väliset keskustelut?
Onko näin tapahtunut sairaalassa psykiatrian klinikoilla, sijaishuollossa tai lastensuojelutyöntekijöiden vaatimuksesta?
Vaikka meidän kohdalla tutkimusta tehnyt lastenpsykiatrian klinikka on muutamassa suhteessa maan kamalimpia (on niitä hyviäkin olemassa), niin oli siellä jotain hyvääkin. Hyvää oli esim. se, että siellä vedettiin tiukka raja siihen, mitä alle 10-vuotias saa olla kuuntelemassa ja mitä ei.
Kahden kuukauden tutkimusjakson aikana aikuisten välisiin keskusteluihin oli varattu virallisia tapaamisia kymmenkunta, lisäksi osastonlääkäriä oli lupa tarttua hihasta koska tahansa, kun päivittäin kävin lasta tapaamassa - joskus parikin kertaa päivässä. Myöskään kykyäni kertoa mahdollisesti tehdyistä päätöksistä lapselle, ei kukaan ikinä laittanut kyseenalaiseksi, kuten ei kasvatuskykyäni muutenkaan. Mutta mitä tapahtui lastenkodissa?
Olimme eronneet lapsen isän kanssa 8 v aikaisemmin, isä ei ollut koskaan kohdellut lastaan huonosti ja eron syyt ovat mielestäni nimenomaan aikuisten välisiä asioita. Ne olivat kuitenkin lastenkodin palavereissa loputtoman kaivelun kohteena, isää yritettiin mollata lapsen kuullen mitä törkeimmällä tavalla. Ennen ensimmäistä palaveria lausuin selvästi mielipiteeni, että lapsen ei pitäisi olla paikalla, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä, kuten nyt ei vanhempien mielipiteillä muutenkaan huostaanoton jälkeen. Tuotakaan lausumaani ei lapsi ollut kuulemassa.
No tietysti ensimmäisen palaverin jälkeen lapsi kieltäytyi jyrkästi lähtemästä seuraavaan. Käytiin pitkä kiistely, jossa omahoitaja ilmoitti lapselle: "Sinä kävelet sinne just nyt tai minä kannan sinut sinne!" Lapsi siis pakotettiin paikalle. Hän ahdistui niin kuulemastaan, että liukui pöydän äärestä tuolilta lattialle, istui hetken pöydän alla ja siirtyi nojatuolin taakse pureskelemaan kynsiään.
Osaston johtaja päätti kaikista asioista, tapaamisista, lapsen kohtelusta ym ja nuo palaverit olivat ainoa mahdollisuus tavata häntä. Olin sisimmässäni raivosta ratkeamaisillani, kun olin monesti pakotettu ottamaan esille juuri tapaamisten mielivaltaisia kieltämisiä ym, joita lapsen ei olisi pitänyt olla kuulemassa missään tapauksessa ollenkaan.
Systeemiin kuului, että palaverit olivat monesti sellaiseen aikaan, jolloin minun ja lapsen välistä tapaamisaikaa ei ollut. Tulin sinne siis kotoa ja lapsi raahattiin väkisin osastolta. Vanhempia vastaan käytetty henkinen hivutuskeino oli, että tärkeimmät asiat jätettiin aina ilmaan roikkumaan, ikävän keskustelun jälkeen ilmoitettiin: "Aika loppuu, jos sinulle sopii, jatkamme tästä parin viikon kuluttua torstaina samaan aikaan."
Ikävä kyllä lapsi jäi samaan epävarmuuteen kuin minä, eikä siitä ollut kukaan kiinnostunut - muut kuin minä. Ja koska silloin ei ollut virallinen tapaamisaika, istunnon lopussa omahoitaja raahasi lapsen pois huoneesta yhtä tiukin toimin kuin hänet oli sinne tuotukin - ja minä tietysti poistuin ulos, koska lapsen osastolle ei ollut asiaa kuin virallisina tapaamisaikoina. Siis lohduttamaan en päässyt, kuten olisi pitänyt tapahtua. Näiden tilanteiden jatkuvaa paikkailua olivat lapsen sallitut puhelut iltaisin.
