Tämä sama ongelma on varmasti monella!!
Elikkä siis: Miten saisin vanhempani suostumaan koiran ottoon? Neuvokaa ja vastatkaa olenko teidän mielestänne valmis koiran ottoon?
Minulla on nyt lisäksi hirveä koirakuume, mutta olen miettinyt jo jonkin aikaa tätä asiaa.
Meillä on jo koira ja 2 kania.
Ennen kun sanotte mitään niin selitän: Koira on siskoni ja se on 5 vuotias, elikkäs se ei enää opi mitään uutta eikä sitä ole kiva käyttää lenkillä kun ei jaksa edes kovin pitkiä.
Kanit ovat minun ja rakastan niitä yli kaiken pidän jopa häkin siivoomisesta joka on monen mielestä inhottavaa puuhaa.
Mutta silti tunnen jonkun puuttuvan sydämestäni ja mielestäni se on koira, eli luulen olevani valmis koiran ottoon!
Olen nähnyt siskostani että välillä se koiran lenkitys on inhottavaa jos on esim. todella kylmä tai huono keli.
Mutta minä olen valmis siihen, valitsisin huolellisesti siihen keliin sopivat vaatteet ettei tarvitse jälkeen päin valittaa että tuli hirveän kylmä, tai hienot kenkäni kastui jne.
Leikkisin koirani kanssa- ja opettaisin joka päivä. Harrastaisin Agilitya ja ehkä Tokoa.
Opettaisin siis peruskäskyt ja jotain muitakin temppuja.
Se saisi olla melkein joka paikassa mukana esim.
mökillä,kylässä,mummolassa ja retkillä.
Se saisi puolesta tunnista kahteen tuntiin lenkkejä ja saisi olla vapaana.
Ostaisin itse sille mm. herkkuja,tarvikkeet(kupit,hihnat,harjat),leluja ja puolet ruoasta, koska koira saisi samaa ruokaa kun nykyinen koirakin.
Rokotukset ja muut eläinlääkäri kulut maksaisin itse tai ainakin sen verran kun rahaa riittää.
Tietenkin muutkin jutut hoitaisin kuntoon!
Nyt odotan nopeaa ja rehellistä palautetta ja yksi juttu minkä haluan sanoa! En halua nähdä:
"Odota kunnes muutat kotoa pois."
MUUTEN KAIKKI PALAUTTEET JA NEUVOT OTAN AVOIMESTI VASTAAN!! :)
Elikkä siis: Miten saisin vanhempani suostumaan koiran ottoon? Neuvokaa ja vastatkaa olenko teidän mielestänne valmis koiran ottoon?
Minulla on nyt lisäksi hirveä koirakuume, mutta olen miettinyt jo jonkin aikaa tätä asiaa.
Meillä on jo koira ja 2 kania.
Ennen kun sanotte mitään niin selitän: Koira on siskoni ja se on 5 vuotias, elikkäs se ei enää opi mitään uutta eikä sitä ole kiva käyttää lenkillä kun ei jaksa edes kovin pitkiä.
Kanit ovat minun ja rakastan niitä yli kaiken pidän jopa häkin siivoomisesta joka on monen mielestä inhottavaa puuhaa.
Mutta silti tunnen jonkun puuttuvan sydämestäni ja mielestäni se on koira, eli luulen olevani valmis koiran ottoon!
Olen nähnyt siskostani että välillä se koiran lenkitys on inhottavaa jos on esim. todella kylmä tai huono keli.
Mutta minä olen valmis siihen, valitsisin huolellisesti siihen keliin sopivat vaatteet ettei tarvitse jälkeen päin valittaa että tuli hirveän kylmä, tai hienot kenkäni kastui jne.
Leikkisin koirani kanssa- ja opettaisin joka päivä. Harrastaisin Agilitya ja ehkä Tokoa.
Opettaisin siis peruskäskyt ja jotain muitakin temppuja.
Se saisi olla melkein joka paikassa mukana esim.
mökillä,kylässä,mummolassa ja retkillä.
Se saisi puolesta tunnista kahteen tuntiin lenkkejä ja saisi olla vapaana.
