yksi kissa???

kissa toki yksinkin olla onnellinen, varsinkin jos se saa paljon huomiota ja sille on aikaa eikä se ole päiviä pitkiä yksin kotona.

Tosin ei ihminen voi mitenkään korvata lajitoveria. Ei kissakaan voi ihmistä joissain asioissa korvata. Kissoilla on kuitenkin oma yhteinen kieli, leikit, eleet ja elämä. Siksi siis lajikumppani on kyllä sille hyväksi.

itselläni on kaksi kissaa, ihan sen takia että niillä on mukavampaa kahdestaan, kun ovat sisäkissoja ja joutuvat aina olemaan niin paljon sisällä. ja olen aina tottunut pitämään kahta kissaa, kun aina on niin ollut.

kissaa ja ne neuttii toisten seurasta, mutta kun asuin vielä kotona niin meillä oli yksi kissa. En tuntenut että kissa olisi ollut mitenkään tylsistynyt tms. mahtavan ihmisrakas kylläkin.. oli minun perään kovasti ja aina vastassa ku oppi rytmin:) Nykyään vanhemmilla on myös yksi kissa eikä minusta siinäkään ole kauhean masentuneisuutta huomannut, muutenki se on niin löhö.. tosin kummatkin kissat saa vapaasti liikkua niin ulkona kuin sisällä, maalla kun asumme. Mutta huomaa kyllä et vanhempien kissasta on kiva kun menemme omien kissojen kanssa kyläileen että tykkää asiasta.. mutta jos on tarpeeksi virikkeitä ja tekemisttä niin yksinkin pärjää, mut kaksin aina kivempi...

Minulla tosin on 5 kissaa!3 kolli poikaa ja 2 narttua.Kalle 13.v Kölli 11v.Nasu 2.v Ville 1.v ja Killi 1.v Syksyllä lähti 16.v Kille taivaaseen! Että näin meillä.
Kyllähän kissa pärjää yksinäänkin.Jos on hyvä perhe missä on!Kissa on seurallinen eläin.
Riippuu toki kissastakin. Kissathan on yksilöitä!
Nasu on ihan oma persoona!Ei aikaisemmin tuollaista kissaa ole ollut minullakaan.
Monessa kisussa enemmän huolehtimista!Yksi kiintyy enemmän ihmiseen!Silti voi olla onnellinen ! Pitkään yksin ollut ei välttämättä enään huolikkaan vierasta kisu seuraa.

Niin.. kyllä se tosiaan riippuu monesta asiasta. Ja itse ainakin huomasin,että kisuni tarvitsi kaverin. Se aina teki pahojaan kun olin töissä.. mulla 3 vuorotyö. Ja kyllä se välillä muutenkin osoitti mieltään,vaikka kuinka olisi sitä huomioinu ja leikkiny hänen kanssaan. Hankkisin sitten toisen kisun hänen rinnalleen.. hetki meni kuin tottusivat toisiinsa ja nyt ovat kuin majakka ja perävaunu. Onnellisia toisistansa.. Vanhemman kisun pahanteot loppuivat.. tosin nyt niitä tehdään joskus yhdessä,mutta se on niin pientä. Ja ovat sisäkisuja. Sillon itse ainakin suosittelisin toista.

Itselläni on vain yksi kissa, mutta mielestäni pystyn tarjoamaan sille hyvän ja onnellisen elämän. Olen paljon kissani seurana ja hän onkin todella ihmisrakas tapaus.. Tietysti jos omistaja on paljon pois kotoa, niin kyllä seura kissalle varmasti kelpaisi.

Minun kissa ei siedä muita eläimiä lainkaan, ihmisistä tykkää sit ihan hulluna :) Kattini on tosi tyytyväinen, päivät nukkuu ja illat sit puuhataan yhdessä, käydään myös paljon ulkona. Kissani kulkee muutenkin mukanani aina reissussa ja kavereiden mieheni luona.