törmäsit uudessa maassa?
Mitä kaipasit Suomesta? Oliko se ehkä vaan sauna ja ruisleipä?
Oliko kielivaikeuksia ja kuinka nopeasti aloit selviytyä kielen puolesta? Mitä "kielikukkasia" syntyi :-D ?
Tällaisista asioista olisi kiva jutella kuinka alkuvuosista selviydyttiin eri puolilla maailmaa.
Onko halukkaita juttukavereita?
Mitä kaipasit Suomesta? Oliko se ehkä vaan sauna ja ruisleipä?
Oliko kielivaikeuksia ja kuinka nopeasti aloit selviytyä kielen puolesta? Mitä "kielikukkasia" syntyi :-D ?
Tällaisista asioista olisi kiva jutella kuinka alkuvuosista selviydyttiin eri puolilla maailmaa.
Onko halukkaita juttukavereita?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vittuuks se kaikille veropakolaisille kuuluu. Teidät on suomessa koulutettu verovaroin ja nyt annatte työpanoksenne vieraalle maalle!
Kohtuus sentään hyväksikäytetyille veronmaksajille joten asukaa, lisääntykää ja kuolkaa siellä minne olettekin muuttaneet!
sinähän olet se tyyppi joka tuli Suomeen keskitysleiriltä. Suomi syötti ja koulutti sinut että voit aukoa päätäsi ja antaa Suomelle huonoa mainosta. Häpeä jos osaat! (Mutta se on liikaa vaadittu sinunlaiseltasi idiootilta.)
...jolla kävi moukan tuuri!!!
Tony Halme tekee sen sinulle ilmaiseksi kunhan ilmoittaudut jonoon, reilusti vaan esille!!!
Suuri osa suomalaisista firmoista on ulkomaalaisessa omistuksessa. Tyopanos menee ulkomaille.
Ensimmaiset kkdet meni nopeasti, eika perhetta ja ystavia Suomessa ehtinyt juuri kaipailemaan. Kaikki oli niin uutta ja jannaa.:)
Nyt yli puoli vuotta taalla Lontoossa oltuani, on arkipaiva alkanut tulemaan vastaan. Enaa ei kaikki olekaan niin kivaa. Kulttuurierojakin olen huomannut ja vaarinkasityksiakin on syntynyt. Kielitaitonikaan (tosin jo huomattavasti kohentunut) ei ole niita parhaita, joten joskus masennus vaivaa.
Ystavia Suomessa on joskus todella ikava, mutta onneksi netti ja kannykat on keksitty!:) Uusia ystaviakin olen saanut. Ihmiset taalla ovat ystavallisia, mutta kuitenkin hyvin pinnallisia, joten hyvia ystavyyssuhteita on ollut vaikeampi luoda.
Olen kuitenkin iloinen etta tulin tanne. Olen saanut kokea paljon, tavannut ihmisia eri maista ja kulttuureista, oppinut heilta uusia asioiota ja-asenteita. Elamanasenteeni on muuttunut uskoakseni parempaan pain ja minusta on tullut paljon avarakatseisempi.
Toivoisin, etta kaikilla olisi mahdollisuus avartaa nakemyksiiaan maailmalla. En tarkoita, etta Suomi olisi mitenkaan huono paikka, mutta joka maasta loytyy niin huonoja kuin hyviakin puolia. Englannissa ollessani, olen huomannut miten onnekas olenkaan, kun synnyin Suomen kaltaiseen maahan! Toisaalta myos loydan niita kohtia, mihin pitaisi viela puuttuakkin...
En voi ymmartaa miksi jotkun ihmiset ovat niin matkustamista vastustavia. Onkohan se jonkinlaista pelkoa, joka sitten peitetaan vihalla?
P.S. Suomesta kaipaan niin ruisleipaa (aluksi paljonkin, tosin en niinkaan enaa) ja salmiakkia! Seka tietysti ystavia ja perhetta. Raikasta luontoa (taalla saasteiden keskella) ja rehellisia ihmisia!:)
Kyllä tuli oikein hyvin selväksi . Ja noin pienessä ajassa olet onnistunut kaikki kokemuksesi saamaan.
Olehan nyt vaikka 40 vuotta ja kirjoita sitten .
Jos olis jotain uutta sanomista.
Kiitos.
no kyllä sitä ollaan kärkkäitä tällä palstalla. eikö tämä ole tarkoitettu ulkosuomalaisten ajatustenvaihtoa varten eikä yleistä vittuilua varten? järki käteen.
sammy
=O)
höyryää?
Mielestäni en vittuillut ollenkaan.