Ostaisin itse sille mm. herkkuja,tarvikkeet(kupit,hihnat,harjat),leluja ja puolet ruoasta, koska koira saisi samaa ruokaa kun nykyinen koirakin.
Rokotukset ja muut eläinlääkäri kulut maksaisin itse tai ainakin sen verran kun rahaa riittää.
Tietenkin muutkin jutut hoitaisin kuntoon!
Nyt odotan nopeaa ja rehellistä palautetta ja yksi juttu minkä haluan sanoa! En halua nähdä:
"Odota kunnes muutat kotoa pois."
MUUTEN KAIKKI PALAUTTEET JA NEUVOT OTAN AVOIMESTI VASTAAN!! :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvältähän tuo kuulostaa, mikäli todella jaksat panostaa noihin asioihin läpi koiran koko elämän. Jaksatko sitä edelleen, kun se on samanlainen "vanhus" joka ei jaksa lenkkeillä tai oppia uusia asioita, kuten siskosi koira on nyt? Oletko valmis ottamaan sen mukaasi rajoittamaan elämääsi jos muutat toiselle paikkakunnalle vaikka opiskelemaan?
Kannattaa myös varautua siihen, että kaikki ei välttämättä menekään aivan nappiin. Pentuaika voi olla todella raskasta aikaa koiran kanssa. Koira saattaa myös sairastella tai sille voi muodostua ongelmakäyttäytymistä, jonka pois kitkeminen on yhtä taistelua.
Jos koiran päätätte hankkia, niin ainakin sen tulisi olla koko perheen yhteinen päätös. Vastuuta ei voi millään asettaa vain yhden ihmisen harteille. Kaikkien on osallistuttava koiran tapakoulutukseen. Rotu kannattaa miettiä tarkkaan ja pentukoulutukseen panostaa, sillä niin se koira käyttäytyy lopun ikänsä, miten se pentuna on oppinut. Oletko muuten miettinyt jotain tiettyä rotua?
Itse halusin myös omaa koiraa koko ikäni, mutta vasta ollessani yli kaksikymppinen tajusin, että nyt olen itse tarpeeksi kypsä sellaista kouluttamaan ja elämäntilanne muutenkin oli ensimmäistä kertaa koiran hankinnalle suotuisa. Luin monia kirjoja ja kävin kursseja ja silti välillä jälkeenpäin harmistelee, miten väärin on tullutkaan pennun kanssa toimittua. Paljon tuo koira on elämää rajoittanut, mutta paljon se on tuonut myös lisää sisältöä elämään, uusia ystäviä ja harrastuksia.
En voi sanoa oletko valmis ottamaan koiran vai et. Mutta kannattaa kuitenkin myös kunnioittaa vanhempiesi mielipidettä. Heillä on paljon elämänkokemusta ja realistisempi näkökulma kun heihin koirahulluus ei ole iskenyt. Tuskinpa he ihan ilkeyttään ovat koiranhankintaa vastaan.
Sun viestistä tulee mieleen vai se,että et ole miettinyt tätä koiranottoasiaa vielä ihan tosissas..muuta kuin tuon alkuhuuman humussa. Olet iältäsi varmaan joku 11-13v.,joka on saanut päähänsä ottaa koiran..vaikka kotona olevakaan ei kiinnosta. Mitä jos ne ei tuu vaikka toimeen sitten ku mahd. ottamasi koira kasvaa isoksi..tai siitä tulee tosi hankala. Jos vaikka et osaakaan opettaa sitä oikein?Tai se loukkaa itsensä? Mun koiran etutassun hoitokulut ovat viikossa jo 250€, vaikka siihen ei vielä paljon mitään ole tehty...ja mitä lie maksaa vielä. Oletko ajatellut näitä..koira on "kallis" pitää ja iso vastuu!
Ei sitä voi laittaa noin vain kiertoon..jos se ei miellytäkään.Mieti vielä uudemman kerran..kiitos!
Kukaan ei varmastikkaan voi sinua neuvoa kuinka saisit vanhempiesi päät kääntymään.
