Tuota allaolevaa koiran koko ketjua lueskellessani heräsi minulle ihmetys muiden ihmisten sakujen painosta! Itsellän on ollut suuria ja pieniä, narttuja ja uroksia, muttei KOSKAAN koiraa, joka olisi painanut yli 38 kg. Nyt jollakulla on jo liki tavallisen kokoisia narttuja, jotka painaa 35 kg ja uroksia, 45 kiloinen?!
En voi olla kommentoimatta, että läski koira on läski, oli rotu mikä hyvänsä. Ihmisillä on kumma käsitys, että jos koira on hoikassa kunnossa, sitä pitää hullun lailla syöttää,että se lihoisi. Hoikka, jopa laiha, eläin on terveempi ja elää pidempään kuin ylipainoinen.
Viime kesän näyttelyssä silloin talossa vielä olleen nartun kanssa kävin ja tuomari totesi minulle, että onpa mukavaa, kun täällä on yksi oikea Saksanpaimenkoirakin näiden syöttöporsaiden rinnalla. Kieltämättä, aika tuhdissa ja siksi löysässä kunnossa näkyi kehäkaverit olevan.
Itse tykkään, että koiran pitää, rodunomaisesti, olla kuiva ja kiinteä. Ei läskiä kylkiluiden päällä, ei pullottavaa vatsaa /kupeita, vyörärön pitää selvästi erottua ylhäältä päin katsoen. Ja kun tällaista koiraa jaksaa reenata, lihakset tulevat selvästi näkyviin. Ahkeralla reenillä koiran painoa pystyy nostamaan puhtaalla lihasmassalla pari kiloa, ei juurikaan enempää. Joten turha väittää, että se painava koira on painava, koska on niin lihaksikas. Tai raskasluustoinen. Samat selitykset kuulee ylipainoisilta ihmisiltäkin jatkuvasti, ja kumpikaan ei pidä paikkaansa. Isossa, paljon treenaavassa miehessä voi todella olla lihaksia niin, että se näkyy painossa. Naisessa harvoin. Tavanomaisessa liikkujassa ei koskaan. Sama pätee koiriin.
En voi olla kommentoimatta, että läski koira on läski, oli rotu mikä hyvänsä. Ihmisillä on kumma käsitys, että jos koira on hoikassa kunnossa, sitä pitää hullun lailla syöttää,että se lihoisi. Hoikka, jopa laiha, eläin on terveempi ja elää pidempään kuin ylipainoinen.
Viime kesän näyttelyssä silloin talossa vielä olleen nartun kanssa kävin ja tuomari totesi minulle, että onpa mukavaa, kun täällä on yksi oikea Saksanpaimenkoirakin näiden syöttöporsaiden rinnalla. Kieltämättä, aika tuhdissa ja siksi löysässä kunnossa näkyi kehäkaverit olevan.
Itse tykkään, että koiran pitää, rodunomaisesti, olla kuiva ja kiinteä. Ei läskiä kylkiluiden päällä, ei pullottavaa vatsaa /kupeita, vyörärön pitää selvästi erottua ylhäältä päin katsoen. Ja kun tällaista koiraa jaksaa reenata, lihakset tulevat selvästi näkyviin. Ahkeralla reenillä koiran painoa pystyy nostamaan puhtaalla lihasmassalla pari kiloa, ei juurikaan enempää. Joten turha väittää, että se painava koira on painava, koska on niin lihaksikas. Tai raskasluustoinen. Samat selitykset kuulee ylipainoisilta ihmisiltäkin jatkuvasti, ja kumpikaan ei pidä paikkaansa. Isossa, paljon treenaavassa miehessä voi todella olla lihaksia niin, että se näkyy painossa. Naisessa harvoin. Tavanomaisessa liikkujassa ei koskaan. Sama pätee koiriin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Meillä siis tuo edellisen ketjun pienin narttu, 56cm 25 kiloa. Rotumääritelmän mukaan spn on 55-60cm korkea, painoa 22-32 kiloa. Edellinen koira, uros, oli 64cm ja 33 kg, hemmetin hyvässä kunnossa.
