elämään_, eikä varsin mukavia.
Sitten palasin ruumiiseeni mustia hahmoja kannoillani. Jokin voima veti minua takaisin sinne; oli valtavan raskas olo ja olin nukahtaa heti, ja piti taistella pysyäkseni valveilla. Ymmärrän täysin sinua, kun olet vieläpä monelle eri alueelle tämän viestin postannut. Se on - järisyttävä kokemus. Se on vielä arvoitus, mutta uskon saavani ajan kuluessa selville, mistä siinä oikein oli kysymys. Ehkä se on itsen arkkityyppinen demoninen olemus, jonka henkisen tien kulkija joutuu kasvoista kasvoihin kohtaamaan, perkele itse - voima joka uinuu jokaisessa, onneksi latenttina ja vain harvoissa yksilöissä kokonaan esiintulevana.
..Sinun unesi voi vastata minun untani noin paljon?? Juurikin sitä kirjaa luki jokin mies. Englanniksi itse asiassa. Mutta mustaa hahmoa en siinä vain nähnyt. Muuten tunnelma, painostus ja se ettei meinaa saada itseään ylös juurikin samallalailla! Minulle sanottiin toisaalla että siitä pitäisi olla välittämättä... ja tiedänkin että aloin tiedostaa sen nimenomaan uneksi, mutta silti halusin ehdottomasti herätä siitä. Se kun ei enää ollut vain unta vaan totta. Sinä Erjuth olet kuitenkin siitä selvinnyt joten enköhän minäkin... Kiitos paljon vastauksestasi! Toivon mukaan tuo selviäis mitä se oikein voi olla...
Eli itselläni tuollaisen uskonnolliset unet, joissa olen usein paholaisen kanssatekemisissä, huipentuvat unihalvaukseen. Unihalvauksista löytyy lisäätietoa googlaamalla, mutta se on sitä kun uni tuntuu jatkuvan herämisen jälkeenkin ja maailma vääristyy.
Myös minulla lähes samanlainen kokemus, mutta ilman kirjaa.
Kun palasin "tähän todellisuuteen" tärisin pahoissa kouristuksissa noin 5-10 minuuttia, olin valtavan kauhun vallassa. En voinut liikkua.
"Unessa" musta epäselvä hahmo kertoi minuulle totuuksia koko olemassaolon takana.
En olisi halunnut kuunnella mitään, mitä olento kertoi minulle.
Herättyäni en muistanut muuta kuin sen, että koko ihmiskunnan olemassaolon takana on jokin hirveä tieto, joka vie merkityksen koko olemassaololta.
Ihmiset ovat vain välineitä joillekin voimakkaimmille olennoille ja nykyinen kauhukuva helvetistä ei ole mitään verrattuna siihen pimeyteen mikä meitä odottaa kuoltuamme fyysisesti.
Ja ihan vaan tiedoksi, että en käytä mitään aineita eikä minulla ole mitään sairauksia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus
Mutta minä en tärissyt. Olen kyllä senkin kokenut joskus. Olen siitä tännekin kirjoittanut. Se saattoi olla unihalvaus / paniikkikohtaus, mutta tämä oli kyllä tyystin erilaista. Se "jokin" yritti kieltää kaiken olemassaolevan lait - niin Jeesuksen, Jumalan kuin raamatunkin. Ja korvata sen omalla todellisuudellaan jota en halunnut kuulla tai tietää. ja muistin muuten sen TOISEN rivin siitä tekstistä.... En haluaisi muistaa sitä vaan muistanpahan silti. En kirjoita sitä edes tähän sillä pelkään muistavani lisää kun näen sen itse. Ja minusta tuntuu että se on jonkinlainen "sopimus" sen jälkeen pahan kanssa enkä halua siihen.
Lukaisin tuon väitöskirjan:
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=9005
Tuon mukaan meidän molempien kokemukset olivat unihalvauksia. Pimeä hahmo ja muut demonit mainitaan siellä. Jotkut ovat pysäyttäneet kohtauksen kutsumalla Jeesusta, niin minäkin olen pari kertaa vaistomaisesti tehnyt, ja kohtaus keskeytyi. Hulluksi tulemista tässä ei varmaankaan tarvitse pelätä. Joillakin on kokemuksia tärinästä, toisilla ei, se vaihtelee. Mutta perhana. Jotenkin en tyydy tuohon selontekoon, että ne vain olisivat hallusinaatiota. Esim. ruumiistapoistuminen tapahtuu monesti kliinisesti kuolleilla, silloin kun sydän ja aivotoimintä näyttävät suoraa viivaa.
"True understanding of the universe would drive us mad" taidetaan mainita jossain Lovecraftin Cthulhu -tarinassa. Mutta on meillä samankaltainen kokemus, se on melko jännää. "Salaisuuksien kirja", mitä se pitää sisällään?
