Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Olin arkajalka herkkä, taiteilijasielu. Minua ei ymmärretty. Erilaisuutta ei suvaittu. Minua poljettiin ja pidettiin tyhmänä, vaikka olen kaikkea muuta kuin tyhmä.
Mutta en ole vihainen kiusaajille. Tiedän, että
heillä menee nykyään huonosti. Olen nyt 22-vuotias
ja onnellinen, minulla menee hyvin.
Tahdon todellakin kiittää, sillä jos minua ei olisi kiusattu, en olisi nyt tässä. Minulla ei olisi sitä lujuutta ja tätä luonnetta.
Olen aivan ihastuttava persoona kaikkine vikoineni ja puutteineni. Niinkuin kaikki muutkin kiusatut.
Tämä on nyt teille, joita kiusataan.
Sillä hetkellä siinä ei kyllä nähnyt yhtään mitään hyvää siinä, että tuli kiusatuksi! Itsekin olen vasta lähiaikoina huomannut, että voi vitti, sehän koituikin MINUN hyödykseni ja heidän turmiokseen.
Paha saa aina palkkansa !!
Minusta tuli todella sisukas ja vahva.
Kestän kaikki koettelemukset, mitä tielle tulee.
Taistelen tieni vaikka läpi harmaan kiven. Ja olen todella kiitollinen, sillä tiedän sen johtuvan noista rankoista peruskouluaikojen kokemuksista.
Kiitos todella, todella paljon teille, jotka haukuitte minua, nauroitte minulle ja erikoisille vaatteilleni, sanoilleni, kännykälleni, kaikelle.
Olen teille velkaa.
Tässä on pätkä biisistä, joka kuvaa todella hyvin nykyisiä fiiliksiäni! Puskin itseni lukion läpi yliopistoon kaikella sillä sisulla, jonka sain teiltä! Puskin itselleni ihanat ystävät ja avomiehen. Puskin itselleni onnellisuuden ja viisauden. Löysin rauhan. Kiitos siitä kuuluu teille!!!
"After all of the stealing and cheating
You probably think that I hold
resentment for you
But, no no, you're wrong
'Cause if it wasn't for all that
you tried to do
I wouldn't know just how capable
I am to pull through
So I wanna say thank you
'Cause it makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
It makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter"
Suom.lyh. Kaiken sen paskan jälkeen
varmaan luulette, että kannan kaunaa teille,
mutta väärässä ootte.
Ilman sitä kaikkee, mitä yrititte mulle tehä,
en tietäs mistä kaikesta kykenen selviytymään.
Joten haluan kiittää,
koska se teki minusta
niin paljon vahvemman,
sai minut tekemään lujemmin töitä
Se teki minusta niin paljon viisaamman
Kiitos kun teitte minusta taistelijan!!!!
Se sai mut oppimaan vähän nopeemmin,
teki minusta paksunahkasemman
Ja niin paljon fiksumman... Kiitosku teitte
miusta taistelijan!!
Mutta en ole vihainen kiusaajille. Tiedän, että
heillä menee nykyään huonosti. Olen nyt 22-vuotias
ja onnellinen, minulla menee hyvin.
Tahdon todellakin kiittää, sillä jos minua ei olisi kiusattu, en olisi nyt tässä. Minulla ei olisi sitä lujuutta ja tätä luonnetta.
Olen aivan ihastuttava persoona kaikkine vikoineni ja puutteineni. Niinkuin kaikki muutkin kiusatut.
Tämä on nyt teille, joita kiusataan.
Sillä hetkellä siinä ei kyllä nähnyt yhtään mitään hyvää siinä, että tuli kiusatuksi! Itsekin olen vasta lähiaikoina huomannut, että voi vitti, sehän koituikin MINUN hyödykseni ja heidän turmiokseen.
Paha saa aina palkkansa !!
Minusta tuli todella sisukas ja vahva.
Kestän kaikki koettelemukset, mitä tielle tulee.
