Lehdessä oli taannoin juttu jossa kerrottiin taloyhtiössä asuvan naisen joutuneen maksamaan huomattavan korvauksen talossa asuvalle perheelle.
Jostain syystä nainen oli alkanut monin eri tavoin "savustamaan" kyseistä perhettä ulos. Hän oli levitellyt ilkeitä juoruja ympäristöön ja liimaillut jotain lappusia.
En muista mistä konkreettisesta asiasta hänet sitten saatiin tuomituksi korvauksiin, ja kiusaaminen todistetuksi.
Pelkkä pahan puhumine pihalla ei varmasti vielä riitä oikeusjuttuun.
Missä siis kulkevat lallisen ja laittoman rajat?
Jostain syystä nainen oli alkanut monin eri tavoin "savustamaan" kyseistä perhettä ulos. Hän oli levitellyt ilkeitä juoruja ympäristöön ja liimaillut jotain lappusia.
En muista mistä konkreettisesta asiasta hänet sitten saatiin tuomituksi korvauksiin, ja kiusaaminen todistetuksi.
Pelkkä pahan puhumine pihalla ei varmasti vielä riitä oikeusjuttuun.
Missä siis kulkevat lallisen ja laittoman rajat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos nyt levittää perättömiä, herjaavia juttuja tai kuvia naapuristaan, on kunnian loukkaus melko ilmeinen rikos. Se onkin tosiaan vaikea osoittaa milloin smalltalkista mennään herjaukseen.
Nykyisin kun on nämä äänittävät kamerakännykät, on ansan rakentaminen häirikölle suht helppoa. Siitä vaan juristeja työllistämään.
Yksi käytännön esimerkki oikeasta elämästä meidän kulmilla oli, missä juuri naapuritontille muuttanut aviopari alkoi raivoamaan taloyhtiömme väelle usaemman todistajan läsnäollessa asiasta jossa aviopari oli väärässä. He eivät suostuneet neuvottelemaan, vaan lähettivät pian taloyhtiölle kirjeen jossa nimittelivät taloyhtiön väkeä epäasiallisesti ymmärtämättä miten monta todistajaa paikalla silloin olikaan ja että kaikki kirjoitettu jää todistamaan heitä vastaan. Lakimies neuvoi meitä haastamaan avioparin oikeuteen solvauksesta, mutta yleinen sääliminen voitti. He tekivät erittäin tyhmästi räyhätessään sekä vielä kirjallisesti, mutta kirjeet ovat tottakai tallessa vastaisuuden varalta.
Tämä nyt oli kovin helppo esimerkki, mutta totta kuitenkin.
Ajattelin vaan vertailla naapuriini, joka on kutsunut mm kusiaivoksi ja hulluksi, ja epäillyt sukupuolielämää köyhäksi. Valitettavasti ainoa nauhoitettu sanonta oli kehoitus ottaa pillereitä niin että tuntuu.
Kyllä nuo solvaukset riittävät haastaa oikeuteen, jos vain saat todistajan kuulemaan hänen möykkänsä.
Meillä naapurit nimittelivät agressiiviseksi ja uhkaavaksi, joka ei tässä kirjoitettuna vaikuta miltään. Mutta kyllä se vaan mahtui solvauksen piikkiin, koska kukaan ei tehnyt muuta kuin kuunteli sitä huutoa ja koetti sanoa sanasen väliin sovittelevassa hengessä.
Näiden solvaamisjuttujen tylsin puoli on niiden pituus sekä lakimiehen palkkiot sekä elämä, joka jatkuu riitelystä huolimatta. Viisas vaikenee on hyvä sanonta naapurisovussakin!
sohvatiikerin ja veilän naapurit ovat noin sydämistyneet? Tuskin esittävät jyrkkiä arvioita luonteistanne ihan sattumalta ja huvin vuoksi. Jos elämänmeno naapurustossa ei miellytä, kannatta etsiä vastausta peilistä.
Joo no eihän kukaan yksin riitele. Ainahan tarvitaan vastapuoli, joka joko hyökkää tai puolustautuu, tai molempia.
Eihän täällä esitetyistä jutuista tosiaan pysty vetämään objektiivista johtopäätöstä siitä, kuka on oikeassa tai väärässä.
Tässä oli kuitenkin kyse nimittelystä ja sen rangaistavuudesta. Olen kohtuullisen varma, että olen sitten tehnyt mitä tahansa, minua ei saa solvata eikä nimitellä. Onhan asioiden oikaisuun muitakin keinoja.
Mikset solvaa takaisin, niin rauhottuu?
Ei auta vähäjärkisten kohdalla.
On tämä tapaus tullut jo kohtuullisen tutuksi.
Sieltä löytyy vastauksia ja esimerkkejä näihin kysymyksiisi.