ei jummarra ylipäätänsä mistä näitä jättiksiä löydätte. Toinen asia mikä minua askarruttaa on se, että jos ihanne on että spk pentuiässä saisi painoa viikossa keskimäärin 0,5-1 kiloa, miten on mahdollista että palstoilla tapaa ihmisiä joiden puolivuotias painaa jo 35 kiloa? mitä niille syötetään? miksi on vaivaudutaan syöttämään pennulle isojen rotujen penturuokaa/aikuisen ruokaa (jonka tarkoituksena saada koira kasvamaan hitaasti ja optimaalisesti jotta kasvuhäiriöltä vältytään?)jos kuitenkin perimmäisenä ajatuksena on lihottaa koira kuin broileri mahdollisimman nopeasti "aikuiskokoon"?
ihmisillä oikeesti tarkoitus lihottaa koira aikuismaiseen kokoon nopeasti? Itse en siihen kyllä kovin helposti usko.
Kun ei ole kenenkään etu kasvattaa koiraa nopeesti ja ylen syöttää. Mutta sen olen pannut merkille,että pojasta on polvi kasvanut koko ajan tässä rodussa. Tosi harvoin tulee enään vastaan niitä pieniä ja suht sieppeitä saksanpaimenkoiria,jollainen minullakin oli lapsuuden kodissani vuosia sitten.
Suurin osa on iso jötkäleitä niin nartuissa kuin uroksissakin. Onko siinä sitten jalostuksesta riippuviakin piirteitä mukana??
Nyky ruokakin on ehkä niin hyvin ravitsevaa,että jos ei määrien suhteen ole tarkkana saa tungettua koiraan melkoisen määrän ravintoa.Vähän liikkuva koira ei tarvitse niin jytkyä ruokaa kuin paljon liikkuva.Nykyään ruoka pussien kyljissä on hyviä ohjeita ja jopa mainittu millaiselle koiralle ruoka on suunnattu.
Ja kotiruoka on sitten vielä oma lisänsä koiran ruokaketjuun. Ns.raakaruokinta on meillä nyt käytössä ollut meidän daamin pullahtamisen jälkeen.Nartuilla on otettava huomioon myös kohdun poistot ja hormonaaliset jutut kun lihomista tapahtuu niiden myötä ihan kuin ihmiselläkin.
Sitten viellä oman haasteensa tuo nämä lonkka ja kyynärä potilaat.Lihominen ei ole suotavaa enään niiden päälle.Kun liikunta oleellisesti heikkenee,niin haasteet kasvaa.
Mistä sinä olet viellä löytänyt noin sieppeän ja solakan koiran? Allaolevassa ketjussa taisi suurin osa olla näitä jetien sukua.
koiraani? Tiedän itsekin milloin koira on liian pulskassa kunnossa. Mutta siihen on olemassa muitakin syitä kuin omistajan välinpitämättömyys tai liika syöttäminen.
Kun koiralla alkaa tulla takapäähän kovia särkyjä ja liikunta menee perässä raahamisen puolelle,niin on kenen vaan järkeen käyvää ettei painokaan pysy kontrollissa. Ei edes vaikka ruoka annoksia on vähän ja ruoka on kevyttä.
Meidän koira on ollut nuoruudessaan aina jykevä,sanan varmaan ymmärtää jokainen normaali kapasiteetilla varustettu ihminen. Ei hintelä luinen vaan enemmän ulkoisesti uros tyyppinen rakenteeltaan.
Aina sitä ihmiset ensimmäiseksi urokseksi luuleekin,vaikka omaan silmään sen kasvot jo paljastaa sen olevan narttu. Kuitenkin.
