Ihailemani mies ei etsi minuuttaan naisten pikkupöksyistä,
ei uskonlahkoista eikä muista moottoreista.
Hän ei kuvittele olevansa messias, eikä itse Jeesus.
Jeesus on näet enemmän kuollut kuin kukaan meistä -
vaikka ei uskoisi.
ei uskonlahkoista eikä muista moottoreista.
Hän ei kuvittele olevansa messias, eikä itse Jeesus.
Jeesus on näet enemmän kuollut kuin kukaan meistä -
vaikka ei uskoisi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
että ihminen käy mielenkiinnottomaksi, jos salaisuutena on kotiosoite ja se, kenen kanssa makaa.
Täällä huuhaapuolella väite kumotaan lähes joka kirjoituksessa, mutta sehän ei ole minun ongelma.
unisymboliikassa talo on minä.
Kirvesmies harvoin saa taloaan pystyyn ilman kirvestä... Eikä ne psykolookit aina ole oikeassa, mutta tietävät todennäköisesti ihmisen käyttäymislogiikasta vähän enemmän kuin betonilaudoittajat.
Joskus on kiva viisastella, siihen väsähtää ja pääsee uniin -ja uniensa tarkkoihin kuviin.
Esimerkki runosta joka on samalla rakkausruno - kuva millaista miestä ihaillaan tai tässä tapauksessa millaista ei ihailla - että myöskin uskonnollista julistusta: Jeesus on kuollut.
Enpä tiedä olisiko jopa jonkinlaista paatoksellisuutta havaittavissa?
Ensimmäisen, tunteellisesti värittyneen lukukerran jälkeen, tarkastellessani runoa paremmin, viimeinen lause alkaa avautua.
Kas...
> enemmän kuollut kuin kukaan meistä - vaikka ei uskoisi. <
Niinpä. Mutta jos Hän nyt vaikka sattuisi elämään SIINÄ TAPAUKSESSA meilläkin olisi mahdollisuus havahtua elämään HÄNEN TUNTEMISENSA kautta. Ei tarttis enää olla kuolleiden uskomustensa ja uskontojensa, kieltämistensä tai myöntämistensä varassa...
Sais todellisuuden varassa lähteä seikkailuun.
Sori. Ei pitänyt näin pitkälti. Sen verran sanon siltikin että todellisuus ei oo kiinni eikä riippuvainen siitä kuinka uskomme. Jos Jeesus on vain kuollu Hän on sitä vaikka uskoisimme kuinka, ja jos Hän nousi kuolleista ja elää niin Hän elää vaikka kuka kieltäisi miten...
Kuten tietänet, minulla on asiasta käsitykseni...
Vaikka tämänkertainen runosi tuntuu minusta hivenen ärsyttävältä, miltei ohjelmalliselta kannanotolta ja oman vakaumuksen julistamiselta, viimeisessä lauseessa on onnistunutta, kutkuttavaa, jotain joka miellyttää minua lukijana.
Muutaman kertaa luettuani teksti ei enää edes ärsytä, huomaan, ja alkaa tuntua yhä enemmän runolta.
Hei, aloin jopa pitää tästä.
:-)
Hyvää yötä.
mitä mieltä sinä olet minun runoistani.
Sinun vahvoja ja ehdottomia mielipiteitäsi olen lukenut riittävästi ja saanut sinusta tietynlaisen kuvan omien aurinkolasejeni takaa. Olemme eri planeetoilta, emmekä koskaan tule ymmärtämään toistemme ajatusmaailmoja ja todellisuuksia. Sori vaan.
yrität tehdä toisten runoista jotain omia viisauksias? Analyysillä ei ole mitään tekemistä runouden kanssa. Kasvot vääntyy irvokkaaseen hymyyn sun sanoista... Sori, tää oli analyysi. ;)
monissa asioissa saattaa olla aika ehdottomia, taustalla voimakkaita kokemuksia, mutta yritän ja haluan siitä huolimatta olla avoin lähimmäisiäni kohtaan on hänen vakaumuksensa millainen tahansa. Ja miksi elämänasenteeni on sellainen että haluan avoimesti oppia myöskin niiltä jotka on kanssani eri mieltä, johtuu osaltaan samoista kokemuksista minkä takia useat mielipiteeni on niin ehdottomia kuin on. En voi enkä tahdo kieltää sitä minkä olen kohdannut ja kokenut ja mikä on muokannut ajatteluani mutta toki hyväksyn että ulkopuolinen voi ja saa tulkita elämänhistoriani kuviot, vakaumukseni ja mielipiteeni omalla tavallaan, niin pitääkin olla. Se on elämää.
