Mä oon yrittänyt parantaa mun itsetuntoo, mutta en millään opi hyväksymään itseäni tällaisena. Saan kamalia alemmuuskomplekseja, kun huomaan, että kaikki on mua sata kertaa parempia kaikissa jutuissa ja miljoona kertaa kauniimpia jne. Joskus saatan oikeesti jumittaa tunnin eteisen peilin edessä miettien sitä, kehtaanko lähteä käymään kaupassa. Joku aamu saatan taas sovittaa kaikki vaatekaapin vaatteet läpi, koska mielestäni ne kaikki on niin rumia, enkä löydä mieluisia. Kaupungilla vedän kaikista katseista sen johtopäätöksen, että mussa on jotakin rumaa tai outoa, miks ihmiset kattoo mua.
Tiiän, että olen ihan ok, mutta en pääse irti tästä itseni aliarvioimisesta. Yritän pyrkiä koko aika täydellisyyteen, vaikka jäänkin siitä ihan helvetin kauas. Haluaisin muuttua ja aina kun päätän, että nyt tää aliarvioiminen loppuu tähän ja oon reilusti se kuka oon, niin ei se kauaa kestä. Kohta taas ryven jossain sisäisen rumuuteni kehdossa.
En tajua, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä. En vaan hyväksy itseäni, vaikka kuinka yrittäisin.
Tiiän, että olen ihan ok, mutta en pääse irti tästä itseni aliarvioimisesta. Yritän pyrkiä koko aika täydellisyyteen, vaikka jäänkin siitä ihan helvetin kauas. Haluaisin muuttua ja aina kun päätän, että nyt tää aliarvioiminen loppuu tähän ja oon reilusti se kuka oon, niin ei se kauaa kestä. Kohta taas ryven jossain sisäisen rumuuteni kehdossa.
En tajua, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä. En vaan hyväksy itseäni, vaikka kuinka yrittäisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmiset, jotka todella arvostavat itseään, eivät pyri olemaan toisia parempia; he eivät pyri todistamaan arvoaan vertaamalla itseään yleiseen standardiin. Heidän ilonsa syntyy siitä, että he ovat mitä ovat, ei siitä, että he olisivat parempia kuin joku toinen. - Nathaniel Branden
Älä luovuta, vaan jatka ihmeessä yrittämistä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ja pienin askelein muuta ajattelutapaasi itsestäsi. Helppoa se ei ole, ja voi pahimmillaan viedä vuosia, mutta lopussa huomaat että se kannattaa.
Ja puhun nyt kokemuksesta, aikoinani painiskelin itsekin itsetunnon kanssa. Joskus tuntui siltä kuin olisin ollut syvässä kuopassa, ja aina kun olin kapuamassa pois niin luisuinkin takaisin. Ikävää se on, mutta ei auta kuin jatkaa.
Jos menee ihan mahdottomaksi, niin kokeile puhua asiasta jollekin tai kirjoittele lisää. Se helpottaa edes hieman.
Onnea matkaan!
No, mulla oli/on sama juttu. Olen nyt yrittämässä päästä tuosta pois, kun tajusin että en mä päivässä muutu ja pitää hitaasti yrittää muuttua ja olla oma itsensä. Baby steps vaan. Ensinnäkin yrittää olla ajattelematta koko ajan että miltä näyttää, ja että ei ne muut oikeasti katso suo, ainakaan niillä silmillä millä sä näät itses. Ne kattoo suo ihan samalla tavalla (ainakin pitäs..) kuin sä katot niitä (tietenkin sä saatat katsoa eri tavalla kun ehkä vertaat itseäs muihin) . Ja aamulla toistelet itselles että sä olet ok ja voit lähteä kouluun ihan norm. Itselläni on aina ollut se etten halua käyttää hametta kun en halua näyttää sääriäni yms, mutta tänään päätin ottaa hameen ja oli ihan mukavaa käyttää hametta, ei tullut mtn paineita. Että otat pieniä baby stepsejä ja ylität aina sitä omaa rajaasi.
ja Bill Murray in what about bob :D