Koira on nuorena ollut kova liikkumaan ja hyppimään. Josta taas hyppimisestä on koitunut monet vaarantilanteet ja tapaturmatkin.
Milloin on jaloista jääty aidan pieliin kiinni ja milloin liukastuttu jalat levällään pitkin pihaa ja useita revähdyksiä on hoideltu.
Lonkatkaan eivät ole alkujaankaan olleet mitään huippuluokkaa. Ja tiedän oikeen hyvin ilman tukistajia et lihavuus ei koiraa mitenkään auta ja sitä koitetaan todellakin saada kuriin.
Se ei käy vaan ihan taikasauvaa heiluttamalla.Joten antakaas nyt oikeen hienoja ja toimivia neuvoja,joilla päästään tässä tilanteessa nopeasti tuloksiin. Ja mielellään vielä kerrottu kuinka pian,koska itsekin haluaisin kullan nuppuni saavan nauttia viellä hoikista vuosista ja kevyemmästä peffasta.
Vaan ihan yleisesti katsoin tuota ketjua ja noita koirien painoja. Näitä jättiläisiä (70 cm) oli jokunen, mutta kyllä tahtoi muillakin kuin sinun koirallasi olla painoa aika reilunlaisesti.
Ei ollut tarkoitus loukata, vaan ihan yleiellä tasolla keskustella ja ehkä herättää ihmisiä katsomaan sitä omaa koiraa vähän kriittisemmin.
Sairaan koiran, liikuntakyvyttömän / heikosti liikkuvan, ruokkiminen on ihan oma taiteenlajinsa, eikä ollenkaan helppo sellainen. En sano, että laita koira monttuun, mutta jos sen liikkuminen on tosiaan kivuliasta, niin aina kannattaa miettiä sitäkin, miksi koiran elämä jatkuu. Siksikö, että koira nauttii elämästä täysillä kipujensa kera vaiko siksi, että ihminen ei itsekkyydessään raaski luopua siitä? Tämä on kokonaan toinen keskustelunaihe sitten.
Koiran laihduttaminen tapahtuu täysin samalla tavalla kuin ihmisenkin: vähemmän ruokaa, enemmän liikuntaa. Ja kuten ihmiselläkin, myös ilman liikuntaa voi laihduttaa, silloin ruokaa vain pitää karsia entisestään. Koiran laihduttaminen on siinä mielessä helpompaa kuin ihmisen, että koiralle voi hyvin pitää paastopäiviä. Se ei niihin kuole, päin vastoin.
Jos koira on todellakin vähällä ravinnolla ja silti pysyy pulskana, jopa lihoo, niin suosittelisin kyllä tutkituttamaan kilpirauhaset ja muidenkin sisäelinten toiminnan. Tavanomaisilla keinoilla potilaskoiran painoa pystyy pudottamaan 0,5-1 kg /viikko ilman että koira näkee nälkää.
en loukkaantunut,mutta tunsin toki piston sisälläni. Kärsin itsekin koirani tilanteesta,kukapa sitä haluaisi kaverilleen mitään noin ikävää.
Eräätkin itkut olen vuodattanut,kun koirani olemus on muuttunut pirteästä ikiliikkujasta köpöttelevään mummoon.Välillä sillä on virtaa ihan hurjasti ja näyttää ettei kipujakaan paljon olisi,silloin leikitään ja telmutaan sen mukaan mitä koira näyttää jaksavan.
Toki koitan pikkasen pitää huili taukoja ja hieron päivittäin koiran takapäätä ja siitä se kyllä nauttii. Ostettiin kotiin hierova suihkukin ihan vaan koiraa varten. Se nauttii hurjasti kun laittaa lämmintä vettä tulemaan ja hieronta suihkulla pyörivin liikkein lasken vettä sen selälle ja peräpäälle.
Meille myös tarjottiin inkivääri kuuria joka voisi lievittää koiran vaivoja. En tiedä onko siinä enemmän omistajalle lume vaikutusta vaiko taikaa,olemme nyt viikonpäivät sitä antaneet kapselin päivässä.
