jännittää itseni puolesta, maanantaina
tapahtuu se mitä olen odottanut yli kymmenen
vuotta.
toivottavasti kaikki menee hyvin, ja
minusta tulee kaikin puolin toimiva nainen.
myös fyysisesti.
tapahtuu se mitä olen odottanut yli kymmenen
vuotta.
toivottavasti kaikki menee hyvin, ja
minusta tulee kaikin puolin toimiva nainen.
myös fyysisesti.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Vai menetkö silloin sisään ja leikkaus vasta tiistaina kuten tavallista. No ehdit "alta pois" siksi kun minä tulen pari viikkoa myöhemmin. Vielä ei ole ehtinyt jännittää, mahtaakohan alkaakaan. Oma odotusaikani olikin paljon pidempi.
Älä tee tuota virhettä! Minulla on kokemuksia moisesta transuilusta,ja voin kokomuksella kertoa jotta se on turhaa. Älä epäile seksikkyyttäsi uskon jotta löydät itsellesi kunnon puolison ilman moista sukupuolileikkausta,koska sitten ei sinua kukaan huoli! Jumala on luonut ihmisen, mitä sitä muuttamaan?!
Ai niinkö, jostain löytyy siis kaltaisiasi heteromiehiä, jotka voisivat pitää miehen vartaloista itsensä naiseksi kokevaa ihmistä seksikkäänä naisena. Sinua ei siis haittaa vaikka vaimollasi olisi pimpin tilalla pippeli?
Tiedoksi vielä, että transuilu on täysin eri asia kuin sukupuolenkorjaus.
Ensinnäkin, EMME OLE TRANSUJA ! ! !
Olemme NAISIA ! ! !
Olen jo kyllästynyt tuohon raamatulla päähän lyöntiin, pysy siis pois tältä palstalta äläkä käy levittämässä tänne mielipiteitäsi.
Jos olisit kärsinyt vuosikymmenet väärässä ruumiissa, et kirjoittelisi noin älyttömiä mielipiteitä. Sinulla ei voi olla täyttä ymmärrystä transsukupuolisesta ihmisestä ja mitä hän on joutunut kärsimään entisessä elämässään. Miksi siis USKALLAT tulla ehdottamaan että minun pitäisi kärsiä elämäni loppuun asti. Ei Jumala voi olla niin kauhea että vaatii minulta sellaista. Jos pystyn elämään onnellista elämää lopun elämääni, miksi en sitä saisi tehdä. Jumala on luonut minut juuri tällaiseksi, eikä hän voi kieltää lääketieteellisen virheen korjaamista. Ilmeisesti olet sitä mieltä ettei syöpääkään saa parantaa koska Jumala on sen antanut ihmiselle.
Tuollaiset kirjoitukset suututtaa ihan todella, kun kirjoitellaan TÄYSIN asiasta tietämättömänä ja ollaan olevinaan niin asiantuntijaa.
Anteeksi purkaukseni, mutta kun vihdoinkin vuosikymmenten kärsimysten jälkeen valo kajastaa tunnelin päässä, niin sitten joku "viisas" käskee kääntyä takaisin pimeyteen väittäen että se on parempaa. Enkä ole tätä päätöstäni koskaan perustellut seksillä, kyseessä on paljon isommat asiat, jopa oma henki.
Tuolla logiikalla Jumala on luonut esim. minulle taittovian ja verenpainetaudin.
Kuitenkin korjailen niitä mitään häpeämättä. Silmälääkäri määrää lasit, työterveyslääkäri verenpainelääkityksen. Molempia tarvitsen täysipainoiseen elämään.
Miksi väärä sukupuolta ei sitten saisi korjata?
on täsmälleen nollan arvoinen kun puhutaan inter- ja/tai transsukupuolisuudesta ja sukupuolenkorjauksesta.
Minä en ole epäilllyt omaa seksikkyyttäni enää tippaakaan vuosiin sen jälkeen kun sain kroppani vastaamaan psyykeän. Enkä usko Hannankaan epäilevän. Sensijaan tiiteille se voi kyllä tuottaa epäilyksiä.
Raamatussa sanotaan, ettei mm. huononäköinen saa lähestyä jumalan alttaria.
Minusta tässä taistelussa olisi paljon enemmän sarkaa, kuin trans-ihmisten hätyyttelemisessä.
