itse olen kokenut sen enkä kenellekään toivo sitä
henkinen luhistuminen
vakava asia
12618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaatii tosi kestamista jos joku pärjää tässä yhteiskunnassa ilman romahdusta.Meillä kaikilla on lupa olla välillä masentunut tai loppuun palanut.Monelle voi kertyä taakkaa enemmän, mitä jaksaa kantaa, velat, laskut, perhesuhteet, työttömyys...syitä on monia.Eihän yhteiskunta varsinaisesti tapa ketään, mutta tiukilla se pitää.Jokaisella on lupa huutaa pahaa oloaan, pahinta on sulkeutua ja käpertyä itseensä.Uskoisin että jokaisellä olisi joku; sisarukset, puoliso,vanhemmat, kavereita, srk, kunnan sosiaalipuoli joku jolle avautua ja kertoa painolasteistaan.
Kaikilla ei ole sosiaalista verkostoa. On ihan ok tulla ihmisten ilmoille sellaisena kuin on ja on kohtuullista antaa tilaa muillekin.
Minulla lähes vastaavia kokemuksia, mutta töiden paljouksista! Ei meinaa saada nukkua kunnolla, kun kaikki työasiat pyörii mielessä. Mennyt jo monta, monta vuotta kahden, tai neljän tunnin yöunilla..
Kova kaveri oot.
Miten tämä elämisen rytmi vaikuttaa ihmissuhteisiisi?
Mä luhistuin henkisesti siellä Suomussalmella...saa nähdä saanko itseni koottua täysin kokonaan kun muistelen menneitä.Nii meni lapsiki lääkärin tyhmyyden takia..samoin lemmikki..ja kaikki luuli että mussa vika..Piti siis vaihtaa ihan paikkakuntaa..uus alku, pikkusen näkyy valoa ..ja täällä minua pidetään ihmisenä..opiskelen siihen mistä aina halunnu mutta en tiettyjen syyn takia pystyny aikasemmin opiskeleen.
Ei oo helppoa ollu sullakaan. Siellä muualla on vähän väljemmät vedet kuin täällä. Tsemppiä päästä tavoitteeseen.
Kiitti..näin aikuiena koko elämän alottaminen alusta ei vaan ihan niin helppoa kun joskus 18 kesäsenä..mutta kaikella on tarkotuksensa,näin uskon.Rakkaan lemmikkini äkillinen poismeno vajaa kaks vuotta sitten avasi silmäni..tajusin lopussa että eläinhoitoa minun on lähdettävä opiskeleen ja kaskummaa pääsin kouluun ja samalle paikkakunnalle mistä löysin toivon mukaan tulevan mieheni.Tosin koulu vie aika paljon nyt sit aikaani mutta jospa hän ymmärtäis..ainakin on luvannut kannustaa minua..toisin oli expuolisoni kanssa.
Suomussalmelaisten pitäis tietää että ei ole helppoa elämä nälkämailla .
Mutta ilman helvetillistä kovuutta ei olis koko suomea .
Joten muistakaa tämä elämä on kovaa ja ilman kovaa ei elämää .
Aina kannattaa yrittää uutta, jos entinen ei onnistu, vaikka sitten muuttamalla uusiin maisemiin! Ei varmaan elämä ole helppoa siellä Suomussalmellakaan, mutta ei se taida olla yhtään helpompaa täällä muuallakaan. Joka paikassa on omat vaikeutensa. Sais vaan joskus nukkua normaali yöunet, niin olisin tyytyväinen:)
Toisaalta ajattele positiivisesti ja kun ei nukuta niin kirjoittele tänne palstalle ja otsikoksi laitat :"Uneton yö" niin kaipa jokunen toinen uneton kirjoittelee kanssasi.
Kyllä näitä kovia Suomussalmellakin piisaa. Työssä olevat joutuvat pinnistelemään jaksamisensa rajoilla. Työttömänä olevat venyvät kekseliäisyydessä äärimmäisyyksiin selviytyäkseen, eivät silti valita joutavia. Eläkeläiset kituuttavat sairauksiensa kanssa. Unettomuutta "joka kolmannella". Perheyritykset huolehtivat monien lapsiperheiden toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Yhä pienemmillä resursseilla tullaan toimeen. Ollaan sitkeitä: hymy, toiveikkuus ja rakkaus kantavat!
Yhdessä!
Juu. Kaiken tämän keskellä pitäisi muistaa olla kiva ja ottaa huomioon kun itse joutuu venymään ja kiitosta ei tipu vaan arvosteluja vaan. Onko se pakko tehdä kateudella ja ilkeydellä toisen ihmisen elämästä vieläkin vaikeempaa. Kaikilla on omat vaikeutensa ja ilonsa. Koittakaa pärjäillä.