Sukulaisillani on tilanne, jossa poika, 14 v. (pian 15v.) käyttäytyy huonosti, on ns. ongelmanuori. Pinnaa koulusta, varastaa, juo, on pahoipidelty ja pahoinpidellyt.
Hän on perheestä, jossa vanhemmat ovat tavallisia työssä käyviä vanhempia, eivät väkivaltaisia tai alkoholisteja.
Nyt harkitaan pojan sijaishuoltoa tai muita toimenpiteitä. Poika eivätkä vanhemmat halua huostaanottoa.
Voidaanko huostaanottaa - ja millä perusteella - jos perheessä on kaikki ok, mutta lapsi on ajautunut kaveripiiriltään sellaisiin porukoihin, joiden mukana hän tekee em. asioita? Olen ymmärtänyt, että yleensä huostaanottoja tehdään, kun nimenomaan kodissa asiat eivät ole hyvin.
Neuvoisiko joku viisaampi tämän asian kanssa, kiitos..?
Hän on perheestä, jossa vanhemmat ovat tavallisia työssä käyviä vanhempia, eivät väkivaltaisia tai alkoholisteja.
Nyt harkitaan pojan sijaishuoltoa tai muita toimenpiteitä. Poika eivätkä vanhemmat halua huostaanottoa.
Voidaanko huostaanottaa - ja millä perusteella - jos perheessä on kaikki ok, mutta lapsi on ajautunut kaveripiiriltään sellaisiin porukoihin, joiden mukana hän tekee em. asioita? Olen ymmärtänyt, että yleensä huostaanottoja tehdään, kun nimenomaan kodissa asiat eivät ole hyvin.
Neuvoisiko joku viisaampi tämän asian kanssa, kiitos..?
Vastaukset 16
Vanhimmat
että kyllä voidaan huost.ottaa myös lapsen omien ongelmien vuoksi, jos ei vanhemmat pysty lasta saamaan aisoihin.
Kannattaisikohan lapselle kertoa, mikä häntä odottaa.
Joutuu aivan varmasti paikkaan, jossa rajat asetetaan.
Toisaalta näkisin, että tämä nuori juuri niitä rajojaan hakee tuollaisella käyttäytymisellä. Nyt pitäisi vaan vanhemmilla olla rohkeutta kertakaikkiaan pistää "kakara" aisoihin.
Todella tiukalla linjalla, kunnes tilanne rauhottuu. Siten, että sanellaan säännöt, eikä mitään mahdollisuuttakaan jätetä ilmaan sääntöjen rikkomiseen. Rikkomuksista vaan linja kovenee ja kotiaresti ym. sanktioaika pitenee.
Tuollaine käyttäytyminen yleensä menee itsestään ohi, kun vaan vanhemmat osottavat olevansa vastuullisia aikuisia, eikä anna nuoren pompottaa itseään.
Kaikki edut, kännykät, tietokoneet ym. herkut pois määräajaksi, kunnes tokenee. Kova kovaa vastaan.
nim. kokemusta on
Kiitos amalia.
Tiedän, että poika on käynyt jo lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla arvioitavana kuukauden jakson lähinnä oppimisvaikeuksien vuoksi. Siellä todettiin, että poika tarvitsisi erityisopetusta. Nimenomaan siis erityistä ohjausta, ei mitään tarkkisluokkaa.
Samassa paikassa poika sai toimintaterapiaa, joka jatkuu edelleen. Hoitojakson päättymisestä on aikaa reilu kuukausi.
Vanhemmat kyllä pitävät kuria silloin, kun poika ei ole koulussa, mutta ongelmalliseksi asian tekeekin se, että poika lintsaa, juo ja tekee näitä muita asioita KOULUPÄIVIEN aikana. Eli silloin, kun vanhemmat eivät voi valvoa poikaa.
Koulussa poika on jo leimattu häiriköksi ja huonoksi oppilaaksi eikä erityisopetusta järjestetty, vaikka sairaalalääkäreiltä tuli suositus: poika joutui vain ns. tarkkikselle osan tunneista ajaksi erityisopetukseen.
