Maatilan jako

..tasaväkisin olis muuttaa koko tila rahaksi ja rahahan on helppoa jakaa

Ainakaan asianajajaa. Koska se mitä se tulee maksamaan, käy vähintään näin kun tolle edellisellekin. Se on yksi harvoja aloja joiden ei tarvitse eritellä ja selvittää tehtyjen tuntien ja työmäärien suhdetta hintaan. Nyt sisaruksille järkikäteen ja tehkää työtä yhteisenne hyväksi. Ja välttäkää joutumasta suomi24 maataloutta katkerasti kadehtevien kirjoittajien joukkoon. Se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.

ulkopuolisia kirjoitti:

Ainakaan asianajajaa. Koska se mitä se tulee maksamaan, käy vähintään näin kun tolle edellisellekin. Se on yksi harvoja aloja joiden ei tarvitse eritellä ja selvittää tehtyjen tuntien ja työmäärien suhdetta hintaan. Nyt sisaruksille järkikäteen ja tehkää työtä yhteisenne hyväksi. Ja välttäkää joutumasta suomi24 maataloutta katkerasti kadehtevien kirjoittajien joukkoon. Se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.

Minulla on myös se käsitys, että kun riidellään, niin ainoa joka siitä hyötyy, on asianajajat.

Nyt on vain niin, että minulle ollaan "sanelemassa" jakos muiden perikunnan jäsenten taholta: osa tietää, minkä osuuden he haluavat ja yksi on ilmoittanut, että yksihailee hänelle.

Kyse on lyhyesti sanoen siitä, että nämä jotka tietävät mitä haluavat, haluavat metsämaata, joka tietenkin on arvokasta, koska siellä on eri-ikäistä puustoa. Minulle jäisi rantamaata, jolla on arvoton mukavuuksia omaamaton kesämökkini eikä rantakaavasta johtuen yhtään muille myytävää tontinpaikkaa, ei tietä perille ja siinä ympärillä peltomaata, joka on kaksikymmentä vuotta lykännyt koiranputkea. Koen epäoikeudenmukaisena tämän jaon, haluaisin myös itse metsää.

Miten tästä eteenpäin?

Iines Ankka kirjoitti:

Minulla on myös se käsitys, että kun riidellään, niin ainoa joka siitä hyötyy, on asianajajat.

Nyt on vain niin, että minulle ollaan "sanelemassa" jakos muiden perikunnan jäsenten taholta: osa tietää, minkä osuuden he haluavat ja yksi on ilmoittanut, että yksihailee hänelle.

Kyse on lyhyesti sanoen siitä, että nämä jotka tietävät mitä haluavat, haluavat metsämaata, joka tietenkin on arvokasta, koska siellä on eri-ikäistä puustoa. Minulle jäisi rantamaata, jolla on arvoton mukavuuksia omaamaton kesämökkini eikä rantakaavasta johtuen yhtään muille myytävää tontinpaikkaa, ei tietä perille ja siinä ympärillä peltomaata, joka on kaksikymmentä vuotta lykännyt koiranputkea. Koen epäoikeudenmukaisena tämän jaon, haluaisin myös itse metsää.

Miten tästä eteenpäin?

mitä tekee, maatalousyhtymä on yksi ratkaisu, millä pyörittää yhdessä tuota tilaa, mutta vastaavaa sivusta seuranneena neuvon, että teette paperilla selväksi kaiken mahdollisen ja jos teette valtakirjoja sille joka hoitaa käytännön asioita, niin riittävän selkeitä, ettei tule tulkinta vaikeuksia.
Helpointa olisi myydä koko tila ja jakaa rahat!

Iines Ankka kirjoitti:

Minulla on myös se käsitys, että kun riidellään, niin ainoa joka siitä hyötyy, on asianajajat.

Nyt on vain niin, että minulle ollaan "sanelemassa" jakos muiden perikunnan jäsenten taholta: osa tietää, minkä osuuden he haluavat ja yksi on ilmoittanut, että yksihailee hänelle.

Kyse on lyhyesti sanoen siitä, että nämä jotka tietävät mitä haluavat, haluavat metsämaata, joka tietenkin on arvokasta, koska siellä on eri-ikäistä puustoa. Minulle jäisi rantamaata, jolla on arvoton mukavuuksia omaamaton kesämökkini eikä rantakaavasta johtuen yhtään muille myytävää tontinpaikkaa, ei tietä perille ja siinä ympärillä peltomaata, joka on kaksikymmentä vuotta lykännyt koiranputkea. Koen epäoikeudenmukaisena tämän jaon, haluaisin myös itse metsää.

