Hei!
Tahdon tuoda teille esiin tämän palstan vastakohdaksi toisenlaisen puolen:
Olen 3 vuotta sitten eronnut 37-vuotias (lue: ikäloppu) nainen. Mies löysi uuden, mutta ongelmia meillä oli aikaisemmin eli näin jälkikäteen en hänen ratkaisuaan ihmettele. Ehkä siinä olisi voinut myöhemmin käydä toisin päin. Me oltiin loppujen lopuksi erilaisia ja se aiheutti riitoja. Toinen kasvoi toiseen suuntaa.
Minulle jäi erossa asumaan 2 lasta (nyt 5 ja 9 vuotiaat pojat). Saan heistä elatusmaksua ja lapsilisiä yh-korotuksella yhteensä noin 530 euroa. Käyn töissä, josta kuukaudessa jää käteen 1200 euroa. Eli tulomme on 1730 euroa/kk.
Asumme k3h k s 65 m2(itselläni oma huone ja pojat jakavat toisen). Vuokra vedet 580 €/kk sähkö noin 20 €/kk. Ruoka/päivähoitomaksut/kännykkä/auto bensa vievät 600 €/kk. ELi yhteensä 1200 €. Loput 530 € käytetään säästötileihin/vaatteisiin/harrastuksiin ja leluihin/osamaksuihin (isommat ostot tehdään osamaksuilla). Lomia varten rahaa syrjään pitkin vuotta.Ja toki äiti käy välillä viihteelläkin (ja ompahan ikälopulle tarjoutunut kosijoitakin, joita ei lapset ole haitanut.)
Olemme tyytyväisiä eikä meiltä puuta mielestäni mitään tärkeää. Poikien isä osallistuu tarvittaessa isompiin harrastusmaksuihin, mutta pääasiassa olemme pärjäilleet. Pojilla on omat lelut isänsä luona ja isä ostaa heille omassa kodissaan tarvittavat tavarat.Aina ei olla samaa mieltä rahasta, mutta niistä keskustellaan ja etsitään järkevä ratkaisu.Ymmärrän exääni myös siinä suhteessa, että hänellä on kolmen kuukauden ikäiset kaksostytöt ja rahaa menee heihinkin.
Myös pojat tietävät ettei aina ole rahaa ole ostaa kaikkea "pintavillityksiä" ja osaavat pyytää harkiten uusia tavaroita. Joskus väännetään itkua, mutta periksi en pienestä anna ja se on kannattanut. Pojilla on myös omat säästölippaat, joista saavat sitten käyttää rahaa "omaan kivaa". Tosin pienempi ei vielä osaa, mutta isompi kylläkin ja pieni seuraa esimerkkiä perässä. Säästölippaat täyttyvät synttäripäivinä ja jouluisin sukulaisten ja kummien avustuksella.
Nauttikaa elämästä ja suunnitelkaa tulevaisutta älkääkä murehtiko menneisyyttä tai valittako nykyhetkeä. Onni on olemassa, jos sen huomaa.
Tahdon tuoda teille esiin tämän palstan vastakohdaksi toisenlaisen puolen:
Olen 3 vuotta sitten eronnut 37-vuotias (lue: ikäloppu) nainen. Mies löysi uuden, mutta ongelmia meillä oli aikaisemmin eli näin jälkikäteen en hänen ratkaisuaan ihmettele. Ehkä siinä olisi voinut myöhemmin käydä toisin päin. Me oltiin loppujen lopuksi erilaisia ja se aiheutti riitoja. Toinen kasvoi toiseen suuntaa.
Minulle jäi erossa asumaan 2 lasta (nyt 5 ja 9 vuotiaat pojat). Saan heistä elatusmaksua ja lapsilisiä yh-korotuksella yhteensä noin 530 euroa. Käyn töissä, josta kuukaudessa jää käteen 1200 euroa. Eli tulomme on 1730 euroa/kk.
Asumme k3h k s 65 m2(itselläni oma huone ja pojat jakavat toisen). Vuokra vedet 580 €/kk sähkö noin 20 €/kk. Ruoka/päivähoitomaksut/kännykkä/auto bensa vievät 600 €/kk. ELi yhteensä 1200 €. Loput 530 € käytetään säästötileihin/vaatteisiin/harrastuksiin ja leluihin/osamaksuihin (isommat ostot tehdään osamaksuilla). Lomia varten rahaa syrjään pitkin vuotta.Ja toki äiti käy välillä viihteelläkin (ja ompahan ikälopulle tarjoutunut kosijoitakin, joita ei lapset ole haitanut.)