Yleensäkin se, että kahdella eri ihmisellä voi olla noinkin samankaltainen kokemus on aika turhan suuri yhteensattuma :| Ei se voi olla vain sitä. Etenkin kun minä siinä unessa koin sen enkä valveilla. Ja "Salaisuuksien kirjasta"... Minusta tuntuu ettemme halua lukea sitä! :S
Mutta tottakai sitä kaikkea pyritään tieteellä selvittämään. Asia nyt vain on niin että kaikkea ei pystytä silti.
Onkohan näitä kokemuksia lisääkin joillakin jotka eivät vain ole löytäneet näille foorumeille?? Ilmeisesti voisi päätellä näin.
Olin jossain rakennuksessa jossa oli kaikenlaisia inhottavia asioita kuten vauvoja joiden vatsat oli revitty auki ja jotain vedessä eläviä loisia tms. Sitten ryntäsin peloissani huoneesta toiseen ja lopulta pääsin huoneeseen jossa oli muita ihmisiä. Pelkäsin ensin sielläkin kuollakseni, itkin ja tärisin, mutta sitten tuli joku ulkomuodoltaan avaruusolennon näköinen olento lohduttamaan ja sanoi että kaikki on hyvin. Hänestä huokui sellainen rauha ja viisaus että en ikinä muista kokoeneeni unessa tällaista.
Puhelimme sitten tapahtumista ja kysyin häneltä kaikenlaista, mm. "miten tällainen on mahdollista". Hän sitten vastasi että "on olemassa jotain vieläkin pahempaa". Minä sitten ihmettelin että miten voikaan olla olemassa jotain vielä pahempaa kuin juuri näkemäni asiat. Sitten uni valitettavasti loppui.
"True understanding of the universe would drive us mad" taidetaan mainita jossain Lovecraftin Cthulhu -tarinassa."
Vaikka kyseessä onkin täysin fiktiivinen kirjallisuus, niin edellä kuvaamassani näyssä / unessa olennolta kuulemani asiat voitaisiin tiivistää yhteen lauseeseen:
"True understanding of the universe would drive us mad."
Unessa olento kertoi mikä on olemassaolon todellinen tarkoitus, eikä se tosiaankaan ole sitä mitä lähes kaikki uskonnot kertovat.
En usko mihinkään yliluonnolliseen tms., mutta en usko, että kyseessä oli pelkkä paha uni / unihalvaus.
Epäselvästi muista, että olento olisi halunnut minut omalle puolelleen.
Olento ilmestyi minulle, koska minulla olisi jonkinlainen merkitys tapahtumassa, jota en edes itse tiedosta.
Kyllähän se varmaankin ns. unihalvaus oli, mutta mistä ihmeestä itse keksisin näin synkkiä ja hirveitä asioita, etenkään kun mitkään ylilonnolliset asiat eivät ole minua ennen juurikaan kiinnostaneet.
Olen aiemmin kokenut lukuisia kertoja näitä samanlaisia juttuja. Omat kokemukseni viittaavat siihen, että kysymyksessä saattaa olla todellakin ns. alempi kynnyksenvartija. Tämä "vartija" on osa minua itseä. Ylempi kynnyksenvartija on 1000 kertaa kovempi "pahis" ja sekin on osa omaa itseä. Näiden kohtaamiset ja näiden vartijoiden "hoitelu" kuuluu kunkin tehtäväkuvaan aikanaan henkisen kehityksen myötä.
Kun pelot on hoideltu pois päiväjärjestyksestä niin alempi kynnyksenvartija on voitettu. Nämä käsitteet kuuluvat esoteerisen psykologian piiriin.
Kynnyksenvartija eli kaksoisolento
Näin nimittäin viime yönä taas vähän samaa sarjaa olevan unen. Tässä tunnelma oli käytännössä samanlainen vain tapahtumat erilaisia. Tällä kertaa minulle väitettiin kiven kovaa että siskoni siirtyisi tuonpuoleiseen ja tästä minä sitten havahduin että "ei, ei voi olla totta" Niinpä sitten juuri kun olin saamassa tietoisuuden unessa - heräsinpä tietenkin. Näyttää paljon siis siltä että portinvartijaa tässä yritän voittaa ja melkein jo onnistuinkin siinä. Tämä kokemus ei nimittäin enää säikäyttänyt niin paljoa.