Ja juu ruokaa on annettu kerrasta kahteen päivässä ja annokset muistuttavat pikku koiran aterioita ja melkeen tuntuu et koiran maha murisee.Koira itse pitää usein paastopäiviä,liekö sillä tulee se lihavan olon aiheuttamsta pahastaolosta fyysisesti.
Onneksi nyt tulee kesä ja tassut taas pitää.Tuo kun koittaa aina lähteä rappusilta lentäen vanhalla kaavalla ja talvella sitten repii haarunsa.Ja voidaan olla ulkona ja mummelin kanssa köpötellä pihapiirissä puutarha hommien merkeissä.Ja järvestä jäät sulaa ja vähän lämpenee,niin mennään taas uimaan.Siitä meidän mummeli tykkää.Vesi elementtinä hyvää harjoitusta ja vahvistusta. Myös hyvinkään vesijumppa koirille on käynyt mielessä.
Koiran silmissä ja luonteessa palaa viellä elämän halu ja se on aktiivisesti touhussa aina mukana,vaikka varmaan sillä kurjaakin on kun siirtelee painoa pitkään seistyään lonkalta toiselle.Mutta jos tilanne lähtee hurjasti laskuun,niin en voi jatkaa rakkaani kärsimystä.
Lääkäri oli kyllä toiveikas ja sanoi,että painon pudotus auttaa roimasti koiran vointiin ja saa liikkumisen kivuista huolimatta taas ketterämmäksi.Siihen nyt tähdätään silmät kiiluen. Koen olevani vastuussa kaikesta koiralleni tulevasta harmista. Ja se taakka on raskas mutta ehdottomasti yrittämisen arvoista koittaa saada koiran elämästä fyysisesti parempaa,kun henkisesti se kuitenkin nauttii perheenparissa toikkaroinnista.
Missään nimessä koiralle ei pidä opettaa samoja tapoja kuin meillä ihmisillä tuppaa olemaan,että napsitaan pitkin päivää herkkuja ja makupaloja. Siinä lihavuuden yksi varmaan isommista syistä ihmisten keskuudessa,että suu pupeltaa koko ajan jotain.
Säännölliset ruoka-ajat ja kunnollistaa ruokaa.Ja olet oikeessa m-li kyllä se ruokinnan balanseen saaminen on aika haastavaa. meillä on koiralle kirjoitettuna ruokalista viikolle valmiiksi mitä syötetään mikäkin päivä ja minkä verran. Pikkuhiljaa tähän alkaa tottumaan. Onneksi koiralla ei ole allergioita,eikä sitä kilppari häiriötäkään.Se olisi sitten viellä oma shownsa.
Veri-ja virtsakokeet otettu leikkauksen yhteydessä viime vuonna.Arvot olivat hyviä ainakin toistaiseksi.
Oletko kokeillut Cartrofenia ruiskeina koirallesi? Aika kallista mutta auttaa. Kysy eläinlääkäriltäsi.
mutta kiitos! Otan tuon nimen ylös ja soitan heti huomenissa eläinlääkärille asiasta =)
Hän noita inkiväärejä suositteli kokeilemaan,mutta näin viikon aikana ei viellä olla ehditty tuloksiin.Kestää varmaan aikansa ennen kuin alkaa puremaan jos alkaakaan.
Olen erittäin iloinen kaikista hyvistä vinkeistä ja nikseistä,joilla voisin koirani oloa helpottaa viellä enemmän kuin nyt.Joten kiitos sinulle ja muillekkin joilta neuvoja saan. =)Annan niille suuresti arvoa.