Kun lukemattomia kertoja protestoin tätä käytäntöä, oli ainoa perustelu: "Meistä on tärkeää, että lapsi kuulee kaikki häntä koskevat asiat ja ennen kaikkea tehdyt päätökset, miksi niihin on päädytty." Mitä ne heidän perustelunsa ikinä olivat muuta kuin vanhempien mollaamista, jos ei suoraan niin rivien välistä. Lapsen arvostelua omituiseksi, vaikeahoitoiseksi, ym. negatiivista ja lisäksi hänestä puhuttiin, niin kuin hän ei olisi ollut paikalla ollenkaan.
Kaiken huippu oli se, kun laitoksen psykologien huu-haa-videointitulos väsättiin kiireellä kasaan, kun en palauttanut lasta enää laitokseen, niin siihen oli pykätty huomautus myös siitä, että en RIITTÄVÄSTI lohduttanut lasta kun hän ahdistui kuulemastaan. Ja tilanne koski kuulema nimenomaan näitä tilanteita, joita olin vastustanut, että lapsen ei pitäisi olla paikalla ollenkaan!
Huomioin hänet joka kerran kun henkilökunta puhui 'lapsen ohi' ja loputtomat lohdutukset käytiin aina seuraavaan palaveriin asti ja kotilomilla. Lisäksi palaverit oli pykätty niin täyteen tärkeää asiaa, aika rajoitettu tasan 45:een minuuttiin, että jotain jäi aina kesken ja edellä kertomani ajan loppumisilmoituksen jälkeen osaston johtaja nousi ylös vaikka kesken lauseeni, käänsi selkänsä ja poistui paikalta.
Olisivat s......t itse lohduttaneet, he siihen lapsen pakottivatkin, mutta osastolla ei lapsen itkuun kokousten jälkeen puututtu millään tavalla. Lapsen kertoman mukaan joskus joku 'kiva' hoitaja saattoi tulla kysymään, haluaako lapsi tulla hänen viereensä istumaan, mutta kyseessä oli sellainen henkilö, joka ei ollut ollut kokouksessa paikalla, eikä tiennyt mitä oli puhuttu ja mistä lapsen ahdistus johtui.
Myöskään lastensuojelu ei hyväksynyt/ymmärtänyt tuota käytäntöä, mutta koskaan he eivät puuttuneet siihen. Tällaista lastensuojelua meillä siis harjoitetaan!
Ja tuollaiseen paikkaan lapsi lähetettiin väärällä diagnoosilla sairaalapaikkojen puutteen takia, koska pyyntöjäni laajasta neurologisesta arviosta ei otettu kuuleviin korviin. Kun lapsi tuolta vapautumisen jälkeen tapasi ensimmäisen kerran lääkärin, hän kysyi ensi sanoikseen: "Ethän sinä varmasti lähetä minua mihinkään hirveään paikkaan täältä?" Lääkäri mykistyi sanattomaksi, koska olin tilannut ajan vain terveysasemalle korvatulehdusepäilyn pois sulkemiseksi.
Onko näin tapahtunut sairaalassa psykiatrian klinikoilla, sijaishuollossa tai lastensuojelutyöntekijöiden vaatimuksesta?
Vaikka meidän kohdalla tutkimusta tehnyt lastenpsykiatrian klinikka on muutamassa suhteessa maan kamalimpia (on niitä hyviäkin olemassa), niin oli siellä jotain hyvääkin. Hyvää oli esim. se, että siellä vedettiin tiukka raja siihen, mitä alle 10-vuotias saa olla kuuntelemassa ja mitä ei.
Kahden kuukauden tutkimusjakson aikana aikuisten välisiin keskusteluihin oli varattu virallisia tapaamisia kymmenkunta, lisäksi osastonlääkäriä oli lupa tarttua hihasta koska tahansa, kun päivittäin kävin lasta tapaamassa - joskus parikin kertaa päivässä. Myöskään kykyäni kertoa mahdollisesti tehdyistä päätöksistä lapselle, ei kukaan ikinä laittanut kyseenalaiseksi, kuten ei kasvatuskykyäni muutenkaan. Mutta mitä tapahtui lastenkodissa?
