En tiedä olenko vanhanaikainen vaiko pakkomielteinen nainen, mutta ihan tosissaan mietin että lähtisinkö nostelemaan kun ei ukkoa kiinnosta sitoutuakkaan!
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta? Meillä suhdetta takana kohta 6vuotta, kaikki perusteet hyvin..Vuosi sitten ostettiin (ostin) asunnon..mies ei halunnut yhteiseen kotiimme sitoutua..remontoinut on kyllä ahkerasti ja maksellut lainanlyhennyksiäkin välillä..ihan hyvää hyvyyttään.
Suoraa sanottuna on vaan alkanu niin vi******n ettei ukko ole valmis sitoutumaan vaikka ei väitä suhteessamme vikaakaan olevan! Aina välillä tämä asia nousee pinnalle...minä ruikutan ja ukko sanoo ettei ole vielä valmis EIKÄ TEE HÄTIKÖITYJÄ PÄÄTÖKSIÄ! Onkohan tässä jotain muutakin taustalla kuin pelkästään hämäläisen ja pohjalaisen luonne erot? :)
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta? Meillä suhdetta takana kohta 6vuotta, kaikki perusteet hyvin..Vuosi sitten ostettiin (ostin) asunnon..mies ei halunnut yhteiseen kotiimme sitoutua..remontoinut on kyllä ahkerasti ja maksellut lainanlyhennyksiäkin välillä..ihan hyvää hyvyyttään.
Suoraa sanottuna on vaan alkanu niin vi******n ettei ukko ole valmis sitoutumaan vaikka ei väitä suhteessamme vikaakaan olevan! Aina välillä tämä asia nousee pinnalle...minä ruikutan ja ukko sanoo ettei ole vielä valmis EIKÄ TEE HÄTIKÖITYJÄ PÄÄTÖKSIÄ! Onkohan tässä jotain muutakin taustalla kuin pelkästään hämäläisen ja pohjalaisen luonne erot? :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
kun maitoa on jaossa siis ilmankin?
Mitäs levität ilman liittoa. Oma tyhmyys.
Aikanaan sanoin poikaystävälleni (nykyiselle aviomiehelleni) ohimennen, että, jos tulen joskus raskaaksi, niin sitten en enää naimisiin mene, -koskapa minua ei tarvitse lapsen takia ottaa, että jos ei mies ole tajunnut itseni takia naida, niin sitten se on good bye, siinä vaiheessa kun lapsen yksin pidän.
Ja kas vain, olen naimisissa ennen kuin kerkisin sanoa -kissa.
Pahoittelen tilannettasi, mutta kuulostat aika katkeralta. Ja vaativalta.
Voiko olla niin, että olet ajamassa miestä nurkkaan? Haaveiletko itsekään enää sitoutumisesta siksi, että haluat sitoutua juuri tähän mieheen (kun puhut nostelemaan lähtemisestä) vai siksi, että haluat SITOUTUA? Jospa hän tajuaa tai epäilee, ettei olekaan asiassa se tärkein juttu vaan rinkula sormessa merkkaa sinulle enemmän?
Jos kuitenkin olet tosissasi juuri tämän miehen suhteen, niin muista, että kauniilla konsteilla saa usein enemmän hyvää aikaan kuin rumilla ruikuttamisilla. Usko pois, jos hän kosaisee sinua siksi, että olet riittävästi ruikuttanut, niin happamilta maistuvat pihlajanmarjat omassakin suussasi jälkeenpäin. Anna äijälle aikaa huomata, että olet kerrassaan ihanteellinen nainen hänelle, niin veikkaisin, että kun kosinta sitten tulee, se on molemmille onnellisempi hetki kuin ruikkaamisen jälkeen.
mieltä minäkin olen.Jos ei tajuu kosia, 2vuoden sisään niin pellolle vaan koko jässikkä.
Heips!
Itselläni yhteiseloa mieheni kanssa on kuukautta vajaa 8 vuotta, ja ei vieläkään alttaria ole tullut vastaan.
Itse puhuin häistä miehelleni 5 pitkää vuotta, vuosi sitten päätin jättää asian sikseen. Mies aina vain jänkyttää, että miks pitäisi mennä naimisiin... ei se ole kuin yks paperi... ei sunkaan vanhemmat ollut naimisissa jne. Tuntuu tuo minun vanhempien ratkaisuun vetoaminen aina yhtä typerältä jotenkin, kun kuitenkin itse tulee perheestä jonka pohjana vanhemmilla onnellinen avioliitto.
Noh, onhan aina ikuinen rahapulakin hyvä syy vedota, ettei ole varaa järjestää kirkkohäitä vastaanottoineen, mutta itse olen miljoonat kerrat ehdottanut myös ns. kahden kesken häitä ilman tuhansien eurojen kuluja muutamasta tunnista, maistraattivihkimistä, kirkkohäät ilman juhlia mutta mikään ei kelpaa.
Ikävää tässä on se, että ihmiset ympärillä ovat jo joitakin vuosia kyselleet häitä ja lapsia, ja vaikeroida siinä sitten vastaukseksi jotain, mikä olisi edes vähän järkevän kuuloista.