(http://www-users.cs.york.ac.uk/susan/joke/laura.htm)
Satukirja Raamatun mukaan Jumala loi Aadamin ja Eevan. Kumpikaan ei kirjoittele tänne.
...ovat aina ja joka asiassa niitä "parhaita neuvojia".... Kyllä ymmärrän suuttumuksesi tuosta niin kovin "viisaasta" neuvosta täysin!
Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta ko. asiasta(naisena miehen ruumiissa) mutta hieman juttuja lueskeltuani(hyvin vähän tosin) voin vain hämmästellä miten kovien asioiden kanssa toiset joutuvat kamppailemaan!Ihan kuin elämä ei olisi jo muutenkin kovaa... Hienoa jos pystyy järjestämään elämän sellaiseksi että se on elämisen arvoista- ROHKEUTTA ja VOIMIA se varmasti vaatii, itselläni voimat ei aina riitä pienemmissäkään jutuissa....
Niin se on että Jumala on luonut jokaisen sellaiseksi kuin on ja empä tiedä Hänen ajatuksiaan miksi toiset lykätään väärään ruumiiseen mutta juuri niinkuin sanoit niin jos syövänkin voi hoitaa niin miksei myös tätä kun se kerran on NIIN SUURI haitta jokapäiväisessä elämässä!
Tsemppiä vaan Sinulle kovasti! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja parempi elämä vasta edessäpäin :)
t.kahden pojan yh-äityliini
Olihan se todella rankkaa kun itsekin jäin YH-"äidiksi" yllättäen. Ihan niin kuin nämä omat ongelmat eivät olisi olleet tarpeeksi. Mutta eteenpäin on kahlattu ja vuosien tutkimukset ja hoidot loppupistettä vajaa. Nyt lasken jo päiviä. Aamukampaa en ole hankkinut, siitä tulisi liian pahoja muistoja.
Itse Töölöössä pari vuotta sitten käyneenä voin sanoa että kaikki toimii ja hyvinkin vielä.
Ei muuta kuin *iso hali* ja onnea matkaan! Minusta tuntuu, että oma juttuni olisi tapahtunut viime viikolla - vaikka siitä onkin vuosikausia - ja silti sitä edeltänyt elämä tuntuu vain pahalta unelta joskus kaukaisuudessa...
Eipä Hansu muuta kuin onnea matkaan ja ahkeraa dilatointia!
Töölössä päästä nettiin, mutta näkeehän tuon onnittelun kun kotiutuu.
Minulla taas seuraavana menijänä alkaa sittenkin jo hiukan perhoset lepatella vatsassa, mutta onneksi tässä on sen verran muuta touhua ettei ehdi ajattelemaan.
Kerää kotiisi sellainen varasto päivittäistavaroita ettei sinun tarvitse heti leikkauksen jälkeen hypätä kaupassa joka päivä.
Itse kävin ulkomailla leikkauksessa, ja minua nämä jutut koskivat vasta kotiinpaluun jälkeen, mutta muutama neuvo:
- Hankkiudu hyvään kuntoon. Ennen leikkaukseen menoa käy lenkillä, punttiksella, uimassa tms ja hanki itsellesi mahdollisimman hyvä fyysinen kunto. Oman kirurgini mukaan olin "star patient", minulla ei ollut mitään komplikaatioita, ja sekä hoitsuni että kirurgini sanoivat "your excercizing paid dividends" kun kerroin, ettei ole turvotusta eikä muita ongelmia. Hyvä fyysinen kunto helpottaa selviämistä itse leikkauksesta ja vähentää komplikaatioriskiä aivan valtavasti.
- Varaa itsellesi riittävä määrä CD-levyjä, ämpäreitä, minidiskejä tms musiikkia ja ota äänentoistolaitteisto mukaan. Tulet pitkästymään.
- Samoin varaa itsellesi riittävä määrä kirjallisuutta - mielellään kevyttä (fyysisesti siis). Kun toivuin kotona sitten leikkauksen jälkeen, luin japanin kielioppia ja kertasin kanji-merkit.
- Jokin stressilelu, kuten ristipistotyö, korttipakka, virkkuukoukut, videopeli tms on hyvä olla.
- Varaudu siihen, että hommat pissivät. Jos kaikki meneekin hyvin, yllätyt iloisesti. Ainoa, mikä minulla tuotti tuksaa, oli se pahuksen vaginaalipakkaus ja sen kanssa nukkuminen. Ah ihanaa kun siitä pääsi eroon.
