Rakkautta

Tiina käveli aivan alasti makuuhuoneestaan keittiöönsä. Hän napsautti radion ja kahvinkeittimen päälle ja kävi poimimassa samalla postiluukusta tipahtaneen aamulehden. Pikainen aamupala sisälsi tomaattia ja paahtoleipää, sekä puolikuppia kahvia, lopun huipensi pikainen aamusuihku. Ajatukset eivät jaksaneet keskittyä lehteen, vaan mieltä takoi edessä tuleva liikeneuvottelu. Palaveri oli tarkoitus pitää iltapäivällä ja tulevan neuvottelukumppanin tapaaminen oli nyt kaikki mihin hän pystyi keskittymään.

Tiina käveli vaatekaapilleen ja aukaisi sen täysin auki. Kaappi sisälsi kaikki hänen tarvitsemansa asusteet, ne olivat siististi aseteltu, kukin vaatekappale omalla sille kuuluvalle paikalleen. Ensimmäisenä hän etsi käsiinsä pienet tummat pitsipöksyt ja niihin sopivat liivit. Tumman jakkupuvun hän heitti petaamattoman sängyn laidalle.

Samassa hän huomasi vaatekaapin sivuhyllyllä oman viinavarastonsa. Silmäiltyään pulloriviä hetken, hän kurkotti ottamaan Bacardi pullon ja kaatui parisormen leveyttä lasiin. Enempää hän rohkaisua tänä iltana tarvitsisikaan. Se oli jo iskostunut hänen mieleensä, kuinka tänä iltana toimisi.

Pukeutuessaan hän mietti mitä koruja käyttäisi. Lopulta päätös oli helppo, hän turvautuisi niihin pieniin timanttikorvakoruihin joiden hän tunsi tuovan onnea. Ne sopivat muutenkin hänen kapeisiin kasvoihinsa, eikä hän koskaan ollut oppinut pitämään roikkuvia koruja. Olivat ne sitten kuinka näyttäviä tahansa. Sormeensa hän sujautti vain yhden sormuksen, senkin nimettömään ainoastaan siksi, että se peittäisi pois heitetyn kihlasormuksen tekemän rusketusrajan.

Lopulta korkokengät kopisten Tiina käveli kohden kadulle pysäköityä autoaan. Hän vielä pikaisesti seisahtui katsomaan näyteikkunaa, jonka mallinuken ylle oli puettu uusinta kevään muotia. Tuo asu sopisi illan rientoihin ja se pukisi hänen vartaloaan. Huomenna asu olisi hänen yllään.

Tiina survaisi tottuneesti vaihteen päälle ja nosti kytkintä. Auto ampaisi liikkeelle muun liikenteen sekaan. Liikennevaloissa seisoessaan hänen kätensä siveli vaihdekeppiä hermostuneesti, selvästi häntä jännitti tuleva tapaaminen.
Saavuttuaan ravintolan edustalle hän kurvasi auton parkkipaikalle. Hän lukitsi huolellisesti ovet, tietäen ettei tulisi autoa tänä iltana tarvitsemaan. Sen voisi noutaa pois myöhemminkin, tai vielä parempi jos hän antaisi sen oman sihteerinsä tehtäväksi. Joka tapauksessa se olisi huomisen murheita.

Tiina astui ravintolaan sisälle, ja hänet ohjattiin pöytään. Pöytävaraus oli tehty hyvissä ajoissa ja pöytä oli valittu huolellisesti sitä silmällä pitäen, että hän saisi rauhassa keskustella uuden liikekumppanin seurassa. Istuuduttuaan pöytään hänellä oli hetki aikaa tarkkailla ravintolassa muita ihmisiä. Paikka oli suosittu liikemiesten, ja naisten kohtaamispaikka. Tuttuja kasvoja näkyi kauemmassa pöydässä, siellä oli eräästä konferenssista tuttu mieshenkilö, joka oli tanssittanut Tiinaa jatkuvasti. Mies oli silloin osoittanut olevansa kiinnostunut enemmänkin, oli soitellut ja lähettänyt jopa kukkakimpun. Tiina oli silloin päättäväisesti mutta hienotunteisesti torjunut hänet.