Eikä mun kaikki mielipiteet niin vahvoja ja ehdottomia oo, osa kyllä. Ajatusmaailma muokkautuu elämänkokemuksen ja tapahtuminen mukaan, opittavaa riittää joka päivälle.
- -
Tiedän ettei sua välttämättä kiinnosta mitä mieltä olen runoistasi, mutta kun täällä on tapana, että runoja saa myös kommentoida...
Enemmän kuin runoasi kuvailin omaa reaktiotani runoon.
Näissä palstakirjoitteluissa on se huono puoli, että kun ei nää toisen ilmeitä eikä kuule äänenpainoja helposti sitten kuvittelemme ja väritämme luetun omien tunnereaktioiden kautta, oletamme asioita ja päättelemme kirjoittajan äänensävyn. Niin kävi mullekin.
Ensin pahoitin mieleni ja kirjoitus tuntui osittain tölväisyltä kristinuskoa kohtaan, sävyltään sillä tapaa että hivenen ärsyynnyinkin. Tarkasteltuani hetkisen tunnettani ja ärsyyntymistäni naurahdin pikkumaisuudelleni ja luin uudelleen avoimemmin, pyrkien olemaan olettamatta.
En tiedä tunteista ja ajatuksista mitä mielessäsi liikkui runon tehdessäsi, mutta kuten kirjoitin lopulta pidin runostasi lukijana, eikä se synnytä minussa ärsyyntymistä enää.
- -
Jos runo kenties ilmaisee omaa vakaumustasi ja käsitystäsi uskosta sekin kuuluu elämään että käsityksiä on niin monenlaisia kuin ihmisiä.
Itse kieltäydyin nuorena vakaumuksellisesti rippikoulusta kun uskoin ettei oo mitään Jumalaa missään ja sitten seurasi agnostinen vaihe että sellaisista asioista ei voi mitään tietää, lopulta olin näkemyksiltäni "panteisti" olin taipuvainen ajattelemaan että kaikki - ihminen, puut, vesi, kivet - on pohjimmiltaan "jumaluutta".
Jos noina vuosina olisin runoissani kommentoinu kristinuskoa mun näkökulmasta runot ois voinu olla melko törkeitäkin...
> Olemme eri planeetoilta, emmekä koskaan tule ymmärtämään toistemme ajatusmaailmoja ja todellisuuksia. < Vahva ja ehdoton mielipide.
> Sori vaan. < En tiedä päättelenkö äänensävysi oikein tai väärin, mutta oletan ettei tää oo mikään oikea pahoittelu. Jos olisi oikea "sorry" vastaisin... turha pyydellä anteeksi sellaista, ystäväni, jokaisella on näkemyksensä ihmisinä kun olemme erilaisia elämänhistoriamme kanssa... ja ajatukset voi, vuosien saatossa, muuttua suuntaan ja toiseen.
En yritä tehdä toisten runoista viisauksiani... Enemmän kuin runoa sinänsä kuvasin vaikutelmia mitä minussa yhtenä lukijana syntyi... Jotkut kirjoittajat haluu että heidän runoja kommentoidaan ja jotkut ei, samoin jotkut kykenee sulattamaan vain oman ajatusmaailman mukaiset kommentit ja toiset haluaa monenlaisia näkökulmia, koska on kiinnostuneet lukijoiden reaktioista runoon. Jos kirjoittaja ehkä on kiinnostunu muiden reaktioista mutta henkilöstäni muodostamansa käsityksen vuoksi ei halua kuulla minun reaktiostani, ok. Nyt kun tiedän tämän jos kyseessä olisi nimimerkillä kirjoittava voisin välttää runojensa kommentointia.