- Osta riittävä määrä terveyssiteitä (niitä kuluu!), jellyä, desinfiointiainetta ja muuta henkilökohtaiseen hygieniaan tarvittavia tuotteita.
- Osta riittävä määrä kotiin matoannoksia ja muuta kuivamuonaa. Varaudu siihen, että olet heti leikkauksen jälkeen siinä kunnossa, että ainoa mikä menee alas on Campbellin tomaattikeitto. No, itse juhlistin leikkauksesta pääsyä sushi-aterialla :-)
Pakastin on jo täynnä itselaitettuja ja einesruokia, siltä osin kauppaan ei ole asiaa ainakaan pariin viikkoon. "Apulainen" on jo värvätty, joka hoitaa sitten ne pakolliset kauppa- ym. asiat.
Tuo "keittoruokadieetti" hoitunee jo sairaalassa. Kotona voi sitten jo harjoitella "kunnollisen" ruuan syöntiäkin.
Kuntoa olen yrittänyt pitää yllä. Tänäänkin hieman hämmästyin, kun kolme kerrosta portaita meni yhtään hengästymättä. Läskejä on viilattu kuten lääkäri halusi.
Sopivat dilatointivälineet pitää käydä ostamassa lähipäivinä, vaikka sairaalasta saatavilla välineillä pääseekin alkuun. Mutta ei tarvitse heti lähteä bussikyyteihin.
Aika paljon olen todellakin jo varautunut, mutta ainahan voi tapahtua mitä tahansa. Jopa haudalla käydessä tuumin että tuleeko kiveen toukokuun päivämäärä, eihän sitäkään koskaan tiedä. Vaikka tässä reilun vuoden aikana on "kolkattu" jo useamman kerran, kerrankos sitä jääkin heräämättä.
Ei kannata jäädä petiin makaamaan sairaalasta pääsyn jälkeen. Ei kun liikkeelle vaan. Mie kävin samana päivänä jo apteekissa ja kaupassa kun kotiuduin. Sairaalankin oli tilattava burggereita, kun meinasi kuolla nälkään :)
Kyllä sitä voinnin mukaan voi liikkua, jos ei tunnu pahalle, niin tuskin se tekee pahaakaan. Miulla oli vielä muutto heti kohta seuraavana päivänä. Se otti hieman koville, kun ei olisi malttanut olla tekemättä mitään, suurempaa :/
No muksut jelppasivat minua todella paljon, kiitos heille :)
pari ekaa päivää, kun on tööttinä kipulääkkeistä. Sen jälkeen syödään normaalia mautonta sairaalaruokaa sen mukaan, miten maistuu. Kun pääsee letkuista, voi lähteä horjumaan käytäviä, aluksi rollaattorin kanssa, koska verenpaine voi olla vähän matalanpuoleinen usean päivän makaamisen jälkeen.
ettei niitä dilatointivälineitä saa sieltä sairaalasta vieläkään. CE-merkittyjä dilaattoreita on saatavilla ainakin Englannista.
No minä olin heti liikenteessä, mutta huomasin ettei voimat riitä.
Kirjallisuudeksi en valinnut mitään kevyttä, vaan Solzhenitsynin "Vankileirien Saariston". Ajattelin, että jos on kipuja, niin lukee sitä kirjaa niin kivut eivät sen jälkeen tunnu missään.
Mutta eipä niitä kipuja ollut kohtuuttomasti paitsi kun olin pulloharjattavana.
Sairaalassa on aina tylsää. Minua makuutettiin Thaimassa lähes kolme viikkoa, mutta sitten olinkin reissukunnossa. Vaikka hieman kieltämättä huippasi. Siitä vaan sitten töihin suoraan. Vähän työkaverit katsoi, että olen aika kalpea etelänmatkan jälkeen...
Lukemista mukaan ja vaikkapa päiväkirja. Ja sitten tekstareita frendeille.
Tuo tekstarihomma taitaa olla vähän heikkoa, ainakin sänkyvaiheessa, kun periaatteessa kännykkää ei saisi käyttää potilashuoneessa (en taida edes yrittää "salaviestejä").
MP3-soitin ja pieni taskuradio on varattu mukaan, jos sairaalan oma viihdetarjonta kusee. Niin ja tietenkin lukemista.
