tahkota imetyksen kanssa, jos se ei ota sujuakseen. Itse odotan esikoistani, et mitään kokemusta mulla ei vielä ole, mutta jotenki tuntuu ihan hullulta kun lukee näitä tuskaisia kertomuksia et kun maitoa ei tule ja tulee vaan toisesta ja tuleeko tarpeeksi ja lypsy ei suju ym. En missään nimessä ole vastaan imetystä, mut miksi stressata asian kanssa. Itse oon ainaki ajatellut näin, et jollei imetys suju kohtuudella niin en kyllä ala sen asian kanssa tuskailemaan montaa viikkoa ja odottelemaan että kyllä se siitä. Miksi korviketta pidetään niin pahana. En kyl ymmärrä sitäkään et miksi se imetys ois joku hyvän äitiyden mitta. Ei minusta, hyvä äitiys tulee jostakin ihan muualta mielestäni. Älköön kukaan nyt ottako hernettä nenään näistä ajatuksistani, kunhan mietin.. en ole puolesta enkä vastaan.
En ymmärrä
miksi..
321964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minulle syntyi tyttö maaliskuussa. Jo heti raskausaikana ajattelin ihan samalla tavalla, kuin sinäkin, eli imetän jos onnistuu ja jos ei onnistu, en stressaa vaan nykyajan korvikkeet kyllä ihan hyviä antaa lapselle. Ei siinä stressi auta vaan eletään päivä kerralla. Se ei ole mikään äitiyden mitta, että imettääkö omaa lastansa. Pullo ruokinnalla voidaan ihan hyvin antaa lapselle samantapainen läheisyyden tunne kun se ruokitaan sylistä.
Minulla imetys onnistui alkuunsa mutta kuukauden verran maitoa vaan tuli ja se alkoi koko ajan vähentyä ja vähentyä, nyt sitä ei tule enää kun muutama hassu kymmenen milliä. Tyttö syö korvikkeita nyt kokonaan, koska ei vaivaudu enää yrittämään rinnasta, maidon vähyyden vuoksi, ja minä olen lypsänyt pikku tilkan maidosta talteen sille.
Äidinmaidon kannattaja olen kyllä, sillä sehän on sille lapselle luotua maitoa, mutta minkäs teet jos maitoa ei tule.
Eli ei mitään paniikkeja.=)
...voit tietää, kuinka paljon maitoa rinnasta tulee? Lypsetyn maidon määrällä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, paljonko sieltä voisi tulla. Usein vain vauva laukaisee herumisrefleksin. Rinta ei ole kone! Muistan itse monet kerrat äheltäneeni pumpun kanssa, kun piti saada maitoa säilöön tulevaa tarvetta varten. Mitään ei meinannut tulla. Parin minuutin päästä turhan äheltämisen lopettamisesta vauva alkoi parkua rintaa, söi hyvällä halulla ja sai vatsan täyteen.
Että liian vähän sitä maitoa tulee. Oma lapseni kun ei sitten enää huolinut edes rintaa lopuksi kun sitä maitoa sieltä niin huonosti tuli. Eipä siinä jää vaihtoehtoja jos lapsi ei rinnalla enää halua olla, kun eipä pienokaisia siihen voi pakottaakkaan. Ihan hyvin minulla lypsäessä maitoa tullut on, ettei ainakaan oma kohtaisia kokemuksia siitä, etteikö koneella saisi maitoa tulemaan. Tietysti kaikki erilaisia.
Totta se ettei kamalasti kannattaisi imetystä stressata ja se ettei korvikkeisiin turvautuminen tee äidistä sen huonompaa. Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä äitejä, jotka asian kanssa tuskailevat. Rintamaito on silti se ravinto minkä luonto on tarkoittanut vauvaa varten ja jokainen (tai ainakin melkein jokainen) meistä äideistä haluaisi pystyä imettämään lastaan.
Olen myös itse sitä mieltä, että joskus on hyvä yrittää ja tuskailla monta viikkoa, koska usein se kova työ palkitaan (omalla kohdallani näin, mutta ymmärrän kyllä ettei tietenkään aina). Melkein kaikilla on imetyksen suhteen joitakin ongelmia. Joskus käy niin, että jälkeen päin tajuaa ettei se oikeastaan ongelma ollutkaan vaan ihan turhaa äidin huolestumista. Toisilla taas ikävä kyllä niitä ongelmia riittää enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Itse olen päässyt suht helpolla imetyksen suhteen vaikka oman osani ongelmista sainkin, joten en todellakaan halua arvostella niitä jotka ongelmien/pakon edessä luopuvat imetyksestä.
Imetys on varmaan yksi niistä harvoista asioista joiden suhteen tieto ei lisää tuskaa vaan auttaa valmistautumaan tulevaan. Joten kannattaa ottaa siitä mahdollisimman paljon selvää jo raskausaikana.
minäkään en ymmärrä. jotkut(en yleistä) rinnastavat korvikkeen myrkkyyn! minä imetin sairaalassa olo ajan 24/7 siis tyttö söi koko ajan, ilman oma-aloitteisia taukoja, ainoat tauot olivat kun minä kävin vessassa. maito siltikään riittänyt tytön tarpeisiin. jo raskaus aikana minä päätin että jos ei imetys luonnistu niin sitten saa olla koko homma. ei se lapsi korvikkeeseen kuole. en todellakaan halunnut alkaa joka päivä stressaamaan imetystä, itse ei saa syötyä sinä aikana(meidän tapauksessa), koska tyttö ei suostunut imemään jos istuin ja imetin, ainoa oikea asento tytölleni oli niin että minä makaan sängyssä ja imetän. meillä alkoi imetys olla pelkkää itkua(minun ja tytön)joten päätin että nyt se loppu! annoin korviketta ja omaa lypsettyä maitoa pullosta ja omamaito loppui kun tyttö oli n.1kk ikäinen joten siitä asti korvikkeella ja 1,5kk:n ikäsestä annettiin maissi velliä lisänä koska pelkkkä maito ei riittänyt.
Ei se tosiaankaa ole mikää äitiyden mitta imettääkö vai ei. ja kyllä sitä myös läheisyyttä lapsi saa vaikka syötetäänkin pullosta(jos sylissä syöttää). kyllä sitä lapsen kanssa muutakin tehdään ku syödään.
olen kyllä niin samaa mieltä tästä asiasta sun kanssa!! :)
Imetys ei ole äitiyden mitta. Sen sijaan se on usein kovaa työtä, ainakin aluksi, ja mutkia voi olla matkassa. Se on luonnollista. Onko muutama viikko todella liian pitkä aika yrittää? Sehän on häviävän pieni hetki elämässä.
Hankalista ajoista selviämiseen auttaa tieto. Monesti imetys loppuu tiedonpuutteeseen ja väärinkäsityksiin. Ota asioista selvää jo raskausaikana (esim. imetystukilista). Vauvan vaatiessa maratonimetyksiä tai raivotessa rinnalla jne. kannattaa muistaa, että eri vaiheet menevät pienellä vauvalla nopeasti ohi, ja ongelmat joko loppuvat tai vaihtuvat toisiin:)
Meidän kulttuurissamme naiset eivät luota kykyynsä imettää! Aina ollaan kyselemässä, että riittääkö maito ja joko se maito on loppumassa. Koko homma tuntuu sen takia monesta ihan mahdottomalta jo etukäteen, vaikka on todella harvinaista, että lapsentahtisesti alusta asti imettävän maito noin vain loppuisi.
Mielestäni ei täällä mitään imetysmafiaa ole. Sen sijaan on tietoa, jota halutaan levittää, jotta mahdollisimman monen imetys onnistuisi, koska se on kuitenkin sen arvoista monellakin tavalla. Älä nyt ainakaan etukäteen päätä, ettei siitä varmaan mitään tule!
liian pitkä aika,jos se on pelkkää hammasten kiristystä ja sekä äidin että lapsen itkua.
Miksi se on joidenkin niin vaikea hyväksyä,etä toisinaan se ei vain suju ja sillä selvä?
...kokemuksesta voin kertoa, että ne kurjimmat viikot, joina mistään ei tuntunut tulevan mitään ja oli tosi väsynyt koko imetykseen, jäävät muistoissa taka-alalle. Jälkeenpäin olen onnellinen siitä, että jatkoin.
Juurikin näin. Ne vaikeammat ajat ovat tosiaan itselläkin jääneet taka-alalle, vaikka niitä olikin useampia: ensimmäiset kaksi viikkoa, 3kk iässä, vaikein aika 5kk iässä ja viimeiset ongelmat 8kk iässä. Myös minä olen todella onnellinen, että jatkoin imettämistä. Ne ongelma-ajat harvoin kestävät muutamaa viikkoa pidempään.
voin kertoa, että ne kurjimmat viikot eivät jääneet taka-alalle. Itse yritin kuukauden lapsen syntymästä imettää, mutta maito rupesi vähenemään 2,5 viikon jälkeen. Lopulta lapsi vain huusi rinnalla, koska eihän sieltä enää juuri mitään irronnut. Yritin koko ajan myös lypsää ja alussa maitoa tulikin ihan hyvin. Sen 2,5 viikon jälkeen myös lypsettäessä maito väheni, joten todellakin tiesin että maito on lopussa. Asia masensi tosi paljon, kun en pystynyt imettämään. Jälkeenpäin just harmittaa, että suotta kärvistelin asian kanssa, kiusasin sekä vauvaa että itseäni, kun olisin jo aikaisemmin voinut siirtyä kokonaan korvikkeisiin. Masennus alkoi häviämään kun lopetin imetyksen yrittämisen. Tietoa ja yritystä oli, mutta tosiasia on ettei kaikilta imetys onnistu eikä kaikilta riitä maito.
mitä vauva voi saada.
Siksi monet pitävät sitä tärkeänä.
Äidinmaidonkorvike ja -vastike ovat korvaavaa ruokaa,
jollei lapsen ole mahdollista saada äidinmaitoa.
Se ei yhtä hyvä vaihtoehto, mutta vauvan pelastus, jollei maitoa tule tai imetys suju.
Korvike on nimensä mukaisesti keinotekoisesti tuotettua äidinmaidontapaista "ainetta",
mutta se ei sisällä esim. vauvalle tärkeitä vasta-aineita.
Kannattaa ottaa selvää ennen vauvan syntymää,
jotta osaat sitten
tarpeen tullen hakea apua, jos imetys takkuaa.
Lue myös huolella äitiyspakkauksen mukana tullut Rinnalla-esite :-)
Ohessa muutama linkki, joihin voi olla ihan hyvä tutustua:
www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;10024;10156;10165;10211
www.imetystukilista.net
www.imetys.fi
Joskus on jopa yhteenlaskettuna tervellisempää olla imettämättä.
Minulta kiellettiin kokonaan. Painoin kahden lapseni (vuoden välein) synnyttyä laitokselta lähtiessäni enää 47 kiloa,(lähtöpaino oli 54kg)(ja painavimmillani painoin jopa melkein kuusikymmentä kiloa.) ja lääkäri sanoi suoraan että syötä pullosta maitoa ja koita itsekkin nyt sitten syödä jotain. Paljonkos te muut olette painaneet?
No tuostapa on jo 18 vuotta, ja nyt odotan kolmattani, painan nyt 72,5 kiloa lähtöpainoni oli onneksi nyt 70 kg ja mennään viikolla 22, eli ei sitä painoa nytkään ole ihan sikana lisää tullut.
Saas nähdä missä lopulta sitten taasen mennään.
On tämä nyt paljon parempi tuon lähtöpainon takia.
Minä en ymmärrä mihin se paino katoaa, syön ihan normaalisti, ei vaan kerry. Muotoudun kyllä ihan etupainotteiseksi, mutta käytännössä laihdun.
Parasta mitä vauva voikin saada on äidin rakkaus, ja korvikkeella tulee ihan terveitä ja iloisia lapsia, jos ette satu tietämään. Omani kun ovat jo täysi-ikäisiä joten kokemusta on.
Minulla myöskään paljon synnytyksen jälkeen. Paino ennen raskautta 48kg ja raskausaikana paino nousi kuitenkin liki 60kg. Synnytyksen jälkeen paino 51kg. Nyt ollaan taas entisessä eli 48kg. Muutenkaan ole mikään suuri kokoinen, mutta painon kanssa ei ole ongelmia ollut.=) Päinvastoin, en minä ainakaan saa itseäni "lihotettua", johtuu osin varmaan harrastuksista, ja siitä miten olen koko ajan vauhdissa.
Joo se on vaan ymmärrettävä, että toiset ei imetä, syystä tai toisesta ollenkaan tai osittain. Kyllä minulle ainakin on neuvolassakin sanottu, että sen imetyksen kanssa kannata stressata, vaan maitoa tulee jos tulee, ja imetän jos imetän, muuten korviketta hyvällä omalla tunnolla.
sanottu? olis ihan kiva tietää? että "maitoa tulee jos tulee"? aika ammattitaidotonta ja epätieteellistä, mutta jotenkin ei yllätä mua ollankaan, sen verran tietämättömiä on suomalaiset terveydenghoitajat. suosittelen lukemaan kirjallisuutta, muista maista ja edes 2plus lehteä. imetystukilistalta saa myös faktatietoa.
jos maito loppuu, siihen on joku syy josta pitäis neuvolassa ottaa selvää, se ei ole luonnollista!
Heh, onko tarpeeksi syytä ainakin yrittää?
http://www.imetys.fi/itu/101_eka.php
kun jo meni maku.
luvattiin että kun imetät niin voi olla ettei uhma-ikää tulekkaan......voi tsiisus millaista sontaa. OIKEESTI.
Tollanen teksti tekee työtä itseään vastaan.
Voihan se olla ettei pulloruokinnallakaan sitä uhmaa tule, eikä sillä todellakaan ole mitään tekemistä maidon kanssa.
----Tuli vaan paha mieli. -Kiitos.
vastatkaamme KAIKKI ap.lle ettei kannata edes yrittää sitä imettämistä,
eipä kukaan muukaan ole onnistunut!
Tai jaksanut, on se niin idioottimaista ja työlästä.
Eihän sitä kukaan enää edes tee, kun korvikkeet on keksitty, se on katsos sitä nykyaikaa ;-)
Muutenkin ihan turhaa hommaa, sanoisinpa jopa että persiistä koko imettäminen, pulloa vaan alusta asti.
Ihan yhtä hyvä lapselle annoitpa pulloa tai rintaa.
Happy now???
Taidanpa siivota luuni täältä lopullisesti ja laittaa vielä viestin seriffille,
että Imetys-palsta muutetaan Korvike-palstaksi.
Kiitos. Olkaa keskenänne.
-tuleeko imettäessä noin vihaiseksi?...ettei toista mielipidettä kestä.
Mielipiteeni ei missään tapauksessa ole rintaruokintaa vastaan, mutta empä kannata pelotteluakaan, koskapa tiedän että korvikkeella saa ihan yhtälailla terveitä, iloisia ja tasapainoisia lapsia.
Yhtälailla imetetty lapsi voi sairastua ja taasen korvikkeella oleva sairastaa paljon vähemmän. Minkäs teet? On se vaan muustakin kiinni tämä elämä kuin rintamaidosta.
aikuiseksi ennenkuin alat lapsia tekemään. Ups taitaa ollakin sun kohdallasi jo myöhäistä. Noh muista ettet kiukuttele lapsellesi yhtä lapsellisesti.
Anna vaan pulloa alusta asti.
Ihan hyvä tulee.
Ja älä vaan käy imetystukilista.net in sivuilla katsomassa, kuinka saattaisit onnistua imetyksessä.
Äläkä varsinkaan käy etukäteen ennen lapsen syntymää. Ja heitä se Rinnalla-vihkonen roskikseen, ei sillä mitään tee.
Täältä palstalta saa ihan hyvää vertaistukea ja TIETOA,
kun kaikki vaan vastaavat, ettei se imetys minullakaan onnistunut. Just. Just.
Itse sain tietoa imetystukilistan sivuilta ja lopulta onnistuin imetyksessä, mutta taidankin olla joku
muinaismallinen luonnonoikku.
En ymmärrä mitä pahaa siinä on, että ihmiset kertovat omista kokemuksistaan. Joillakin imetys onnistuu ilman apua ja joillakin ei imetys onnistu avun kanssakaan! Ilmeisesti imetyksessä onnistuneet eivät voi tätä millä käsittää! Ihmiset on erilaisia ja saavat kyllä kertoa erilaisista kokemuksistaan ilman, että heitä aletaan syyttämään siitä, että pakottavat kaikki toimimaan samalla tavalla kuin itse toimivat. Tosiasia on, että jokainen päättää itse missä vaiheessa lopettaa imettämisen. Ei sitä voi muut päättää toisen puolesta....
Kokemuksia?
Heh, vai kanssasisarten "masennuksia"?
Jos tätä palstaa lukee, niin kukaan ei ole vaivautunut edes yrittämään.
Ja sanovat sitten, ettei se ole edes vaivan väärti.
Itselläni maidon nastatus kauratyynyineen yms. muine lisäapuineen kesti 3 viikkoa,
joten tiedän kyllä ettei se välttämättä ole helppoa aluksi.
Mutta voin sanoa, että kyllä se on ollut sen pienen vaivannäön väärti. Yksi pieni nuha sairastettu, ja tyttö 8 kk.