Olemme tyytyväisiä eikä meiltä puuta mielestäni mitään tärkeää. Poikien isä osallistuu tarvittaessa isompiin harrastusmaksuihin, mutta pääasiassa olemme pärjäilleet. Pojilla on omat lelut isänsä luona ja isä ostaa heille omassa kodissaan tarvittavat tavarat.Aina ei olla samaa mieltä rahasta, mutta niistä keskustellaan ja etsitään järkevä ratkaisu.Ymmärrän exääni myös siinä suhteessa, että hänellä on kolmen kuukauden ikäiset kaksostytöt ja rahaa menee heihinkin.
Myös pojat tietävät ettei aina ole rahaa ole ostaa kaikkea "pintavillityksiä" ja osaavat pyytää harkiten uusia tavaroita. Joskus väännetään itkua, mutta periksi en pienestä anna ja se on kannattanut. Pojilla on myös omat säästölippaat, joista saavat sitten käyttää rahaa "omaan kivaa". Tosin pienempi ei vielä osaa, mutta isompi kylläkin ja pieni seuraa esimerkkiä perässä. Säästölippaat täyttyvät synttäripäivinä ja jouluisin sukulaisten ja kummien avustuksella.
Nauttikaa elämästä ja suunnitelkaa tulevaisutta älkääkä murehtiko menneisyyttä tai valittako nykyhetkeä. Onni on olemassa, jos sen huomaa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ruoka/päivähoitomaksut/kännykkä/auto bensa vievät 600 €/kk.
Siis tuo 600€ sisältää kuukauden ruoat päivähoitomaksun kännykkälaskun autokulut. Ei helvetissä saiskos hieman erittelyä eli kerroppa tarkkaan mitä menee ruokaa, autoon ja päivähoitoon. Koska tuo kuulostaa aika mahdottomalta. Muutenkin tuo oli jotenkin niin tehdyn kuuloinen tarina.
Rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Mies lähti, mutta itseäni saan syyttää, en kuulemma antanut tarpeeksi usein, niin, löytyi meilläkin syyllinen peilistä. Meillä taas riittää 200€ kuussa neljän lapsen ruokintaan, bussimatkoihin, päivähoitokuluihin, puhelimeen ja nettiyhteyteen.
Iskä ei osallistu mihinkään ja sen ymmärrän kun hänelle on syntynyt kolme uutta lasta, kaikki eri kaupunkeihin. Siinä menee miehellä paljon rahaa kun sompailee kaupunkien välillä. Onneksi hänellä on mopo.
Äiti ja 4 lasta. Käyttövarat vuokran jälkeen noin 1600 e kuukaudessa.
Ruokaan 600 euroa kuussa
(leivon itse, teen kaikki ruoat kotona, suurostot ja tarjoukset ja viimeiset myyntipäivät tavallisia, sis. pesu-ja puhd.aineet ym)
Puhelimet netti 100 eur.
Vakuutusmaksut 180 eur kk:ssa.
Bensiini ja auto 100eur.
Lääkkeet ja lääkärit 40 euroa.
2xlapsen opiskelu ja -matkat 200 eur kk:ssa.
Lasten harrastukset 180kk:ssa.
Satunnaiset kampaajat, parturit, viihde, vaateostokset ja säästäminen vievät loput 200.
TV-lupaa tai lehtiä meillä ei suosita.
Eurot ovat kaikki noin-summia.
Olen itse 2 lapsen yh isä ja ei meilläkään ole
ikinä rahassa kylvetty.Mitkä on lapsen kannalta
onnen välineet,niin itse ajattelen että se
on ennen muuta turvallinen koti missä saa rak-
kautta.Ja iso turva elämää varten on tietenkin lapselle oppia elämään jo varhain tulojen mukaan.
