Olen kursseilla oppinut aaltosmaisen tavan käyskennellä tangoa.
Edellisellä tanssireissulla päähäni pälkähti jostain kumman syystä kokeilla tangoa hitaan foksin askelilla H-N-N, aloitus tietysti oikealla.
Tämä onnistui mielestäni todella hyvin, tangoni sai uusia ulottuvuuksia.
Mitä olette mieltä, teinkö pyhäinhäväistyksen ?
Edellisellä tanssireissulla päähäni pälkähti jostain kumman syystä kokeilla tangoa hitaan foksin askelilla H-N-N, aloitus tietysti oikealla.
Tämä onnistui mielestäni todella hyvin, tangoni sai uusia ulottuvuuksia.
Mitä olette mieltä, teinkö pyhäinhäväistyksen ?
Vastaukset 16
Vanhimmat
...missä tuon satuit tekemään.
Jos kyseessä oli kirkko tahi muu temppeli, saattaa joidenkin herkkänahkaisten mielestä pyhäinhäväistys ollakin kyseessä.
Sensijaan lavalla tai ravintolassa on sallittua ja joissakin paikoin jopa suositeltavaakin vaikkapa Satumaan pisteleminen rytmissä: vaihtoaskel hyppy, pyörähdys ja kyykkyyn.
Tietysti pitää olla tarkkana sen suhteen, keitä esim. tämän palstan pietisteistä mahdolisesti osuu samoihin maisemiin.
Vakavasti puhuen: Sillä tavoin kun menee, miten hyvältä tuntuu, on homma ihan OK.
Teet pyhäinhäväistyksen ainoastaan, jos et osaa viedä daamille askelrytmin muutosta. Muutenhan tuo on aivan perusaaltosmaista askelkauraa. Kun saat askeleet vielä sopimaan musiikkiin niin vielä parempi.
sehän perustuu siihen, että jalkojenkin liike on etenkin toisiinsa verrattuna suhteellista ja jos siinä astuukin vasemmalla taakse, niin käytännössähän se vastaa täysin sitä, että astuukin oikealla eteen.
juuri näin pitääkin (?) tehdä mutta olisi hyvä asia jos sen tekisi sellaisessa kohtaa kappaletta joka sopii musiikkiin. Esmes lattariosioihin tuo askellus kyllä sopii. Tanssilla on tarkoitus ilmentää musiikkia joten kaikki keinot on käytettävissä, mutta en silti suosittele kutsumaan sitä enää tangoksi jos aiot ottaa väliin fuskun liikkeitä... Kannattaa siis miettiä tangomaisia juttuja ja tuo mainitsemasihan on juuri sellainen!
HNNHNN sopii tangoon, erityisesti beguine-, eli "liruliru"-osioihin, oikein hyvin!
Muita tangomusiikkiin hyvin istuvia rytmityksiä ovat esim. HHHNNHHHNN ja HHNNHHHNNH.
Näillä on hyvä aloittaa irroittautuminen perusaskeleesta. Jatkossa kykenetkin sitten vaihtelemaan rytmitystä musiikin mukaan, sen kummemmin mitään kaavoja miettimättä.
Tangon perusaskel ei juurikaan tue musiikkia, mutta se on melkein pakko opettaa alkuun, koska
1) aivan aloittelijan vientitaidot ovat vielä heikot, joten johonkin kaavaan opetus on alkuun perustettava, ja
2) lavoilla on olemassa hurja määrä naisia, jotka eivät osaa varioida perusaskelta hyvässäkään viennissä, joten viejä pitää osata HHNN.
Jos itselläni olisi valta, opettaisin kaikki lavoillakävijät varioimaan askelrytmitystä vapaasti. Mutta kun ei ole, niin täytyy keskittyä siihen, että omat oppilaat saavat eväät miellyttäviin tanssikokemuksiin kaikkien kanssa.
hyvistä vinkeistä.
Minä olen vähän sirä mieltä tällaisista askel-rytmitys-"malleista" että niitä ei olisi hyvä tuputtaa eikä varsinaisesti opettaa. Meinaan noita "hhhnn hhhnn" ja "hnnh hnnh" ym. valmiita sapluunoita.
Syynkin kerron mielelläni:
Harvat niistä ISTUVAT tangoon kovinkaan hyvin vaikka muuta väitetäänkin! Ainoastaan bolerolle istuu hnn-askellus mutta siinäkin pätee että se on osattava aloittaa ja lopettaa ajoissa. Muuten tangomusiikki tarjoaa askellustavan suhteen "täkyjä" varsin lyhyissä sykleissä, -esim- juuri fraasin lopussa 6 nopeaa iskua on aika yleinen joka poikkeaa fraasin säännöllisestä iskurakenteesta. Samoin alkuihin tulee usein nuo nopeat iskut tai hitaat painotetut iskut.
Tästä syystä olisi paljon parempi ettei opetettasi/suositeltaisi mitään pitkiä askellus-sarja-kombinaatioita vaan opetettaisiin perusaskellus (hhnn) jota rikotan musiikin mukaan! Perusta siis rakentuu perusaskeleen varaan mutta muut askellukset opeteltaisiin alusta asti ottamaan fiiliksen ja musiikin mukaan eikä mitään pitkiä, ennaltamäärättyjä sarjoja! Näin musiikintulkinta toimii paljon istuvammin tangoon! Poikkeuksena esim. juuri tuo mainitsemasi bolero-osuus joka fraseeraa niin voimakkaasti koko fraasin ajan että siihen istuu esim. hnn oikein hyvin koko ajan, tosin sitäkin voi rikkoa!
