Olisiko jollakin omakohtaista tietoa rodusta? Lähinnä mietin turkkia. Kuinka usein sitä pitää käytännössä harjata eli meneekö helposti takkuun? Entä peseminen?
Tassuissa näyttäis olevan mukavat tukut karvaa. Kerääkö se kaikki roskat ja kurat mukaan, mihin törmää?
Onko teillä ollut ongelmia paimennusvietin suhteen? Haukkuuko rotu kuinka paljon sisällä?
Tassuissa näyttäis olevan mukavat tukut karvaa. Kerääkö se kaikki roskat ja kurat mukaan, mihin törmää?
Onko teillä ollut ongelmia paimennusvietin suhteen? Haukkuuko rotu kuinka paljon sisällä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen onnellinen pyrrin omistaja.
Pitkäkarvaisen pyrrin turkki on aika kova keräämään roskaa, varsinkin metsässä kulkiessa. Hiekka ja kura jää myös kiitettävästi jalkoihin ja mahanaluseen. Talvella suojakeleillä lumi paakkuuntuu isoiksi palloiksi karvaan. Mutta näihin oiva apu on jalkojen ja mahan suihkuttelu lenkin jälkeen. Ja tietysti kurapuku.
Koiraa en pese shamppoolla, kuin 1-2 kertaa vuodessa. Jos ei halua turkin takkuuntuvan, harjaus haran mallisella harjalla vaikka kerran parissa viikossa riittää, ainakin meillä.
Pyrrin turkkihan saa rotumääritelmän mukaan nyörittyä tai muodostaa laattamaista rastaa. Moni tuomari tykkää näistä "takkuturkeista", eli silloin ei tarvi harjailla kauheasti.
Pyrrin turkinlaatu kuitenkin vaihtelee. Toiset takkuuntuvat helpommin, jos karva on pehmeää. Karkeampi turkki taas vähemmän. Kaikille ei kehity rastoja tai nyörejä. Meillä noita tulisi kyllä, mutta harjaan ne auki aika-ajoin. Näyttelyissä koira on pärjännyt erinomaisesti ilman "takkujakin".
Suomen pyreneläisten sivuilta löytyy rodusta loistavaa tietoa mm. pyrrin luonteesta. Meillä tuo poika on erittäin sosiaalinen ja ihmisystävällinen veijari.
Kotona ei paljonkaan hauku. Ulkona sen sijaan vahtii pihaa ja ilmoittaa kaiken liikkuvan haukulla. Paimennusviettikin on yksilöstä kiinni. Paimenpäivillä parivuotta sitten oli kymmenen paimenta, joista kolme ei ollut kiinnostunut lampaista penninvertaa. Osa paimensi hyvin ja muutama ajoi huvikseen lampaita takaa.:-)
Huumoria pyrrin kanssa tarvitsee. Se on älykäs ja nopeasti oppiva rotu. Se on myös perheen pelle ja naurattaja. Kerrassaan hurmaava otus jos pitää keskikokoisesta vilkkaasta koirasta. Kerrassaan mainio rotu agilityyn. Meillä harrastellaan agin lisäksi tokoa ja hakua. Nyt kesällä aion kokeilla jälkeäkin. Eli pyrristä on moneksi.
paimenkoira on aina paimenkoira! älä ota paimentajaa jos ei ole aikaa keksiä koiralle puuhaa. se kyllä oppii haukkumaan. itselle valkoinen paimenkoira,ei tosin hauku turhasta eikä liikaa. mutta paimenkoiran luonne on kyllä ihan turha yrittää pestä pois. turkki tarvitsee harjausta viikoittain vähintää, karvan lähdön aikaan päivittäin. pestä pitää kun koira on likainen. ei mene rikki vaikka pesee useammin,jos on kunnon aineet. kannattaa miettiä tarkkaan ennenkun söpölle pennulle kodin antaa, siitä kasvaa isokoira.