Kun näitä uusperheviritelmiä on vaikka millä lailla, niin tokihan osa niistä on myös hajonnut.
Miten teillä on tuollaisessa tapauksessa, oletteko vielä tekemisissä entisen kumppaninne lasten kanssa (siis jolleivät ole omia lapsia)?
Exäni lapsi oli kolmevuotias kun muutin heidän luokseen ja kuuden ikäinen kun meille tuli ero. Lapsi ei muista mitään ajasta ennen kuin asuin heidän kanssaan, joten tokihan minusta tuli tärkeä henkilö hänelle.
Tyttö käy silloin tällöin luonani viikonloppukylässä ja toki hän on aina tervetullut, ja pitäähän hän asuntoa edelleen tavallaan kotinaan. Miten yleistä tällainen on?
Miten teillä on tuollaisessa tapauksessa, oletteko vielä tekemisissä entisen kumppaninne lasten kanssa (siis jolleivät ole omia lapsia)?
Exäni lapsi oli kolmevuotias kun muutin heidän luokseen ja kuuden ikäinen kun meille tuli ero. Lapsi ei muista mitään ajasta ennen kuin asuin heidän kanssaan, joten tokihan minusta tuli tärkeä henkilö hänelle.
Tyttö käy silloin tällöin luonani viikonloppukylässä ja toki hän on aina tervetullut, ja pitäähän hän asuntoa edelleen tavallaan kotinaan. Miten yleistä tällainen on?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun mies kuoli, oli toki hänen poikansa kieli pitkällä omaisuutta jakamassa - olisi vain halunnut jättää huomioimatta keskinäisen testamentin sekä pistää minunkin omaisuuteni jakoon. Se tosiasia, että olin vahvasti elossa ei häntä juuri kiinnostanut. Niinpä oli pakko olla tekemisissä, neljä vuotta oikeussaleissa. Nyt toivottavasti minun ei ikinä tarvitse nähdä sen selkärangattoman lieron naamaa.
...Edellisestä avioliitosta on minulle kuin oma tytär. Exmiehestänihän minä erosin, enkä hänen lapsestaan jota sentään kasvatin kuin omaani 15 vuotta. Nykyään olen onnellinen kahden lapsen "melkein" mummo, ja tytärpuoleeni yhteydessä viikottain.
Yleisyydestä en tiedä, mutta hyvä, että olet antanut lapselle mahdollisuuden tuntea sinut edelleen, vaikka hänen äidistään erositkin. Lähipiirin vastaavasta kokemuksesta luulen, että jonain päivänä hän esittelee sinut ylpeästi isänään, enkä kirjoituksesi sävystä päätellen usko, että sinulla silloin on sitä mitään vastaan. Hienoa!
Tytöllä on kyllä omakin isä jota hän näkee tyypilliset joka toinen viikonloppu. Isä on isä, on ollut aina ja tulee aina olemaan. Silti olen iloinen minun ja tytön suhteesta.
oli nelivuotias, kun muutin heidän luokseen. Lapsen äiti ei juuri pitänyt yhteyttä, eikä maksanut elatusmaksuja, joten minusta tuli kaikin tavoin äiti lapselle. Olimme yhdessä lapsen isän kanssa 17 vuotta.
Lapsen kanssa en ole juurikaan ollut tekemisissä eron jälkeen (n. pariin vuoteen), koska tästä lapsesta tuli 'aikuisena' epäluotettava ja haluan suojella kahta omaa lastani huonoilta vaikutteilta. Kuulostaako julmalta? Tekeekö mieli syytellä minua siitä, että olen laiminlyönyt häntä kasvatanut hänet 'rentuksi'? Tämä on minulle arka aihe, mutta voin kääntää toisenkin poskeni, sillä tiedän tehneeni kaiken minkä voin. Nyt voin vain toivoa, että aika tekee tehtävänsä ja ko. ei-biologinen lapsi alkaa ymmärtää ex-äitipuolensa arvon ja lähestyy minua ja nuorempia sisaruksiaan anteeksipyynnön kera. Anteeksi olen antanut, mutta hopeatarjottimella en anteeksiantoa hänelle kanna. Siis kasvatan yhä. Äitiys jatkuu.
En tiedä, onko kuvaamasi tilanne yleinen, mutta hienolta se kuulostaa. Lapsellakaan tuskin on koskaan liikaa välittäviä aikuisia ympärillään.
Heh... kunhan ei exäsi nyxä pääse väliin ;)
Minulla on läheiset välit tytärpuoleni kanssa. Jos joskus eroan miehestäni, toivon voivani säilyttää tyttöön yhteyden. Emme todellakaan ole eroamassa, mutta olemme asiasta silti keskustelleet. Mieheni sanoi, että hänkin toivoisi sitä, mikäli joskus ero tulisi.
Lapsen äiti erosi viime vuonna pitkäaikaisesta miesystävästään, josta myös oli tullut läheinen lapselle. Ovat eron jälkeenkin olleet jonkin verran tekemisissä. Tyttö on käynyt siellä muutaman kerran kylässä, ja ollut pari kertaa yötäkin.
Lapselle ero voi olla kova paikka, vaikka eron osapuolista vain toinen olisi oma vanhempi. Eikö se olisi lapsen kannalta parempi, ettei hyvä ihmissuhde kokonaan katkea.
Jos välit eivät ole olleet kunnossa tai muuten ei ole innostusta, niin mitä sitä sitten enää eron jälkeen tapailla tietenkään. Mutta niinkuin meillä lapsi on asunut puolet ajasta, ja välit ovat hyvät. Olisi luultavasti meille molemmille rankkaa, jos tapaamiset kiellettäisiin kokonaan.