Se oli syyskuuta 1961. Koulut olivat alkaneet ja se myötä Kemijokisuun erottelutöissä olleet opiskelijat lopettaneet hommansa. Tästä johtuen uittoyhtiön miehet värväsivät miehiä erottelutöihin ympäri Lappia ja niinpä kotikylältänikin meitä lähti kolme kaverusta saattamaan erottelutyöt päätökseen.
Kemijokisuulla uittoyhtiöllä oli oma majoitusalueensa, jossa kortteerasi melkoinen porukka - ehkä liki satakunta miestä. Niinpä tällä majoitusalueella oli myös pieni poliisiasema ja omat poliisit pitämässä yllä järjestystä. Vanhempi poliiseista oli Ole Lahdenperä, jonka kanssa tulin hyvinkin sinuiksi ja niinpä kävin monina iltoina istumassa iltaa tällä pienellä poliisiasemalla. Siihen aikaan kun kaikki poliisiin liittyvä kiinnosti sen vuoksi, että haaveilin hakeutuvani poliisiuralle.
Tältä majoitusalueelta vajaa kilometri etelään, Pajusaaressa, oli pieni Viheriälehdon kuppila, jossa kävin usein iltakahvilla ja lukemassa päivän lehtiä. Sinäkin iltana istuin pitkän tovin kahvin ja lehden parissa ja kun viimein nousin ja lähdin kortteeriini, kuulin ulko-ovella mennessäni kuinka joku kuppilassa sanoi: "Siinä meni etsivä" ja siitä se alkoi - jatkuva vainoamiseni.
Poliisin tehtäviin kuului myös venerannasa olevien uittoyhtiön veneiden silmälläpito ja niinpä yhtenä iltana olin Lahdenperän mukana tällaisella tarkastusmatkalla. Venerannasta nousi jyrkkä rinne, jonka yläreunassa oli myös kaiteet ja huomasin, kuinka joku outo tyyppi kävi näiden kaiteiden luona ja kun näki minut poliisin seurassa, meni kiireesti menojaan.
Pian tämän jälkeen yhtenä iltana olin jälleen sanotussa kuppilassa ja kun lähdin paluumatkalle, huomasin, kuinka jokin varjo liikahti tien varressa olevien puomikasojen välissä. Eli kysymys oli väijytyksestä ja niinpä palasin takaisin ja odotin kunnes isompi porukka lähti kortteeriin ja näiden miesten mukana pääsin turvallisesti väijytyksen ohi.
Eräänä sunnuntai-iltana tässä kuppilassa oli hiljaista eikä turvallista matkaseuraa ollut. Niinpä otin veikkauskupongin ja olin veikkaavinani, mutta todellisuudessa kirjoitin tähän veikkausruudukkoon viestin poliisille, mm. erään mopon vakuutuskilven numeron. Tämän jälkeen menin vessaan ja teippasin tämän viestin paitani alle vasempaan kainaloon siltä varalta, jos minut vaikka listitään niin poliisi saa arvokkaita tietoja.
Mitään ei kuitenkaan sinä iltana tapahtunut ja pian tämän jälkeen erottelutyöt saatiin päätökseen ja pääsin kotimatkalle. Poliisille en näistä kyttäämisistä ja väijytyksistä mitään puhunut, olisivat ilmeisesti suositelleet välitöntä kotimatkaa. Se syksy jäi kuitenkin mieleeni yhdeksi seikkailurikkaimmistani ja osoitukseksi siitä, miten vaarallista on joissain sataman liepeillä leimautua poliisin vasikaksi vaikka mistään vasikoinnista ei ollut kysymys.
Kemijokisuulla uittoyhtiöllä oli oma majoitusalueensa, jossa kortteerasi melkoinen porukka - ehkä liki satakunta miestä. Niinpä tällä majoitusalueella oli myös pieni poliisiasema ja omat poliisit pitämässä yllä järjestystä. Vanhempi poliiseista oli Ole Lahdenperä, jonka kanssa tulin hyvinkin sinuiksi ja niinpä kävin monina iltoina istumassa iltaa tällä pienellä poliisiasemalla. Siihen aikaan kun kaikki poliisiin liittyvä kiinnosti sen vuoksi, että haaveilin hakeutuvani poliisiuralle.