Viime yönä tapahtui jotain niin omituista, etten ole koskaan kokenut vastaavaa. Ensinnäkin illalla minä rukoilin hartaasti ja syvällisesti, että saisin rohkeutta, voimaa ja kenties vihonviimein voitettua kynnyksenvartijan ja ymmärtäisin mistä on kyse. Sitä saa mitä tilaa! Näin sitten unta kodistani - siis siitä joka on äitini omistuksessa. Olin yksin kotona ja yhtäkkiä tuli hirmuisen painostava tunne (tämä on jo tuttua) Laitoin jossain vaiheessa olohuoneen television päälle ja hetken päästä kuulin päässäni viestiä "aivan liian lähellä" ja rupesin ihmettelemään "missä?" sama kuului uudestaan ja satuin katsomaan sitten ruutuun ja näin sen nurkkauksesta kun pieni tyttö juoksi keittiöön - siis heijastuma tv ruudusta. Tiesin kuitenkin että olin yksin. Sitten alkoi pelottamaan luonnollisesti. Pelko oli hirvittävää ja jäytävää, mutta siitä huolimatta menin keittiöön ja siellä ei ollut mitään. Pelkästään pimeä keittiö. Aloin hapuilla tiskipöytää pitkin kuulin edelleen "aivan liian lähellä" vähän väliä kuiskaavalla karmivalla äänellä. Sitten yritin sytyttää valoja ja ne eivät syttyneet. Tämän jälkeen kysyessäni "missä?" hädin tuskin kuuluvasti ja hirvittävän pelon vallassa, keittiön KYNNYKSELLE ilmestyi pikkutyttö mekossa, hiukset vapaana. Katsoin häntä rohkaistuin jo hieman ja kysyin jopa "mikä hätänä?" Tyttö juoksi kohti perheen makuuhuonetta ja katosi näkyvistäni. Aloin jo tottua tähän ja sydämeni hakkasi yhä vähemmän tiiviisti ja niinpä kuulinkin seuraavaksi "täällä" vastasin "missä?" "täällä" uudestaan. Menin siis katsomaan perheen makuuhuoneeseen, missä tämä tyttö oli täydellisen näkyvänä tuijotti itseään hämmästyksissään peilistä. Olin materialisoinut hänet olemalla pelkäämättä! Ja lopuksi kysyin taas "mikä hätänä? Voinko auttaa?" Menin hänen viereensä tyttö oli ihmeissään ja kaipasi lohdutusta. Niinpä syleilin häntä ja uni loppui!!
Seuraavat tapahtumat käänsivät sitten luultavasti koko elämäni enkä niitä ala selostamaan, kun siihen minulla ei ehkä ole lupaa, mutta voin sanoa, että tuo kaikki TOTEUTUI vertauskuvallisesti heti unen jälkeen! Nyt tunnen olevani viimein vapaampi peloistani! Halleluja tämä on kertakaikkiaan uskomatonta! :O Kiitos Herralle, joka opasti minut vaikeuksien läpi voittoon!
Pienen kynnyksenvartijan ihminen kohtaa matkalla omaan alitajuntaansa. Kyseessä on todellinen henkinen olento, jonka me itse olemme saaneet aikaan. Se on menneisyytemme negatiivisten puolien koostumus, sekä entisten inkarnaatioiden että nykyisen elämämme luomus. Ihminen kokee kammottavan, aavemaisen olennon, joka sulkee meiltä tien olemuksemme alitajuisiin kerrostumiin. Jos kohtaisimme tämän olennon täysin tietoisesti, se osoittaisi meille pelkällä ulkomuodollaan, miten paljon meidän on vielä muututtava ennen kuin voimme kohdata alitajuisen, dionysisen maailman voimat tulematta niiden orjiksi.
Jo puolitietoinen kynnyksen lähestyminen antaa aavistaa lähestyvän kokemuksen laadun. Ihmisessä nousee haluttomuuden, masennuksen, inhon ja pelon tunne. Koska tämä puolitietoinen kynnyksen lähestyminen on nykyään osa omaa kulttuuriamme, mainitut tunteet esiintyvät epidemian lailla.
Vartija tekee tiettäväksi, että ennen kuin hänet voi ohittaa, ihmisen on otettava kantaakseen tehtävä, jota vartija on tähän asti suorittanut. Ihmisen on nyt itse otettava vastuu kehityksestään, yritettävä hillitä vailla pelkoa ja täynnä "mystistä lupausta" (kuten keskiajalla sanottiin) kaikkia viettejään ja himojaan tästä hetkestä alkaen ja keskityttävä vastedes positiivisiin tehtäviin.
Jos kynnyksen ylittää tietoisesti, vartija jää pysyvästi näkyviin, ja jokainen erhe ja jokainen luistaminen ankaran itsekurin tieltä näkyy tämän olennon demonisen epämuodostuneessa hahmossa. Pieni kynnyksenvartija on meidän kerallamme kulkeva omatunto, josta nyt tulee järisyttävän todellinen kokemus.
