Pentu ei usko, jatkaa vain uhoamista: Murinaa, käsien purentaa, lahjeroikkumista, haukkumista.
Olemme kokeilleet monia kieltoja, kiljaisusta niskanottoon, kova ei, huoneeseen eristys hetkeksi ->toimii joskus.
Niskasta otettaessa vain innostuu rimpuilemaan ja näyttämään hampaitaan, vaikka rauhallisesti silmiin katsoen kielletään. Mikä neuvoksi?
Olemme kokeilleet monia kieltoja, kiljaisusta niskanottoon, kova ei, huoneeseen eristys hetkeksi ->toimii joskus.
Niskasta otettaessa vain innostuu rimpuilemaan ja näyttämään hampaitaan, vaikka rauhallisesti silmiin katsoen kielletään. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
se selälleen, pidä poskista kiinni niin ettei pääse puremaan ja juttele rauhallisesti. Kun se rauhoittuu, päästä pois ja palkitse kehuilla ja vaikka namulla. Jos aloittaa uudelleen riehumisen, toistat tuon. Meillä tuo tehosi aikoinaan.
Ollaan kokeiltu, kuinka kauan kannattaa alistaa, kun rimpuilu vain jatkuu? Lopulta rauhoittui, mutta meni kauan, hurjistui otteessakin.
periksi vaan pidät maassa ja juttelet niintä näitä rauhallisella äänella. Pidät vaikka kaksi tuntia, jos on tarpeen, ja vaikka 100 kertaa päivässä, jos on tarpeen. Pääasia, ettei anna periksi. Koiran täytyy antaa periksi ja oppia, että toivottu käytös on, kun se rauhoittuu ja siitä se palkitaan.
Itselläni meni useampi kuukausi ennen kuin sinnikäs koirani antoi periksi. Päivässä jouduin selättämään sen toisinaan lukemattomia kertoja. Hurjistuihan sekin, kun ei päässyt ylös, mutta lopulta antoi periksi.
Jatkan siispä, tuntuu aika raa´alta touhulta, sinnikäs tapaus tämä meidän pentu! Kiitos!
se raakaa ole, eihän koiraa löydä tms. vaan pakotetaan alistumaan ja rauhoittumaan. Koiralle näytetään, että rauhoittuminen on haluttu käytös ja siitä palkitaan. Toinen vaihtoehto on, että koira päätyy aikanaan monttuu, kun se ei pysy käsissä. Tuskin se on luonnevikainen. Harva koira on oikeasti luonnevikainen.
Oma koirani oli jo jotain 9 kk, kun tuota aloitettiin. Ensin kun kokeilttiin pahalla, mutta siitä koira vaan sisuuntui ja tuli entistä hankalammaksi. Jos olisin tajunnut aloittaa tuon aikaisemmin, olisin varmaan molemmat päästy vähemmällä.
Kannattaa myös vähetää riehumisleikkejä, jos niitä on leikitty. Meillä ainakin riehumisleikit pahensi asiaa. Tottiksessa myöhemmin palkitsin koiran namulla, en leikkimällä, koska koira oli muutenkin sellainen kuumakalle ja riehaantui ihan vähästä.
Olin itse samassa tilanteessa, kun löysin kirjastosta Jan Fennelin kirjan "Koulutan koiraani, 30 päivän teho-ohjelma". Sen kirjan ajatusmaailma antoi minulle hiljaisia, huomaamattomia ja käytännössä tehokkaiksi koettuja työkaluja ongelmatilanteiden selvittämiseen.
En kannata koiran selätämistä, koska silloin sinä toimit koiran kannalta arvaamattomasti ja varmaan haluat, että koirasi luottaa sinuun. Selättäminen ei myöskään kerro koiralle, mikä on se oikea tapa toimia tilanteissa, vaan ainoastaa pysäyttää sen hetkisen menossa olevan tilanteen. :)
ainakaan tullut luottamus ongelmia.
On vaikea olla koiraa huomaamatta, kun se roikkuu hampaillaan käsivarressa :) Olisiko siis pitänyt purran hampaat yhteen ja olla hiljaa ja odottaa, että koira laskee irti? Aika kovaluontoinen saat olla, jos tuohon pystyt. Pahimmillaan koira otti kiinni niin lujaa, että pystyin laskemaan sen hampaat käsivarrestani vielä viisi vuotta myöhemmin. Silti koirasta tuli ihan yhteiskuntakelpoinen ja asillinen kaveri. Sille oli kuitenkin näytettävä, miten sen haluataan käyttäytyvän. Toinen vaihtoehto olisi ollut monttu.
Emo myös selättää pennun, kun se käyttäytyy huonosti eikä usko rähähdystä. Tai ainakin mun koirat tee näin. Myös mun aikuiset koirat kouluttaa nuoria koppavia aikuisia alistamalla ne selälleen ja seisomalla päällä kunnes nuorempi alistuu selvästi. Toisinaan vanhempi ottaa nuoremman kuonon suuhunsa ja pitää kiinni, saattaa jopa hieman puristaa. Sitten nuorempi päästetään ylös ja tilanne on ohi.
Jos luotat omiin tapoihisi, mutta silti on muitakin tapoja toimia koiran kanssa.