Onko tuo lääkeaine ns. synteettistä vai luonnon tuotetta jota ruiskeena annetaan? Miten se vaikuttaa?
http://www.vetcare.fi/index.php?id=23
Annetaan ruiskeena 4 kertaa, eli kerta viikko neljän viikon ajan (yleensä). Aika kallis mutta omalle koiralle auttoi heti ja kävimme puolen vuoden välein hakemassa kuurin. Googleta Cartrophen niin löydät lisää tietoa. Eläinlääkärisikin voi varmaan kertoa enemmän.
Hyviä kokemuksia on myös Litozin-nimisestä luontaistuotteesta. Meillä syö tätä päivittäin sekä omistaja että koira.
http://www.nutrilett.info/sw285.asp
En saanut tänään lääkäriä luurin päähän,vain avustajan. Lääkärillä oli joku isohko leikkaus kesken enkä voinut töissä jäädä puhelimeen päivystämään. Mutta lupasin yrittää tavoittaa lääkäriä ensi viikolla.
Täytyy googlettaa :)
kun kyselin tuosta lääkkeestä lääkäriltä. Hän sanoi,että katsotaan kuinka inkivääri alkaa purra ja mietitään sitten uudestaan mitä lääkettä otetaan käyttöön.
Sillä oli jokin muu lääke jota ehdotteli seuraavaksi eikä kommentoinut tuosta cartrophenistä kuin että ei ole ollut käytössä ??!! En ymmärrä mitä sillä tarkoitti.
Ehkäpä noi eläinlääkäritkin saavat ponsseja lääkkeistä.
Hienoa että on ihmisiä jotka ajattelevat koiran elämää kokonaisuudessaan eikä vain sitä 1 hetkeä! Pennun täytyy saada kasvaa aikuisen painoon rauhassa . Myöskään minulla ei ole ollut koirulia joka olisi koskaan painanut yli 30 kg! Kaikki koirani ovat olleet narttuja (sakuja) ja eläneet hyvän pitkän elämän!
Oma kookas saksanpaimenkoirani painoi näyttelykuntoisena 41kg. Koira ei ollut läski, vaan normaalikuntoinen saksanpaimenkoira uros. Vahvaluustoinen ja rakenteinen, joten jos läskiä oli vähänkin, se näytti todella läskiltä.
jotain 26-30kg välillä. Nyt alkanut liikkua enemmän ja ruoka maistuu paremmin. Ennen huono syömään..
Painaa 48 kg ja on 1v 2kk vanha. Koira on sitä vanhanajan saku mallia eli tasaselkäinen ja jykevärakenteinen. Ei tätä uutta honteloa mallia, jossa perä laskeutuu ja selkä on kaarella. Tämä malli ei niitä kiloja pystykään kantamaan, koska lonkat ja selkä ei kestä. Oma koirani on villi ja leikkisä, ei mikään läski laiskimus. Kieltämättä yllätyin 1 v tarkastuksessa lääkärissä painosta, en olisi uskonut niin painavaksi. Lääkäri kuitenkin totesi, että koira ei ole lihava vaan hyvässä kunnossa!
mua alkaa aina väkisinkin naurattaa tää vanhanmallinentasaselkäinensahapukkilitania.
Vaikka olisi minkä mallinen koira niin noilla kiloilla sen on pakko olla myös vähintään 70cm korkea.
Oma normaali urokseni on 63cm ja 34 kg ja hyvässä kunnossa.
Monesko saksanpaimenkoira sulla muuten tämä jykevärakenteinen?
*tyrsk*
Wanhaan hyvään aikaan saksanpaimenkoira muuten vastoin harhakuvitelmiasi ei ollut 75cm ja 50 kiloinen jätti vaan se on ihan nykyajan ilmiö. Koirat tosiaan olivat rotumääritemän mukaisia.
Paino heijaa siinä 66-70kg välillä, miten nyt uroolle sapuska maistuu. Säkää saman verran, 77cm, niin siis näyttelyasennossa, tietty.