Juuri tuota vähän epäilinkin :) Ja siksi juuri sen unen jälkeiset tapahtumat TODELLISUUDESSA osoittivat minulle, missä olen mennyt vikaan! Ja muuten se pieni tyttö oli ensin kaamean näköinen, muuttuen kuitenkin lopussa lempeäksi, hämmentyneeksi katsoen itseään peilistä. Ja en ole ihan varma, mutta myös pikkuPOJAKSI.
"Jos kynnyksen ylittää tietoisesti, vartija jää pysyvästi näkyviin, ja jokainen erhe ja jokainen luistaminen ankaran itsekurin tieltä näkyy tämän olennon demonisen epämuodostuneessa hahmossa. Pieni kynnyksenvartija on meidän kerallamme kulkeva omatunto, josta nyt tulee järisyttävän todellinen kokemus."
Järisyttävän todellinen kokemus? Siis tulee toistumaan unissani, vai kenties ihan arkielämässä näkyinä? Olen kuullut jo hyvän aikaa ääniä päässäni, juuri noita "täällä" tms ja nyt ne sitten tuli tuossakin :o
Vähän rankkaa sen kanssa, siis Itsensä kanssa,
Tsemppiä vain.
Helvetti on naurettava yritys pelotella ihmisiä uskoon. Aikuisten oikeesti älä usko kirkon valheisiin.
Minkä pystyn itse varmasti todentamaan. Toistaiseksi en ole todentanut vielä mitään kunnolla.
Helvetti on olemassa ihmisen OMASSA MIELESSA. Se on OLOTILA, siina missa "taivaskin".
Unessa talon sisäinen kunto on suoraan verrannollinen näkijän terveydentilaan: ulkoseinät kertovat ihosta, sisäseinät henkisestä voinnista. Jos talon pohja pettää, näkijää kehotetaan vahvistamaan elämänsä perustaa. Ikkunoiden koko on suhteessa sosiaalisuuteen. Pieni-ikkunaisen talon omistaja laiminlyö kykyään, jos taas ikkunat ovat suuret, on näkijä ulospäin suuntautuva persoona. Portaat liittyvät sukupuolielämään ja niiden määrästä voi päätellä raskauksien määrän. Kantavat rakenteet viittaavat luustoon. Jos talon uuni on rikki, sydän ei ole kunnossa ja kylmä hella viestii henkisen lämmön puutteesta. Sydämen toiminnasta kertoo myös ovi. Keittiö on kytköksissä ruumiin yleiseen hyvinvointiin; onko keittiö siisti ja toimivan näköinen vai kenties ihan muuta? Jos kärsit migreenistä, unesi talon katon lappeesta tupruaa savua. Talon värille, joka on tärkeä yksityiskohta, löytyy viitteitä värien kategoriasta. Kellari ilmentää näkijän tapaa toteuttaa piilotajuisia motiivejaan. Se on pimeä ja sieltä noudetaan tavaroita. Odottamaton löytö on se, mikä on torjuttu tullakseen nyt esiin. Siisti kellari, jonne on varastoitu polttoainetta kuvastaa mielen järjestystä sekä elinvoimaa. Tulviva kellari kertoo alitajuisista yllykkeistä, joskus myös syvästä, kätketystä surusta. Tyhjät huoneet ovat yhtä kuin näkijän epävarmuus mahdollisuuksistaan. Kerrostalounia nähdään, kun ratkotaan työelämää koskevia asioita. Unen hissi vie eteenpäin uralla, mutta pysähtyessään se varoittaa työasioista".
Kyseessä ei ollut kyllä edes mikään talo vaan lato. Tai ainakin ladon ovi oli muu on aika hämärää. Alan itse kyllä kallistua tuohon portinvartija teoriaan sitä kun ulkomaisetkin asiantuntijat selostavat.
Olit onnistunut linkittymään alemman värähtelyn maailmaan/ulottuvuuteen unessasi. Ihan hyvä, että osasit pois.
Minä "trippieni" jälkeen luin teosofista kirjallisuutta ja se kuvaus, mitä siellä noista maailmoista kerrottiin vastasi kokemustani. Minä sanon sitä "harmaaksi maailmaksi", sillä se on utuinen ja harmaa, toivoton paikka.
Maailma on todellakin pimeän peitossa ja siellä on rähjäisiä asuntoja, ihmiset ovat ilkeitä, kateellisia, pahansuopia jne. Sitä kutsutaan helvetiksi, niitäkin on eri tasoja, ns. "helvettejä" joista sielu pääsee pois vain tiedostamalla elämän jatkuvuuden ja etsimällä Valoa.
Siis jos se oli tuo kokemasi uni, niin taytyy sanoa, etta unet ovat monasti erittain SYMBOLISIA...esim. kuolema unessa symboloi jonkin uuden alkua ja aloittamista "oikeassa elamassa".