Ja toisaalta tiedostamaan elämässä ne todellisen
onnen eväät.Että onni ei elä materiaalissa,vaan tulee tuolta sisältä.Itse ainakin kasvatukses-
sa opastan lapsia toteuttamaan itseään ja etsimään
sellaista henkistä hyvää oloa.Kuvitelma että
pankin lainatiskin kautta matkustetaan onnelaan ja paratiisiin,on kuvitelma,jota ei sovi suo-
sitella kenellekkään.Lapsen sydän kaipaa rak-
kautta ei euroja!
se rauhoittaa. Ihan pelkällä pyhällä hengellä ja rakkaudella täällä tuskin kukaan elää. Ja en näe mitään kehumisen arvoista siinä että kituuttaa päivästä toiseen. Lapsille ei kuulu raha-asiat ja ne ei saa heidän elämäänsä vaikuttaa.On se kumma että aina asetetaan vastakkain taloudellinen turvallisuus ja rakkaus. Meillä ne kuuluu samaan pakettiin.
Kysyisin sinulta,miksi usein pahimmat pahantekijä tulee ns hyvistä kodeista,joissa siis ei ole rahasta pulaa?Minä en valitettavasti voi millään tasolla yhtyä ajatukseen,että raha ja rakkaus on samassa paketissa.Minusta siihen jo ajatuksena,
liittyy erittäin merkittävä itsepetos.Tavattoman moni varsin rajallisista oloista lähtenyt ihminen,
on edennyt hyvin merkittävään asemaan ja tehtävään.Moni hyvän kodin kasvatti taasen jo
nuorena huumeiden yliannostukseen,eli itsemur-
haan.Rahan ja inhimillisten tunteiden sekoit-
taminen keskenään,en pidä sitä äärettömän
älyllisenä ajatteluna.Ekonomistiset arvot on aina itsekeskeisiä.Humanistiset arvot kuten kasten
kasvatus taas epäitsekäs tapa kommunikoida
tulevaisuuden kanssa.
Oletko sitä mieltä, että taloudellinen turvallisuus tekisi hallaa lapsillesi ja sinusta huonomman kasvattajan?
Rahalla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Rahakkaissa kodeissa monta kertaa juostaan rahan perässä aamusta iltaan ja lasten kanssa oleminen ja kasvattaminen jää rahan varjoon. Mutta näin voi olla myös rahattomissa perheissä, koska on esim. tehtävä kahta työtä.
Lapset nyt on vaan kasvatettava ottamaan vastuuta pienstä pitäen ja sitä mukaan mitä ikää tulee, tulee myös vastuuta enemmän.
Ja ennen kaikkea on nähtävä vaiva tutustua lapseensa, antaa aikaa ja opettaa, että mikään ei tule ilmaiseksi ja valmiina nokan eteen. Vastuuta on otettva ja vähän täytyy vaivaakin nähdä.
Ja nuo mainitsemasi ongelmat ovat olemassa myös rajallisista oloista lähtöisillä. Ne ovat tullakseen jos on tullakseen, rahalla ei niiden kanssa ole mitää tekemistä. Vaan kasvattamisella tai pikemminkin sen puutteesta.
Kyllä toki kunnon isä niin kuin minä,vaikka nuo äidit isän ja äidin chatissa haistattelee ja
homotteleekin,luo lapsilleen myös taloudellisen turvan.Tarkoitin vain ettei se ole itseisarvo,joka on varma tie onnelaan.Kokonaisuus ja tasapaino ratkaisee.Rahalle ei yleensäkään saa antaa ylivaltaa elämässä,eikä ideoinnissa.Lapsella on paljon muitakin elementtejä,joiden turvallisuutta hän kaipaa kuin materiaali kysymykset.Vaikka kotona olisi kuinka paljon nurkat täynnä roinaa,se ei auta,jos sydän on tyhjä.
koskee lähinnä etävanhempia, jotka eivät lapsiaan tapaa.
Kun ajattelee petömaisesti yh isää kohtaan kaäyttäytyviä äitejä isien ja äitien chatissa,
kasvatuksen merkitys konkretisoituu ja on helppo tajuta,miksi osa nuorisoa on tänäin sitä mitä on.
Vailla terveitä visioita.vailla sydäntä.
Itse olen välttänyt kasvatuksessa lähteä aikuisen maailman kautta.Olen koettanut huomioidan lapsen maailman.Lapselle ei rahakaan ole väline siinä
mielessä kuin aikuiselle.Mutta toki lapsen kas-
kasvaessa,viikkoraha systeemi on hyvä oppi siitä,etä on tultava tietyllä summalla toimeen.
Kuinka monen aikuisen rahankäyttö on hukassa siksi,ettei lapsena ole opetettu näitä alkeita.