Tangossa on se piirre että yleensä enempää kuin 2-4 nopeaa askelta ei oteta peräjälkeen koska se ei sovi musiikkiin ja tekee tanssimisesta hätäistä, mutta hitaita otetaan sensijaan usein pitkiäkin sarjoja, riippuen musiikista joka soi. Enemmän kannattaisi optella varioimaan hitailla, ainakin aluksi jos homma ei vielä ole hanskassa!
Totta tupisee tangoilija. Itse joskus fiilistelen lavoilla tangon soidessa siten, että bolero osat tanssin rumbana. Joskus koko tangon "kävelen" hitailla, joskus matkin Arkkua (yritän matkia,koska en sitä osaa) joskus mukailen Romanoa. Fiilistelkää...filistelkää. Ei liian vakavasti.
Paljon tanssii, niin siitä ne jutut alkaa aueta.
Ihan tottakin tangoilija kirjoittelee, mutta
hhnn ei istu musiikkiin.
Lisäksi mainitsemasi hnnh on täsmälleen sama kuin hhnn.
onko "hhnnhhnnhhnnhhnnhhnnhhnnhhnn" pitkä askellussarja-kombinaatio vai perusaskel??
"Lisäksi mainitsemasi hnnh on täsmälleen sama kuin hhnn."
Ei ole.
Niillä on aika isokin tanssillinen ero. hnnh sarjan jälkimmäinen h tanssitaan etupainotteisesti ja siitä syntyy selkeä tuki eli hidastusaskel. Toisin sanoen askeleen paino muodostuu jo hitaan askeleen ensimmäisen iskun aikana. hhnn sarjassa kumpikin hidas askel on aika tarkasti saman kaltaisia. hnnh sarjassa nopeat ovat selkeästi päkiäpainotteisia tai puhtaita päkiäaskelia ja hhnn sarjassa kaikki askeleet ovat lähes samanlaisia koko jalan askelia.
Viimeksi. Millos otetaan uusiksi ;) Fiilistellen, ei liian vakavasti :))))) D.
Törmäsin jossain keskustelussa termiin "vanha tango". Millaista on vanha tango?
Ennen 80 -lukua tangoa tanssittiin aika vapaalla askelluksella. 80 -luvulla tangosta tehtiin hhnn -foksi. Siis ennen hhnn -askellusta tanssittua tangoa voi pitää vanhana tangona.
Nykyisin "vanha tango" nimitystä käytetään usein myös puhtaasti kaupallisista syistä, ja tällöin kysymyksessä ei useinkaan ole vanha tango, vaan joku aika tiukkakin formaatti.
Kuitenkin tapa tanssia tangoa vapaalla askellusformaatilla 50, 60, 70 -lukujen tyyliin, voi pitää vanhana tangona.
Se on sitä tangoa mitä nykyisin monet ohjaajat opettavat alkeiskurssista alkaen.
Musiikkina ja tanssina Tango on syntynyt 1800-luvun loppupuolella, josta se levisi Ranskaan varakkaiden argentiinalaisten lomanviettäjien mukana 1900 luvun alkupuolella. Suomeen tango saapui jo ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Tangoinnostus hiipui 1920-luvulla. Vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun Toivo Kärki muokkasi tangoa, siitä tuli pysyvä kansan suosikkitanssi. Kärki yhdisti tangoon venäläisen romanssin ja saksalaisen marssin ja suomalainen Tango oli syntynyt. Samalla askeleet yksinkertaistuivat ja suomalaiset jässikät vain kävelivät tangon tahdissa.
Ilmeisesti samoihin aikoihin tai aiemmin Inkeri Kare niminen taitelija toi Berliinistä uuden tangon nimeltä tangofoksi, jota hän lähti maaseutukierrokselle opettamaan. Tätä tangofoksia pääosin nykyään tanssitaan suomalaisilla lavoilla.
Ja suomeen tango tuli erityisesti kabareetanssiksi. Ja säilyi kabareetanssina niin kauan kuin yleensä merkittävää kabareetoimintaa suomessa oli. Kabareen perintöä on erityisesti tangon vapaamuotoinen monimuotoisuus. 50- ja 60-luvuilla tanssittiin vielä aika yleisesti kabareeperintöistä tangoa ja käsitykseni mukaan juuri tämä kabareeperintöinen, jo kylläkin aika yksinkertaiseksi kehittynyt vapaaskelluksinen tango on sitä, mitä nykyisin kutsutaan Wanhaksi tangoksi. On myös huomioitava, että eri ohjaajien Wanha tango voi olla kovastikin erilaista, eli tiukasti johonkin kaavaan sidottu, tai vapaa-askelluksista vapain suunnin. "Soft tango" on yksi yritelmä Wanhaa tangoa. Tanssin yleisilme oli hyvin pitkälle mainittua tangofoksia, vaikka askelluksen vapaus olisikin ollut kabareesta lähtöisin. Joka tapauksessa näyttävät avaukset ja taivutukset, vauhdikas pitkä askel ja huima pyöriminen oli selvää kabareeperintöä. Vasta suurten ikäluokkien täyttäessä lavat tango muuttui lopullisesti, joissakin tapauksissa hyvinkin yksinkertaiseksi tanssiksi ja sitä osasivat kaikki tanssia.
Vaikka nykyinen tango onkin periaatteessa tangofoksin perintöä, niin sama tanssi se ei enää ole. Tangoa monet aloittelevat tanssijat pitävät yhtenä vaikeimmista tansseista, vaikka sitä edelleenkin yleisesti myös helppona foksina tanssitaan.