koska en pysty suhtautumaan näihin lapsiin ammattitaitoisesti, vaan tunteella (rakkaus=tunne).
Ammattitaidottomuus=tunteiden tunteminen sijoitettuja lapsia kohtaan.
Pitäisikö ottaa loparit koko hommasta?!
Joku tunteettomampi voisi toimia pelkkänä hoitajana sitten.
Ammattitaidottomuus=tunteiden tunteminen sijoitettuja lapsia kohtaan.
Pitäisikö ottaa loparit koko hommasta?!
Joku tunteettomampi voisi toimia pelkkänä hoitajana sitten.
Vastaukset 26
Vanhimmat
monesti yksipuolisen rakkauden kohde tuntee itsensä häirityksi, mieti sitä kaktus. Miltä sinusta tuntuisi olla yksipuolisen rakkauden kohde. Ole aikuinen.
järjen äänestä piittaamatta. Tunteita ei voi käskeä. Rakkaus ja ripustautuminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Ripustautuminen viittaa lähinnä omistushaluun.
tolla tarkotit. Miten ajattelet, että sij.äidin tuntema rakkaus olisi pelkästään yksipuolista.
Sitäpaitsi ei kukaan vanhempi kysy lapseltaan saako rakastaa häntä, vaan sitä vaan rakastaa, kysymättä lupaa ja odottamatta edes vastarakkautta. Yleensä sitä vastarakkautta sitten kuitenkin kaikilta rakastamiltaan lapsilta kiintymyksen myötä alkaa saada. Kyllä lapsia voi rakastaa myös yksipuolisesti, jos ei vastarakkautta saa, eikä sitä myös yleensä kukaan odota. Äidin ja myös sijaisäidin tuntema rakkaus on täysin pyyteetöntä. Mietis sitä.
Millä hankit elantosi, H k kun roikut täällä palstalla päivät ja yöt?
Minulla ammattimaisella ottella lapsiin suhtautuvalla sijaisäidillä on täällä aikaa roikkua ja valtava rahakorvaus juoksee tilille.
Katson vaan vierestä kun ottavat ruokaa jääkaapista, vaihtavat itse vaippansa ja huoltavat muutenkin itsensä ja hoitavat omat asiansa Jos itkevät syliä sanon vaan, että tässä talossa ASIAKKAAT OVAT HILJAA.
En totta tosiaan voisi kuvitella ripustautuvani hoidettaviini lapsiin, eivät he raukat osaa rakastaa ketään eiväthän he saa rakkautta ........ meillä.
No joo typeryydet, typeryytenä ja sitten asiaan:
Samaa mieltä ripustautuminen ja rakkaus ovat täysin eri asia.
kuinka loukkaat näitä lapsia juuri sinulle tyypillisillä typerillä kommenteillasi.
Eivät lapsetkaan käskystä lakkaa tuntemasta.
Mutta jos sitkeästi potkiskelen heidät pois tarpeeksi usein ja aina kun huomiota haluavat, sitten Sinä olet onnistunut tavoitteessasi; he eivät pidä minusta, eivät rakasta minua vaan ainoastaan inhoavat.
Sitenkö tunnet saaneesi sen ylimaallisen tyydytyksen jota haet ?
Etkö uskokkaan, kuinka loukkaat näitä lapsia juuri sinulle tyypillisillä typerillä aloituksellasi.
Ja sijarielle: Miksi suivaannuitte sijarit kaktukselle antamastani aiheellisesta vastauksesta.
Näen, että sijarit suovat itselleen oikeuden ivailuun mutta auta armias, jos joku muu siihen alistuu. TOIVOTTAVASTI SIJAISLAPSILLE ETTE IVAILE, vaikka se onkin luonteenomaista Teille, sen voi havaita kirjoituskista. Lapsi ei pysty vastaamaan ivailuunne, MUISTAKAA SE.
tuon omistushalun kanssa saa muuten olla tarkkana, kun vuodesta toiseen hoitaa lapsen kaikki arkipäivään liittyvät asiat ja useinmiten juhlatkin, kieltämättä pieni omistushalun peikko hiipii míeleen.