Jos yöllinen kirjoitukseni oli analyysi niin enempi lukijan (minun) reaktion analyysi kuin itse runon... Muuten kyllä olen sitä mieltä että analyysitkin kuuluu runouteen, jos ei suoraan niin sitä kautta että kun runon kirjoittajina ja lukijoina ollaan ihmisiä, joiden elämässä runous on yksi osa-alue ja sellaisena elämänkokemusten ja ajatusten ilmentäjä. Keskustelu kuuluu normaaliin elämään ja runoudessa "analysointi" on osa keskustelua, havaintojen ja vaikutelmien purkamista.
Huomasin kyllä, että se oli omakohtaista hahmottamista siitä, miten koit runon sanoman, ja tietysti ajatuksensa saa tuoda julki. En vaan oikein ymmärtänyt tuollaista lähestymistapaa. Ehkä se siinä sitten olikin... No kaikkea ei voi ymmärtää, enkä ehkä haluakaan. :D Sanoin asiani muuten epäselvästi, korjaus; tietynlainen analyysi kuuluukin runouteen, mutta analyyttinen analyysi/tulkinta ei. You know? Painetun tekstin vaikeus (ja samalla rikkaus) on tietysti siinä, että siitä syntyy hyvinkin erilaisia tulkintoja ja kohdistan sanani nyt eritoten kirjoitukseesi, koska vastasin siihen. Toisella lukukerralla ymmärrän ehkä sinunkin näkökantaasi enemmän.
Mut jatka ihmeessä analyysejasi, minä ainakin luen ihan mielelläni. Hyvää päivänjatkoa sulle. :)
Jumala on, vaikkei uskoisi.
Kyllä meidän ihmisten pelimerkit ovat vain ja ainoastaan omissa käsissämme. Ihmisten omien virheidemme kautta me joudumme rukoilemaan Jumalaa, jos teemme oikein niin kuin sydän tuntee, niin mieli on rehellinen.
Sydän tuntee illalla hartautta,
polvistuu hurskaana alttarille.
Sydän pornoilee vastakohdaksi netissä,
sydän hilluu vetisissä haaroissa,
sydän on niin uskollinen keittiössä hääräilevälle vaimolle.
Mieli on rehellinen, kun tehdään niin kuin sydän tuntee... Rehellisyyden ja uskottavuuden uusi omaperäinen määritelmä... Jotenkin varmaan teot on perusteltava voiton puolelle, olivatpa ne minkälaisia tahansa.
Ja hyvä että tulee selkeästi esiin. Hengellisyys joka tarvitsee suojakseen valehtelua ja kulisseja ei ole mitään hengellisyyttä. Olennaisinta on totuus ja rehellisyys. Muuten koko homma romahtaa.
Mutta täydellistä ihmistä ei oo olemassa, joten pitäis vaan myöntää heikkous jos ja kun sitä ja millä alueella sitten onkin. Kasvaa ja mennä eteenpäin kokonaisvaltaisesti. Jos sanoo uskovansa Jumalaan mutta ei usko että Jumala pystyy parantamaan omista rikkinäisyyksistä ja kasvattamaan heikkouksien keskellä, niin mikä Jumala se sellainen on ja mitä ihmeen uskon todellisuutta eli suhdetta? Ei ainakaan sydämensuhdetta todelliseen, elävään ja tunnettavaan Persoonaan joka on läsnä, kykenee vaikuttamaan.
Oon ketjussa jo suutani aukonut enemmän kuin aloittaja joten mietiskelin pysynkö hiljaa, mutta jotenkin en malttanut minäkään olla kommentoimatta taas...
Haluan sanoa myös, että tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä jotka nimenomaan omakohtaisen Jumalasuhteen kautta ovat vapautuneet pornoaddiktiosta ja sen myötään tuomista ihmissuhteiden vääristymisistä, vastakkaisen sukupuolen välineellistyminen ym.
Asioilla on siis monet puolet.
Tuo puoli minkä toit esiin on totta ja siitäkin pitää puhua. Itse oon puhunut siitä myös seurakunnissa kun on siltä tuntunut ja tilanteiden mukaan.
Hyssyttely ei auta mutta ei myöskään närkästynyt tuomiomieliala ja moralisointi...