Tältä majoitusalueelta vajaa kilometri etelään, Pajusaaressa, oli pieni Viheriälehdon kuppila, jossa kävin usein iltakahvilla ja lukemassa päivän lehtiä. Sinäkin iltana istuin pitkän tovin kahvin ja lehden parissa ja kun viimein nousin ja lähdin kortteeriini, kuulin ulko-ovella mennessäni kuinka joku kuppilassa sanoi: "Siinä meni etsivä" ja siitä se alkoi - jatkuva vainoamiseni.
Poliisin tehtäviin kuului myös venerannasa olevien uittoyhtiön veneiden silmälläpito ja niinpä yhtenä iltana olin Lahdenperän mukana tällaisella tarkastusmatkalla. Venerannasta nousi jyrkkä rinne, jonka yläreunassa oli myös kaiteet ja huomasin, kuinka joku outo tyyppi kävi näiden kaiteiden luona ja kun näki minut poliisin seurassa, meni kiireesti menojaan.
Pian tämän jälkeen yhtenä iltana olin jälleen sanotussa kuppilassa ja kun lähdin paluumatkalle, huomasin, kuinka jokin varjo liikahti tien varressa olevien puomikasojen välissä. Eli kysymys oli väijytyksestä ja niinpä palasin takaisin ja odotin kunnes isompi porukka lähti kortteeriin ja näiden miesten mukana pääsin turvallisesti väijytyksen ohi.
Eräänä sunnuntai-iltana tässä kuppilassa oli hiljaista eikä turvallista matkaseuraa ollut. Niinpä otin veikkauskupongin ja olin veikkaavinani, mutta todellisuudessa kirjoitin tähän veikkausruudukkoon viestin poliisille, mm. erään mopon vakuutuskilven numeron. Tämän jälkeen menin vessaan ja teippasin tämän viestin paitani alle vasempaan kainaloon siltä varalta, jos minut vaikka listitään niin poliisi saa arvokkaita tietoja.
Mitään ei kuitenkaan sinä iltana tapahtunut ja pian tämän jälkeen erottelutyöt saatiin päätökseen ja pääsin kotimatkalle. Poliisille en näistä kyttäämisistä ja väijytyksistä mitään puhunut, olisivat ilmeisesti suositelleet välitöntä kotimatkaa. Se syksy jäi kuitenkin mieleeni yhdeksi seikkailurikkaimmistani ja osoitukseksi siitä, miten vaarallista on joissain sataman liepeillä leimautua poliisin vasikaksi vaikka mistään vasikoinnista ei ollut kysymys.
Vastaukset 13
Vanhimmat
se on joskus tosi pirullinen.
poliisia, mutta sait olla poliisin "kaveri". Mutta: Miksi olet jatkuvasti kiukkuinen?
piti mennä pojalle tunturiin...sorry !
Asutko läpi koko vuoden tunturilla?
pyhiä metsästysmaita
http://www.aretalogia.com/aamu.tunturilla.html
Nykysuomen sanakirja (2006) kertoo, että henkipatto tarkoittaa lainsuojatonta, murhaajaa. Henkipatoksi voitiin julistaa, ja kuka tahansa saattoi "rangaistuksetta tappaa h:on."
Patto-sanasta kerrotaan kaksi merkitystä:
1. rikos ("syytän syitä suuren Luojan, / pattoja pahan Jumalan" - Leino)
2. (adjektiivisesti käytettynä) seuraus.
Sanakirjan mukaankin "patto" yhdistetään yleensä sanoihin vala- ja henki-. Myös adjektiivia "pattoinen", rikollinen kerrotaan runokielessä käytettävän.