..kun meijän pentu harrastaa tota puntissa roikkumista ja murinaa kun tullaa ulkoonta tai siis se alkaa ku lähestytää ulko ovee ja päässää sisälle.. en ihan kehtais ulkona pentuu selättää..?????
Niin olisiko jotakin ihan oikeaa faktaa asiasta? Selättämisen kannattavuudesta, kun muut keinot ei tehoa? Jos ulkona ei voi noin toimia, on pakko löytyä jokin rehellinen koulutuskeino kovapäisille tapauksille. Odotan, mikä?! Keino josta ei jää traumoja koiralle.
mä kehtasin selättää koiran missä vaan, kun oli pakko. Sitäpaitsi koira oppii nopeasti, jos et kehtaa komentaa jossain. Ainakin mun höyrypään kanssa olisin tullut purruksi useimmin kuin tulin, jos en olisi kehdannut selttää koiraa.
Ei sille ainakaan traumoja jäänyt. Se oli muutenkin kovapäinen junttura, joka ei hätkäntänyt juuri mistään myöhemmin. Sen kanssa oli kuitenkin ihan mukava elää, kun oli oppinut mitä saa tehdä ja mitä ei.
Saksanpaimenkoira ihmisiltä sain näitä nosta se ilmaan kuristavalla pannalla neuvoja. Tyhmä kun olin, ensin teinkin niin. Siitähän koira vaan sisuuntui.
Meillä on nyt 12-viikkoinen pieni tehopakkaus joka harrastaa juuri tätä samaa uhoamista ja murinaa. Hampaillaan tykkää käydä kiinni jokaisen sormiin ja varpaisiin ja se on pirun hermojaraastavaa!
Tuo huomiottajättäminen ei kovinkaan kyllä auta kun pentu roikkuu terävillä hampaillaan pottuvarpaassa kiinni.....
Meillä selätetään joka päivä ja useasti. Pentu on vaan niin jääräpää ettei meinaa antaa periksi. Mutta tuntuu että se on ainoa vaihtoehto ja kyllä se on jo pariin otteeseen tehonnutkin jeah! :)
Minä ainakin selätän vaikka pennun keskellä katua jos on pakko, harvoin hihnassa kylläkään edes uhoaa kun pitää keskittyä vastustelemaan pannassa ja hihnassa kulkemista :)
Mutta sisällä voi hyvänen aika sitä energiaa mitä löytyy!
Eli oon ihan samaa mieltä Niksun kanssa... selätys vaikka tuhat kertaa päivässä uudelleen ja uudelleen, kyllä se koira siitä oppii.....ainaskin tämä toivoon niin! :)
Tsemiä vain kaikille purevien ja uhoavien pentujen kanssa taisteleville... on ne niin ihania sit kuitenkin!
samaan malliin vain :) Meillä 15viikkoinen energiapakkaus ja olen toiminut alusta asti kyseisellä tavalla. Koiraa ei satuteta ja heti selätyksen jälkeen ollaan kavereita. Tehoaa, kun aikansa jaksaa, siis tosiaan, aina kun on aihetta. Nyt ei enää tarvitse kovin usein tuota temppua tehdä, tietää kun kiellän, että sitä on syytä uskoa. Muista eleistä huomaa, että koirani ei ole siitä kärsinyt, päinvastoin, osaa kunnioittaa minua ja seuraa kuin hai laivaa Tämä on toinen saman rotuinen ja edellisestäkin tuli unelmakoira kun tiesi vain rajansa. Mieluummin alussa kovemmat otteet kuin myöhemmin ongelmakoira.
Eikä muuten pure enää ja varpaatkin käy vain nuolemassa ;) maailman ihanin pentu ja minä onnellinen omistan sen.
nyt viel kerran, et miten selätätte? katotte silmii ja ootatte et kattoo vaa pois päin?? meijän pennun ku selättää ni se rimpuilee niin pirusti mut ei ees alus kato silmii..??
No meiä eri roduista koostuvaan petoon ei juurikaan tehoa muu kun ottaa kuonosta kiinni ja pitää se kita ummessa!
Selättämiset sun muut se ottaa kai leikkinä ja tulee entistä ärhäkämpänä (innostuneena) kimppuun.
Eipä tuo kovaa pure vaan ihan leikillään, mut tuolla ulkona vieraiden ihmisten kanssa ei sellasta leikkiä voikkaan enää harrastaa.
alan kokeilla omalle pennulleni kun se puree ja haukkuu eikä mikään kielto auta.kahta kovemmin vaan alkaa purra kun kieltää mut en oo vielä viittiny tehä tätä kun aattelin että satutan koiraani. mut nyt on jo pakko ettei vanhempana mulla oo kuopattavaa koiraa saatikka ongelma koiraa joka rähjää kaikille.koska nyt jo huomaan sitä et koirani aamuisin varsinkin haluais tutustua kaikkiin ihmisiin jotka menee ohitsemme mut kun ihmiset menee töihin ei niil tietenkään oo aikaa jäädä silitteleen niin mun koirani alkaa haukkua niille kun ei saa haluttua huomiota
kuin että ei ihmislapsetkaan osaa asioita ellei opeta. Eli opeta ensin ja vaadi sitten.