Ihmiset nakevat paljon ahdistavia, vakivaltaisia ja kauheita unia ja kaiken tarkoitus on se, etta ihmisen "sisin mina" puhdistaa itseaan ja selvittelee asioita itsensa kanssa.
Itse olen nahnyt unia, jotka eivat ole edes "julkaisukelpoisia". Onneksi eras ystavani osaa taitavasti tulkita unia, joten olen paassyt "perille" mieleni/egoni "tempuista"...
Nämä kokemukset ilmeisesti joissain yksilöissä ennustavat psykoosia. Kaikki eivät yksinkertaisesti kestä sitä vyöryä, mikä alitajunnasta liikeelle lähtee. Otan katkelman Carl G. Jungin muistelmista "Unia, ajatuksia, muistikuvia."
"On ymmärrettävää, että ihminen käy läpikäy analyysin, mikäli hänellä on neuroosi, mutta jos hän on "normaali", analyysiä ei pidetä tarpeellisena. Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen saanut hämmästyttäviä kokemuksia niin sanotusta normaaliudesta. Kerran minulla oli täysin "normaali" oppilas. Hän oli lääkäri ja tuli luokseni mukanaan erään vanhan kollegani antamat parhaat mahdolliset suositukset. Hän oli ollut tämän assistenttina ja ottanut myöhemmin haltuunsa tämän praktiikan. Hän menestyi normaalisti, hänellä oli normaali praktiikka, normaali vaimo, normaalit lapset, hänellä oli normaalit tulot ja hän nautti todennäköisesti myös normaalia ravintoa!
Hän halusi tulla analyytikoksi. Minä sanoin hänelle: 'Tiedättekö te mitä se merkitsee? Se merkitsee sitä, että teidän on ensin opittava tuntemaan itsenne. Te itse olette instrumentti. Jos te ette ole vireessä, niin kuinka potilas voisi päästä vireeseen? Jos te ette ole vakuuttunut, niin kuinka te voitte saada potilaan vakuuttuneeksi? Teidän itsenne on oltava aito. Mutta jos te ette ole sitä, niin Jumala teitä auttakoon! Silloin te johdatte potilaan harhaan. Teidän on siis ensiksi läpikäytävä oma analyysinne.' Mies oli samaa mieltä mutta sanoi minulle heti: 'Minulla ei kyllä ole mitään ongelmallista kerrottavana teille!' Sen olisi pitänyt varoittaa minua. Minä sanoin: 'No hyvä, silloin me voimme tutkia teidän unianne.' Hän sanoi: 'Minä en näe unia.' Minä: 'Kyllä te pian alatte nähdä niitä.' Joku toinen olisi nähnyt luultavasti unia jo seuraavana yönä. Tämä mies ei kuitenkaan pystynyt muistamaan yhtään unta. Niin jatkui noin kahden viikon ajan, ja tilanne alkoi tuntua minusta jonkin verran ahdistavalta.
Vihdoin hän näki vaikuttavan unen. Hän näki unta että matkusti junalla. Eräässä kaupungissa juna pysähtyi kahdeksi tunniksi. Koska unen näkijä ei tuntenut kaupunkia ja halusi mielellään tutustua siihen, hän lähti kävelemään kaupungin keskustaan. Siellä hän näki keskiaikaisen talon, todennäköisesti raatihuoneen, ja astui sinne sisään. Hän vaelsi pitkien käytävien läpi ja tuli kauniisiin huoneisiin, joiden seinillä oli vanhoja maalauksia ja kauniita gobeliineja. Ympärillä oli arvokkaita vanhoja esineitä. Äkkiä hän huomasi että oli tullut pimeämpää ja että aurinko oli laskenut. Hän ajatteli että hänen oli lähdettävä takaisin asemalle. Sillä hetkellä hän huomasi eksyneensä eikä enää tiennyt, missä ulko-ovi oli. Hän pelästyi ja tuli samalla ajatelleeksi, ettei hän ollut tavannut talossa yhtään ihmistä. Hän hätääntyi ja kiirehti askeliaan siinä toivossa että tapaisi jonkun. Hän ei kuitenkaan tavannut ketään. Sitten hän tuli ulko-ovelle ja ajatteli huojentuneena että siinä ulko-ovi olikin.
Hän avasi oven ja huomasi joutuneensa valtavan suureen saliin. Siellä oli niin pimeää ettei hän nähnyt selvästi edes vastapäistä seinää. Hän joutui kauhun valtaan ja juoksi suuren tyhjän huoneen läpi toivoen löytävänsä ulko-oven sen toiselta puolelta. Silloin hän näki - tarkalleen huoneen keskellä - lattialla oli jotakin valkoista, ja kun hän meni lähemmäksi, hän huomasi että siinä oli noin kaksivuotias lapsi, joka oli idiootti. Se istui yöastialla ja oli tahrinut itsensä ulosteella. Sillä hetkellä mies heräsi ääneen huutaen ja paniikissa.