Eikö koululla ole tässä mitään velvollisuuksia? Tiedän, että kasvatusvastuu on vanhemmilla, mutta kun nämä asiat tapahtuvat koulupäivien aikaan eikä poika saa tukea, jollaista tarvitsisi?
Entinen tarkkisluokka nimenomaan on erityisopetusta, millaista poika sitten mielestäsi tarvitsisi?
Kyllä lapsia sijoitetaan myös oman toiminnan perusteella, ja ne ovat nimenomaan näitä murrosikäisiä jotka tekevät mitä haluavat. Lapsi voidaan sijoittaa mikäli hän omalla käytöksellään ja toiminnallaan vaarantaa oman terveytensä ja kehityksensä. Siinä on se peruste jos sijaishuoltoon päädytään. Yleensä noissa tilanteissa kyllä vanhemmat ovat mukana ja monesti ensimmäinen yhteydenotto tulee juuri vanhemmilta. Millä tavalla vanhemmat sitten ratkaisisivat tilanteen?
Poika tarvitsisi mielestäni (ja vanhempien sekä arvioineiden lääkärien mielestä) nimenomaan sellaista opetusta, jossa hänen oppimisvaikeuksiaan autettaisi. Eli siis lausunnon mukaan pojalla on "oikeita" ongelmia mm. sanojen hahmottamisessa yms. (en muista, missä kaikissa), eli oppimisvaikeudet eivät ole suoranaisesti huonosta käytöksestä johtuvia. Pojalle ei ole hyvä, että hän istuu nyt tarkkisluokassa nimenomaan näiden "saman porukan" kaverien seurassa. Silloin, kun hän saa opettajan avustuksella keskittyä rauhassa tehtäviin, ne menevät välttävästi, mutta kun hänen samanlaiset kaverinsa ovat läsnä, oppimisesta ei tule mitään.
Näin ”sisällä olevan ulkopuolisen” silmin näyttää myös siltä, että poika hakee kavereiden hyväksyntää suostumalla tekemään käytännössä melkein mitä vaan hänet pyydetään tekemään. Eli heikko itsetunto hänellä lienee. Masennus hänellä diagnosoitiin myös sairaalan toimesta.
Vanhemmat ovat koko ajan hakeneet tilanteeseen aktiivisesti apua, mutta ovat sitä mieltä, että pojan paras paikka olisi kotona. Samaa mieltä oltiin myös sairaalan toimesta. Vanhempien aktiivisen toiminnan tuloksena poika mm. oli sairaalan tarkkailujaksolla, jossa hänelle tehtiin testejä ym. Ja tästä syystä hän käy toimintaterapiassa. Näiden toimien jälkeen tilanne onkin rauhoittunut jonkin verran, paitsi että koulupäivien aikana poika saattaa taas yllättäen lähteä yllytyksestä / houkuttelusta mukaan kaikkeen tyhmään, joista jo aiemmin kirjoitin.
olisi erilaisia 'tarkkis'luokkia erilaisille oppilaille.
Meillä on sellainen tilanne, että lapsi tarvitsisi joko koulunkäyntiavustajan tai erityisluokan, ei niistä kumpikaan järjesty, vaikka lääkärinlausuntoja löytyy. Mikään koulun eritysluokista ei tule kyseeseen, koska niissä on niin villiä oppilasainesta ja tämä kyseinen lapsi tarvitsisi nimenomaan rauhallisen oppimisympäristön.
Samaa mieltä, valitettavasti näin on. Tässä tapauksessa, vaikka poika on muutoin "villi", nimenomaan koulunkäynnin sujuvuuden kannalta hän tarvitsisi rauhallisen ympäristön ja erityisohjausta. Valitettavasti kyseisellä koululla tämä ei ole mahdollista.