Todennäköisesti tässä suomalaisessa systeemissä ei ole jumissa sängyssä "kuin" viisi päivää, ellei sitten satu jotain odottamatonta.
Mun piti myös päästä 14 päivän päästä sairaalasta, mutta pikku fiilauksia tuli vielä neljä...eli yhteensä viisi kertaa kävin leikkaussalissa. Mutta lopputuloskin on fiini.
Ja aina leikkaussalikeikan jälkeen on "bed rest".
Ja ennen on "no food or drinks".
Se etu suomalaisesta leikkauksesta on että pääsee kohtuuajassa kotiin ja annetaan "pelin" parantua rauhassa. Jos fiilausta tarvitaan, ne tehdään sitten kerralla myöhemmin. Lisäksi on hoito "nurkalla" jos tulee myöhemmin ongelmia. Ei tarvitse alkaa järjestellä lentomatkoja mahdollisesti huonossakin kunnossa.
Kyllä onnistunutta leikkausta pitää juhlistaa pinellä tujauksella viinaa, konjakkia tai viiniä. Yleensä lääkäri sallii sen.
Omassa tapauksessani kaikki vierailut olivat tervetulleita. Tultiin ihan Helsingistä asti.
TAYSissä oli netti kirjastossa tosin vähän aristi istua tuolilla kirjoittelemassa.
potilashuoneessa, mutta käytävällä ei. Sai ainakin ennen.
käytäntöä ao. osastolla, mutta olen tuon kuullut äskettäin käyneeltä potilaalta.
Ainakin toisella osastolla ihmiset tulivat potilashuoneesta käytävälle puhumaan kännykkään. Joskus jouduin käyttämään puhelinta ja hoitohenkilökunta ohjasi portaikkoon puhumaan.
ei kannata mennä esittämään faktoina omia tietojaan, jos nekin perustuvat vain kuulopuheisiin tai mutuihin.
ja toki sairaalassa saa käyttää kännykkää
kannattaisi hieman tuon speden miettiä, kun niin innokkaasti tietämystään levittelee
tiedät asian noin faktana, olen erittäin kiitollinen asiasta! Olisihan se hienoa jos saisi puhua kännykällä kuulumisensa toiseen päähän Suomea sen viiden vuorokauden aikana kun ei pääse sängystä ylös. Hoitajiltakin voisi mennä hermo jos sanoisi että kärrääpä minut tuonne rappukäytävään että voin soittaa äidille. No onhan siellä huoneessa lankapuhelinkin, mutta ilmeisesti pääsisin halvemmalla omalla puhelimellani kuin niillä korttisysteemeillä (eivät ilmoittanee ennakkoon mitä puhelut maksaa kortilla).
Omat kokemukseni perustuu vain siihen mitä minulle on sanottu hoitohenkilöstön taholta ao. sairaalassa ja mitä olen nähnyt käytettävän siellä.
ihan sujuvasti siellä ainakin itse käytin kännykkää. myös muilla huonetovereilla oli kännykät käytössä. :( eikö faktasi ollutkaan faktaa? :( :( vai esittelitkö taas vain luulojasi
Siis tarkennusta, ellet tajunnut mistä on kyse. En ole VIELÄ ollut ao. osastolla, vaan menossa sinne. Olen kylläkin käynyt ahkerasti muilla saman sairaalan osastoilla ja omat tietoni on näiltä osastoilta. Ehkäpä tuolla on joustavammat säännöt, tai potilaat venyttää niitä luvatta. Otan siis kännyn mukaan ja eiköhän sen käyttö sitten selviä lopullisesti osastolla kun kysyy henkilökunnalta.
Olin vuosi sitten toisessa sairaalassa, jossa huonetoverini soitteli huoletta, vaikka kännykän käyttö olikin kielletty. Olen prosessini aikana käynyt monessa sairaalassa ja on hyvin yleistä että kännykieltolapun alla kirjoitellaan ainakin tekstareita, ellei jopa puhuta. Ihmiset eivät siis välitä yhtään mitään virallisista kielloista. Se kieltolappu siis tarkoittaa aina että känny on oltava sammutettuna, eikä vain äänettömällä tms.
Tulipas näin pienestä asiasta kauhea kädenvääntö. Onneksi en kärsi vieroitusoireita, vaikka olisin ilman kännyä koko tuon (runsaan?) viikon.