yllättävän usein sivuun kuntauudistuksessa
Tämänvuotisen Sosiaalibarometrin mukaan viidennes kunnista on sivuuttanut sosiaalitoimen näkökulman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelussa. Vähiten sosiaalitoimen näkemyksiä on otettu huomioon yli 40 000 asukkaan kaupungeissa sekä tilaaja-tuottaja-mallia valmistelevissa kunnissa, ja parhaiten sosiaalijohtoa on kuultu maaseutumaisissa ja kuntayhtymää valmistelevissa kunnissa. Hieman alle puolet kuntien sosiaalitoimen johtajista kertoo tulleensa kuulluksi hyvin tai melko hyvin.
Sosiaalijohtajat näkevät kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa sekä myönteisiä mahdollisuuksia että riskejä. Uudistuksen odotetaan vahvistavan erityisosaamista ja parantavan erityispalvelujen saantia väestöpohjan laajenemisen ansiosta.
Eniten sosiaalitoimen johtoa huolestuttaa lähipalvelujen väheneminen ja palvelujen keskittyminen, jolloin niiden tuottamisesta katoaa paikallista asiantuntemusta. Etäisyyden palveluihin pelättiin kasvavan, mikä vaikeuttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien sekä pienissä kunnissa ja haja-asutusalueilla asuvien ihmisten hakeutumista palvelujen piiriin.
Sosiaalibarometrin mukaan on olemassa riski, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa muuttuvat vain rakenteet, ei toiminnan sisältö. Kun sekä kunnalliset että valtiolliset toimijat uudistavat yhtä aikaa toiminta-alueitaan, palvelupisteverkostoaan ja palvelujen tuottamistapoja, palvelurakenteesta saattaa tulla monimutkainen ja vaikeasti ohjattava. Se voi merkitä myös sitä, että ihmisten on entistä vaikeampi tietää, mistä mitäkin palvelua saa.
Viidennes kuntien sosiaalijohtajista pitää riskinä sitä, että terveydenhuollon näkökulma vahvistuu sosiaalihuollon kustannuksella. Sosiaalitoimesta siirretään paikoin laajojen väestöryhmien palveluja muualle, kuten vanhustenhuolto terveystoimeen ja päivähoito opetustoimeen, jolloin sosiaalihuollon vastuulle jäävät lähinnä erityisryhmien palvelut.
Kuntien tulisi arvioida päätösten sosiaaliset vaikutukset samalla tavalla kuin ympäristövaikutuksetkin. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on kuitenkin puutteellista jo nyt kolmasosassa kuntia. Kun sosiaalihuollon painoarvo vähenee, myös sosiaalipalveluja ja sosiaalityön kehittämismahdollisuuksia supistetaan herkemmin.
Tämänvuotisen Sosiaalibarometrin mukaan viidennes kunnista on sivuuttanut sosiaalitoimen näkökulman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelussa. Vähiten sosiaalitoimen näkemyksiä on otettu huomioon yli 40 000 asukkaan kaupungeissa sekä tilaaja-tuottaja-mallia valmistelevissa kunnissa, ja parhaiten sosiaalijohtoa on kuultu maaseutumaisissa ja kuntayhtymää valmistelevissa kunnissa. Hieman alle puolet kuntien sosiaalitoimen johtajista kertoo tulleensa kuulluksi hyvin tai melko hyvin.
Sosiaalijohtajat näkevät kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa sekä myönteisiä mahdollisuuksia että riskejä. Uudistuksen odotetaan vahvistavan erityisosaamista ja parantavan erityispalvelujen saantia väestöpohjan laajenemisen ansiosta.
Eniten sosiaalitoimen johtoa huolestuttaa lähipalvelujen väheneminen ja palvelujen keskittyminen, jolloin niiden tuottamisesta katoaa paikallista asiantuntemusta. Etäisyyden palveluihin pelättiin kasvavan, mikä vaikeuttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien sekä pienissä kunnissa ja haja-asutusalueilla asuvien ihmisten hakeutumista palvelujen piiriin.
Sosiaalibarometrin mukaan on olemassa riski, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa muuttuvat vain rakenteet, ei toiminnan sisältö. Kun sekä kunnalliset että valtiolliset toimijat uudistavat yhtä aikaa toiminta-alueitaan, palvelupisteverkostoaan ja palvelujen tuottamistapoja, palvelurakenteesta saattaa tulla monimutkainen ja vaikeasti ohjattava. Se voi merkitä myös sitä, että ihmisten on entistä vaikeampi tietää, mistä mitäkin palvelua saa.
Viidennes kuntien sosiaalijohtajista pitää riskinä sitä, että terveydenhuollon näkökulma vahvistuu sosiaalihuollon kustannuksella. Sosiaalitoimesta siirretään paikoin laajojen väestöryhmien palveluja muualle, kuten vanhustenhuolto terveystoimeen ja päivähoito opetustoimeen, jolloin sosiaalihuollon vastuulle jäävät lähinnä erityisryhmien palvelut.