Tiedän, että tässä tapauksessa vanhemmat ovat suunnitelleet jopa koulun vaihtoa, mikä tosin tekisi 8-luokkalaiselle n. 15 km:n koulumatkan nykyisin parin kilometrin sijaan.
jos vaatisitte pojalle oman henkilökohtaisen avustajan joka on vahva ja tiedostava aikuinen sekä mieluiten ammattilainen meillä lapsella avustajalla on sosionoomi koulussa hän on kaikessa mukana. Ottaa lapsen vastaan aamulla ja huolehtii että lapsi lähtee kotia kun koulu loppuu.
Me vaadimme ja saimme avustajan, nyt asiat kääntyneet hyvään suuntaan on siis todella suuri muutos. Avustaja päätettiin pitää reilut kolme kuukautta. Toivonmukaan lapsi kypsyy ja kekittyy tänäaikana. Sitten onkin yhdeksäsluokka syksyllä. Nykyiset yhdeksäsluokkalaiset jotka nyt ovat käyttäneet nuorta hyväkseen lähtevätkin sitte muihin opintoihin.
Koulu otti vastuun ja teki lopun siitä jengistä joka voimakkaasti valtasi sijaa koulun käynntiin ja opiskeluun kielteisesti. Koko syksyn ja parikuukautta kevätlukukaudella oli poissaoloja 60-70% sitten ilkeydentekoja ym.ym.
koulunvaihtoon. Tämä ala-asteen tattiainen olisi varmaan ainakin vuoden mullistuksesta sekaisin, jos koulua vaihdettaisiin. Nyt odottelemme sairaalan osastojaksoa ja Asperger-kuntoutussuunnitelman saamista. Saa nähdä, mitä sieltä suositellaan koulun suhteen.
Mutta miten poika itse suhtautuu ajatukseen koulun vaihtamisesta? Siinähän samalla vaihtuisi kaveripiirikin ja tiedä, vaikka menisi parempaan suuntaan siinä mielessä.
vaatimus meni läpi ja miten tarkkaan ottaen esititte sen?
Kyllä täälläkin on vaadittu, mutta ei ole mitään mahdollisuutta saada kuulema.
kirjallisesti ja yhteistyönä opettaja, sosiaalityontekijä, sekä terapeutin kanssa ja ottakaa huomioon että me olimme ne jotka vaadimme. Kustannukset maksaa kunta eikä koulu.
Kannattaa hakea apua ja tukea että osaa laittaa paperille juurin ne tärkeät ja painavat asiat sekä motivoida siten että viittaa seuraamuksiin.
Käymme terapiassa lapsi joka viikko ja me vanhemmat kerran kuussa lisäksi yhteiset tapaamiset kaksi-kolme ketaa vuodessa.
On parempi laittaa rahaa lapseen nyt sekun siirtää se monituplautunut laskujenmaksu sinne tulevaisuuteen. Eikä sitten aina selvitä edes rahalla. Onhan näitä huonoja esimerkkiä tiedossa kansiot täynnä joka sosialissa ja koulussa sekä poliisilta saa lisää...
Olin juuri palaverissä ja miten mukavalta se tuntuu kun asiat ovat kääntyneet parempaan suuntaan Sitten se että nuori itse kokee että hänestä todella vlitetään muuallakin kuin kotona.
Tämä nuori teidän pitäisi nähdä ennen ja nyt toivomme että tämä auttaa muussakin ongelmassa mitä hänen elämässään on.
On kuitenkin kevät ja houkutukset joka nurkantakana myös että kesä on pitkä...
Kiitos sijaisisä! Tuo teidän ratkaisunne voisi olla juuri oikea tapa tässäkin tapauksessa. Toivotaan parasta!!!
Tällä hetkellä tilanne on kuulemma suht. rauhallinen, mikä johtunee osittain siitä, että poika välttelee sitä "normaalia" kaveripiiriänsä hakatuksi pelon uhalla. Poika nimittäin joutui paljastamaan saaneensa alkoholia yhden kaverinsa kotoa, mistä syystä hän on nyt itse hakkausuhan alla.