Vastuu pitää lapselle opettaa ja vastuuta heidäb pitää oppia kantamaan.Minulle lapsen oman persoonan tunnistaminen on tärkeää.Hän
oppii sitä kautta tuntemaan itsensä,myös vastuun kantajana.Mitä petomaisten äitien lapsista tulee?Se lienee kuuluu inhimillisen tragedian
piiriin!
Tuolla kirjoittajalla ei kyllä ole kaikki ihan kohdallaan. Vahvojen naisten lapsista tulee vahvoja, ja toivottavasti vanhempina sellaisia että pitävät huolen lapsistaan. Edellinen kirjoittaja on varmasti itse sellainen inhimillinen tragedia ja nyt tilittää palstalla naisten petomaisuutta.
Olen itse perheestä jossa aina oli rahat tiukalla tai oikeammin se laitettiin johonkin muuhun kuin mm. kasvavassa olevan tyttölapsen esim vaatetukseen ja harrastuksiin.
Ei ole kiva olla köyhä koulussa huonoissa vaatteissa kun kaikilla on kaikkea ja hirveä into harrastaa kaikkea mutta mihinkään ei ole rahaa.
Itse aloin iltatyöt jo ennen 14 vuotta iltasiivoojana äitini verokirjalle ja jatkoin sitä lukion loppuun asti. Lapsuuteni ja nuoruuteni siis mopinvarressa ei mitään kivaa...
Voin sanoa että mopatessa hehtaarihalleja koulun jälkeen tuli niin kova kunnianhimo että päätin että perhettä en perusta ennenkuin rahallisesti se on helppoa ja koulutan itseni niin pitkälle hyväpalkkaiseen ammattiin että palkalla pystyy mukavasti elämään.
Itse en halua lapsilleni että joutuvat koulussa silmätikuiksi vaatteiden takia. Ei tarvitse olla merkkivaatteita mutta ehjät, kivat lapselle sopivat vaatteet tulee olla. Jos lapsi haluaa harrastaa se punnitaan tarkkaan ja annetaan mahdollisuus jos se on muuten järkevää. Viikoraha ansaitaan omalla työllä kotona ja sen arvo opetetaan lapsille..
Ei rahassa tarvitse kylpeä mutta kyllä se tietyn varmuuden tuo. Nousukasmaista on sillä pröystäillä..
Anneli
Se että tiölittää avoimesti kokemuksiaan,mitä on äitien ja isien chatissa kokenut,ei minusta ole
oire mistään tragediasta.Lapsen tai lasten kasvatus taas on todella yksilöllinen kokemus.Varmaan on
jokaisen syytä vain tehdä omalta osaltaan parhaansa.Täydellisiä äitejä ja isä ei ole.Enkä
usko että mitään positiivista syntyy,jos täydel-
lisyyteen pyrkii.Tosiasiat joutuu jokainen kas-
vattaja huomioimaan ja saada lapsikin ne tiedos-
tamaan.Jos ihmistä syyttä suotta jossain mollataan
ja hän siitä avoimesti kertoo,voidaanko tulkita
että hän on vähä älyinen vai vain rehellinen?
Olen itse suuresta perheestä ja hyvin samanlaisista oloista lähtöisin kuin sinä.Ajattelen juuri sitä kautta,että jos lapsena saa kaiken liian helposti,se sisu taistella eteenpäin,jää puut-
tumaan.Kun lapsuuden kodin jälkeen pitäisi tais-
tella eteenpäin,etsiä se oma vihreä oksa,siihen ei
olekkaan eväitä.Siksi itse olen tavallaan kiitollinen lapsuuden kodin niukkuudelle.Se opet-
ti,ettei maailmassa saa mitään,ilman että tekee töitä,jotta etenee elämässä.Hyvä ajatus siinä on,
että lasta paapotaan ja hän saa kaikkea yltä-
kylläisyyteen asti.Mutta se ikävä puoli siinä on,ettei hän pysty taistelemaan itseään itse-
näiseksi.Varsin monen menestyvän ihmisen lapsuu-
den tausta on niukka ja elintasoltaan rajal-
linen koti.Se että tahtoo omalle lapselleen antaa
runsaammat eväät,se on hieno ajatus,looginenkin,
mutta kolikolla on ikävä kääntöpuoli.
ovat erilaisia.