Onneksi meille sijoitetut kuitenkin tapaavat säännöllisesti biovanhempaansa ja samalla sukulaisiaan, ettei totuus pääse unohtumaan.
Ainakin meille on muuten soskujen taholta hyvin selvästi sanottu, että tapaamisten rajoittamiset yksipuolisesti on kiellettyä ja jos rajoituksia pitäisi laittaa, perustelujen pitäisi olla todella hyvät ja tietenkin lapsen kannalta se parempi vaihtoehto.
Ei ole vielä seitsemään vuoteen tarvinnut edes miettiä sellaista, päinvastoin, nyt ollaan tapaamisia pidennetty, tapaamisten välit kuitenkin pysyneet samana.
Biovanhemman omasta elämänmuutoksesta johtuen tulevaisuus on vielä avoin, kuinka jatkossa tapaamiset järjestetään, muutoksia on joka tapauksesa tulossa.
meidän pitäisi nöyränä niellä kaikki se paska mitä meidän päällemme syydetään ja vielä kiittää päälle.
Viittaukset sijaislapsille ivailuun tai sijaislapsille sitä ja tätä ovat pelkästään halpaa sontaa.
Sinullehan minä tässä vastaan.
Kenelle olit aloituksesi tarkoittanut?
kukahan siihen ensimmäiseksi änkesi kommentoimaan...?
suivaantunut, vaan ihmettelin näkemystäsi. Se tuntui niin oudolta. Yleensä äidin tuntema rakkaus on sitä pyyteettömintä ja ehdoitta tapahtuvaa mitä ei missään muussa rakastamisessa ole. Vain äiti pystyy sillä tavoin lastaan rakastamaan ja myös sij.lapsiaan.
Jokaista lasta rakastetaan eri tavalla sen mukaan minkälainen lapsi on, eli hänen persoonansa, mutta silti ei ripustauduta. Tiedetään, että myös lapsen oma äiti rakastaa lastaan, niin kuin vaan äiti lastaan voi rakastaa, mutta silti jää tilaa vielä meidänkin rakkaudellemme. Omia lapsiakin rakastaa myös heidän isänsä, isovanhempansa etc. mutta kaikkien rakkaudelle on tilaa, ei se toiselta ole pois. Lapselle se on vain plussaa mitä useampi rakaastaa ja välittää, eli saa tuntea olevansa rakastettu.
Aivan luku sinänsä on sitten ne "omijat". Näkemykseni mukaan se ei edes ole rakkautta, vaan omistushalua. Sillä ei ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa.
En käsitä kenelle nämä lukemattomat rakkaudentunnustusketjut on tarkoitettu. Jos ja kun ihminen rakastaa jotakuta, niin ei sitä tarvitse toitottaa ympäriinsä siten, kuin sijareilla on tarve täällä netissä. Normaalisti äidit eivät julista pitkin maita ja mantuja itsestäänselvyyttä, "rakastan lapsiani, rakastan niin lapsiani, voi kuinka rakastankaan lapsiani". Ilmeisesti tässä rakkaussuhteessa on sijareilla ongelmia kuten loputtomassa selittelyssä ketkä kaikki lasta elämässä rakastavat. Hei, me ollaan kaikki oltu pieniä, ja tiedetään.
..että lastasi rakastetaan? Helinä kuulostaa katkeralta ja kateelliselta vanhemmalta, omistushaluiselta sellaiselta. Etkö itse osaa rakastaa? Ei kaikki läheisyyden ja aidon rakkauden tunteet ole ripustautumista tai läheisriippuvuutta. Muista Helinä, että rakkautta on myös luopua jos se on tarpeen (eikä repiä lasta irti saamastaan perusturvasta ja rakkaudesta). Rakkautta on olla mielissään, kun lapsella on hyvä olla, eikä tieten tahdoin etsiä vikoja ja haukkua sijareita. Rakkautta on vetää yhtä köyttä lapsen parhaaksi. Minusta on ihanaa, että sijaisvanhempi rakastaa lasta ehdoitta. Ilman muuta hän on silloin oikealla alalla! Biopalstalla jatkuvasti moititaan sijareita kylmiksi, kehnoiksi, epätasa-arvoistaviksi, rahanahneiksi...sitten kun joku ilmoittaa rakastavansa niin moitteita satelee!
Kuinkahan usein sinulle on pienenä sanottu, että sinua rakastetaan...nolla kertaa..?
Minun esikoiseni alkaa jo olla kohta miehen iässä, mutta en pidä itsestäänselvänä että hän tietää minun rakastavan häntä sanomattakin.
Sanon sen harvoin, mutta kuitenkin haluan hänen muistavan sen, jos vaikka minulle jotain sattuu, ettei KOSKAAN tarvitse epäillä rakastiko äiti häntä sittenkään.
Oletukset ja luulottelut ja itsestäänselvyydet aiheuttavat paljon väärinkäsityksiä.
Jos sinulla ei ole kanttia sanoa rakastavasi lastasi, se on sinun murheesi.
Sanoin, että sijarit täällä julkisuudessa, TÄÄLLÄ netissä toitottavat ikiaikaista itsestäänselvyyttä, että rakastavansa lapsiaan. Täältäkö se sunkin poikas sen tiedon saa. Miksi et sano hänelle ihan kasvotusten.
vähän väsynyt, kun näyttää siltä etteivät aivosi jaksa enää vastaanottaa kirjoitettua informaatiota.
Menehän lepäämään hetkeksi, se auttaa.
"ole hyvilään" -nimimerkin minua koskeva teksti ei ansaitse minun kommenttiani, mutta muut sijarit varmaan rientävät hänen "analyysinsä" tukijoiksi, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää.
Olen vain hämmentynyt perheen merkityksen vähenemisestä ja mitätöitymisestä suomalaisessa yhteiskunnassa kun kaikki rakastaa kaikkia, bioäidit lapsiaan ja sijaislapsiaan kuten sijaisäidit sijaislapsia ja biolapsia, biolapset bioäitejään ja sijaisäitejään ja sijaislapset bioäitejään ja sijaisäitejään. Sama tietenkin kaikkien isäversioiden, mummoversioiden ja pappaversioiden kanssa, ulottuen tietty serkkusektorille asti. Lapsilla ei ole omaa kiinteää perhettä kun rakkausteemaa on alettu viljellä tällä tavalla. Minusta tämä meno ei ole tavoittelun arvoista sijaislapsitoiminnassakaan.
Miettimällä, mitä kaikkia suhteita bioperheissään asuvilla lapsillakin voi olla. On äitipuolta, isäpuolta ja näiden sukulaisia, monilla lapsilla jo useitakin. Mitähän liiasta rakkaudesta, rakkauden puutteesta tai "viran puolesta" rakastamisesta näillekin lapsille kehittyy?
olen hämmentynyt myös bioperheiden jatkuvasta uudelleenjärjestäytymisestä lasta ajatellen. Aikuistenhan (keskenkasvuisten aikuisten) tää maailma näyttää olevan.
Sanotko sijaislapselle yhtä useasti kuin esikoisellesi? Molemmille voi sijaisperheessä nimittäin jäädä omista syistään epätietoisuus sijaisäitinä toimivan rakkaudesta itsään kohtaan, joten syytä onkin usein muistuttaa lapselle. Tosin teot merkkaa enemmän kuin sanat.
"Biopalstalla jatkuvasti moititaan sijareita kylmiksi, kehnoiksi, epätasa-arvoistaviksi, rahanahneiksi..."