Taistelen tieni vaikka läpi harmaan kiven. Ja olen todella kiitollinen, sillä tiedän sen johtuvan noista rankoista peruskouluaikojen kokemuksista.
Kiitos todella, todella paljon teille, jotka haukuitte minua, nauroitte minulle ja erikoisille vaatteilleni, sanoilleni, kännykälleni, kaikelle.
Olen teille velkaa.
Tässä on pätkä biisistä, joka kuvaa todella hyvin nykyisiä fiiliksiäni! Puskin itseni lukion läpi yliopistoon kaikella sillä sisulla, jonka sain teiltä! Puskin itselleni ihanat ystävät ja avomiehen. Puskin itselleni onnellisuuden ja viisauden. Löysin rauhan. Kiitos siitä kuuluu teille!!!
"After all of the stealing and cheating
You probably think that I hold
resentment for you
But, no no, you're wrong
'Cause if it wasn't for all that
you tried to do
I wouldn't know just how capable
I am to pull through
So I wanna say thank you
'Cause it makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
It makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter"
Suom.lyh. Kaiken sen paskan jälkeen
varmaan luulette, että kannan kaunaa teille,
mutta väärässä ootte.
Ilman sitä kaikkee, mitä yrititte mulle tehä,
en tietäs mistä kaikesta kykenen selviytymään.
Joten haluan kiittää,
koska se teki minusta
niin paljon vahvemman,
sai minut tekemään lujemmin töitä
Se teki minusta niin paljon viisaamman
Kiitos kun teitte minusta taistelijan!!!!
Se sai mut oppimaan vähän nopeemmin,
teki minusta paksunahkasemman
Ja niin paljon fiksumman... Kiitosku teitte
miusta taistelijan!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos hyvästä viestistä. Huoh, kumpa minullekin kävisi noin... :)
Olet sitten kovettanut itsellesi näennäisesti kovan itsetunnon, mutta varmasti syvällä sisimmässäsi tiedät olevasi yhä se pikkutyttö jota ei otettu rinkiin yläasteella. Vaikka sinulle tuottaa hieman tyydytystä iskeä kiusaajiasi vastaan (foorumilla jota he tuskin lukevat) heidän omilla aseillaan eli kiittämällä heitä heidän antamastaan kurituksesta, tajuat varmasti että elämäsi olisi ollut paljon onnellisempaa peruskoulusssa jos sinut oltaisiin otettu mukaan leikkiin, jos sinulla olisi ollut sydänystäviä joiden kanssa olisit voinut kokeilla elämän alkeita viattomasti, jos sinusta oltaisiin pidetty, jos sinua oltaisiin ihailtu. Väität, että kymmenvuotinen onnettomuus oli sen arvoista, että nyt sinulla on "sisukas" kuori arpisen sielusi päällä jonka läpi et voi päästää edes läheisimpiä ystäviäsi. Sanotkai, että poikaystäväsi on läheisin ystäväsi, vai mitä? Entäpä kun hän jättää sinut? Toivottavasti tälläinen täysin tuntemattomille ihmisille vakuuttelu pönkittää oikeasti itkevää itsetuntoasi, sillä myötätuntoa sinulle tuskin antaa kukaan. Oikein mukavaa.
Mua kiusattiin kanssa peruskoulussa, varsinkin yläasteen seiskaluokalla, ja sitten joskus ysillä, läpäistyäni kaiken sen, olin sitä mieltä, että selvisin ehjin nahoin ja entistä vahvemmalla itsetunnolla.
Ajattelin, että kaikki ne kokemukset oikeastaan vain kasvattivat minua, ja sitten "vapauden" koittaessa olin valmis lähtemään koulusta pystypäin, taistelijana ja selviytyjänä.