He kyllä tietävät kun aika ja ikäsi on oikea koiran hankinnalle.
Kysyit- ja vastaan; Mielestäni et ole valmis koiran ottoon VIELÄ.
Sinulla on hyvä pohja, mutta muutama vuosi ikää lisää ei ole yhtään pahitteeksi.Samalla mielesikin voi muuttua, et ehkä olekkaan enää niin usein kotona, vaan kaverit kiinnostaa enemmän ja saatat huomata että olipa hyvä etten saanutkaan silloin sitä koiraa, nythän ei oikeastaan sille olisikaan ollut aikaa.
Sitten kun ne "alku teiniajat" ovat menneet ohi, voit itsekkin huomata kuinka paljon kypsempi ja valmiimpi oletkaan ottaman koiran vastuullesi.
Tiedän, koirakuume on katala tauti. : )
Se iskee usein yllättäin ja vaivaa mieltä kokoajan, eikä asiaa ainakaan auta kaduilla vastaantulevat lutuiset pentupallerot. : ) Mutta aina pitää muistaa ettei koiraa oteta hetken tai edes hieman pidemmän hetken huumassa.
Aina myöskään koiran koulutus ei ole edes vanhalle konkarille helppoa.
Itse olin aikuinen kun ensimmäisen koirani hankin. ( usko pois, minäkin sitä nuorempana vanhemmiltani ruinasin. )
Itselläni ei siis aiemmin ollut koiraa, olin kyllä koko elämäni ollut koirien kanssa tekemesissä, lähes jokapäivä veimme naapurin tytön kanssa ulos heidän koiriaan, sekä muita naapuruston koiria, tädilläni oli vahvaluonteinen sakemanni, jota sain kouluttaa ja lenkeilyttää ( tietenkin valvonnan alla ).
Aikuisena, kun koiran otto sitten tuli elämäntilanteeseen otolliseksi, olin aivan varma että helppohan se koira on kouluttaa.
Mutta toisin kävi. Sain sellaisen persoonan joka ei hevillä opi, tai oppii mutta ei halua oppia ja samoja asiaoita saa edelleen jankata ja pitää olla erittäin johdonmukainen ja kaikki mikä joskus on kiellettyä, on aina killettyä.
Vaikka koira on minulle erittäin rakas, tulee ajoittain epätoivon hetkiä, jolloin sitä miettii että mitä sitä enää voi tehdä, kun kaikki keinot on jo käytetty. Toistoa toiston perään, se on ainut millä saa tuloksia.
Kiitän vain onneani etten sitä koiraa silloin lapsena ruinauksestani huolimatta saanut.
Oikeasti, sinulla on koko elämäsi aikaa omistaa vaikka kuinka monta koiraa.
Vaikka se nyt tuntuuksin kurjalta ettei saa sitä ihanaa turrikkaa, niin ymmärrät aivan varmasti muutaman vuoden päästä että se oli oikea ratkaisu.
Elä elämääsi rakkaiden pupujesi kanssa, tiesitkö että niillekkin voit opettaa temppuja? Kaneille on myös omia hyppy kisoja, sekä näyttelyitä!
Mitä jos lähtisit mukaan semmoiseen toimintaan?
Hyvää kevättä sinulle, haaveet ovat ihania, eikä niistä kannata luopua. Aina ne eivät toteudu ja joskus pikkaisella viiveellä. : )
Tuosta kani asiasta. Toinen kanini on 3v ja aika arka, se pitää valjaita jos on pakko. Se inhoaa olla sylissä ja on muutenkin väärän värinen.
Toinen kanini on 5kk ja ajattelin siintä näyttelykania tai että edes muutaman kerran käytäisiin. Nyt olisi ollut 28.4 Lappeenrannassa näyttelyt mihin olisin halunnut mennä, mutta ei se käynyt vanhemmilleni. Sanoivat vain että: "Odotetaan kunnes ne näyttelyt tulee lähemmäs meitä."
Eli siitäkin unelmasta voin luopua.. Nimittäin asumme Kotkassa ja (esim) Pyhtäälle näyttelyt tulee ehkä kerran vuodessa.
