Meillä on lasten kanssa mennyt keskustelu huutoasteelle. Ollaan ilmeisesti "puhuttu" huutamalla niin pitkään, että kaikki keskustelu käydään tiuskimisella. Olen jankuttanut samoista asioista äitinä, syöminen, pukeminen, nukkumiset, kotiintulot, siivoamiset jne. että en jaksa sanoa kuin pari kolme kertaa ja sitten käämi palaa. En halua huutaa. Miten voin hillitä itseni. Lähden varmaan ulos, kun pinna menee.
Ei enään huutoa
sumuruuppari
6913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Enää -sanan perään ei nykyään enää laiteta n-kirjainta. Muuten ok.
tuolla on varmaan kielioppipalstaa mene sinne
Meillä, minä en huuda. Olempahan ilmoittanut, että jos ei ole ne ja ne asiat tehty kun tulen töistä, niin kävelen oitis pääsähkökatkaisijalle ja laitan mökin pimeäksi, ja sinne menee teidän tietokonepelinne.
Arvaappa montako kertaa on oikeasti tarvinnut uhkaus toteuttaa, kersojen alkuhämmästyksen jälkeen...?
Tuo voisi olla tehokas, ainakin kannattaa kokeilla, onkin jo monta uhkausta - kiristystä - lahjntaa - käytetty. Kitti vinkistä :)
"Olenpa", ei "olempa". Kantasana on "olen" eikä "olem".
Arvaapa,ei "arvaappa". Yksi p-kirjain, ei kahta. Kantasana on "arvaa" eikä "arvaap".
Käsittämätöntä tämä nykymeininki, että aikuiset ihmiset eivät osaa kirjoittaa oikein! Ei se niin vaikeaa ole. Mitä te lukuisat kirjoitustaidottomat teitte koulussa äidinkielen tunneilla? Miten pääsitte luokalta toiselle?
Minun nuoruudessani noin alkeellisia virheitä tekevä jäi luokalleen.
Et muuten ole ainoa joka ei osaa, alat olla pikemmnkin sääntö kuin poikkeus.
Olet näemmä erehtynyt palstalta nyt pahasti, varmaan jossain on suomenkielen taivutusryhmää - mitäs jos menisit vaikka sinne, tämä on murkkupalsta, ystävä hyvä.