Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    turhia vaelluksia ei ole

    älä sano että olen joku toinen

    Sinä katastrooffi
    polttaisitko kaiken
    valmiiksi rakennetun

    tämä mykkä valkoinen talo
    kapealla kujalla

    kirkas vesi
    vihreä ruoho
    avara valo
    joen kohina

    tämä itsepintainen matka
    tämä kivikko ja sininen taivas
    umpisokkelo labyrintti

    valloitamme viidakon
    kaivamme raunioista
    primitiiviset
    vanhat siemenet
    pimeän paksusta hämärästä
    yön hehkuun ja aamunkoittoon

    tiedän

    Sinä tulet
    ja täytät viimeisenkin sopukan
    puutarhaa myöten

    turhia vaelluksia ei ole


    ¤
    Tää on jatkoa edelliselle runolleni, jossa muusa karkasi.
    Juuh!
    3214
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    ehtynyt, vaikka muusa karkasikin?
    Pidin runostasi.. itselläni ei löydy nyt kirjoitettavaa.

    Äänestä

    Pidin runon eteerisestä raikkaudesta, kerroksellisuudesta, kohtalonomaisuudesta. Siinä oli mielestäni myös elämän kunnioituksen pyhyyttä ja herkkyyttä. Hieno ja mielenkiintoinen näkökulma. Elämä on varmaan tehtävä ja kohtalo.

    Äänestä

    • Kiitos palautteesta!

      Kun tarkemmin muistelen tämän runon valmistumista, niin olin lueskellut juuri
      Kahlil Gibranin Valomeri teosta, jonka tässä hiljan ostin parilla eurolla kirjakaupan
      ale-korista. Siis aika usein minulle käy niin, että tajuan muusan epäilyistäni huolimatta olleen sittenkin paikalla perääni katsomassa ja touhuilemassa, vaikka itse tiedostankin sen koukeroiset kiemurat vasta jälkeenpäin!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    scarabaeus kirjoitti:

    älä sano että olen joku toinen

    Sinä katastrooffi
    polttaisitko kaiken
    valmiiksi rakennetun

    tämä mykkä valkoinen talo
    kapealla kujalla

    kirkas vesi
    vihreä ruoho
    avara valo
    joen kohina

    tämä itsepintainen matka
    tämä kivikko ja sininen taivas
    umpisokkelo labyrintti

    valloitamme viidakon
    kaivamme raunioista
    primitiiviset
    vanhat siemenet
    pimeän paksusta hämärästä
    yön hehkuun ja aamunkoittoon

    tiedän

    Sinä tulet
    ja täytät viimeisenkin sopukan
    puutarhaa myöten

    turhia vaelluksia ei ole


    ¤
    Tää on jatkoa edelliselle runolleni, jossa muusa karkasi.
    Juuh!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu