olen hankkimassa dopermannin ja minua kiinnostaisi mielipiteenne otsikossa mainitusta harrastuksesta.
päälimmäinen huolenaihe on se, että saattaako koirasta tulla (siis onko tämä hyvinkin mahdollista) ympäristölleen vaarallinen kun sitä opetetaan hyökkäämään ja puremaan ihmistä?
onko dobermann jo luonnostaan niin suojelevainen että siinä ei tulisi herättää enempää suojeluhalua?
tavoitteeni on sellainen koira, joka on täydellisen tottelevainen kuten toinen koiramme (metsästyskoira) ja jota voi pitää vapaana kuten tätä toista koiraamme ilman, että olisi syytä pelätä että koira kokee vastaantulevat ihmiset uhaksi (tai muutenkaan lähtee omille teilleen, tekee tuttavuutta ilman lupaa ihmisiin tms. nämä tosin kuuluvat perustottelevaisuuteen).
päälimmäinen huolenaihe on se, että saattaako koirasta tulla (siis onko tämä hyvinkin mahdollista) ympäristölleen vaarallinen kun sitä opetetaan hyökkäämään ja puremaan ihmistä?
onko dobermann jo luonnostaan niin suojelevainen että siinä ei tulisi herättää enempää suojeluhalua?
tavoitteeni on sellainen koira, joka on täydellisen tottelevainen kuten toinen koiramme (metsästyskoira) ja jota voi pitää vapaana kuten tätä toista koiraamme ilman, että olisi syytä pelätä että koira kokee vastaantulevat ihmiset uhaksi (tai muutenkaan lähtee omille teilleen, tekee tuttavuutta ilman lupaa ihmisiin tms. nämä tosin kuuluvat perustottelevaisuuteen).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paljon en suojelusta tiedä mutta sen tiedän että eihän sitä koiraa opeteta puremaan IHMISTÄ vaan sitä kädessä olevaa juttua. Luulisi että tuokin harjoittelu aloitetaan siitä että koira tarraa kiinni kunnolla johonkin patukkaan tms.
Hienosti selitetty...nyt voi joku tietävämpi jatkaa...
Suojelu on siis laji muiden joukossa, ja siihen eivät kaikki koirat sovi, vaan tasapainoiset= normaalin hyvän hermorakenteen omaavat koirat, jotka harrastuksen aloittaessa ovat ohjaajan hallinnassa, tai jos jo pentuna tiedetään koirasta tehtävän suojelukoira, sille otetaan purutreeniä vain sen verran, kuin koulutettu, asiansa osaava maalimies näkee että se sillä hetkellä pystyy ottamaan vastaan.
Eli lajin treenaus tapahtuu Kennelliiton alaisissa palveluskoirayhdistyksissä, jolloin maalimiehet ovat käyneet vaadittavat koulutukset.
Maalimiesten välillä on eroja, joten jos itsestä tuntuu, ettei viihdy tai omassa koirassa huomaa jotain outoa, kannattaa vierailla jossain toisessa ryhmässä että tehtäisiinkö siellä mahdollisesti jotain toisin ym. Pääsääntöisesti kuitenkin koira ei tule "vihaiseksi" purutreeneistä, kun sitä ei kuormiteta liikaa, ja silloinkin yleensä onneksi koira yhdistää mahdollisen aggressionsa vain treenitilanteeseen, eli ei tuo käytösmallia arkielämään.
Mutta jos koira on hyvin arka, epävakaa tai muuta, ja sillä otetaan puruja mutta hallinta ei vielä ole kunnossa, ym., se voi reagoida myös arkielämässä esim. aggressiivisesti ihmistä kohtaan, JOS sillä on siihen luontainen taipumus eli vahva puolustusvietti ja epävarmuus, ja koska sen viettejä ylipäätään treeneissä on nostettu, mikä eroaa kotikoiran viettien tasosta, mitä ei keinotekoisesti ole nostettu esiin, sen reaktiot voivat vahvistua.
Koira ehdollistuu kuitenkin täysin hihaan tai aluksi patukkaan, ja ei edes tajua, jos lähetät sen muka pidättämään jotain juoksevaa tavallista ihmistä, vaikka niin ei ikinä tule toimia.
Samoin jos koiraa on viety oikein, eli sen kestokyvyn ja koulutustason sallimissa rajoissa, sen puolustusvietti sinänsä ei kasva lainkaan arkielämässä, eikä se treeneissäkään "kasva", se vain otetaan esiin. Minulla on esim. yksi koira, jolla en hermorakenteen takia suojelua ota, sillä puolustusvietti on suuri ja napsahtaa päälle sekunnissa, jos tilanne vaatii. Koiraa sanoisin vaaralliseksi, koska hermojensa takia se on epävakaa, silti kova ja toimintakykyinen, eli sen kanssa todella on oltava silmät selässä eikä sitä voi antaa kellekään hoitoon. Eli koiran vaarallisuus ei todellakaan liity siihen onko sillä otettu puruja vai ei.
Suojelu ei tuo koiraan mitään lisää, vahvasti puolustusviettinen koira on sellainen vaikka sitä ei ikinä olisi koulutettu edes istumaan, eikä koiraa, jolla ei ole puolustusviettiä, voi mitenkään saada sitä ilmentämään.
HUOMIOI dobberia hankkiessa että yleensä ei hyväksy toista saman sukupuolen koiraa.Harvinaisia poikkeuksia on mutta en usko että JUURI sinä löydät sen poikkeuksellisen koiran.Jollet ole vähintään 25v unohda koko juttu ettei taas tule yhtä koditonta lisää.
että meidänkin koira lähtee kohta vaihtoon kun ollaan 19 ja 21!!