Kuntien tulisi arvioida päätösten sosiaaliset vaikutukset samalla tavalla kuin ympäristövaikutuksetkin. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on kuitenkin puutteellista jo nyt kolmasosassa kuntia. Kun sosiaalihuollon painoarvo vähenee, myös sosiaalipalveluja ja sosiaalityön kehittämismahdollisuuksia supistetaan herkemmin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kolmannes sosiaalitoimista ja työvoimatoimistoista kertoo, etteivät kaikki väestöryhmät saa niiltä tarvitsemiaan palveluja. Samaa mieltä on neljännes Kelan toimistoista ja runsas viidennes terveyskeskuksista. Palvelujen ulkopuolelle jääviin ei kuitenkaan juuri suunnata lisää voimavaroja, vaan palveluntuottajat keskittyvät edelleen suuriin väestöryhmiin ja vahvojen oikeuksien turvaamiin palveluihin.
Julkisten palvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien ulkopuolelle jäävät useimmiten päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat, vanhukset ja pitkäaikaistyöttömät. Heikoimmassa asemassa ovat päihdeongelmaiset, joiden palvelujen ei uskota pysyvän ongelmien kasvun tahdissa tulevaisuudessa.
Päihdeongelmaisten ja mielenterveyskuntoutujien palveluihin ei lähivuosina ole juuri tulossa lisää resursseja. Sen sijaan vanhukset ovat lähivuosien painopisteenä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa ja Kelan toimistoissa. Työvoimatoimistot ja pieni osa sosiaalitoimista suuntaa lisää voimavaroja pitkäaikaistyöttömiin, samoin osa Kelan toimistoista. Työvoimatoimistot aikovat lisätä resursseja myös alle 25-vuotiaisiin ja osa sosiaali- ja terveystoimesta lapsiin, lapsiperheisiin ja nuoriin.
Julkisten palveluntuottajien mukaan ihmiset jäävät palvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien ulkopuolelle, koska eivät osaa hakea niitä tai eivät tiedä oikeuksistaan. Tämä koskee etenkin päihdeongelmaisia, mielenterveyskuntoutujia ja ikääntyneitä. Kuitenkin sekä Kela että työvoimatoimistot pyrkivät laajentamaan itsepalveluperiaatteella toimivaa sähköistä asiointia.
Kelan, työvoimatoimistojen ja terveyskeskusten mukaan syrjäseutujen asukkaat jäävät muita useammin palvelujen ulkopuolelle. Perusterveydenhuollon ulkopuolelle jäävät huolestuttavat julkisten palvelujen tarjoajia erityisesti Pohjois-Suomessa. Sosiaalipalvelujen ulkopuolelle jää eniten ihmisiä yli 40 000 asukkaan kaupungeissa, joissa palvelutarjonta ei aina pysy muuttoliikkeen aiheuttaman väestönkasvun tahdissa. Parhaiten sosiaalipalvelujen tarpeisiin kyetään vastaamaan alle 6000 asukkaan kunnissa.
Henkilöstöpula vaikeuttaa edelleen julkisten palvelujen tuottamista.
Pätevän henkilöstön saaminen on vaikeaa lähes 40 prosentille sosiaalitoimista ja yli puolelle terveyskeskuksista. Vajaassa puolessa työvoimatoimistoista ja lähes 40 prosentissa Kelan toimistoista henkilöstö ei kunnolla riitä kaikkien tehtävien hoitamiseen.
niiden viranomaisten (sosiaali) keskuudessa
keiden viranomaistehtäviin kuuluu Suomen lakien mukaisesti
auttaa ja avustaa juuri näitä heikompi osaisia!
"Sosiaalibyrokratia edistää huono-osaisten syrjäytymistä
Kaikilla ei ole voimia taistella etuuksiaan sosiaalikoneiston pykäläviidakosta. ESS/Arkisto
Kaikkein huono-osaisimmat avuntarvitsijat ja esimerkiksi yksin asuvat vanhukset ovat vaarassa jäädä kokonaan sosiaalipalveluiden ulkopuolelle.
Tämä edelleen lisää syrjäytymistä, arvioi Lahden kaupungin sosiaaliasiamies Tiina Haverila viime toimintavuodelta antamassaan selvityksessä.
Haverila muistuttaa, että oikeutettujen etuuksien saaminen vaatii sosiaalipuolen asiakkaalta aloitteellisuutta, aktiivisuutta, kärsivällisyyttä ja taitoja etsiä tietoa monista eri paikoista.
Jo oikean viranomaisen löytäminen on temppu sinänsä.
- Asiakkaat myös väsyvät asiakkuuteen, kun asiat eivät suju, eli kuten eräs asiakas toteaa:
"Hyvä tekniikka tuo väsytys", kuvailee Tiina Haverila.
Hän viittaa myös lahtelaiselta sosiaalihuollon työntekijältä saamaansa palautteeseen,
jonka mukaan viranomaiskulttuuri palkitsee kielteisten päätösten tehtailun. Silloin on oltu tehokkaita ja säästäväisiä.
17.04.2007 14:03 "
Sellainen Suomi ja sellainen maa....
http://www.ess.fi/Article.jsp?article=141840&main=21
sekin kun media syöttää koko ajan valhetta, että huostaanotot ovat vain päihdeperheistä tehtyjä, niin miksi ihmeessä uusi hallituskaan ei panosta päihdehuoltoon ja sen kehittämiseen? Lapsia ajatellen luulisi sen olevan ykkösasia tässä maassa.
Mikä tämä huostaanottoja suosiva asenne on tässä sairaassa yhteiskunnassa?