Annan omilleni vaikka kuun taivaalta, jos rahani siihen riittävät, mutta he osaavat arvostaa sitä ja kantavat kotiin erinomaisia koulutodistuksia, koska olen kertonut sen olevan minulle tärkeä asia.
En todellakaan toivo, että lapseni joutuisivat aloittamaan siivousduunit alle 15 v:na sen takia että he joutuisivat kokemaan saman kuin minä. Sitä paitsi, opiskelu on paljon kovempaa hommaa nykyään kuin vuosikymmeniä sitten.
Itse en tahdo itselleni mitään kunniaa siitä,että lapset tuo kotiin koko ajan hyviä koe numeroita ja kovasti hyvät todistukset.Minä aina painotan,et-
tä mitä saavuttavatkaan,tekevät sen itsenäisinä ja älykkäinä lapsina.Minä luotan heidän omaan
viisauteen työn ja uran valinnan suhteen.varmasti heitä siinä kannustan kaikin keinoin.Minä en
edelleenkään usko,että kuu taivaalta toisi maanpäälistä paratiisia.Rehellisyys,avoimuus ja
uskallus olla oma itsensä,niitä asioita olen
koettanut painottaa.Inhimillisen olemisen
kannalta,suurimpia asioita ovat sellaiset,
joilla ei ole rahan kanssa mitään tekemistä.Minä en ikinä tahdo määritellä,itä lapseni tahtovat
aikanaan tehdä.Luotan lasten omaan kykyyn siinä
suhteessa täysin.
Mitä vatun kunniaa tässä kukaan ole lastensa koulumenestyksestä ottamassa. Minä palkitsen materialla jos rahani riittävät, sinä taputat päähän ja se riittää sinun lapsillesi, that's ok. Lapseni eivät vaadi koskaan mitään, he ovat onnellisia siitä mitä saavat. Viimeinen sijoitukseni oli Aprilia RS 125 -05 ja poika rahoitti säästöillään osan.
Maanpäällistä paratiisia ei olekaan, mutta ilo on katsella, kun murkkuikäisillä laumasieluilla on kaikki samat jutut mahdollisia kuin kahden-vanhemman perheiden lapsillakin. Jossain vaiheessa kuulet katkeruuden lastesi äänessä, jos he olivat yksinhuoltajuutesi takia vähemmällä, kuin muut. Näin on näreet, vaikka kuinka humaani ja vihreä kasvatusmenetelmäsi olisi OMASTA mielestäsi pätevin.
En rehellisesti ilmaisten ole tuollaista katkeruutta pannut merkille.Lapsillani on harrastuksia,kavereita ja koulu sujuu.Poika on
kovasti ylpeä futis harrastuksestaan,tyttö tekee omia juttujaan liikunnan parissa.Usdkon että
terveet,positiviset harrastukset on heille tärkei-
tä.Erilaisen roinan kotiin raahaaminen ei niinkään.
En minä näistäkään asioista kunniaa tai kiitosta
ota iselleni.Ne on lasteni omaehtoisia valintoja ja esimerkki vain siitä,että lasten älyyn on syytä luottaa.Kun antaa rohkeasti lasten tehdä valinto-
ja,tulos voi olla ihan hyvä.Aprilia voi olla
ihan hyvä valinta.meillä on riittänyt tänä
keväänä 6.50 e Puma futis pallo.Kaikki on
suhteellista.
lapset häpeävät vanhempiaan ja tuo yh isä on niin nolo tapaus että nyt jo hävettää lastesi puolesta.
Elätän lapseni omalla työllä,meillä on kunnon siisti koti.Lapsilla sujuu koulu,heillä on hienot harrastukset,kavereita.Pidän itseni ja kodin
kunnossa ja opiskelen koko ajan lisää työni
suhteen.Vapaa aikana teen vapaaehtoistyötä van-
husten ja syöpääsairastavien lasten parissa.Mielestäni minulla on terveet elämåäntavat,en näe olennaisia asioita,mitä minun pitäisi erityisesti hävetä.Enkä ole laittanut lapsista merkille erityistä häpeää.Sinulla,niin
kuin isien ja äitien chatin äidiellä on halu loukata.Minä en näe sen asian analyyttistä tarakstelua mitenkään aiheelliseksi.