Samassa Tiina huomasi uuden liikekumppaninsa saapuvan. Kumppani käveli keinuvin askelin suoraan kohden häntä, ja naapuripöydistä luotiin pitkiä silmäyksiä saapujaan. Tiina kuuli pehmeän äänen sanovan: odotitko kauan?

Ei, en odottanut: Tiina sai sanottua, vaikka ei tuntenut ääntä omakseen.

Tiina katseli noihin läpitunkeviin sinisiin silmiin. Ne olivat kuin vuorikristallia ja välkkyivät täynnä itsevarmuutta. Hän huomio myös tulijan meikin, se oli tehty erityisen huolella. Aivan kuin tulija tiesi tapaamisen merkityksen. Tiina tunsi sisällään levotonta liikahtelua ja pudisti tiukasti kädessään sytytintä pöydän alla. Kuului vaimea kopsahdus ja sytytin putosi lattialle. Tiina oli jännittynyt, koska tunsi sisällään pakahduttavan voiman, joka oli kuiskinut ilkikurisesti hänelle viime tapaamisesta asti. Tuo voima kuiskaili aivan kuin saapuneen äänellä. : Rakastat naista.

Illan mittaan he huomasivat omaavansa yhä enemmän yhteisiä asioita. Eeva ehdotti että he jatkaisivat iltaa yhdessä, sillä hänestä tuntui että heillä oli vielä paljon puhuttavaa keskenään.

Tiina oli salaa jo toivonutkin tuota ehdotusta. Iltaa mentiin jatkamaan hotellin yökerhoon, siihen mihin Eeva oli majoittunut. Savuinen yökerho oli tupaten täynnä ja musiikki soi iloisesti. Tanssilattian takana näytti soittavan ihan oikea orkesteri. Naispuolinen artisti imitoi Boney M:n vanhoja hittejä liikehtien rajusti kompin tahdissa.

Eeva ohjasi väentungoksen läpi Tiinaa vyötäröstä kiinni pitämällä kohti baaritiskiä. Kyynärpää tekniikalla tiskiltä löytyi juuri ja juuri tilaa heille molemmille. Pian heidän eteensä tuotiin lasit juotavaa. Musiikki pauhasi niin lujaa, ettei keskustelusta tullut yhtään mitään. Sen verran Eeva sai huudettua Tiinan korvaan, että vinkkasi tanssilattian suuntaan. Tiina pudisti päätä, hän ei halunnut nyt lattialle, vaikka rakasti tanssimista.

Neuvottelut olivat sujuneet erinomaisesti. Yhteistyöstä sekä firman tulevaisuudesta oli sovittu sulassa sovussa. Jälkiruoka kahvin lomassa oli tullut puheeksi kumpaisenkin yksityiselämä. Puhuttiin kuinka hektistä bisnesmaailmassa oli, ja kuinka he naisina joutuivat kerta toisensa jälkeen todistamaan pätevyytensä miehisille kollegoilleen. Molempia yhdisti arvostuksen janoaminen ja pärjääminen kovassa miehisessä maailmassa. Molemmat halusivat näyttää että he pystyisivät siihen mihin ryhtyivät.

Iltaa jatkettiin aamuyön tunneille asti. Lopulta kuitenkin valomerkki kertoi hauskanpidon päättyneeksi. Eeva ehdotti jatkoille lähtöä ja Tiina otti kutsun vastaan epäröimättä.

Eeva käänsi hissin edessä päätään Tiina kohden, hänen paksu tumma hiussuortuva valahti toiselle silmälle. Hän huitaisi sen sivuun ja katsoi suoraan Tiinan sinisiin silmiin. Tuletko vielä huoneeseeni? Hän kysyi hymyillen ja sai vastaukseksi huomaamattoman nyökkäyksen.
Sisällä Tiina silmäili hotellihuonetta. Se oli kalustettu niukasti, ja huomion vei suuri parivuode johon aamuauringon säteet säleverhojen välistä loivat varjoja. Tiina käveli pienelle parvekkeella ja katsoi sieltä yli heräävän kaupungin. Näköala oli mahtava näin korkealta.