No, ei se ollut ihan niin. Alan vasta tässä muutaman vuoden kuluttua sisäistää, miten paljon se kaikki silti vaikutti, vaikka uskoin kestäneeni sen naarmuitta. Itsetuntoani ei voi väittää kovin hyväksi kuin ehkä paikoitellen. Minun on vaikea tutustua ja luoda suhteita ihmisiin. Niinpä ajattelisin itsekin, että tämä aloitusviesti on vähän niinkuin itsetunnon pönkittämistä. Nostetaan uhmakkaasti pää pystyyn ja vakuutetaan, ettei kiusaamisesta ollut mitään haittaa, paremminkin päinvastoin.
"Varmasti syvällä sisimmässäsi tiedät olevasi yhä se pikkutyttö jota ei otettu rinkiin yläasteella" on erittäin hyvin sanottu. Ulkokuori ja asenne voi olla mitä on, mutta sisimmästä kuoren alta ne haavat löytyy.
Nykyisin, vaikka siis todella selvisin kiusaamisesta hengissä (kukapa siihen kuolisikaan), mun on erittäin vaikea luottaa ihmisiin tai päästää ketään lähelle. Ahdistun siitä, jos mennään pintaa syvemmälle, en luota oikein keneenkään ja pelkään sitä samaa kokemaani torjumista ehkä eniten kaikesta.
Vaikken tiedostaisi tätä (olen nyt vasta alkanut tiedostaa), se heijastuisi silti alitajuisesti elämääni ja toimintaani.
Aika parantaa haavat, ja kenties elämä hitaasti pehmentää kovankin kuoren, mutta uhmakkuudella ja sisulla ei voita paljon mitään. Se on vain sitä, että kieltäytyy myöntämästä omia heikkouksiaan... Ja uskon, etteivät ne myöskään voi ikinä vahvistua, ellei niitä ensiksi tunnista ja myönnä.
Silti tsemppiä voi toki toivottaa kaikille kiusatuiksi joutuneille. Koetut kolaukset sinänsä kasvattavat, ja niistä voi oppia jotain, mutta itsetunnon eheytymistä ei voi nopeuttaa sisulla.
Hmmm.. Hauska nähdä, miltä tuo viestini saattaa vaikuttaa jonkun silmään.
ONhan se totta, että monille voi käydä niin, että kasvattaa sen kovan kuoren ympärilleen.
Kaveripiirissä on yksi sellainen tyttö, ja hänen on todella vaikeaa päästää ketään lähelleen.
Se on vaan valitettavaa, että kiusaaminen vaikuttaa ihmisiin niin eri tavoilla. Itse yritin tuolla viestilläni kannustaa muita kiusattuja, toivoisin niin kovasti, että he saisivat sisua selvitä voittajina ja näkisivät asioiden mittasuhteet kovasta mollaamisesta huolimatta.
Minua ei tosiaankaan harmita peruskouluun menneet itkun vuodet. Oli paljon hyvää kotona ja mummolassa, ei se pelkkää tuskaa ollut, vaikka itsetuntoni olikin maassa. Mutta todellakin uskon, että en olisi tällainen ihminen nyt, jos en olisi tuota kiusaamista joutunut kokemaan, ja siksi olen syvästi kiitollinen, että kärsin ne asiat. Minua nuo kärsimykset kasvattivat.
Ystävät, joita lukiosta sain, ovat kyllä olleet itsetuntoni tärkeimpiä kohottajia. Kun päästää ihmiset lähelleen ja on oma itsensä, niin saa lämpöä ja välittämistä. Päätin vakaasti lukioon lähtiessäni, että olen oma itseni, sen on pakko riittää. Se ehkä auttoi.
Miksi minun tulisi toivoa ja jossitella menneisyyttäni? Sillä kaikella on ollut suuri tarkoitus, enkä koe siitä jääneen sisälleni pahaa. TOttakai itsetunto kehittyi pikkuhiljaa, ja lukiossa oli vaikeaa lähestyä uusia ihmisiä. Olin pitkään ystävilleni liian kiltti jne, mutta elämä opettaa. Elämä opetti minua ainakin, kun en vaan jäänyt tuleen makaamaan. En nähnyt mitään järkeä.
