Nyt on aivan pakko laittaa viestiä, osiosta viis veisaamatta.
Sillä haluan kysyä teiltä kysymksen, joka kuuluu näin: Mitä kihlautuminen tarkoittaa ja mikä on kihlautumisen syy juuri sinun mielestäsi?
En halua linkkejä wikipedian sivuille enkä lakipykälien kopioita, vaan juuri sinun mielipiteesi asiasta. Haluan nähdä mitä kihlautuminen nykypäivänä merkitsee.
Sillä haluan kysyä teiltä kysymksen, joka kuuluu näin: Mitä kihlautuminen tarkoittaa ja mikä on kihlautumisen syy juuri sinun mielestäsi?
En halua linkkejä wikipedian sivuille enkä lakipykälien kopioita, vaan juuri sinun mielipiteesi asiasta. Haluan nähdä mitä kihlautuminen nykypäivänä merkitsee.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Outo kysymys, ei kihlautumisella ole "tarkoitusta". Kihlautuminen on vain yhdellä sanalla ilmaistuna sopimus avioliiton solmimisesta tulevaisuudessa. Avioliiton solmimisella on puolestaan tarkoituksensa, itse kullekin oman laisensa.
Jos kihlautumiselle välttämättä haluaa oman tarkoituksena hakea niin se on viimeinen harkinta-aika ennen avioliiton solmimista. Kihlautumalla ilmaistaan kihlakumppanille, että nyt ollaan tosissaan joko menossa naimisiin tai lopettamassa suhde. Kihlaus on suhteessa välivaihe jonka on tarkoitus päättyä mieluiten tietenkin avioliittoon mutta mahdollisesti myös eroon.
En tiedä, mitä kihlautuminen nykypäivänä merkitsee, mutta kysymykseen siitä, mitä se juuri minulle merkitsee, niin tässäpä tekstiä:
Minulle kihlautuminen on sitä, että jossain vaiheessa suhdetta kumpikin osapuoli on samaa mieltä, että 'tästä mennään nyt eteenpäin kohti avioliittoa'. Olen sen verran tiukkapipo, että se ei voi tapahtua liian varhaisessa vaiheessa suhdetta, koska -(alleviivaan) minun mielestäni - kovin pian tapaamisen jälkeen ei voi tuntea toista riittävän hyvin, että tietäisi haluavansa elää toisen kanssa hänet 'vikoineenkin' hyväksyen. Sellaista kihlautumista pidän herkästi kihlautumisena asian itsensä eikä tulevan avioliiton vuoksi.
Ja kyllä minun mielestäni kihlautumiseen kuuluu jonkinlainen käsitys siitä, milloin avioliiton satamaan astellaan. Se voi olla ensi kuussa, ensi syksynä tai ensi vuonna, mutta en oikein osaa pitää kihlauksena semmoista, jossa sovitaan, että 'sitten joskus'.
Minun mielestäni kihlautumiseen ei tarvita sormuksia, muille kertomista tai asian juhlistamista, jos niin ei halua, koska yhteinen päätös avioitumisesta on ratkaiseva.
kihlohin meno tarkottaa mulle ehkä hieman vakavampaa yhesoloo. en kyllä tiedä miksi näin ajattelen, koska ihan vakavissani nytkin olen :) en itse koe sitä niinkään lupauksena avioliitosta. ihan hyvin voisin itse olla 'vain' kihloissa koko elämäni tai mennä suoraa heti naimisiin. ollaan näistä juteltu avokin kanssa ja kumpikin ollaan ihan samoilla linjoilla. naimisiin menosta en ole haaveillut ikinä, vihaan isoja juhlia ja hääpukuja ja pynttäytymistä :P eihän toki häitten semmoset tartte olla, mut se mielikuva on iskostunu päähän. jos naimisiin ikinä mennää, niin häät on pienet ja todella simppelit.
mutta siis. itse en koe kihlautumista varsinaisena lupauksena avioliitosta, enemmänkin julkisena lupauksena yhdessä olosta (ja tämän takia kihlauksen yhteydessä sormukset koen oleellisen asiana).
ps. en ole teini ;) enkä ikinä ollut kihloissa.
Meille se on sinetti olla yhdessä, seurusteltu on jo kymmenen vuotta ja kun tuli ikäpyykki, ilmoitin miehelleni, että ennenkuin täytän haluaisin kihlautua, hän sanoi samantien miettineensä asiaa jo jonkin aikaa. Siis meidät on merkitty myöskin sormuksin varatuiksi vaikka sydämmessämme olemme olleet sitä alusta asti.