Itselläni kytee sisällä päätös siitä, että jos/kun 10 vuotta tulee eteen yhteiseloa, niin jos silloinkin vielä ollaan vain tällä tasolla eikä papin edessä, niin kiitos näkemiin. Olen vakaasti päättänyt mahd. lapsien kuuluvan avioliiton sisälle, ja eikä tästä enää yhtään nuoremmiksi koskaan tulla odottamalla. (lapsia mieheni on toivonut kovasti koko ajan alusta lähtien).
Että etpä ole ainoa, joka odottelee sitä pientä, mutta joillekin miehille lähes ylitsepääsemätömän vaikeaa elettä, sitoutumista...
Kiitos! Ymmärsit täysin mitä tarkoitan! Samaa kyselevät minun sukulaiseni, ystävät ja työkaverit..noloksi siinä itsensä aina tuntee kun kysellään ja vihjaillaan..mutta minkäs teet. Olet jaksanut tosi kauan odottaa! Mulla alkaa pitkämielisyys loppua jo tässä kohtaa! Aina välillä päätän olla puhumatta asiasta..jaksan puoli vuotta ja sitten taas vihjailen tai..kyllä aika suoraankin olen joskus sanonut.
Ihmettelen vaan että mikä siinä on niin vaikeaa kun ei pitäisi mitään olla hullusti! Kateellisena katselen ystävien ja työkavereiden rohkeita ja omistautuvia miehiä! Kyllä kai sellaisiakin on olemassa, mutta ei vain ole sattunut minun kohdalleni.
Tseppiä! Toivottavasti tilanteemme muuttuu ja mekin vielä elämme joskus onnellista avioliittoa!
Kyllä mies on jo melko sitoutunut, jos olette yhdessä pysyneet 6v. Ei avioliitto mitään muuta. Mikset nauti siitä mitä sinulla jo on, eiköhän kaikki muu tule ajallaan.
Minulla on lähes samankaltainen tilanne. Se, joka kirjoitti, että mitäs levität ennen liittoa on toisaalta oikeassa, niin vittumaista kun se onkin. Itse sanoin miehelle, että muutan avoliittoon vain jos kosii pian. Nyt vuosi asuttu ja eipä ole kosinnasta tietoakaan. Nyt minulla on takaraja mielessä jonka jälkeen lähtee ukko etsimään asuntoa. Siinä sitten punnitaan kestääkö suhde vaiko eikö. Voi olla, että kuulostan vaativalta, mutta itse en näe sitä niin. Minulle avoliittoon muuttaminen oli todella iso juttu!
näinkin se tosin on.... ite en varmaan siks haluais mennä naimisiin et se saattais ukkoani kahlita liikaa (se ku on sellanen vähä vapaa sielu, just sellanen spontaani) ja meidän suhde menis w**uuksi sit siinä. toisaalta se ois ihan hienoo olla virallisesti sen rouva mut sitäkää en voisi olla ku vasta ens vuonna näihin aikoihin että vaikka ukko mua kosiski niin joutuisin silti odotella ainaki vuoden päivät....paitsi jos hakis el presidenteltä erikoislupaa....mut siis voi tietysti olla ettei se mitään muutakkaan, voi olla että avioliitosta seurais lapsia ja onnea tai sitte onnettomuutta ja riitoja. kyllä henkilökohtasesti haluan nykysen mieheni kanssa elää vanhainkotiin asti mutta IKINÄ ei tiä mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tiedän täsmälleen tuon tunteen,ollaan seurusteltu kohta 4v. ja ympäriltä kaikki menee kihloihin, naimisiin,hankkii lapsia ja taloja, mutta me emme edisty edes yhteenmuutolla. Jos otan asian puheeksi, painostan ja ahdistan. Rakastan kuitenkin miestä mutta se, että toinen ei halua sitoutua kanssasi, eikä halua jakaa arjen maallisia huolia, loukkaa kuitenkin liikaa, tunnetta ei taida olla riittävästi välillä sittenkään... mies ei kuitenkaan halua lopettaa suhdetta, roikottaa vaan minua vierellään.
Ehkä minun pitäisi tehdä ratkaisu..? En vain ole helposti rakastuvaa tyyppiä, joten ratkaisu pelottaa, mutta tämäkään tilanne ei hyvä, ja mietin koko ajan mikä minussa vikana.
mitenkä mullon sellaanen käsitys et me pohjalaaset oltaas kärsivällisiä ja järkeviä :DD no ei kai. ei saa yleistää, hyi mua. Koitas sanoa ukolles että jos et elä elääkses niin elät kuollakses. tartu hetkeen. spontaaniki sais olla. mutkia tuloo matkaan mutta niistä me sitä elämää opitaan. kyllä harkita saa mut voi olla et mies haluaa olla ihan 100% varma....millanen äijäs historia on? onko se ottanu siipeensä pahemman kerran joskus? koska kysees voi olla se sitoutumiskammo....
ja toisaalta mitä se sormus sormessa muuttaa? ainakaa kukaa ei yritä iskee sua baarissa...vaikka sen voi kyl tehä muutenki laittamalla vaan illaksi sormuksen nimettömään jos ei halua miehiä iskemään sua.....tai ainaki minimoida niitten määrä. koska niitäki kusipäitä on jotka yrittää naimisissa tai kihloissa olevia. eipä tarvi enää näyttää keskaria että miehet katoo, vilauta nimetöntä...:D mitähän mä taas höpisen