Just. Ja tämä sinun koirasiko edustaa sitä "vanhaa hyvää aikaa". Katopas nulikka jotain aatun aikaisten sakujen kuvia. Siinä on sulle alkuperäistä sakemannia.
Ja ihan tiedoksi vaan, että se sinunkin hirvikoirasi lantio laskee satavarmana, kun joku sen oikeaan asentoon laittelee. Sinusta ei siihen varmaankaan ole.
Vai, että oikeen honteloa mallia.. Huhhuh. Jos sun oli tarkoitus tässä nly-linjaisia mollata, nini päin vastoin, niistähän pyritään saamaan vahvaluustoisia, raskaita, paksuturkkisia. Käyttiksistä taas keveämpiä, ketterämpiä, nopeampia. Tiedon vähyys hirvittää.
koira enemmän suorahkoselkäinen kuin alaspäin viettävä. Näyttelypeppuinen ei voi sen sanoa olevan,koska perä laskee hyvin loivasti.
Ei kuitenkaan sahapukkikkaan,kuten olen muistaakseni joskus täältä lukenut kuvattavan ihan suoraselkäisiä yksilöitä.
Muutamia todella suuria uroksia tavannut saksanpaimenkoirissa,jotka kooltaan alkavat muistuttamaan enemmän irlannin susikoiraa kuin sakua. Miten näitä jetejä saadaan aikaiseksi?
että eikös vanhanajan saksanpaimenkoirat olleet kuitenkin enemmänkin sieppeitä ja pienenmpiä kuin nykyään?
Ainakin mitä olen kirjoja katsellut,joissa historiallisia kuvia alkuaikojen sakuista,niin minusta ne ovat enemmänkin pieniä näihin nykyisiin verrattuna.
Mulla ainakin sellanen käsitys,että ennen muinoin selkä oli enemmän loivasti laskeva ja sakut pienempiä. Kuin taas nykyään on huomattavastikin suurempia ja jyrkästi laksevia selkiä. Olenko ihan hakoteillä?
mistä olet löytänyt noin suuren kaverin? Sehän kulkee selkä pöydänreunojen yläpuolella!
Siinähän menee tossut suhisten koiran perässä,jos se pongaa jotain mielekästä ojan penkalla ;)Mitä harrastat koirasi kanssa?Kuinka paljon se syö? Onko kaikinpuolin ihan terve kuitenkin?
täysin risa...
Joo, tottahan tuo on vaikkei sitä jotkut immeiset pystykkään myöntämään. Oli sakut ennen "sirompi" (jos tuo nyt on oikea sana) rakenteisia näinhin nykyajan koiruuksiin verrattuna.
Meidän pojalla on enemmän vanhanajan loivasti laskeva selkä, ja vaikka nykyään halutaankin niitä koiria joiden persus kulkee maata pitkin, niin itse olen näiden "loiva-/suoraselkien" puolesta. Täytyy kyllä myöntää, että on sitä tullut nähtyä pirun komeita koiruuksia, joilla selkä laskee todella jyrkästi, mutta järki hoi älä jätä!
tuolla sirolla tarkoittanut millään tavalla heikkorakenteista vaan enemmänkin sopusuhtaista (lonkat yms. kestää massan - kaikin puoli kokoon nähden sopiva massa)... taytyi korjata kun taisin käyttää väärää sanaa, ettei vaan kukaan ymmärrä väärin :)
ymmärsin millaista koiraa tarkoitit :) Kyllähän se on kiven takana löytää ns. vanhanmallisia sakuja omanikin on osittain sitä mukaavaa loivasti perää laskevaa sorttia,mutta mitä sitten muuten kokonn tulee on tyttöni juuri tuollainen jetien sukulainen.
Evergrey´sin geenejä koirassa,joten itse ainakin tykkään muuten koiran olemuksesta niin ulkoisesti kuin pääkopankin puolesta. =)
Ainiin ja anteeksi mainostus ;) Nämähän oli näitä makuasioita,joten en tästä huastele enempää.