Ehkä minulla on jokin sisäinen tarve oppia koko ajan enemmän itsestäni ja ihmisistä. Ehkä se puuttuu joltain muulta, en tiedä.
Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään kiusattuja todellakaan. On niin väärin, että se jättää pahimmillaan elinikäiset arvet. Toivoisin vaan niin kovasti, että voisin ne jollain tavalla korjata. Ainoa, mitä voin tehdä, on nyt opiskella erityisopettajaksi. En halua mitään niin paljon, kuin auttaa muita, ja varsinkin niitä, joita on kiusattu. Nyt kun minulle on annettu voimat, koen, että se on minun elämäni tarkoitus.
Minulla on neljä sydänystävää. Jaan heille aivan kaiken. Toivon, että kaikki ihmiset saisivat yhtä ihania ystäviä. Uskon, että oma avoimuuteni ja vilpittömyyteni, empatiani, on saanut aikaan sen, että olen pystynyt pääsemään niin lähelle ihmisiä.
Minua oikeastaan ihmetyttää tuo sinun viestisi, jotenkin kuvittelit tuntevasi minut aika hyvin, mutta oikeastaan mikään kirjoittamistasi asioista ei minun tilannettani kuvannut. Jonkun tilannetta se voi kuitenkin kuvata, ja on hyvä, että se on nyt kirjoitettu tänne. Ehkä joku voi sen avulla huomata, ettei ole kuunnellut sisintään. Se kuoren ja suojakilven kehittäminen on todella surullista ja yleistä. Se vie ihmisestä aitouden, aidon lämmön. Sellaiseen ihmiseen ei ole helppo tutustua, sitä ei ole helppo lähestyä. Toki itse koen, että minun on helppo hiljaisia ihmisiä lähestyä, koska näen heissä jotain omasta menneisyydestäni.
Niin ja vielä lisäselityksenä, en muista kirjoitinko aloitusviestiini tästä: Kävin yläasteasioiden takia terapiassa, jossa opettelin itseäni tuntemaan. Minulla on aina ollut hyvä taito eritellä ja analysoida tunteitani ja sisimpääni, se taito auttoi todella paljon eheytymisessä. Ei se hetkessä tapahdu, eikä ilman työtä. Se vaati vuosien ajatustyön. En todellakaan vähättele kiusaamisen aiheuttamina haavoja.
Lukion alettua ajattelin olevani melko ruma ja tyhmä, kuten minulle oli peruskoulussa kerrottu moneen otteeseen. En tiedä mitä siinä tapahtui, ehkä terapia ja uudet kaverit (joista muodostui elinikäisiä ystäviä) auttoivat tuossa, suhtautuivat ennakkoluuloitta ja kunnioittavasti, tuntui hyvältä. Tuntui helpolta avautua heille. Lisäksi olen avautunut monille ihmisille vuosien varrella, ja he ovat kuunnelleet ja ymmärtäneet.
Se on myös auttanut tässä todella paljon.
Sitten vielä se, että olen kirjoittanut yläasteella ja lukiossa jatkuvasti päiväkirjaa ja kirjeitä. Se on parasta terapiaa, purkaa kaikki tunteet paperille. Se auttaa selkeyttämään asioita ja tuntemaan itseään. Kun lukee sen, mitä on päivän aikana kirjoittanut paperille, niin usein yllättyy itsekin.
Tämä on nyt edelleenkin kaikille kiusatuille.
Myös mahdollisesti tuolle "totuuden äänelle",
jos häntä on itseään kiusattu.
Tänne palstalle tulin ihan vain sen takia, että tuli voimakas tunne auttaa ihmisiä, joita on kiusattu. Minulla on vaan sellainen tunne, että ei hel***tti, jonkun on tehtävä jotain tälle asialle... Kun näkee ympärillään jatkuasti kiusaamisen seurauksia.