Mun mies on (minun mielestäni) sikakomea, ja joskus olen mustasukkainen siitä miten tälläinen tavallinen tyttö voi tuollaista miestä pitää, nyt on ainakin ailahtelevaisimmat naikkoset unohtaa mieheni liehittelyt.
Ja miehelle tuntuu sormus merkitsevän paljon, jonka olen ilolla huomannut.
Ja pelaahan meillä kemiat!
Kihlaus on lupaus avioliittoon menosta. Sinä aikana tutustumme toisiimme paremmin ja tarkistamme, onko tämä ihminen varmasti se jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni, perheen, lapset, ilot ja surut ja jonka kanssa yritän pahan päivän tullen sovitella asioita niin, että voimme taas seesteisesti jatkaa yhteiseloa, kunnioittaen toinen toistamme ihmisenä.
Opettelemme ajattelemaan että ME, eikä minä, minä..Yhteinen hyvä tärkeintä..
Minulle kihlaus merkitsee yksinkertaisesti lupausta avioiliitosta.
Jotkut kirjoittivat tässä viestiketjussa, että se on vielä viimeinen mahdollisuus tututua paremmin toiseen jne. Itse en koe asian olevan näin. Jos kihloihin mennään niin hääpäivä sovitaan, eikä siinä ole enää sijaa muille pohdinnoille suhteen laadusta tai tulevaisuudesta. Minä en kihlautuisi jos en olisi varma, että naimisiin tässä nyt mennään.
Mielestäni monet kihlautuvat nykyään vain osoittaakseen olevansa vakavassa seurustelusuhteessa. Tätähän kihlaus ei pitäisi olla vaan se on se lupaus, että yhdessä eletään ja naimisiin mennään.
Mutta jokainen tyylillään tietysti.
Eix se oo just sitä että ku mennää kihloihin ni ollaa myös joskus naimisiin menossa ni eikö se myöskii tarkota sitä että ollaan VAKAVASSA SUHTEESSA ? Miun mielestä se ainakii on niin.
Mie oon kihlautunu ja naimisiin ollaan menossa...mut kukaa sitä ei viel tiiä et millo sellanen tapahtuu. Miulle ainakii tää kihlaus on just sitä varmuutta että tää on kestävä suhde (vaik eihä sitä koskaa tiiä mitä tapahtuu) ja et se "oikeen" etsintä on nyt loppunu.
No minulle kihlaus on yksinkertaisesti lupaus avioliitosta. Ja siis ihan vilpitön lupaus, eikä mikään "no joo ostan eukolle sormuksen että se pitäis turpansa tukossa asiasta jonkun aikaa"-lupaus.
Mielestäni hääpäivää ei ole pakko sopia heti, mutta mielestäni kihlautuessa pitäisi olla jo sellainen henkinen valmius että voisi mennä naimisiin vaikka heti jos mahdollisuudet sallisivat. Eli kihlautuessa pitäisi olla jo henkisesti valmis avioliittoon, vaikkei se käytännössä heti toteutuisikaan. Kihlaus ei ole mitään harkinta-aikaa, vaan harkinnat hoidetaan ennen kihlausta.
Samoilla linjoilla... Jos olisi pitänyt vielä harkita niin en olisi suostunut kosintaan. Olisin vastannut, että harkitsen asiaa. Mutta kyllä tässä on ollut useampi vuosi aikaa harkita ja olin kyllä valmis. Ja onneksi mieskin tuntuu tosissaan naimisiin haluavan eikä hänellekään kyse ole harkinta-ajasta. Se aika oli ennen kihlausta.
Tarkoitin siis vastannut myöntävästi kosintaan...
Mulle kihlautuminen oli "vain" sitä, että mies kosi (pyysi vaimokseen)ja suostuin. Ja on hienoa, että ollaan menossa naimisiin jne. mutta en mä its kihlausta pidä muuta kuin sopimuksena naimisiin menosta mikä on mulle se pääasia. Eikä me hommattu kihlasormuksiakaan. Joka on herättänyt suurtakin kummastusta joissakin.
Niin siis syy kihlautumiseen oli se, että mies halusi kanssani naimisiin ja minä suostuin koska halusin myös! Ja sitä sattumoisin kutsutaan kihlaukseksi... Joten kihloissa sitten ollaan!