Moi!
Olen 24-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla. Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Mitä voin tehdä asian kanssa, saako keneltäkään apua? Vai onko kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa tai tappaa itseni?
Olen 24-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla. Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Mitä voin tehdä asian kanssa, saako keneltäkään apua? Vai onko kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa tai tappaa itseni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei... et sinä ole mikään kummajainen - oikeesti, tai sitten me kaikki ollaan sellaisia! Mutu-fiiliksellä heitän ilmaan ajatuksen, että sinulla on jokin sisäinen lukko tai jumitus päällä, joka estää tunteittesi vapaan ilmaisun. En usko, ettet kykenisi tuntemaan rakkautta. Jokin vain estää sinua; jokin harhainen käsitys siitä kenties, ettet olisi hyväksytty sellaisena kuin olet? Älä ole liian ankara itsellesi...
Rakkaus on varmasti yksi elämän keskeisiä merkitystekijöitä ja onneksi se voi ilmetä mitä erilaisimmissa muodoissa. Perhe ja lapset ovat vain yksi muoto toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä. Ihan varmasti sinä löydät oman polkusi, kun vain luotat siihen. Kaikilla meillä on elämälle jotakin annettavaa ja elämällä meille.
Kuvaamasi ahdistus on ehkä merkki siitä, että kulissiesi onkin aika kaatua ja sinun aika alkaa elää itsesi näköistä elämää?! Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin käytännössä toteutettu, mutta mahdollista se on!!!!
Empatiarutistus sinulle!
Seurustelin miehen kanssa jolla oli täysin samanlainen ongelma, sillä erotuksella että hän tunsi olevansa hetero ja nautti myös suutelusta. Yhdyntä ei häntä kiinnostanut eikä onnistunutkaan. Hänen fetissinsä olivat toisenlaisensa kuin sinun, mutta hallitsivat yhtälailla. Hän jopa masturboi samalla lailla kuin sinä. Loppujen lopuksi en ole voinut olla kuin hänen ystävänsä. Hän vihaa itseään ja tekee hidasta itsemurhaa. Loppujen lopuksi itsensä hyväksyminen ja toteuttaminen (kunhan siihen ei sisälly kenenkään hyväksikäyttöä) ovat ainoa keino jatkaa elämää. Perversioksi näitä kai kutsutaan, niin pahalta kun se kuulostaakin. Terapia on ainoa apu jonka luulen auttavan. Ei se taipumuksiasi muuta, mutta opit elämään itsesi kanssa. Tsemiä..
tekee hidasta itsemurhaa?
Hei!
Mä jäin pohtiin ton sun vietin jälkeen, et miks sun pitäis ylipäätänsä luokittaa itses johonki tiettyyn "muottiin"? Mitä jos sut on tarkotettu elään yksin, eikä menemään sänkyyn kenenkään kans koskaan.
Onhan elämässä ihan sairaasti paljon muutaki, kuin seksi ja rakkaus. Mitä jos sun rakkaus purkautuu johonkin muuhun? Taiteeseen, elokuviin, musiikkiin..
Mitä se nyt ketään haittaa, jos saat stondiksen jääkiekkomatsista tai tappelusta? Sit runkkaat ja se siitä. Eihän kenenkään tarvii tietää, et mistä sä kiihotuit kun runkkasit...
Toisaalta, ku ajattelen, nii toi kuulostaa aika kivalta elämältä. Mä vaihtaisin omani siihen heti :)