Nyt tiesin jo riittävästi: oli kysymyksessä piilevä psykoosi! Voin vakuuttaa että hikoilin yrittäessäni ohjata miestä unen läpi. Minun oli esitettävä uni hänelle mahdollisimman harmittomana. Yksityiskohtiin en lainkaan syventynyt.
Tuon miehen uni ilmaisee suurin piirtein seuraavaa: matka, jolla uni alkaa, on matka Zürichiin. Siellä hän kuitenkin viipyy vain lyhyen aikaa. Lapsi huoneen keskellä on kuva hänestä itsestään kaksivuotiaana lapsena. Tuollainen tuhriminen on pienillä lapsilla tosin epätavallista mutta kuitenkin mahdollista. Ulosteet herättävät lasten mielenkiintoa, kun ne ovat värikkäitä ja haisevat! Jos lapsi kasvaa kaupungissa ja ehkä vielä hyvin ankarassa perheessä, hän voi helposti tuntea houkutusta tahrimiseen.
Mutta tämä lääkäri, unen näkijä, ei ollut lapsi, hän oli aikuinen. Ja sen vuoksi tuo unikuva unen keskustassa on pahaenteinen symboli. Kun hän kertoi minulle unensa, kävi selväksi, että hänen normaaliutensa oli kompensaatiota. Minä olin tavoittanut hänet viime hetkellä, sillä oli hiuskarvan varassa ettei piilevä psykoosi ollut vielä puhjennut manifestiksi psykoosiksi. Se oli estettävä. Lopulta minun onnistui erään hänen toisen unensa avulla löytää hyväksyttävä syy hänen oppianalyysinsa päättämiseen. Olimme kumpikin hyvin kiitollisia toisillemme tästä ratkaisusta. Minä en ollut paljastanut hänelle mitään omasta diagnoosistani, mutta hän oli kyllä huomannut että uhkaamassa oli kohtalokas paniikki, sillä hän oli nähnyt unen, jossa vaarallinen mielisairas vainosi häntä. Heti tämän jälkeen mies palasi kotiseudulleen. Piilotajunta ei enää koskaan pyrkinyt esiin. Hänen taipumuksensa normaaliuteen oli merkki persoonallisuudesta, jota piilotajunnan kohtaaminen ei olisi kehittänyt vaan joka olisi päinvastoin järkkynyt. Nämä piilevät psykoosit ovat psykoterapeuttien bÊtes noires, koska niitä on usein hyvin vaikea tunnistaa. Niissä tapauksissa unien ymmärtäminen on erityisen tärkeää."
Täytyy sanoa että rankkaa on itselläkin ollut, mutta kummasti unien yms. tutkiminen on tuonut persoonallisuuteen syvyyttä, syvyyttä jota "normaali" ei lähellään helposti ymmärrä. Mutta me kuljemme omaa tietämme, me "epänormaalit" rajatietohörhöt.
Carl Jungin tuotannossa on paljon sellaista, mistä todella saattaa olla hyötyä. Joillekin se saattaa olla elintärkeää omien kokemustensa jäsentämisessä ja analysoimisessa. Jos on kognitiivisesti orientoitunut ja mielellään pohtii asioita, niin Jungin kirjoista saattaa saada paljonkin irti.
Jungin normaalius tarkoittaa käsittääkseni tietynlaista mielen jäykkyyttä. Jos liikaa normaaliuteen kangistunut ihminen koettaa saada hallintaan piilotajuntansa, niin voi käydä köpelösti. Oikealla tavalla joustava ja sopeutuvainen mieli, joka ei ole liikaa juuttunut sovinnaisiin ajattelumalleihin, kykenee sulattamaan irrationaaliset pelot omaan tietoiseen minäänsä, jolloin ne häviävät ja menettävät otteen henkilöstä. Liika epänormaalius ja hihhulointi taas on este. Pitää omata sopivasti rationaalista ajattelua ja olla vain sopivasti "hörhö", että uuteen suhtautuu rauhallisesti ja tasapainoisesti sekä kykenee jäsentämään kokemuksensa niin, että oma mieli sen hyväksyy. Kokemuksen hyväksyminen on olennaista, koska silloin säilyy tasapaino. Kokemukset ovat vain psykologiaa, ja niissä ei ole mitään sellaista mystistä, mitä emme voisi ymmärtää jossain vaiheessa riittävästi asiaa tutkittuamme.