Etymologisen sanakirjan mukaan sana tav. yhd. "valapatto", 'väärän valan tekijä'; "henkipatto", 'lainsuojaton; (vanh. sanak.) murhaaja, itsemurhan tekijä'. Patto-sanan sanueeseen kuuluvat murteelliset sanat (pattio, pattie jne.) ovat tarkoittaneet käytännössä kaikkea pahaa: 'pahatapainen, ilkeä, laiska, kunnoton, heittiö, siivoton, saastainen' jne. Ilmeisesti sanueen alkuperä on verbissä "pattaa", joka luultavasti on tarkoittanut kutakuinkin samaa, kuin nykysuomen "pilata".
Tai siis ei mukavaa tuo henkipattojuttu tietenkään.
Äitini oli kokkina uitossa, tosin ounasjoella. Roikuin siinä mukana penskana ollessa.
Kyllä jätkillä oli joskus aika hurja meno päällä.
olleet uittomiehet olivat pääosin rehtiä porukkaa, mutta Kemin laitama ja sataman läheisyys tekivät siitä ympäristöstä sen, mitä se oli. Todella outoa ja hämärää porukkaa riitti pilvin pimein.
Toiseksi syy siihen, miksi tällä foorumilla asiasta kerroin, oli siinä, että mäihin tapauksiin liittyy ensimmäinen kokemukseni poliisista ja tämä kokemus oli erittäin myönteinen ja loi todella myönteisen kuvan Suomen poliisista.
Nyt näistä tapahtumista on kulunut aikaa yli 45 vuotta ja tämän jälkeen olen ollut tekemisissä poliisien kanssa kymmenissä tilanteissa ja kymmenien eri poliisien kanssa. Liikkuva poliisi, paikallinen poliisi, rikospoliisi sekä myös yhteistyötä eräpoliisin kanssa. Valtaosin kaikki nämä kokemukset ovat olleet yhtälailla myönteisiä eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia poliisin kanssa.
Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Sitten kun näiden kymmenien vuosien ja kymmenien myönteisten kokemusten jälkeen joutuu kasvotusten poliisikunnan ongelmatapauksen kanssa, niin johan on ymmärrettävää, että siinä taivas romahtaa ja maailman kirjat menevät sekaisin samalla kun järkytys on todella suuri.
Samalla tämä nykyinen poliisitilanne, Sodankylän näkökulmasta katsoen, herättää jokaisen vastuuntuntoisen kansalaisen mielissä huolen poliisikunnan keskuudessa tapahtuvasta kehityksestä ja sen myötä koko kansakunnan tulevaisuudesta - ainakin minulla.
on harrastajatoimittajat jotka eivät ymmärrä, että laki koskee heitäkin.
valtakunnan uutisissa Sodakylässä paljastuneista poliisisotkuista, joiden vuoksi useita poliiseja oli pidätetty virantoimituksesta tutkinnan ajaksi. Sittemmin useita poliiseja on myös erotettu viroistaan.
Eli nämä poliisikunnan ongelmatapaukset ovat reaalitotuutta Sodankylässä ja jatkuvat edelleen. Eli totuuden kertominen ja viranomaisten arvostelu on sallittua. Siitäkin huolimatta, että kaikki eivät tätä totuutta nytä kestävän.
Varatuomari Juhani Parkkari kirjoittaa näin:
>
Huom. Korostan viimeistä lausetta.
Mitään et sinä niistä viittaamiesi uutisointien takana olleista väitteistä ja totuudesta kuitenkaan näköjään välitä etkä tiedä, kunhan annat ruoskan laulaa, tyylillesi uskollisena. Hiekkalaatikkoleikkiä koko touhu. Koitahan keskittyä omiin ongelmiisi ja niistä vastaamiseen ennen kuin alat muista murehtia. Riittämiin luulisi niissä olevan. Kuule, älä ole sokea sen kertomasi tietolähteen vedätyksiin vaan ota asioista selvää, jos olet NIIN kiinnostunut niin silloin saattaisi totuuskin sinulle avautua, myös tietolähteestäsi.
housunpuntit tutisevan.
Annettu sinulle ilmeisesti hyvä ohje ennen kirjoittelujasi: ottaa asioista selvää ettei tarvitse vastata "jonkun" toisen vedätyksistä. Silloin ne housunpuntit tutisee ainoastaan vedätettävällä.