JA kun minulla itselläni on "avaimet" siitä selviämiseen. Mutta se on pakko hyväksyä, että ihmisten synnynnäiset persoonallisuuserot
vaikuttavat siihen, millä tavalla he kiusaamisesta selviävät. Toivoisin todella paljon, että kaikki voisivat selvitä samalla tavalla kuin minä.
Nyt on jännä nähdä, minkälaisen vaikutelman tästä tekstistä saa, että olenko yhtään saanu itseäni oikealla tavalla ilmaistuksi :)
Pointti oli kuitenkin se, että jokainen ihminen kelpaa omana itsenään, ei tarvitse yhtään sen enempää. Ei tarvitse esittää mitään, ei tarvitse esittää rohkeaa tai kylmää tai mitään muutakaan, avaa vaan itsensä maailmalle ja ihmisille, niin silloin ne avautuvat myös sinulle... :)
Google: It takes a fool to remain sane lyrics
--- siitä hyvää asennetta kaikille, ja muutenkin
Ola Salon sanoituksista.
Ja vielä vähän lisään. En tiedä saatteko selvää äskeisestä kirjoituksestani, minulla on tapana kirjoittaa niin suoraan sydämestä, etten mieti
kirjoitustapaa sen kummemmin.
Mutta siis niin, jos poikaystäväni jättäisi minut, mitä sitten? Ensinnäkään en usko hänen minua jättävän, meillä on sen verran syvä suhde kehittynyt vuosien varrella. Jos näin kuitenkin kävisi,
niin pysyisimme varmasti ystävinä. Jos ei pysyttäisi, menettäisin yhden tärkeän ihmisen elämästäni, ja surisin varmasti aikani.
Olen kuitenkin itsenäinen ihminen, ja tottunut myös yksin asumiseen ja itseni kuuntelemiseen rauhassa hiljaisuudessa. Se ei olisi minulle mikään ongelma, sillä olen selvittänyt kaikki pääni sisäiset syvimmätkin asiat. Jos on jokin asia, mikä minua ahdistaa, käsittelen sitä niin pitkään, ettei se enää ahdista. En pakene asioita. Tässä on myös hyvä keino päästä kiusaamisesta yli.
Yritän vapauttaa kaiken energian sisältäni, joka on kiinni kielteisissä jutuissa. Pyrin elämässäni aina löytämään hyvät puolet kaikesta. Huomaamaan hyvät puolet ihmisistä myös. Myönteinen elämänasenne, jonka olen oppinut rankkojen vuosien kautta, on yksi voimavaroistani. Kärsin hieman myös työpaikalla ikävistä ihmisistä lukioaikana. He olivat kielteisesti asioihin suhtautuvia tyyppejä. Heiltä opin, että kielteinen elämänasenne vie voimat ja katkeroittaa. Päätin vaan, että sellaista elämänasennetta en lähde sisälleni rakentamaan.
Mitäs muuta vielä kirjoittaisin.
Niin, olen kyllä tavannut kiusaajiani aikuisiällä. Vaikka sydän hypähti, ystävien rohkaisusta lähestyin heitä ja menin kysymään kuulumisia. Yllätyksekseni yksi heistä suorastaan säikähti, eikä meinannut saada sanoja ulos suustaan.
En väitä, etteikö tämä olisi tuntunut mukavalta, mutta pääasia minulle oli se, että halusin kohdata nuo ihmiset hyvällä, en pahalla.
Sanoin heille mukavia asioita, aidosti suoraan sydämestäni. Tuntui siltä, että haluan opettaa heitä tekemään ihmisille hyvää pahan sijasta. Joka kerta, kun tapasin ulkona ollessani toiseen paikkakuntaan saapuneita kiusaajia, minut valtasi vahva tunne. Näin ei käy kaikille valitettavasti, mutta minulle tuli voimakas tunne siitä, että olen voittanut itseni, olen päässyt yli jostain suuresta ja selvinnyt voittajana.