Tiina aisti Eevan heikon parfyymin takaansa ja lyhyeksi hetkeksi hänen silmänsä sulkeutuivat:
Haluatko? Hän kuuli hennon äänen sanovan. Kun hän lopulta kääntyi, hänen edessä seisoi Eeva pidellen molemmissa käsissään drinkkilaseja. Otettuaan vastaan lasin he molemmat istuutuivat vierekkäin sängyn reunalle nauttimaan juomia.
Samassa Tiina tunsi lämpimän käden olkapäällään ja se sai hänet säpsähtämään. Hän tiesi mitä nyt oli tapahtumassa. Tiina ei tiennyt olisiko laskenut lasin kädestä pöydälle, vai pitäisikö sitä kädessään. Lopulta hän ojensi lasin pöydän kulmalle ja katsoi Eevaa syvälle silmiin. Silmänräpäyksessä hän tajusi, että heillä molemmilla oli siniset silmät.

Eevan kädet aloittivat tutkimusmatkan hänen olkapäitänsä pitkin. Ne tuntuivat hivelevän hänen puseronsa selkämystä juuri niin määrätietoisesti, ettei hän pystynyt laittamaan vastaan. Hän ei tosin olisi halunnutkaan estää Eevaa, koska hän tunsi lantioissaan kiihotusta. Tiina tunsi kuinka puseron nappeja avattiin yksi kerrallaan ja lopulta pusero oli auki kokonaan. Samassa myös liivien olkaimet valahtivat alas paljasten kaiken mitä oli kätkeytynyt puseron alle.
Sitten hän näki kuinka Eeva nousi seisomaan ja riisuutui hitaasti hänen edessään. Tiina oli hävyttömän kiihottunut ja jo tietoinen viettelemiseksi joutuminen sai hänen sydämen lyömään ylikierroksia. Eevan alaston vartalo sai hänet tuntemaan outoa viehätystä, sellaista jota hän ei aiemmin ollut tuntenut.

Eeva työnsi Tiinan hitaasti sängylle ja samalla hän kuiskasi: Sinä tiedät lopulta mitä halut..?
Ni-iin…Mitä sinä..teet?: Sai Tiina huokaistuksi ennen kuin hän tunsi kosteat huulet ihollaan.

Huulet liikkuivat viivytellen pitkin hänen vartaloaan, ja ne maistoivat päärynän muotoisia rintoja.
Eevan kädet tarttuivat nänneihin ja hän pyöritti niitä sormien välissä ja nipisti niitä kevyesti. Hetkessä he molemmat olivat isossa parisängyssä kietoutuneina toisiinsa.

Seuraavana päivänä, kun Tiina oli jo saapunut kotiinsa. Hän oli ennättänyt jo käydä suihkussa ja nyt hän käveli levottomasti ympäri huonetta, samalla kuivaten märkiä hiuksiaan. Hän oli varhain aamulla noussut vuoteesta Eevan vierestä, kun tämä vielä nukkui. Hiljaa hän oli kerännyt tavaransa sekä pukeutunut ja hiipinyt asunnosta sulkien oven perässään. Tunnekuohu hänen sisällään oli sen verran valtava, ettei hän tuntenut itseään ajokuntoiseksi vaan oli kävellyt kotiin. Koko illan tapahtumat vyöryivät hänen mieleensä alati kuin filminauha. Hän tunsi aavistuksen häpeän tunnetta ja mietti oliko oikein lähteä hotellihuoneesta kuin varkain. Olisi pitänyt jättää edes viesti pöydälle..

Ajatukset harhailivat ja Tiina mietti kuinka saisi mielensä rauhoittumaan. Hän mietti soittaisiko Eevalle ja pyytäisi anteeksi sitä kaikkea mitä yöllä oli tapahtunut. He molemmathan olivat olleet humalassa, ei paljon, mutta kuitenkin. Hän rohkaisi lopulta itsenä ja otti puhelimeen käteen ja naputteli Eevan numeron.

Käsi vapisi aavistuksen kun hän piteli puhelinta korvallaan. Puhelimen merkki ääni tuntui lyövän korviin lähes yhtä voimakkaasti kuin mitä hänen sydämensä nyt löi. Pienen hetken Tiina ajatteli katkaisevansa puhelun, mutta samassa puhelu yhdistyi ja luurin toisesta päästä kuului kuinka Eeva sanoi: Hei, odotin soittoasi..