Miten tästä eteenpäin?

Asia on hyvin yksinkertainen, ilmoitat muille perilliselle ettet hyväksy sellaista jakoa, missä myös sinulle ei tule metsäpalstaa.

Tila jää jakamatta, jos kaikki eivät ole siihen suostuneet.

Niiden on halvempi antaa myös sinulle metsää kuin ruveta lakimiesten kanssa riitelemään ja niiden toimesta jakamaan maita.

On aina halvempi jakaa sovinnolla, vaikkei kaikki ihan tasan menekkään.

Vaka Vanha kirjoitti:

Asia on hyvin yksinkertainen, ilmoitat muille perilliselle ettet hyväksy sellaista jakoa, missä myös sinulle ei tule metsäpalstaa.

Tila jää jakamatta, jos kaikki eivät ole siihen suostuneet.

Niiden on halvempi antaa myös sinulle metsää kuin ruveta lakimiesten kanssa riitelemään ja niiden toimesta jakamaan maita.

On aina halvempi jakaa sovinnolla, vaikkei kaikki ihan tasan menekkään.

Olen ollut siinä käsityksessä, että jako on pakko tehdä, kun yksikin osakas sitä vaatii. Halvempi se jako toki on, jos suostun kaikkeen, mitä esitetään, mutta kyllä minä haluan, että se on jotakuinkin oikeudenmukainen.

Vuosikymmeniin on tehty vain ne hakkaukset yli 100 vuotiaasta puusta ja ne kylvöt/istutukset, jotka minä olen ajanut läpi. Esimerkiksi peltoja ei saanut istuttaa/kylvää, koska mitään kemiallisia ruohonmyrkytysaineita ei saanut käyttää. Kukaan muu ei ole metsästä välittänyt, muille on hienoa, kun "luontoa suojellaan". Nyt sitten pitäisi kauhealla kiireellä jakaa kaikki ja minulle tulisi vain ranta, johon ei rantakaavan mukaan saa mitään rakentaa sekä sitä peltoa, jonka olisin laitatuttanut aikanaan taimelle.

En ymmärrä, miksei asioita voi hoitaa rationaalisesti.

Iines ankka kirjoitti:

Olen ollut siinä käsityksessä, että jako on pakko tehdä, kun yksikin osakas sitä vaatii. Halvempi se jako toki on, jos suostun kaikkeen, mitä esitetään, mutta kyllä minä haluan, että se on jotakuinkin oikeudenmukainen.

Vuosikymmeniin on tehty vain ne hakkaukset yli 100 vuotiaasta puusta ja ne kylvöt/istutukset, jotka minä olen ajanut läpi. Esimerkiksi peltoja ei saanut istuttaa/kylvää, koska mitään kemiallisia ruohonmyrkytysaineita ei saanut käyttää. Kukaan muu ei ole metsästä välittänyt, muille on hienoa, kun "luontoa suojellaan". Nyt sitten pitäisi kauhealla kiireellä jakaa kaikki ja minulle tulisi vain ranta, johon ei rantakaavan mukaan saa mitään rakentaa sekä sitä peltoa, jonka olisin laitatuttanut aikanaan taimelle.

En ymmärrä, miksei asioita voi hoitaa rationaalisesti.

mutta jakotoimitusta on tietysti haettava maanmittaustoimistosta ja kulut tietysti hakija maksaa (käytännössä kohtuullista on tietysti maksaa ne yhdessä). Jaon tekevät maanmittarit viran puolesta ja taatusti tasan kaikkien kesken. Mielestäni se olisi sinunkin etu, et kai sinä muiden omaisuutta vapaaehtoisesti halua koko ikääsi hoitaa. Eli rationaalista olisi kääntyä maanmittaustoimiston puoleen joko yhdessä tai sitten jonkun teistä.