Onkohan täällä KETÄÄN, joka olisi selvinnyt kiusaamisesta samalla tavalla? Uskoisin, että noin puolet pystyy ne arvet korjaamaan ainakin.
Ja vielä vastausta: En kyllä koe peruskoulua "kymmenvuotiseksi onnettomuudeksi". Minä olin pohdiskelija, opin muista ihmisistä sivusta seuraamalla paljon asioita. Se on minusta sen kiusaamisen aiheuttaman mielipahan arvoista siksi, että minulla on koko minun elämä edessä ja valtava kapasiteetti tehdä maailmassa hyvää ja elää onnellisesti. Monia ystäviäni on myös kiusattu, ja näen heissä uskomattoman hienot persoonat ja voimavarat. On vaikea selittää tätä tunnetta sanoilla... yritän kovasti, mutta eivät sanat sitä pysty kuvaamaan. Olen vaan sitä mieltä, että vaikeudet kasvattavat ihmisiä. Minua on aina pidetty ikäistäni vanhemman oloisena, ja samoin minä pidän ikäisekseen kypsän oloisina juuri niitä ihmisiä, joilla on lapsuudessa rankkoja kokemuksia. Poikkeuksia on, mutta pääpiirteittäin se on näin ollut. Vietän paljon aikaa ihmisten kanssa, koska rakastan ihmisiä. Olen siis kuullut monia elämäntarinoita, ja minulla on ehkä kehittynyt jonkinlainen ihmistuntemus. Senkin nojalla olen tätä mieltä, jota olen. Olisi hauska tavata ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet tänne palstalle. Haluisin antaa jotain itsestäni heille, ja kuulla heidän tarinansa ihan kasvotusten. En ehkä osaa täällä kirjoittaa näistä tunteistani
sillä tavalla, että ne muillekin välittyisivät...että ihmiset huomaisivat, miten aitoja ne kaikki ovat. Miten aito muutenkin olen. Miten olen ihminen, jolla on ehkä maailman vähiten minkäänlaista kuorta ympärillä, ja ihminen, joka tahtoo kaikilta ihmisiltä nuo kuoret ja suojat poistaa, jotta he voisivat elää täysillä omina itsenään.
Minä ainakin olen hassu, höpönassuinen, vähän hajamielinen ja aamu-uninen, herkkä ja intensiivinen tunteissani, pelkään verta ja ahtaita paikkoja ja pidän hassuja vaatteita, syön ananasta piirakan päällä, valvon välillä kokonaisen yön jos huvittaa, minulla on ihottumaa ja olen absolutisti... ja olen kaikesta kaikesta ylpeä, ei ole mitään syytä hävetä itseään! Kaikilla on omat lähtökohtansa olla sellainen kuin on. On niin väärin, että joku joutuu kokemaan häpeäntunnetta tai alemmuudentunnetta joidenkin hikisten kiusaajien takia!!! Ja sitä vastaan tulen aina taistelemaan. Kenelläkään ei ole oikeutta saada ketään tuntemaan itseään huonommaksi kuin muut.
"THE ONLY HUMANRIGHT FOR WHICH I´M GONNA FIGHT FOR
IS EVERYBODYS RIGHT TO SOMETIMES FEEL
IRRESISTABLE"
"Whatever happened to the funky race
a generation lost in pace...wasn´t life supposed to be more than this? In this kiss I´ll change your bore for my BLISS. But let go of my hand and it will slip out in the sand if you don´t give me the chance to brake down the walls of attitude.
I ask nothing of you, not even your gratitude.
And if you think I´m corny then it will not make me sorry, it´s your right to laugh at me, and
IN TURN THAT´S MY OPPORTUNITY TO FEEL BRAVE because ridicul is no shame, it´s just a way to eclipse hate, it´s just a way to put my back straight, it´s just a way to remain sane
Every morning I would see her getting off the bus the picture never drops it´s like a multi-coloured snapshot stuck in my brain, it kept me sane for a couple of years as it drenched my fears of becoming like the others, who become unhappy mothers and the fathers of unhappy kids, and why is that?