On tämä nykynuorten touhu mennyt oikeasti aivan mahdottomaksi. Sääliksi käy.
on vähän liiankin tuttua.
Onko lapsesta tutkittu, ettei ole ADHD, kun toi kuvauksesi oli ihan samanlainen, kuin meidän adhd pojalla. Heikko itsetunto, masennus jne ja kaikki johtuu vain siitä, ettei pysty keskittymään ja siksi myös oppimisen kanssa vaikeuksia. Impulsiivisena saa itsensä jatkuvasti vaikeuksiin.
Voipi olla, että pojan juopottelu ei olekaan mitään uhmaa tai rajojen hakemista, vaan jos on ihan oikea vaiva ja hakee siihen helpotusta oloonsa viinasta.
Meillä tilanne helpottui välittömästi, kun lapsi sai oikean lääkityksen. Alkoi ymmärtää asioita ja oli kykyä itse pitää asiat hallinnassa ja sitä kautta myös itsetunto parani huomattavasti, kuin myös mieliala.
Tarkkikset ei ainakaan täällä meilläpäin ole mikään pelastus päinvastoin. Ne on ihan opettajien suojatyöpaikkoja. Opettajat on vaan tyytyväisiä, kun vaikeat tapaukset lintsaa, tai ajaa itse kesken päivän pois koulusta, eikä pyynnöistä huolimatta koskaan ilmotettu kotiin. Onneksi se aika on jo ohi, mutta kylmä hiki nousee pintaan, kun muistaakin sen ajan, sellasta oman pään seinään hakkaamista se oli, kun yritti jonkun laista yhteistyötä opettajien kanssa.
Lapsi voidaan huostaanottaa, vaikka kotiolot olisivat kunnossa.
Silloin puhutaan ns. ennalta ehkäisevästä huostaanotosta tms.
Siellä missä omat lapseni olivat, oli juuri vastaava tapaus. Ja olen kuullut niitä muualtakin.
vaarantaa itsensä tai jonkun toisen ja vanhemmat eivät pysty lapsesta huolehtimaan niin ettei lapsi tee tätä tai vaarantavat itse lapsen kasvuolosuhteet. Huostaanottoja ei tulisi tehdä kevein perustein.
Vanhempien tulisi hakea perheelle ja lapselle apua, jotta varastelu, juominen ja pahoinpitelyt, sekä pinnaaminen saadaan kuriin. Joskus lyhyt aikainen huostaanotto voi olla muistutus lapselle perheen tärkeydestä ja taas vanhemmille muistutus vanhemmuudesta.
Vaikea tuollaiseen on sanoa kuitenkaan mitään, kun ei tiedä asian kaikkia puolia.
Toivottavasti huostaanottoa ei tarvitse kuitenkaan tehdä ja poika järkiintyy jo ennen mahdollisia toimenpiteitä. Luulisi huostaanotto mahdollisuuden jo lasta hieman säikäyttävän ja pistävän asiat tärkeysjärjestykseen. Kerran nuori ei halua huostaanottoa.
useimmat huostaanotot tehdään nimenomaan lapsen oireilun takia, mutta tietysti papereihin pyritään kirjaamaan kaikensaista puppua, ettei vanhemmat saisi purettua huotaa. kuulostaa kummalta? sitä se onkin.
Tilanne on nyt hieman rauhoittunut. Poika on käyttäytynyt viimeisen kuukauden ajan hyvin - voi kun sitä jatkuisi!
Sosiaaliviranomaiset kävivät kyseisessä perheessä juttelemassa ja puhuivat pojalle "järkeä päähän", että miten hänellä on hyvät vanhemmat, jotka vielä yrittävät hoitaa asiat pojan parhaaksi ja jotka ilmiselvästi välittävät hänestä. Ei siis puhettakaan mistään huostaanotosta - ainakaan toistaiseksi.
Toivotaan, että tilanne jatkuu samaan malliin eli rauhassa eteenpäin!