En usko ajatteluun mitä nykyään kuulee että "tee niinkuin sydämesi sanoo" ja "noudata vaistojesi ääntä". Hetkelliset tuntemukset ja intuitiot on huono lähtökohta moraalille. Jos vahvempaa perustaa ei ole kuin "fiilistely" niin kyseessä on uskonnollisuus ja omien hartaudenharjoitusten aikaansaama tunnelmointi ilman todellista hengellisyyttä. Johtaa käytännössä siihen että yks asia on yhtenä hetkenä ok ja toinen asia toisena, riippuen mikä milloinkin hyvältä tuntuu. Ristiriidoilta suljetaan silmät koska niiden kohtaaminen vaatisi asioiden ja ennen kaikkea asenteiden arviointia, henkistä kasvua, mihin kuuluu kasvukipu ja asioiden konkreettinen työstäminen.
Taas tuli liian pitkä kirjoitus...
Moi.
Mutta voisitte te pornoaddiktit helluntalaiset joskus miettiä peili kädessä, ketä alatte panemaan valheittenne vääristymissä, ketä haukutte ja miksi!
Tämä on runopalsta, pitkät vuodatukset kuuluvat muualle.
Jos kuuntelen sinua joskus livenä seurakuntasi kokouksessa, en voi pidätellä naurua. Kai siellä saa nauraa, kun täälläkin saa mitä vaan suustaan päästellä.
Suuttumuksellesi on ehkä syynsä tai sitten ei...
Ja nauraa saa kuka millekin haluaa.
En jaksa enkä viitsi naurahtaa, mutta poimin kaksi lausetta, sen enempää kommentoimatta:
> te pornoaddiktit helluntalaiset <
> ketä haukutte ja miksi
Hirveetä jos meittin poika tai tyttö joutuu jollai teijän leirillä jonkun pervoäijän kopeloitavaks!
Mies ampuis heti semmotteen! Naapurin likkaa yksi helluntaihihhuli lääppi ja sai olla viimenen kerta!
Pitäs säätää laki, jottei noit hullut pääsis nuarten kans mihinkää tekemissiin.
kaasukammio hyvä vaihtoehto? Tai saunan taakse ja niskalaukaus?
Kumpi valitaan. Pitkää tikkua?
Kun ei ois pervoja helluntailaisia - ja kaikki helluntailaisethan on pervoja, ei ne muuten helluntailaisia oliskaan - saisimme kasvattaa lapsemme rauhassa eikä tarttis pelätä että paha helluntaimörkö - mikä sen nimi nyt olikaan, joku jeesus - tulee ja pilaa niiden elämän.
Kyllä. Kriminalisoidaan helluntailaisuus ja säädetään kuolemanrangaistuksen alaiseksi.
Niin saamme suvaitsevaiset ja ymmärtävät, me lapsiamme ja lähimmäisiämme rakastavat ihmiset olla rauhassa. Kaikenmaailman jonninjoutavilta jeesustelijoilta ja fanaatikoilta...
Hyvää illanjatkoa.
Lähden tästä muutaman minuutin kuluttua nuorteniltaa pitämään...
:-)
Juopot pornoaddiktit voivat kait ilmoittaa heti alussa tapaamalleen naiselle, että ovat pornoa hakemassa ja "upeita" kokemuksia -sekä todellisen siviilisäätynsä. Olis reilu peli ja jäisi ne fiksuimmat naiset heti kättelyssä pelistä vek.
Eikä tarvis niin fiksua kilttiä ujoa evankelistaa esittää naama pokkana.
Nääs kun nainenkaan ei voi olla vain vähän raskaana, kun on raskaana...
Et sellaisia toiveita teille seurakuntalaisille.
Älä nyt sitten ahmi katseillasi klitoriksia tai anuksia, ettet joudu liriin..:)
luulee olevansa joku palstan kingi ainakin naisia osaa sanoillaan vikitelläja ihailee omia tekosiaan silmälasit soikeina, vanha ukkö.
Ne sanoo ittekin olevansa paskoja.
Paska haisee aina erilaiselta riippuen siitä, mitä suoleen on tullut kerättyä. Krapulapaska on hirveän hajuista.
Unohtui sanoa kaikkien näiden helläsanojen lomassa, että kirjoitit hyvän runon, koska näkyy herättävän monenmoisia ajatuksia... Hyvä, hyvä. =)
flutteri.
Hyvin sanottu! ;)