Perintöasiat jaot pitäisi tehdä jo perinnönjättäien eläessä ja siirrot jakaa monelle vuodella, näin voidaan verot välttää yleensä kokonaan.Varallisuuksien siirtoja eivät monetkaan suunnittele sen tarkemmin,maksaa veroja sitten ken haluaa.Juristi on ehdottomasti palkkansa ansainnut meillä on hyvin siirtynyt omaisuuttaa "vuosittain" ilman perintöveroja, juuri ammattitaitoisen suunnittelun ansiosta.

Jaettu kirjoitti:

Perintöasiat jaot pitäisi tehdä jo perinnönjättäien eläessä ja siirrot jakaa monelle vuodella, näin voidaan verot välttää yleensä kokonaan.Varallisuuksien siirtoja eivät monetkaan suunnittele sen tarkemmin,maksaa veroja sitten ken haluaa.Juristi on ehdottomasti palkkansa ansainnut meillä on hyvin siirtynyt omaisuuttaa "vuosittain" ilman perintöveroja, juuri ammattitaitoisen suunnittelun ansiosta.

Meillä vanhempani tekivät tilakaupan jälkeen säästöhenkivakuutuksen, jossa lunastuspäivä on niin pitkällä etteivät he itse sitä ehdi nostaa. Noissa vakuutuksissa rintaperillisen verovapaa osa on reilut 33000 euroa per edunsaaja. Lisäksi vanhempani ostivat siskolleni kaupungilta omikotitalotontiksi puolitoista hehtaaria ja vähän antoivat korotonta lainaa ilman lyhennyksiä. Lopuksi he lahjoittivat jokaisen lapsenlapsen tilille 1700, minulla on 2 lasta ja siskolla viisi, mutta järjestely on oikeudenmukainen nimenomaan niitä toisen polven perijöitä kohtaan! Minä sain ostaa tilan reilulla puolella käyvästä hinnasta, mutta toisaalta maksan vanhempieni elämisen lähes kokonaan: lehdet, tv-luvan, lanka-ja kännykkäpuhelimet, ruuan, valon, lämmön,auton varaosat ynnämuuta ynnämuuta, joten kyllä sille tilallekkin joku hinta syntyy vuosien saatossa, mutta kyllä minullekkin on silti jotain jäänyt näppiin!
Ps. Nykyiselläänkin on perintöverosuunnitteluun niin paljon keinovalikoimaa, että yleensä aina lahjoitettava omaisuus loppuu ennen kuin konstit!

Iines ankka kirjoitti:

Olen ollut siinä käsityksessä, että jako on pakko tehdä, kun yksikin osakas sitä vaatii. Halvempi se jako toki on, jos suostun kaikkeen, mitä esitetään, mutta kyllä minä haluan, että se on jotakuinkin oikeudenmukainen.

Vuosikymmeniin on tehty vain ne hakkaukset yli 100 vuotiaasta puusta ja ne kylvöt/istutukset, jotka minä olen ajanut läpi. Esimerkiksi peltoja ei saanut istuttaa/kylvää, koska mitään kemiallisia ruohonmyrkytysaineita ei saanut käyttää. Kukaan muu ei ole metsästä välittänyt, muille on hienoa, kun "luontoa suojellaan". Nyt sitten pitäisi kauhealla kiireellä jakaa kaikki ja minulle tulisi vain ranta, johon ei rantakaavan mukaan saa mitään rakentaa sekä sitä peltoa, jonka olisin laitatuttanut aikanaan taimelle.

En ymmärrä, miksei asioita voi hoitaa rationaalisesti.

Jonka käräjäoikeus määrää/hyväksyy.
Silloin jako on oikeudenmukainen,mutta se myös maksaa.
-Itse en olisi ikinä päässyt eroon "kusetuksesta ",ellen olisi pyytänyt jakamista.-Nyt saan hengittää vapaasti,omillani.

astuu jakajaksi asianajaja kirjoitti:

Jonka käräjäoikeus määrää/hyväksyy.
Silloin jako on oikeudenmukainen,mutta se myös maksaa.
-Itse en olisi ikinä päässyt eroon "kusetuksesta ",ellen olisi pyytänyt jakamista.-Nyt saan hengittää vapaasti,omillani.

ei asianajajia normaalisti tarvita. Maanmittausinsinööri hoitaa asian luotettujen miesten kanssa. Juttu on toinen, jos on muutakin jaettavaa. Tai sitten jos joku haluaa muuten vain riidellä ja valittaa maanmittarien päätöksestä.