Joku huuhaa-tyyppi joskus jossain mainitsi äidinmaidosta ja vasta-aineista, mutta niihinhän ei kannata uskoa.
Äitiys ja imetys vaatii sisua ja melkein amerikkaismallista can do-asennetta,
mutta veikkaanpa, että äitiys tuo vielä hankalampia asioita eteen kuin joku imettäminen.
Kannattaa ottaa asioista selvää ennakkoon ja suhtautua positiivisesti,
eihän sitä tiedä josko vaikka onnistuisikin.
vähän tarkemmin
"Lisäys" :-)
nenukkaan sujahti :(
Heh, joskus vaan käy tämä "vertaistuki?" vai
olisiko se enemmän maan kaivuu toistemme jalkojen alta ärsyttämään.
Tästä keskustelusta on ihan turha kyllä kiistellä koska kaikilla on eriäviä mielipiteitä asiasta. Mutta haluaisin kuulla, onko jonkun lapsi tosiaan sairastunut korvikkeen syönnistä niin, ettei sitä missään tapauksessa voisi syöttää? Sillä omat lapseni olen korvikkeilla kasvattanut ja terveinä ovat pysyneet, vaikka äidinmaidosta niitä vasta aineita tuleekin. Imettänyt olen jokaista kuukauden verran. Että laittakaapa faktoja kehiin siitä asiasta, jos korvikkeilla olette sairaita lapsia saaneet kasvatettua, älkääkä mollatko sellaisia jotka parhaansa imetyksen suhteen tekevät, siinä onnistumatta.=)
Kauanko lapsesi viihtyy rinnalla tavallisesti?
entäs tiheän imun aikana?
imee n. pari minuuttia. Ainoastaan iltaisin ennen nukkumaan menoa malttaa imeä kauemmin. Tiheän imun kautta ei ole ollut puolen vuoden jälkeen.
Tänään oli ystäväni kylässä, jonka muutaman kuukauden ikäinen on kokonaan pulloruokinnalla. Kun poikani oli jo imaissut maidon rinnasta, ystäväni oli vasta lämmittänyt maidon.
imetettiin käytännössä ympäri vuorokauden eikä neiti ollut kuitenkaan tyytyväinen.
Eikä saanut liikkua minnekkään, alkoi heti raivoamaan. Kantoliinaa ei hyväksyny ollenkaan.
Kerralla imettiin noin 30min ja nukahdettiin. Havahtui välittömästi unesta jos äippä yritti karata ja huuto alkoi uudestaan.
Taas tississä kiinni. Tiheän imun aikana imettiin tissiä kerralla 3-6tuntia.
Neiti oli syntyessään pieni.
Luulisin, että sen takia myös imetykset venyivät aivan tolkuttoman pitkiksi. Koska väsyi jo alkumetreillä. Tyyliin huikka torkut huikka.
Sitkeästi imetin monta viikkoa kunnes oma terveys rupesi kärsimään.
Sitten aloitin antamaan lisämaitoa ja "vau" neiti oli tyytyväinen ja tuhisi masu täynnä maitoa.
Sitkeästi jatkoin kuiteskin osa-imetystä ensimmäiset 4kk.
Uskoakseni lapseni sai 4kk tarvittavat vasta-aineet maidostani.
Ainaskin toistaiseksi lapseni on ollut terve pulloruokittu neiti.
Ja tärkeintä on lapsen ja äidin hyvinvointi.
Millään muulla ei ole merkitystä.
Rinnalla viihtyminen vaihteli kovasti. Välillä (varsinkin ensimmäisen kuukauden aikana)saatettiin kokopäivä olla tissi suussa ja välillä rinnalla taas vain käväistiin. Tiheän imun kautena neiti kävi rinnalla noin tunnin välein päivällä (imetys saattoi myös kestää yhtäjaksoisesti tunteja) ja parin tunnin välein yöllä. 3kk iässä tulivat rintaraivarit (parin viikon päästä siitä alkoivat kuukautiset) ja 8kk iässä tuli myös aika, jolloin tyttö malttoi imeä maitoa vain puoliunisena (meni onneksi ohi parissa viikossa).
Nyt 1v4kk ikäinen tyttö käväisee joskus vielä aamuisin herättyään köllöttelemässä äidin vieressä 10-20min rintamaitoa imemässä. Ja hyvin harvoin vähän ennen iltapalaa 10-20min (ovat olleet sellaisia päiviä, jolloin ei ole aamulla käynyt rinnalla).