Tuliko talvi takaisin.
Vaiko vain yöllä kurkkasi.
Kuurassa maa kimmeltää.
Hengitys höyryää.
On ihanan raikas aamu.
Aurinko nauraa kilpaa.
Linnut on hiljaa.
Liekö pelästyneet pakkasta.
Kuuranherraa kirkasta.
No kuitenkin.
On Suomen suvi kaunehin.
Kunhan Juhannukseen ehditään.
Ei enää routa kerjää.
Silloin vihdoin saadaan nauttia.
Yöttömänyön taijoista.
Ja rakastaa jokaista.
Luomakunnan hetkeä.
Airon loisketta.
Kokon pärskettä.
Sitä kuikkaa.
Joka huutaa kumppania.
Odotetaan.
Ehkä näin.
Tai sitten ei.
Kunhan kuura elää.
Itsensä loppuun.
Vaiko vain yöllä kurkkasi.
Kuurassa maa kimmeltää.
Hengitys höyryää.
On ihanan raikas aamu.
Aurinko nauraa kilpaa.
Linnut on hiljaa.
Liekö pelästyneet pakkasta.
Kuuranherraa kirkasta.
No kuitenkin.
On Suomen suvi kaunehin.
Kunhan Juhannukseen ehditään.
Ei enää routa kerjää.
Silloin vihdoin saadaan nauttia.
Yöttömänyön taijoista.
Ja rakastaa jokaista.
Luomakunnan hetkeä.
Airon loisketta.
Kokon pärskettä.
Sitä kuikkaa.
Joka huutaa kumppania.
Odotetaan.
Ehkä näin.
Tai sitten ei.
Kunhan kuura elää.
Itsensä loppuun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mukava ja herttainen runo....!
On synkkä syksyn yö nyt takanapäin.
Kun kevät saapuu ja kukkii maa,
silloin meitä laulattaa...
Näinhän se menee.
Kun kevät enteilee.
Jo kesässä ollaan.
Ja silloin joulua aatellaan.
Miksi kaikki hyppääkin.
Syksyn yli yllättäin.
Nautitaan syksystä.
On silloin hyvää syytä.
Pyytää syliin ja lämpimään.
Kun pelkää syksynpimeää.
Hymy aamuun.