Ero on merkittävä. Ei siksi, että toinen olisi vanhempi toista, vaan että ovat eläneet nuoruutensa eri vuosikymmenillä, 60- tai 70-luvuilla. Juuri siksi ovat täysin erilaisia ajatusmaailmaltaan.
50 vai 59?
jakokulma
161116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ihan täysin erilainen, kyllä kait tuo ikäero on jo tasoittunut tämän eletyn aikana :)
Ajattelen vain lapsiamme; vanhin oli 11 kun nuorin syntyi, ja nyt kun nuorin on 26 ja vanhin 37 ovat he ajatusmaailmaltaa jo melko lähellä toisiaan - anikka sitten kunhan ovat noissa mainitsemissasi ijissä.
P.s. musiikkimaku muuttuu iän myötä hyvin paljon, ainakin minulle on käynyt niin.
On totta, että ikäero tasoittuu iän myötä. Veljeni on minua kymmenen vuotta nuorempi, ja mitä vanhemmiksi tulemme, sitä paremmin olemme samalla aaltopituudella.
Toisaalta lapsuuden ja varhaisnuoruuden kokemukset muokkaavat ihmistä paljon, ja ne meillä ovat aika erilaisia. Otetaan nyt esimerkiksi se, että minä kävin oppikoulun, joka oli maksullinen ja johon piti pyrkiä, veljeni on käynyt maksutonta peruskoulua. Vaikka veli on joskus kertonut häpeilleensä vaatteitaan, jotka eivät olleet yhtä muodikkaita kuin jollakulla muulla, me sentään hänen lapsuudessaan asuimme 100-neliöisessä uudessa omakotitalossa. Minun aloittaessa kouluni asuntona oli 25 neliön yksiö ilman mukavuuksia.
Tämä on minusta osoitus yleisestä elintason noususta - en itse kärsinyt lapsena asumismuodosta, koska kaikki tutut asuivat suunnilleen samalla tavalla.
Musiikkimakuun vaikuttaa myös varhaisnuoruuden äänimaailma paljon. Minulle musiikillinen vaikuttaja numero 1 on vieläkin Beatles, kun veljeni taas oli Hurriganes-fani.
Musiikkimaku kyllä laajenee iän ja kokemuksen myötä, mutta voisiko se kokonaan muuttua? Voiko ihminen ruveta inhoamaan musiikkityyliä, johon oli hulluna teini-iässä? Toisinpäin muutos sen sijaan on minusta hyvinkin mahdollinen, minä esimerkiksi en teininä tiennyt mitään pahempaa kuin Suomi-iskelmä, nykyisin kuuntelen etupäässä sitä.
on nykyisin 50-vuotiaita tosi paljon, eli ei tosiaankaan kaikki ala kuuntelemaan suomihuttua. Suurten ikäluokkien kanssa taitaa olla niin kyllä
"idolit" säilyy, niinkuin nyt ne Beatlesitkin, eihän niistä pääse mihinkään :)
Tarkoitinkin sitä että, omalla kohdallani musiikkimaku on laajentunut, jopa klassinen musiikki on hyvää - aikoinaan laitoin radion äkkiä kiinni jos joku karita mattilaismainen lauloi tms.; silloisen makuni mukaan klassinen laulu oli lähinnä kiljumista.
Suomi iskelmiä en oikein jaksa, sellaisia kuin Paula Koivuniemet ja muut katrihelenat; ei vaan jaksa, olen kyllästynyt heihin ja sen ajan artisteihin. Mieluummin kuuntelen näitä uusia kykyjä.
P.s. mutta Hurriganes ON hyvä..:)
"ei tosiaankaan kaikki ala kuuntelemaan suomihuttua"
Olenko niin väittänytkään? Kerroin vain esimerkin oman musiikkimakuni laajentumisesta. Sivumennen sanoen, rokki kelpaa myös, joskaan eivät ihan kaikki alalajit.
Muistakaa nyt rockkansa sitten korvatulpat mukaan jos ihan lavan edessä seisotte vaikka lasten kanssa.
Muistan ekan Ruisrockin. Toiseen en päässytkään. Sukulaiset kävi aidan takana kurkkimassa jos minua näkyisi, mutta kun musiikki ei kelvannut, eivät uskaltaututneet sisälle. Menin sinne kahdella bsuusilla mökiltä. Joka päivä, viimisellä bussilla Turkuun ja tädin asuntoon yöksi jos meni liian myöhään.
tällä palstalla, että joukossa kirjoittajina on paljon nuorempia, eri vuosikymmenellä lapsuuden ja nuoruuden eläneitä. Se syventää keskustelua, mutta saattaa aiheuttaa hämmennystä. Lapsen ja nuoren maailmankuvaa ja arvoja muokkaa hyvin merkittävästi se, millaisten uutisten ja muodin ja musiikin ja aatteiden ja kulutustavaroiden keskellä askelet kohti aikuisuutta otetaan. Jos yhden nuoren kokemusmaailmaa on värittänyt uusi rautalankamusiikki, sputnikit ja Vietnamin sodan pommitukset, ja toista diskomusiikki, Münchenin olympiakisat ja Vietnamin sodan päättyminen, voi puhua eri aikakausien ihmisistä.
Minä kuulun vanhempaan kerrokseen, aidoisti suuriin ikäluokkiin.
Hyvä ystäväni on nainen 60v ja minä nainen 50v. Hän on Humppahanna ja minä olen Rokkimimmi. Iso ero muussakin ajatusmaailmassa, mutta se ei haittaa ystävyyttämme lainkaan.
Nainen 50vee
ikäistäni ihmeistä, joka tykkää vain ns. humpasta ja taas niitä jotka eivät voi sietää sitä, ovat rokkihenkisiä niinkuin allekirjuittanut esim.
sisarusparvi joka on syntynyt 42-63 välillä on nähnyt monenlaista nuoruutta, vielä kun omat lapset on syntyneet 60-70-80-luvuilla on nähnyt ja elänyt kaikki nuoruudet.
Onko 50 vai 59. Minä olen 50v nainen ja en haluaisi itselleni 59 v miestä, koska 10 vuoden päästä voisin olla omaishoitaja.
Tämä on vain minun mielipiteeni, anteeksi jo etukäteen.
T:Eronnut nainen pitkästä liitosta
Eiks ne miehet kulu muutenkin loppuun ennen kuin naiset? Mitä sitä turhaa uutta taakka ottaa jos yhdestä pääsee eroon. Eri juttu sitten mitä 59v mies etsii ja löytää. Kenties se kelpaa 69v naiselle, jos on hyvässä kunnossa.
ovat ne 69-vuotiaat tai vähän alle/päälle, joille kelpaa vielä (vaikka omaishoitajaksi) 59 vuotta lähestyvä mies?
Ilmoittaudun jonoon.
ennustamaan myös sinulle ensi vuonna mahdollisesti tulevan aivoverenvuodon? :)))
palstalla saattaisi olla kokeilijoita, sinne vaan suuntaat virtuaaliaskelet ja ehkä ne joskus muuttuvat tietä tallaaviksi, mummo käsipuolessa nilkuttamassa.
Tämäkään ei ole pahalla, jos joku huonojalkainen sattuu lukemaan.
näkyvät tai näkymättömät ole jo meitä kaikkia lähellä, joten turha niillä on ketään pilkata.
Ja harvapa terveenä kuolee.