Kehoitin kirjoittamaan joskus 40 vuoten päästä lisää jos olis ajatukset muuttuneet.
Kun salmiakki ei ole minusta esm. mikään välttämättömyyt.
Sekä niitä ystäviäkin kyllä löytää, jos kelpaa ne mitä on tarjolla.
Mutta kun joskus ei, se vieras on joko liika hyvää tai huonoa, sanoin omat kansalaiset.
Mutta kukin saa elää ihan miten haluaa minun puolestani. Jokainen tekee omat valintansa.
Siittä huolimatta noita kaikki tietäviä on jopa Suomessa , jotka ovat käyneet pika visiitillä jossakin? Haha.
Vitun urpo! Kyllapas vittuilit. Luuletko, etta taa viestiketju on taalla viela 40 vuoden paasta. Aika ankeaksi jaa tama foorumi, jos kriteerina on 40 vuotta ulkomailla.
ollut tuon ajan vähä ylikin .
Enkä ole noin hyviä juttuja vielä nähnyt.
Mutta jotkut kun käy jossain niin ovat "KAIKISTA"
asioista paljon tietoisempia kun me vakituiset asukkaat.
Ei ole mitään vittuilemista, asiaa vaan kerroin.
oli minullekin jännittävä kokemus. En ollut aikaisemmin käynyt Englannissa, jouduin sitten käymään koulua Englannissa ja juuri Lontoossa.
Kohtasi niin paljon vastakohtaisuuksia: ensinnäkin paljon vanhaa ja konservatiivista, toisaalta nykyaikaista. Viimeisin muoti, musiikki ym.
Yhdessä opiskelutovereitteni kanssa (12 eri maasta) tutustuimme sitten sekä toisiimme että Englantiin ja englantilaisiin.
Tosi opettavaista kun huomaa että olemme samoja ihmisiä missä päin maailmaa sitten asummekin.
Kyllä sulla Mdk kävi huono tuuri. Et saanut järkevää seuraa alkuunkaan. Hän ainoastaan Englannista. Minä en käsitä miksi täällä aina halutaan yrmiä toinen toisiaan???? Mielestäni teit aivan viattoman kyselyn mutta ei se onnistunut ikävä kyllä. Ymmärrän että luovutit. Ollaanko me ulkosuomalaiset kaikki katkeria, tai...?
huonolta näyttää, Hbg.
Mutta olen saanut oppia että p****a ei kannata tonkia, se haisee muutenkin.
Mikähän siinä tosiaan lienee, ettei tälläkään palstalla suvaitsevaisuus ja se paljon puhuttu avarakatseisuus saa tulla esille.
Täytyykö nyt alkaa kilpailemaan jopa siitä kuka on ollut kauimmin poissa kotimaastaan ja kenellä on oikeus kertoa kokemuksistaan jotka ovat enemmän varteenotettavia kuin juuri maahan muuttaneella?
Kyllä Lokarikin on ollut joskus uusi maahanmuuttaja.
Miksi hän ei kerro niistä ajoista vaan iskee toista heti päähän leuhkalla "tule sitten 40 vuoden päästä kertomaan"-toteamuksella.
Minä en kaivannut karkeista salmiakkia mutta kylläkin terva-Leijonia, jos nyt uskaltaisin näin tunnustaa.
Saunaa kaipasin monta vuotta, tuntui ettei kylpyammeessa tai suihkussa peseminen tehnyt puhtaaksi.
Ruisleipä oli myös asia jota kaipasin, kunnes opin sitä itse tekemään. Paikkakunnalla oli myös leipomo joka oppi tekemään kunnon ruisleipää suomalaisia asiakkaitaan varten.
Ystäviä sain nopeasti, mutta se mikä ihmetytti ensi alkuun oli tapa kuinka ruotsalaiset ottivat vieraansa vastaan. Tuntui kuin se olisi ollut hyvin ohjattua teatteria alusta loppuun.
Poissa oli se spontaanisuus mihin omassa (suomalaisessa) tuttavapiirissäni olin tottunut.
Täällä on toki suomalaisia jotka eivät hämmästy jos soittaa että mulla on parin tunnin päästä rosvopaisti valmiina, tuletteko kaveriksi syömään.
kertomista.
Mutta kuten sanoin niitä yli viisaita kyllä löytyy. Kunhan ovar olleet viikon maassa niin tietävät kaikki asiat.
Ei ollut mitään vittuilemista, vaan esitin mielipiteeni.
No jokainen taaplaa tyylillänsä...
Aihe on loppuun käsitelty.