Jos lapsi on niin iso, että osaa kuvata sijareiden suhtautumista itseensä, jolloin saa kuulla sen vähintäänkin vääräksi, niin mitä muuta motiivia tuollaisella sijarilla on työhönsä kuin raha? Koskaan, ei koskaan ole sanottu, että KAIKKI sijarit ovat samanlaisia.
palkattu tälle palstalle meitä sijareita härnäämään?Vai oletko tosiaan luonteeltasi sellainen, että ainoastaan ja vain sinun mielipiteesi on oikein?Eikö sinulle tule paha mieli, kun noilla solvauksilla muilla sanoilla yrität tehdä meistä huonoja ihmisiä.Otappa tosiaan muuteman päivän nokkaunet, niin jospa sit sinunkin maailmaasi mahtuisi joitakin muita mielipiteitä.Jookosta joo!!
tarkotettu, vakuudeksi sijarirakkaudesta. No ei nyt ihan, et sinua niin kovin rakastettais, mutta kun et taho uskoa, että toistenkin lapsia vois joku rakastaa, niin pitää sit sulle aina vaan uudestaan ja uudestaan vakuutella. Uskoisit vähemmällä, niin ei tarvis toistaa itseään.
Meillä kyllä lasten kanssa on nää rakkausasiat ihan kunnossa. Kaikki rakastaa kaikkia ja kaikki myös tietää sen.
kysymykseesi julkisuudessa.
" Millä hankit elantosi, H k kun roikut täällä palstalla päivät ja yöt?"
Ymmärtänet, että henkilökohtaisen toimeentuloni ja vuorokausirytmini selvittäminen näin julkisessa nettiympäristössä on riski. Laita yhteystietosi, niin voin vastata kysymyksiisi henkilökohtaisista asioistani luottamuksellisesti. Tavallaan olen otettu henkilööni kohdistuvasta mielenkiinnostasi.
nykyperheiden ja vanhemmuuden merkitykset hämmentää minuakin. Olen vain todennut, etten paljonkaan asioihin voi vaikuttaa, että pitää tässä vaan ihmetellä miten maailma muuttuu ja menee eteenpäin, eikä aina ollenkaan toivottuun suuntaan. Kyllä ei tekisi pahaa ollenkaan ruveta vaatimaan vanhoja arvoja takaisin. Siis sellaisia, kun äidit olivat vielä äitejä ja isät isiä. Jokaisella oli oma roolinsa, joka oli selkeä. Ei tarvinnut kiukutella kuka tekee ja mitä tekee ja kuten nykyisin, että kun ei päästä yhteisymmärrykseen, niin sitten ei tee kukaan. En ole mitenkään tasa-arvoajattelun vastustaja, mutta joissain kohdin on mielestäni menty liian pitkälle, kun äidit tasa-arvotaistelussaan ovat sitä mieltä, että voivat jättää lapsensa ja kotinsa hoitamatta, jos ei isäkään sitä tee. Kyllä naisissa pitäisi olla sen verran "munaa", että näyttävät, että kantavat vaikka yksin vastuun koko perheestä, mutta asioita ei jätetä tekemättä ja hoitamatta. Sen verran vanhanaikainen olen jatoivon, että tulevien sukupolvien äidit tajuaisivat, ettei naiset ole koskaan miesten kanssa tasa-arvoisia, niin kauan, kun miehet ei pysty synnyttämään. Olemme epätasa-arvoisia, niin hyvässä mielessä kuin pahassakin.
Meillä on oikeus synnyttämiseen, mutta se myös tuo mukanaan ainutlaatuisen vastuun, joka on kannettava.
Ei oikeuksia ilman vastuuta.
jos sitä ei olisi tapahtunut liikaakiin!
Tämä nyt vain on taas sitä iänikuista yleistämistä.
Koska huonojakin sijareita on ja he ovat pahimmillaan tehneet paljon hallaa sijoitussuhteeseen, niin kaikki sijarithan siitä loukkaantuvat !! Ja mitä sitten tapahtuu?
Käydään Helinän kimppuun tietysti, koska hän rohkeni mainita väärään lapsen omistushaluun johtavan ripustautumisen.
Ai niin, ja kukas sen irvistelyn taas aloittikaan ketjun aloituksella?