Totta puhut minulla on sama ongelma vanhempani ei anna ottaa koiraa MUTTA minun parhaalla ystävälläni on 3 koiraa ja toisella 1 koira, serkullani on myös koira siskoni ottaa koiran kun saa siihen rahaa ja pääsee opiskelemaan ja veljeni ottaa koiran kunhan muuttaa joten jos sukulaisillasi/ystävilläsi on koiria kysy esim. voinko tulla kanssasi lenkittämään/hoitamaan
koiraa. Minä saan hoitaa koiria jopa viikonloppuja. En pidä itseäni vielä TODELLA hyvänä oman koiran hoitajana ja kouluttajana vaikka olen käynyt kursseja ja lukenut koirista paljon sillä koirat tarvitsevat täydellistä hoitoa olenkin vasta 13... Joten meneppä kysymään ystäviltäsi ja sukulaisiltasi saako koiran esim. käyttää lenkillä ja jos sukulaisilla ei ole koiraa kysy NAAPUREILTA se on ihan yhtä ihanaa ja malttaa odottaa tarpeeksi kauvan... niin minä teen
niin ett' kanis on väärän värinen ja siks et oikeien tykkää siitä??? :O no mites sitten meinaat tehdä kun koirasi on pentuna mielestäsi hyvän värinen mutta aikuisena muuttaa väriään täysin? haluatko silloin uuden koiran?? ja kun sanoit että siskosi koira ei jaksa 5v lenkkeillä,niin mitä itse teet parin vuoden kuluttua kun koirasi ei olekaan niin innokas uloslähtijä eikä muutenkaan samanlainen kuin pentuna?? harkitse nyt viellä
niin ett' kanis on väärän värinen ja siks et oikeien tykkää siitä??? :O no mites sitten meinaat tehdä kun koirasi on pentuna mielestäsi hyvän värinen mutta aikuisena muuttaa väriään täysin? haluatko silloin uuden koiran?? ja kun sanoit että siskosi koira ei jaksa 5v lenkkeillä,niin mitä itse teet parin vuoden kuluttua kun koirasi ei olekaan niin innokas uloslähtijä eikä muutenkaan samanlainen kuin pentuna?? harkitse nyt viellä
niin ett' kanis on väärän värinen ja siks et oikeien tykkää siitä??? :O no mites sitten meinaat tehdä kun koirasi on pentuna mielestäsi hyvän värinen mutta aikuisena muuttaa väriään täysin? haluatko silloin uuden koiran?? ja kun sanoit että siskosi koira ei jaksa 5v lenkkeillä,niin mitä itse teet parin vuoden kuluttua kun koirasi ei olekaan niin innokas uloslähtijä eikä muutenkaan samanlainen kuin pentuna?? harkitse nyt viellä
Siis jos ei tullut selväksi RAKASTAN kanejani yli kaiken!! Ei minua väri haittaa ja se on minusta ihanan värinen. Siis se on väärän värinen näyttelyihin eli se on VÄRIVIRHEELLINEN Luonnonkeltainen!!
Luin viestejäsi ja rehellinen mielipiteeni on, että koirakuume on ottanut sinusta vallan, etkä ole mikään ihanteellinen koiranomistaja.
Ensin puhut, puhut, puhut ja puhut. Kun joku alkaa vastustaa sinua, vastaat takaisin äkäisesti ja muuttelet sanomisiasi.
Se, ettei 5-vuotias koira opi, on sinun syysi. Sinun tulee näyttää sille, että sinä olet pomo. Sinä päätät, koska sen pitää oppia. Ja koiran saa helposti keskittymään, kun sen osaa palkita oikein. Sama toimii lenkkeillessä.
Joten, ala toimia sen nykyisen koirasi kanssa, ota itseäsi niskasta kiinni ja siirrä pentuhaaveet tuonnemmaksi.
KOIRAKUUMEEN AIKANA EI IKINÄ SAISI HANKKIA KOIRAA, MONI ON TEHNYT VIRHEEN TOIMIESSAAN NÄIN!