Hei kaikki lukupinnarit!
Nuorena kirjallisuudessa kiinnosti nimenomaan kirjan juoni, jota te näytte kaipailevan. Tässä muutamia niksejä sen selville saamiseksi:
- lue kirjan viimeinen sivu (itse tein tämän aina jo kirjaa valitessa - en sietänyt onnettomia loppuja)
- lue ensimmäinen (mahdollisesti myös toinen) luku. Alussa esitellään päähenkilöt ja ympäristö. Kaikki maisema- ja luontokuvaukset voi ohittaa silmäilemällä, niitä ei ole tarpeen ymmärtää.
- lue kappaleiden alkusanat, niistä yleensä huomaa, eteneekö juoni
- opettele silmäilemään. Pystysuoraan sivua pitkin etenevä silmänliike riittää kertomaan, mistä kirjassa puhutaan. Lue tärkeät tai kiinnostavat rivit tarkemmin
Lukutekniikkani kehittyi vuosien saatossa niin, että n. 150 -sivuisen nuortenkirjan ahmaisin puolessatoista tunnissa, parisataasivuiseen meni reilu pari tuntia. Nyt olen yli kolmenkymmenen, ja minua kiinostaa kirjassa kieli ja ajatukset, ei pelkkä juoni, joten luen tekstin tarkkaan ja keskimittaiseen (250-350 sivua) kirjaan menee useita tunteja.
Nopeasta lukutekniikasta on paljon hyötyä myöhemmässä elämässä, joten lukemisen opetteluun kannattaa panostaa.
Nuorena kirjallisuudessa kiinnosti nimenomaan kirjan juoni, jota te näytte kaipailevan. Tässä muutamia niksejä sen selville saamiseksi:
- lue kirjan viimeinen sivu (itse tein tämän aina jo kirjaa valitessa - en sietänyt onnettomia loppuja)
- lue ensimmäinen (mahdollisesti myös toinen) luku. Alussa esitellään päähenkilöt ja ympäristö. Kaikki maisema- ja luontokuvaukset voi ohittaa silmäilemällä, niitä ei ole tarpeen ymmärtää.
- lue kappaleiden alkusanat, niistä yleensä huomaa, eteneekö juoni
- opettele silmäilemään. Pystysuoraan sivua pitkin etenevä silmänliike riittää kertomaan, mistä kirjassa puhutaan. Lue tärkeät tai kiinnostavat rivit tarkemmin
Lukutekniikkani kehittyi vuosien saatossa niin, että n. 150 -sivuisen nuortenkirjan ahmaisin puolessatoista tunnissa, parisataasivuiseen meni reilu pari tuntia. Nyt olen yli kolmenkymmenen, ja minua kiinostaa kirjassa kieli ja ajatukset, ei pelkkä juoni, joten luen tekstin tarkkaan ja keskimittaiseen (250-350 sivua) kirjaan menee useita tunteja.
Nopeasta lukutekniikasta on paljon hyötyä myöhemmässä elämässä, joten lukemisen opetteluun kannattaa panostaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun luen haluan nimenomaan lukea rauhassa, ilman kiirettä. Tehokkuusajattelu pois lukemisesta! Pitääkö ihmisaivojen olla tehokkaat kuin supertietokonè?
Kuten ehkä muistetaan, niin Paavo Väyrynen jokunen vuosi sitten kehui tupaillassa lukeneensa Dostojevskin tuotannon muutamassa päivässä. Olisiko myös hän käytänyt tätä esittelemääsi harppomismetodia?
Niin tai näin, niin katsokaa mihin sfääreihin mies on kohonnut!
panostaisin luetun ymmärtämiseen. Pidemmän päälle siitä saattaa olla hyötyä. Pystyy tarvittaessa vaikkapa keskustelemaan kirjasta myöhemmin.
Ihan jonninjoutaviin kirjoihin voi soveltaa metodiasi, mutta sellaiset voi samantien jättää lukemattakin.
Vinkki on tarkoitettu niille, jotka täällä kyselevät kirjan juonta, kun eivät ole jaksaneet lukea kirjaa. Siis lukupinnareille. Tietysti on todennäköistä, että juuri heillä on niin heikko lukutaito/lukihäiriö, ettei pikaluku onnistu.
Nyt hymyilen ahmimisikäiselle itselleni, joka halusi muusattua ruokaa. Voisin tehdä syvemmänkin analyysin siitä, miksei kirjoissa saanut olla onnettomia loppuja. Tai miksen edelleenkään halua lukea jännäreitä.
Ihme kyllä, luin myös klassikoita ja pidin monista kovastikin, esim. Seitsemän veljestä on ollut suuri suosikkini ensi lukemisesta asti. Dostojevskiä en ole uskaltautunut edelleenkään lukemaan, vaikka omassakin kirjahyllyssä komeilee "Rikos ja rangaistus". Sen taidankin ottaa seuraavaksi, nyt olen varmaan kyllin iso lukemaan sitä.