Miksi pitää olla joko tai? Miksi lapsille pitää opettaa, että aina on kurjaa ja vaikeaa. Tai vastaavasti aina kivaa ja helppoa. Missä tasapaino? Miksi asiat pitää laittaa kunnianhimoisesti tärkeysjärjestykseen. Kunnianhimohan on loppujen lopuksi se viimeinen syy epäonnistumiselle.
Jokainen vanhempihan kasvattaa lapsiaa omien kykejensä mukaan. Ja aikanaan he tulevat omien kasvatukset tuloksen näkemään.
Meidän lapsilla on vielä muutama vuosi tuohon teini ikään, mutta sekin on edessä. Ja tiedän jo näin etukäteen, että heille tulee olemaan kaikki noloa mikä liittyy meihin vanhempiin ja me vanhemmat emme tiedä mistään mitään jne.
Se, että elätän lapseni työllä, meillä on kunnon siisti koti, koulu sujuu, heillä hienot harrastukset, kavereita yms. Ne eivät ole tae mistään, toki ne ovat tärkeitä asioita.
Mutta se mikä tekee minut ylpeäksi itsestäni ja lapsistani on se, että he osaavat ottaa muut huomioon, ovat rehellisiä itselleen ja muille. He osaavat käyttäytyä tilanteen mukaan. Tietävät sen, että he eivät voi olla aina kaikessa parhaita vaan heillä on myös heikkouksia, jotka eivät ole kiellettyjä. He tievät sen että, jos he tietävät yhden asian, he ei silloin tiedä kaikkea. Ja ennen kaikkea he tietävät sen, että olen ylpeä heistä sellaisina kuin he ovat, heidän ei tarvitse koko ajan päteä minun silmissä ja todistaa hyvyyttään. Se mikä on tärkeää minulle ei välttämättä tarvitse olla tärkeää heille.
Ja vanhemipien on osattava antaa lapsilllen tilaa kasvaa ja kehittyä omina itsenään.
lukijana en voi olla enää puuttumatta kommentteihinne. Sinä naiskirjoittaja olet materialistinen ihminen ja sinulla on isommat lapsetkin kuin yh isällä, joka tekee asiat sydämellä ja päivä kerrallaan. Jos jommassa kummassa on häpeämistä, niin siinä, joka ei tajua toisen elämäntilannetta. Tuskinpa 6-vuotias tarvitsee vielä mopoa, futispallo on kaikki kaikessa, ainakin meillä. Mutta murrosikäisellä on jo ehkä muitakin toiveita, kuten se mopo tai vaikka jos pidemmälle ajatellaan niin ajokorttikin jo siintää mielessä. Ei kaikki ole moottorisankareita eikä kaikilla tarvi olla mopo, voihan lapsista tulla hyviä musiikin tai jalkapallonkin piirissä. Pääasia että on harrasteita ja elämä on mielekästä.
Olen monessa suhteessa kanssasi aivan sama mieltä ja kirjoituksesi oli kovasti fiksu.Mutta olen valitettavasti pikkuisen myös isä,jolla on omat tavat kasvattaa ts olla isä.Pidän kuitenkin perus
asioita myös tärkeinä.Eli että isällä on työ.Koti on turvallinen ja siisti,kunnossa ja että lasten koulu sujuu.Kyllä se minulle on viite,että asiat
kulkee oikeaan suuntaan.Mitään itseisarvoista se ei
toki takaa,niin kuin sanoitkin,mutta se on kuitenkin positiivinen viite.Myös olen välttänyt vaatimasta lapselta liikaa käytöksen ja suhteessa
muihin ihmisiin.Kovasti olen vaalinut heidän omaa persoonaa ja sunut heille virheensä ja sitä kautta
oppimisen.Lapsen maailma on mekanismeiltaan erilainen kuin meidän aikuisten.Me teemme paljon asioita kokemus pohjaisesti.Lapsi uteliaana opiskellen ja virheitä tulee.Mutta me vanhemmat toki tässä suhteessa teemme omat yksilölliset valinnat ja eikös pääasia lopulta ole,että
lapsista kasvaa kunnon aikuisia?Päämäärähän se tärkeä on,eikä se tapa,millä kasvamis prosessi tapahtuu?Lapset ovat yksilöitä jokainen,tuntuisi
loogiselta siksi,että myös kasvattaminen on
yksilöllistä!