Olimme eronneet lapsen isän kanssa 8 v aikaisemmin, isä ei ollut koskaan kohdellut lastaan huonosti ja eron syyt ovat mielestäni nimenomaan aikuisten välisiä asioita. Ne olivat kuitenkin lastenkodin palavereissa loputtoman kaivelun kohteena, isää yritettiin mollata lapsen kuullen mitä törkeimmällä tavalla. Ennen ensimmäistä palaveria lausuin selvästi mielipiteeni, että lapsen ei pitäisi olla paikalla, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä, kuten nyt ei vanhempien mielipiteillä muutenkaan huostaanoton jälkeen. Tuotakaan lausumaani ei lapsi ollut kuulemassa.
No tietysti ensimmäisen palaverin jälkeen lapsi kieltäytyi jyrkästi lähtemästä seuraavaan. Käytiin pitkä kiistely, jossa omahoitaja ilmoitti lapselle: "Sinä kävelet sinne just nyt tai minä kannan sinut sinne!" Lapsi siis pakotettiin paikalle. Hän ahdistui niin kuulemastaan, että liukui pöydän äärestä tuolilta lattialle, istui hetken pöydän alla ja siirtyi nojatuolin taakse pureskelemaan kynsiään.
Osaston johtaja päätti kaikista asioista, tapaamisista, lapsen kohtelusta ym ja nuo palaverit olivat ainoa mahdollisuus tavata häntä. Olin sisimmässäni raivosta ratkeamaisillani, kun olin monesti pakotettu ottamaan esille juuri tapaamisten mielivaltaisia kieltämisiä ym, joita lapsen ei olisi pitänyt olla kuulemassa missään tapauksessa ollenkaan.
Systeemiin kuului, että palaverit olivat monesti sellaiseen aikaan, jolloin minun ja lapsen välistä tapaamisaikaa ei ollut. Tulin sinne siis kotoa ja lapsi raahattiin väkisin osastolta. Vanhempia vastaan käytetty henkinen hivutuskeino oli, että tärkeimmät asiat jätettiin aina ilmaan roikkumaan, ikävän keskustelun jälkeen ilmoitettiin: "Aika loppuu, jos sinulle sopii, jatkamme tästä parin viikon kuluttua torstaina samaan aikaan."
Ikävä kyllä lapsi jäi samaan epävarmuuteen kuin minä, eikä siitä ollut kukaan kiinnostunut - muut kuin minä. Ja koska silloin ei ollut virallinen tapaamisaika, istunnon lopussa omahoitaja raahasi lapsen pois huoneesta yhtä tiukin toimin kuin hänet oli sinne tuotukin - ja minä tietysti poistuin ulos, koska lapsen osastolle ei ollut asiaa kuin virallisina tapaamisaikoina. Siis lohduttamaan en päässyt, kuten olisi pitänyt tapahtua. Näiden tilanteiden jatkuvaa paikkailua olivat lapsen sallitut puhelut iltaisin.
Kun lukemattomia kertoja protestoin tätä käytäntöä, oli ainoa perustelu: "Meistä on tärkeää, että lapsi kuulee kaikki häntä koskevat asiat ja ennen kaikkea tehdyt päätökset, miksi niihin on päädytty." Mitä ne heidän perustelunsa ikinä olivat muuta kuin vanhempien mollaamista, jos ei suoraan niin rivien välistä. Lapsen arvostelua omituiseksi, vaikeahoitoiseksi, ym. negatiivista ja lisäksi hänestä puhuttiin, niin kuin hän ei olisi ollut paikalla ollenkaan.
Kaiken huippu oli se, kun laitoksen psykologien huu-haa-videointitulos väsättiin kiireellä kasaan, kun en palauttanut lasta enää laitokseen, niin siihen oli pykätty huomautus myös siitä, että en RIITTÄVÄSTI lohduttanut lasta kun hän ahdistui kuulemastaan. Ja tilanne koski kuulema nimenomaan näitä tilanteita, joita olin vastustanut, että lapsen ei pitäisi olla paikalla ollenkaan!