Tuli mieleen intiaanien, olikohan kyseessä eräs sioux -heimo, en tarkalleen muista, menetelmä hallita piilotajunnasta tulevia vaikutteita. Intiaaniheimon nuorille opetettiin jo varhaisessa vaiheessa, että jos kohtaat mörön unessasi, niin sinun on voitettava se. Ehdottomasti tulee olla antamatta periksi, ja lähdettävä suoraan kohtaamiseen kohtaat minkä tahansa unessa olevan mörön. Paikalta pelokkaana poistumista pidettiin tappiona. Heitä neuvottiin unessa pelottomuuteen, koska ainut vihollinen mitä voi olla, on vain pelko. Kun sitä ei tunne, niin mitään vihollista ei enää ole. Unien symbolisten henkilöiden kohtaamiset kuuluivat tämän heimon päivä- tai toisinsanoen yörutiineihin. Tässä on jotain samaa kuin jungilaisessa psykoanalyysissa.
Äänien kuulijoille: on hyödyllistä ajatella äänien tulevan omasta piilotajunnasta sillä silloin niihin osaa suhtautua tietyllä tyyneydellä. Nehän ovat vain oman mielen tuotoksia. Kun antaa ajatuksien vain virrata niihin mitään lisäämättä niin ne vähitellen todennäköisesti vaimenevat. Jos niitä alkaa harmittelemaan niin todennäköisesti alkaa vahvistamaan niitä ja ne saattavat jäädä pyörimään "luuppiin". Alkuperäinen piilotajunnasta tullut ärsyke on voinut jo kauan aikaa sitten hävitä mutta itse edelleen toistelee sitä kuin mantraa. Meditoijilla on oivallinen konsti tämän luupin syntymisen estämiseksi; he tosiaankin vain tarkkailevat eivätkä lisää mitään siihen mitä mahdollisesti päässään tai projisoituna sen ulkopuolelle kuulevat. Energia johon ei itse mitään lisää häviää lopulta energiansa kuluttaneena. Joskus vuosia sitten oli tällainen "ääniprobleemi" itsellä niin tarkkailu häivytti häiriötekijät.
Luulen tietäväni tosin nyt, mistä nää äänet sai alkunsa: siitä kun koitin availla kolmatta silmää astraalimatkailua varten. Ei hyvä.
Mielenkiintoinen viesti. Noista äänistä. Olen itse nähnyt sekä kuvia että kuullut ääniä. Minä uskon, että tuolla jossain "pohjalla" on erilaisia psyyken osatekijöitä, jotka ovat ikäänkuin itsenäisiä ihmisiä. Tiedät varmaankin sivupersoonista. Joissain yksilöissä nämä sivupersoonat ottavat kehon kokonaan hallintaansa, pääpersoonan muistamatta mitään tapahtumista, mitä nämä tekevät. Multippelipersoonallisuudesta kärsivät henkilöt saattavat kuulla ääniä päässään, nimenomaan näiden henkilöiden puheita, argumentointia jne. Ne ovat ihan erillisiä, mm. erilaisen maailmankatsomuksen omaavia persoonia.
Kysymys nyt kuuluu, kuinka saada tällainen hajaannus kokonaisuudeksi, että kaikki palvelevat itseä. Pääpersoona on usein hyvin masentunut ja ahdistunut. Kovissa paikoissa joissain multippeleissa tapahtuu persoonaan vaihto, jolloin esim. Kova Joe, tappelija vailla vertaa, astuu esiin vaaran uhatessa. Mutta kaikissa tällaista ei tapahdu: heitä murjotaan ja sisällä kiehuu kymmenen tahi sata ihmistä. Aggressiota kantava persoona ei sulaudu eikä se myöskään ilmaise itseään syrjäyttämällä pääpersoonan. Silti se on siellä.
Vasta eilen meditaation aikana minä näin kuvan, joka nousi esiin - epämääräiset kasvot. Valitettavasti on vaikea olla noteeraamatta tätä, sillä koko keho kokee sellaisen "iskun", ja järjetön pelko uhkaa keskittymistä. Olen todellakin lukenut näistä meditaatiokokemuksista, ettei näkyihin saa takertua, vaan niistä pitää olla välittämättä. Se ei kuitenkaan oikein onnistu(ainakaan vielä).
Karmeimpia juttuja, mitä olen kokenut on kännykkääni yön aikana laitetut viestit. Nimittäin kalenteriin oli tullut merkintöjä. Aluksi en oikein kiinnittänyt huomiota, kun kännykkä alkaa hälyttämään tiettyyn aikaan: "Ää". Sitten juttu uusiutui muutaman kerran, ja ihmettelin mistä mahtoi olla kysymys. Katsoin kalenteria ja siellä oli muutamia merkintöjä. Ne eivät olleet enää mitään mielettömiä tavuja vaan oikeita sanoja, joilla oli kosketuskohtia elämääni. Unissakävely saattaa olla selitys, mutta jos se jatkuu aikuisiällä sitä pidetään patologisena. Eikä sitä minulla tiettävästi ole tapahtunut kuin tuolloin ja joitain kertoja lapsuudessa.