Mun ei ole koskaan omia vanhempiani tarvinnut hävetä. Tosin isä kuoli jo kun olin 17 eli vuonna 1988. Äiti eli vielä 10 vuotta isän kuoleman jälkeen eikä sitäkään koskaan tarvinnut hävetä, ei edes murkkuikäisenä. Mulla oli vielä uskovaiset vanhemmat ja äidillä oli kuolinvuoteelle asti hiukset nutturallakin. Meitä on neljä sisarusta ja kaikkien meidän muksejen kaverit kävivät meillä, vaikka me ei oltais oltu sillä hetkellä kotonakaan. Siinä meitä jotakuta odottaissa äiti keitti kahvit odottajille ja kyseli kuulumiset, yhdessä paransivat hetken maalimaa ja nauroivat arjen hassuille asioille ja mikä ihmeellisintä, siinä kahvihetkellä tyhjennettiin raskas sydän, jos sellainen oli.
Autotallissa iltaisin, kun isä oli kotosalla, oli ihan yhtä hyvä meno. Siellä naapurin pojatkin oppivat hitsaamaan ja sorvaamaan erilaisia juttuja. Tais siinä muutampi auto kärähtääkin pihalla niissä touhuissa, mutta tärkeintä oli tekeminen.
Vielä sen jälkeenkin, kun olimme muuttaneet kaikki pois kotoamme, siellä kävi kavereita kylässä ja äiti vielä hoiti eläkkeellä ollessaan usein kevereiden muksuja omiemme lisäksi. Eli monen ihmisen tukipaikka ja eipä tuo äiti yksinäisyyttä valittanut koskaan, oli tyytyväinen vanhus. Eikä muuten ollut rikkaat vahemmat rahallisesti vaan ihan olivat hyväsydämisiä.
Edellinen ostokseni oli piano, koska lapseni on lahjakas!
Ekaluokkalaisen matikankokeen pistettä vaille täydet aiheutti meidän perheessä munkkien paistourakan ja hillittömän hurjia haleja ja yäks-pusujen sarjan! Viikkorahallaan hän osti 3 euron pussin muovisotilaita. Olipa onnellinen mies, kun palasi kaupasta. Tuolla makaa huoneensa lattialla ja ovat keskellä taistelua ystävänsä, toisen harvahampaan kanssa.
Opiskeleva neitokainen sai lentoliput tutustuakseen kesäisen keski-euroopan arkkitehtuuriin "vain" olemalla luokkansa paras jatkuvasti. Viikonlopputienesteistään säästää käyttörahansa. Minusta ei olisi ollut lukemaan kaksoistutkintoa, nostan hänelle pipoani!
Perusasioita, että vanhemmalla on työtä, koti on siisti ja turvallinen, vanhempi on läsnä. Ei turvattu talous kumoa noita perusjuttuja.
ollut murrosiässä?
Kyllä se on ihan tavallista että vanhempia hävetään, eritoten jos ne on uskovaisia. Se vasta hävettääkin jos vanhemmat saavat iltatähden, nehän silloin ihan todistetusti harrastavat seksiä.
kirjoittajalla itsellään Ei ole ollut murrosikää, koska sellaisia nuoria on vain meillä "epäonnistuneilla" YKSINHUOLTAJILLA! =D
Hänhän on kotoisin sopuisasta uskovaisesta ydinperheestä, jossa kaikki oli niin harmoonista eikä nuori tarvinnut rahaa mihinkään (esim.) typeriin nuorelle ominaisiin kokeiluihin.
Olen lukenut, että jos nuori ei kapinoi silloin kun on sen aika, puperteetti tulee myöhemmin (koska se on yksi ihmisen oleellisista kehitysvaiheista) tai vaihtoehtoisesti aikuinen ei ymmärrä oman lapsensa murroikään liittyviä ongelmia, koska on itse ollut pulmunen.
jäi miljoonatalo, autot ja mökki. Mies lähti kun ei jaksanu hoitaa näin suurta taloo puutarhoineen, Löysi naisen jolla pikkuruinen yksiö laitakaupungissa. Meidän viisi lasta ja kuusi koiraa asutaan hulpeaa taloa. Meil on vielä toinen asunto etelärannoilla...!
Juu, me nautitaan elämästämme, kun rahaakin tulee vielä niin, ettei pankkiin meinaa mahtua!
Lasten sata säästölipastakin on kahisevia täynnä, kolikot menee imuriin.