Huomioin hänet joka kerran kun henkilökunta puhui 'lapsen ohi' ja loputtomat lohdutukset käytiin aina seuraavaan palaveriin asti ja kotilomilla. Lisäksi palaverit oli pykätty niin täyteen tärkeää asiaa, aika rajoitettu tasan 45:een minuuttiin, että jotain jäi aina kesken ja edellä kertomani ajan loppumisilmoituksen jälkeen osaston johtaja nousi ylös vaikka kesken lauseeni, käänsi selkänsä ja poistui paikalta.
Olisivat s......t itse lohduttaneet, he siihen lapsen pakottivatkin, mutta osastolla ei lapsen itkuun kokousten jälkeen puututtu millään tavalla. Lapsen kertoman mukaan joskus joku 'kiva' hoitaja saattoi tulla kysymään, haluaako lapsi tulla hänen viereensä istumaan, mutta kyseessä oli sellainen henkilö, joka ei ollut ollut kokouksessa paikalla, eikä tiennyt mitä oli puhuttu ja mistä lapsen ahdistus johtui.
Myöskään lastensuojelu ei hyväksynyt/ymmärtänyt tuota käytäntöä, mutta koskaan he eivät puuttuneet siihen. Tällaista lastensuojelua meillä siis harjoitetaan!
Ja tuollaiseen paikkaan lapsi lähetettiin väärällä diagnoosilla sairaalapaikkojen puutteen takia, koska pyyntöjäni laajasta neurologisesta arviosta ei otettu kuuleviin korviin. Kun lapsi tuolta vapautumisen jälkeen tapasi ensimmäisen kerran lääkärin, hän kysyi ensi sanoikseen: "Ethän sinä varmasti lähetä minua mihinkään hirveään paikkaan täältä?" Lääkäri mykistyi sanattomaksi, koska olin tilannut ajan vain terveysasemalle korvatulehdusepäilyn pois sulkemiseksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaveri oli helsinkiläispäiväkodis työharjottelussa. Se sano et sitä häiritsi kovasti henkilökunnan tapa mollata lasten vanhempia lasten kuullen.
luuserit, jotka muualla eivät pärjää, olen itsekin niin onnettomia sirpoja tavannut , että säälittää.
negatiivisesti lapsen kuullen.
Lastensuojelun olisi ehdottomasti pitänyt puuttua tuohon tilanteeseen lastenkodissa!
Mutta näin se on, että sijaishuollossa lasta saa kohdella ihan miten tahansa, siihen ei puutu edes lastensuojelu. Pääasia on, että lapsi saadaan pois vanhemmiltaan, syyt voivat olla miten suuria valheita tahansa, lopputulos on sama.
Idea on se, että valhe muuttuu todeksi kun sossu laittaa mustaa valkoiselle.
Lautakunta, hallinto-oikeus, sijaishuolto ja kaikki muut, jotka sossun kirjaukset näkevät, pitävät kirjausta totena. Totta kai, koska ne esitetään totena ja joka tapauksessahan viranomainen on siitä erikoinen "eläin", että se ei koskaan erehdy.
"Mutta näin se on, että sijaishuollossa lasta saa kohdella ihan miten tahansa, siihen ei puutu edes lastensuojelu. Pääasia on, että lapsi saadaan pois vanhemmiltaan, syyt voivat olla miten suuria valheita tahansa, lopputulos on sama."
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1176470268
Foorumin nimestä huolimatta suosittelen, että kaikki kynnelle kykenevät kirjoittaisivat omista tapauksistaan tuonne.
Vaikka kopioimalla tekstejänne täältä.
ja sen vuoksi tutusta tapauksesta on kirjoituksia...
Joroisten äidistä.
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1175427129
ylläpitää vain lasten huostaanottokoneistoa yllä tässä maassa?