No, kerrotaanpa omista kokemuksista... Olen asunut Ameriikan Yhdysvalloissa nyt 3 vuotta eli tiedan hyvin pitkalti kaiken tasta(kin) maasta ;). Kommentoin sitten lisaa 37 vuoden paasta.
Itse olen kaivannut ruokapuolelta ruisleipaa ja ihan yleensa vaan suomalaisia karkkeja, paikalliset kun on suklaa/ vaahtokarkkilinjaa, joka ei oikein kolahda. Ikava on valilla myos kunnon palvelua... taalla kylla saa kaunista hymya jne., mutta kun sita pitaisi lupaukset pitaa (tilaukset toimittaa) ei homma aina toimikaan. Toki positiivisia poikkeuksiakin on, mutta aika monesti on joutunut pettymaan. Kesaisin on aina ikava Suomen pitkaa valoisaa aikaa.
Ikava ei ole ollut korkeaa verotusta, pimeaa ja kylmaa talvea, peruskateellisuutta, tasapaistamista, anoppia (leikki leikkina).
amerikkalaisista ja amerikkalaisesta tyylistä?
Pääseekö heidän kanssaan lähempään tuttavuuteen vai haluavatko pitää välimatkaa vieraisiin?
Itselläni on eri puolilla Amerikkaa meilikavereita mutta olen saanut heistä hyvin pintapuolisen kuvan. On tärkeätä aina selostaa mitä he ovat hankkineet ja mitä on maksanut.
On sitten suuri ero kun vertaa esim. brasilialaisen meilikaverin kertomuksiin elämästä Rio de Janeirossa.
Kiva että lähti juttu käyntiin niinkuin oli tarkotuskin. Saunaa minälin aluks kaipasin mutta aina niitä yleisiä on löytynyt ja kerran omankin olen omistanut. Mutta niissä yleisissä saunoissa ei vaan saa heittää löylyä. Siihenkin olen jo tottunut. Oululaisen leipää on jo saanut pitkään kaupoista mutta kun sais kunnon lihapiirakoita sellasia kun ne oli aikoinaan Helsingin rautatieasemalla 50 luvulla. Nam-nam. Talkkunajauhoja serkkulikka lähettää kesäsin että saan syödä mustikkapöperöä ja viilin kanssa. Karkeista muistelen kaiholla nallekarkkeja. Omat lapseni(aikuisia) täällä syntyneet hankkii aina kun on mahdollisuus Turun sinappia ja tervapastilleja. Mummolassa oppivat. Kivää kevättä vaan kaikille missä lienetkin asutte.
onhan se aika vaikea paikallisiin oikeasti tutustua. Kayntikortteja vaihdetaan ja pyydetaan kylailemaan, mutta eihan se sita oikeasti tarkoita eli aika hankalaa. Muutama ihan ystava on loytynyt, ja paljon hyvan paivan tuttuja (mika sinallaan ei ole kauhean ikavaa, etta kadulla tervehditaan ja vaihdetaan muutama sana joutavia.)
Raha merkitsee paljon taalla, ja jos sita loytyy niin sita pitaa nayttaa... alkuun oli ihan pyoralla paasta siita tavaran maarasta mita ihmiset kantaa kaupasta ulos, nyt vasta todella ymmarran kun sanotaan, etta USA on kuluttajavetoinen talous.
Kaipaan tiettyja ruokia ja tietenkin perhetta ja ystavia. Britanniassa asuvana myos asuntojen korkeaa tasoa.
Toisaalta kaipaus ei ole niin suuri, etta Suomeen pitaisi paasta. Tosin siella kayn lomailemassa muutaman kerran vuodessa.
Kielen kanssa ei oikeastaan ole ollut ongelmia ainakaan jokapaivaisessa elamassa. Opiskelua se kuitenkin ehka hiukan hitauttaa.
Suomessa ollessani kaipaan erityisesti avoimia ihmisia, ja sita kuinka ystavan vierella pysytaan viimeiseen asti. Selkaan puukotusta tai takanapain puhumista en ole talla saarella kokenut. Ehka olen vain ollut onnekas.
...meekuule finskien ravintolaan, mutta älä tuu meille, sillä meillä syorään hapankaalia, perunaa ja porkkanaa että ihan tärisöö!!!
..takuulla hernekeittoa ja sellaista joista sattumia ei puutu. En kehtaisi mainostaa sitä intin keittoa niinkään erinomaiseksi, sillä kyllä kotona tehty pekoninen aina intin keitot voittaa. Syökää te vain porkkanaa ja olkaatte lihomatta. Terveisin 129.3 kg painava miehenköriläs!