-Cos they've forgotten how to play, maybe they're afraid to feel ashamed,to seem strange, to seem insane, to gain weight, to seem gay
I tell you this that it takes a fool to remain sane in this world all covered up in shame"
Juu tuossahan tuota tuli nyt pieni pätkä...
The Arkkia. Kävimme keikalla viime viikolla parhaan ystäväni kanssa, ja taas muistui mieleen nämä jutut. Tuota asenteiden vallankumousta
yritän myös jatkaa. Kaikkien pitäisi pystyä olemaan outoja, erilaisia, kaikenlaisia...ja rakastaa itseään. Voi että, tästä voisin kirjoittaa kirjan. Ehkä kirjoitankin joskus, kun olen opinnot saanut läpi vietyä.
Jos joku haluaa kirjoitella sähköpostia,
niin voin antaa osoitteen tai vaikka gallerian nimimerkkini :) Teen tosiaan mitä vaan auttaakseni; tiedän, kuinka hienoja ihmisiä kaikki kiusatut ovat. Heidän puolestaan taistelen.
Kiitos.
Hei, jos vaan yhtään haluat, niin minä mielelläni haluaisin tutustua sinuun vaikka sähköpostilla.
Varmasti tuosta asiasta puhuminen/kirjottaminen
varsinki toisen kanssa, jota on myös kiusattu, auttaisi... Tuntuu pahalta ajatella sitä, että jouduisit koko elämäsi ajan kärsimään koulukiusaamisesta niin, ettet voisi päästää ihmisiä lähelle ja muuta mitä kirjotit...epäreilua!
En tiedä, voisinko auttaa, mutta ainakin mielelläni kuuntelisin, ja ehkä kertoisin myös omia kokemuksiani :) Ei pidä säikähtää, vaikka kirjottelen tänne aika
voimakkaita viestejä, niin en ole mikään pelottava ihminen, samanlainen pieni tyttönen kuin sinäkin,
vaikka arpia ei enää olekaan.
Tekstisi pisti mietityttämään. Todella miettimään. Ehkei pitäisi kärvistellä uhrina, esittää uhria vaan elää ja olla kuten haluaa.
Olisihan se hyvä muuttaa sitä asennetta, ainakin omalla kohdallani. Vaikka olenkin suhteellisen pessimistinen löydän joskus "sattumalta" hyvää jostakin asiasta, ja se taas tuo tunteen, että olen voittanut jotain.
Olen alkanut tajuamaan, että mikä merkitys todellisilla harrastuksilla oikeastaan on; niiden kautta kokee sen onnistumisen tunteen ja se taas kannustaa jatkamaan.
Vähän aikaa sitten kun koiranäyttelyssä, ensimmäistä kertaa piti mennä kehään koirani kanssa. Kauheinta siinä oli se, että sinne ihmisten katseiden alaiseksi pitäisi mennä. Sinne seisomaan, kun kaikki tuijottaisivat sinua. Pelotti, hermostutti, jännitti ja ahdisti. Tärisin kuin haavan lehti. Kun tulin kehästä loistin kuin naantalin aurinko! Ei, emme saaneet mitään hyvää tulosta. (Sininen nauha, kolmansia.) Kuitenkin tunsin voittaneeni jotain. Ja minä voitin, voitin itseni. Ja silloin tuntui älyttömän hyvältä.
Mä olen kehittänyt itselleni suojakuoren, mä pelkään sitä mitä ihmiset musta ajattelevat. Yksi ihana ja kannustava ystäväni, joka on kokenut saman kuin minä, sanoi, että olen upea, mahtava ihminen. "Nyt kyllä valehtelet."
Hän sanoi sen vilpittömästi ilman taka-ajatuksia. Ja minä en uskonut, tuntui seuraavana päivänä pahalta.
Kirjoitinpa asiasta ja asian vierestä - jälleen kerran.
Miten pääsen eroon suojakuorestani?