Ne tapaukset, joissa lapsi on OIKEASTI huonoissa oloissa, voitaisiin hoitaa oikeudenmukaisesti turvaan jonkin muunkin tahon toimesta. Koska lastensuojelulla ei ole halua puuttua lasten huonoihin sijoitusoloihin, vaikka lasta siellä kohdeltaisiin huonommin kuin kotona ikinä, niin mihin ihmeeseen tuollaista lastensuojelua tarvitaan?
Lisäksi sossut rikkovat jatkuvasti kansainvälisiä sopimuksia lasten oikeuksista muutenkin kuin vain väsäämällä aiheettomiaKIN huostaanottoja. Ja tässäkin maassa on olemassa lastensuojelulaki, jota ei myöskään noudateta. Viralta pois kaikki, jotka sallivat lasten huonon kohtelun ja nostavat vielä palkkaakin siitä!
lapseni sijoituspaikasta,kunnes sosku uskoi,ja lapsi pääsi uuteen paikkaan.Ensimmäinen perhe oli niin järkyttävä,etten edes jaksa kertoa.Kirjoitin siitä aiemmin tänne.
verukkeella huonompiin oloihin, kuin mitä ovat ikinä kotona eläessään osanneet edes kuvitella olevan olemassakaan.
mainittuna täyttää kyllä jo virkarikoksen merkit.
Sossuilla ei ole päivääkään lääketieteellistä koulutusta ja onhan se ennen kuulumatonta
jos teknisen toimen rakennusmestari rupeisi lasten suojelusanastoa työssään käyttämään
tai maataloussihteeri lasten suojelu sossuna
kunnan viranomaistehtäviä hoitaessaan esiintymään!
pahana lastenkodin osaston johtaja, sosionomi koulutukseltaan. Kun julkisuudessa annetaan ymmärtää, että huostaanotetut lapset tulevat aina tosi huonoista oloista, niin olisi helpompi tajuta, jos lastensuojelussa vanhempaa syytettäisiin välinpitämättömyydestä lasta kohtaan, tunnekylmyydestä tai aineellisen huolenpidon puutteesta.
Joten kyllä minullekin tosi uutta oli tuo syyte siitä, että äiti on pystynyt tukemaan lasta riittävästi lapsen ongelmista huolimatta ja heille sitä kautta on muodostunut hyvin läheiset ja lämpimät välit.
Koko lastensuojelu on niin kieroa touhua, että mitä tahansa asiaa voidaan ilmeisesti käyttää syynä ottaa lapsi huostaan ja ennenkaikkea: yrittää jatkaa huostassapitoa, jos äiti alkaa liikaa pullikoimaan lapsen olematonta hoitoa vastaan.
kuulosti jotenkin tutulta!
mankelin on läpi käynyt ja hengissä selvinnyt...
Hei
minun lapseni kaneettiin lastenkodista isän autoon kymmeniä kertoja. Kerran neuvottelussa on sovittu, että isällä on kuljetusvuoro tai isällä on tapaamisoikeus lasten on pakko totella. Näistä raahaamisista, joista osan näinkin vaiettiin sitten visusti. Missään lausunnoissa ei lue, että lapset jopa purivat isäänsä etteivät olisi joutuneet lähtemään. Lasten käytös kun sossujen viisaissa mielissä johtui äidin kyvystä manipuloida isojen lasten mieltä. Neuvottelussa sovittiin jotain ja isä kertoi lapsille neuvottelusta jotain aivan muuta. Lapset joutuivat aina vanhempiensa ristiriitaisten viestien väliin ja kun isä sitten neuvottelun tuloksesta riippumatta teki mitä halusi, lapset alkoivat pelätä, että se mitä isä sanoo toteutuu aina. Turha siinä on vastaansanoa.
Isä jopa kielsi työntekijöistä kertomasta neuvottelujen tuloksista lapsille eli ei todellakaan pakotettu kuuntelemaan, mutta pakotetiin tottelemaan.
mielestään niin saakelin ammattitaitoista lastenkodin henkilökuntaa. Ja isä oli ilmeisesti manipuloinut sossutkin puolelleen. On se kumma kun kaikki paha ei olekaan tässä maailmankaikkeudessa aina äideistä lähtöisin...