Minulla on muuten sisälläni myös eräänlainen äitihahmo, jolla on lapsia. Pari kertaa olen yöllä herännyt, kun tämä äiti rauhoittelee lapsiaan(olen tosissani). Myöskin hän on neuvonut minua vaikeassa paikassa ja sanonut muutaman lohduttavan sanan. Pointti tässä oli, että näihin ei oikein voi vain suhtautua tyynesti ja ajatella niitä joksikin ohimeneviksi ilmiöiksi. Aika näyttää miten käy.
Hyvä DID -foorumi:
http://z3.invisionfree.com/A_Minds_Journey/index.php?s=c0ba11e2929bcd8ee2f2c3ee18c68df9&showforum=51
Ihmisen psyyke muodostuu osasista, ja integroituneessa persoonallisuudessa nämä osaset ovat kuin liimattuina toisiinsa ja toimivat yhteistyössä niin, ettei eri persoonallisuuksia huomaa. Sammakonkutu voisi olla sopiva visuaalinen kuva psyykestä, koostuu osasista ja on joustavaa rakenteeltaan.
Jos tarkkailee eri tunteita ja ajatuksia mahdollisimman objektiivisesti, niin ainakin itse huomaan, että ne pyrkivät silloin konkretisoitumaan ja saan niistä paremman otteen. Otetaan esimerkiksi joku epämääräinen tunne käsittelyyn josta ei ole vielä tarkempaa tietoa; kun sitä tarkkailee, niin tunnen sen yhä voimakkaampana, se nousee pinnalle tietoisuuteen, elän sen läpi, koen tuskat ja kärsimykset mutta en lisää niihin mitään. Kokemalla ja elämällä tunteen se tuntuu kuin vapauttavan energiansa ja lopulta on integroitunut/hävinnyt tietoiseen persoonaani. Tarkkailu ei tarkoita aina poissulkemista, jostain itsensä pois erottamista vaan nimenomaan elämistä että tulee yhdeksi sen kanssa.
Jos on kyseessä joku suuri tunnepaketti, möhkäle josta ei saa otetta, epämääräinen, niin sille voi antaa ensin nimen. Kun sen nimeää niin sitä on helpompi käsitellä. Vaikka "vitun paskamainen pelko, joka tunkee ulos palleastani". Näin sitä voi päästä ensin liikuttelemaan, pyörittelemään ja tarkastelemaan eri puolilta ja myöhemmin paremmin sulattamaan/elämään. Kaikkea ei tarvitse kokea kerralla, jotkut koostumat saattavat olla sen verran kovaa tavaraa että voi suosiolla jättää myöhempään kertaan ja käsitellä jotain pienempää juttua. Jos joku tunnekoostuma on tulollaan mitä ei halua nyt käsitellä niin ehkä meditaatiossa tauon pitäminen on paikallaan jotta tunne laskeutuu taas syvemmälle psyykkeeseen. Kun on saanut hengähdystaukoa ja levännyt niin on valmiimpi taas katsomaan mitä on psyyken "aarreaitasta" tällä erää tarjolla, sama möhkäle vai joku pienempi juttu. Alitajuntahan on kuin painekattila, kun avaa paineita sopivasti vähitellen ja hallitusti, niin kaikki sujuu ilman vahinkoja, mutta jos avaat sen liian nopeasti, niin saattaa posahtaa käsiin. Pääpersoonan pitää olla riittävän vahva että voi käsitellä näitä pikkupersoonia. Joissain harvinaisissa tapauksissa pääpersoonan vahvistaminen voi olla paikallaan, että pärjää kunnolla jollekin pikkupersoonalle ja kykenee elämään sen. Itse asiassa joka kerta kun sulattaa jonkun piilotajuisen tunteen itseensä niin vahvistuu ja saa lisää energiaa tietoiseen käyttöön..
Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kun tutkailin omia havaintojani tarkkailusta. Tarkkailua voi olla poissulkeva tarkkailu, jolloin pysyttelee tilanteen ulkopuolella ja itseensä imuroiva tarkkailu, missä sulattaa jonkun koostuman tietoiseen mieleen. Jos jostain ei voi olla välittämättä, niin silloin itse olen pyrkinyt sulattamaan sen itseeni jolloin se tavallaan neutraloituu.
Tuosta äitihahmosta: Jungin mukaan äiti miehen sisällä voi symboloida olemuksen naisellista puolta ja mies naisen sisällä olemuksen miehistä puolta. Miehisen ja naisellisen puolen kun saa pelaamaan yhteen niin hyvä.
ihan pimeitä ja outoja hyypiöitä. Todellisuuden raja hälvennyt ihan selkeästi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!